Syömishäiriöiden hoidon blogi – Inspiroivat vinkit ja tehokkaat ratkaisut

Enemmän kuin numero vaa’alla: 5 yllättävää oivallusta nuorten syömishäiriöiden hoidosta

Kun ajattelemme anoreksiaa, mieleemme piirtyy usein kuva äärimmäisen laihasta nuoresta. Tämä mielikuva on kuitenkin vain pintaraapaisu monimutkaisesta ja usein näkymättömästä sairaudesta. Viimeaikaiset tutkimukset ovat paljastaneet, että syömishäiriöiden vakavimmat merkit eivät aina näy ulospäin. Tämä tekee sairauden tunnistamisesta ja hoidosta erityisen haastavaa.

Vanhempien, opettajien ja ystävien on tärkeää ymmärtää syömishäiriöiden syvemmät ulottuvuudet, jotta voimme tarjota oikea-aikaista ja tehokasta apua. Tässä blogikirjoituksessa esittelemme viisi yllättävää, mutta ratkaisevan tärkeää oivallusta, jotka voivat muuttaa käsitystämme nuorten syömishäiriöiden hoidosta.

1. ”Normaali” paino voi olla harhaanjohtava – epätyypillinen anoreksia on yhtä vakava

Yksi suurimmista väärinkäsityksistä on, että anoreksia tarkoittaa aina alipainoa. Todellisuudessa on olemassa epätyypillinen anoreksia (Atypical Anorexia Nervosa, AAN), jossa potilaan painoindeksi (BMI) voi olla ”normaali” tai sen yli, mutta psykologiset oireet – kuten voimakas painonnousun pelko ja vääristynyt kehonkuva – ovat yhtä vakavia kuin klassisessa anoreksiassa.

Tutkimukset osoittavat, että nämä potilaat voivat kärsiä yhtä vakavista fyysisistä ja psyykkisistä oireista kuin alipainoiset potilaat. Harhaanjohtava ”normaalius” voi kuitenkin viivästyttää hoitoa ja johtaa sairauden pitkittymiseen. Tämä korostaa, että pelkkä paino ei ole riittävä mittari sairauden vakavuuden arvioimiseksi.

2. Painonpudotuksen vauhti on tärkeämpi hälytysmerkki kuin paino itse

Sen sijaan, että tuijottaisimme pelkkää vaa’an lukemaa, meidän tulisi kiinnittää huomiota siihen, kuinka nopeasti ja kuinka paljon paino on pudonnut. Nopealla ja merkittävällä painonlaskulla on suora yhteys lääketieteelliseen epävakauteen ja sairaalahoidon tarpeeseen – riippumatta potilaan lähtö- tai nykyisestä painosta.

Tutkimukset osoittavat, että keho reagoi voimakkaasti äkilliseen muutokseen, ja tämä voi olla yksi tärkeimmistä vaaran merkeistä. Painonpudotuksen vauhdin seuraaminen voi auttaa tunnistamaan kriittiset tilanteet ajoissa.

3. Tavoitepaino ei ole kaikille sama – potilaan oma kasvuhistoria on avainasemassa

Yksi yleisimmistä hoitovirheistä on asettaa tavoitepaino yleisten taulukoiden, kuten väestön keskiarvon, perusteella. Tämä ”one-size-fits-all” -lähestymistapa voi olla haitallinen, erityisesti nuorille, joiden luontainen kasvukäyrä on ollut keskiarvon yläpuolella.

Potilaan yksilöllisen kasvuhistorian huomioiminen on ratkaisevaa. Todellinen toipuminen ei tarkoita jonkin yleisen normin saavuttamista, vaan potilaan painon palauttamista hänen omalle, luonnolliselle kasvukäyrälleen. Tämä lähestymistapa voi parantaa ennusteita ja vähentää sairauden uusiutumisen riskiä.

4. Laihtuminen ei paranna itsetuntoa – psykologinen ansa anoreksian taustalla

Monet uskovat, että syömishäiriöön sairastuneet tavoittelevat laihtumista parantaakseen itsetuntoaan. Todellisuudessa anoreksiaa sairastavien nuorten itsetunto ei ole yhteydessä heidän todelliseen painoonsa.

Sen sijaan heidän ajatteluaan hallitsevat negatiiviset kognitiiviset vinoumat, jotka vääristävät heidän käsitystään omasta kehostaan. Tämä luo julman noidankehän: vaikka tavoiteltu laihtuminen saavutetaan, se ei tuo toivottua tyytyväisyyttä, koska sairauden ylläpitämät ajatusvääristymät estävät sen.

5. Painon palauttaminen on vasta hoidon alku, ei loppu

Vaikka painon palauttaminen terveelliselle tasolle on tärkeä askel, se on vasta toipumisen alku. Syömishäiriöiden psykologiset ja sosiaaliset oireet ja kehon monimutkainen parantumisprosessi vaativat aikaa ja johdonmukaista hoitoa.

Toipuminen ei ole vain fyysistä, vaan kokonaisvaltainen prosessi, joka kattaa psykologisen, fysiologisen ja sosiaalisen parantumisen. Tämä korostaa pitkäjänteisen ja yksilöllisen hoidon merkitystä.

Mitä voimme oppia?

Syömishäiriöiden ymmärtäminen ja hoitaminen vaatii meiltä kaikilta katseen nostamista pois vaa’asta. Pelkkä paino ei kerro potilaan sairauden vakavuudesta, kärsimyksen määrästä tai toipumisen edistymisestä. Meidän on katsottava pintaa syvemmälle: nuoren henkilökohtaiseen kasvuhistoriaan, painonmuutoksen nopeuteen ja sairauden taustalla piileviin psykologisiin mekanismeihin.

Kun ymmärrämme, että syömishäiriö on monimutkainen sairaus, joka ei aina näy ulospäin, voimme muuttaa tapaamme puhua painosta ja terveydestä nuorten kanssa. Tämä muutos voi olla ensimmäinen askel kohti parempaa tukea ja toipumista.

Mediferro – yhdessä kohti kokonaisvaltaista toipumista.

Järkyttävä Tutkimustulos: Anoreksia Kutistaa Aivoja – Ja Iskee Kovimmin Nuoriin

Enemmän kuin syömishäiriö

Anoreksia (Anorexia Nervosa) tunnetaan yleisesti vakavana mielenterveyden häiriönä, joka liittyy vääristyneeseen kehonkuvaan, syömiskäyttäytymiseen ja sosiaalisiin vaikeuksiin. Laaja, uusi systemaattinen katsaus paljastaa kuitenkin, että sen vaikutukset ulottuvat paljon syvemmälle, muuttaen yllättävillä tavoilla aivojen fyysistä rakennetta. Tässä artikkelissa käymme läpi tämän tutkimuksen merkittävimmät havainnot ja avaamme, mitä ne tarkoittavat anoreksian ymmärtämisen ja hoidon kannalta.

1. Anoreksia kirjaimellisesti kutistaa aivoja

Yksi tutkimuksen selkeimmistä tuloksista on, että anoreksia aiheuttaa laajalle levinnyttä aivotilavuuden pienenemistä. Meta-analyysissä, löydettiin kiistattomia todisteita harmaan aineen vähenemisestä. Analyysiin kuului 44 eri tutkimusta ja yli 1300 anoreksiaa sairastavaa henkilöä. Tämä havainto korostaa, että anoreksia ei ole ainoastaan psykologinen kamppailu, vaan sairaus, jolla on syvällisiä fysiologisia seurauksia keskushermostolle.

2. Yllättävä havainto: Aivovauriot ovat pahempia nuoremmilla potilailla

Vastoin yleistä oletusta, jonka mukaan pidempi sairauden kesto johtaisi vakavampiin vaurioihin, tutkimus paljasti päinvastaista. Sen kaikkein yllättävin tulos oli, että aivojen harmaan aineen kato oli merkittävämpää nuoremmilla potilailla (keski-ikä alle 18 vuotta) verrattuna vanhempiin potilaisiin. Nuoremmassa ryhmässä harmaan aineen väheneminen oli keskimäärin -5,39 %, kun taas vanhemmassa ryhmässä se oli -3,09 %. Tutkijoiden johtopäätös on, että korkeampi ikä näyttää tarjoavan ”suojaavan vaikutuksen” tätä tilavuuden menetystä vastaan. Tämä on tärkeä havainto, sillä se korostaa nuoruusiän aivojen kehityksen äärimmäistä haavoittuvuutta ja vahvistaa varhaisen puuttumisen kriittistä merkitystä sairauden hoidossa.

3. Vauriot keskittyvät tunteita, muistia ja minäkuvaa sääteleville avainalueille

Aivomuutokset eivät ole satunnaisia, vaan ne keskittyvät tietyille avainalueille. Kolme aluetta, joissa muutoksia raportoitiin useimmin, olivat hippokampus, mantelitumake ja precuneus.

• Hippokampus: Ratkaiseva muistin, oppimisen ja tunteiden käsittelyn kannalta.

• Mantelitumake: Tunnetaan roolistaan pelko- ja palkkiojärjestelmissä.

• Precuneus: Osallistuu itsetuntemukseen ja kehonkuvan arviointiin.

Näiden alueiden vaurioituminen voi suoraan selittää anoreksian ydinoireita. Vauriot voivat luoda neurologisen noidankehän: heikentynyt tunnesäätely (mantelitumake) ja vääristynyt minäkuva (precuneus) voivat pahentaa syömiskäyttäytymistä, mikä puolestaan syventää aivojen rakenteellisia vaurioita. Tutkimus myös osoitti, että näiden avainalueiden tilavuuden pieneneminen oli paitsi voimakkaampaa, myös johdonmukaisemmin havaittavissa nuoremmilla potilailla, mikä jälleen korostaa nuoruusiän haavoittuvuutta.

4. Aivot voivat parantua, mutta ikä ja sairauden kesto vaikuttavat lopputulokseen

Tutkimus tarjoaa myös realistista toivoa. Se osoittaa, että harmaan aineen tilavuus voi osittain tai kokonaan palautua ravitsemustilan korjaantumisen ja painon normalisoitumisen myötä. Erityisesti hippokampuksen ja mantelitumakkeen tilavuuden on havaittu voivan normalisoitua painon palautuessa.

On kuitenkin tärkeää huomata, että täydellinen toipuminen ei ole aina taattua. Jotkut tutkimukset viittaavat siihen, että precuneuksen surkastumista voi olla vaikeampi kumota. Tutkimuksissa on havaittu yhteys sairauden keston ja precuneuksen vaurioiden pysyvyyden välillä, mikä viittaa siihen, että pidempään jatkunut sairaus voi jättää tälle itsetuntemukselle tärkeälle alueelle vaikeammin korjattavia jälkiä. Tämä vahvistaa, että varhainen hoitoon puuttuminen on toipumisen kannalta kriittistä.

Syvempi ymmärrys, parempi tulevaisuus

Vaikka nämä havainnot korostavat anoreksian aiheuttamaa vakavaa neurologista uhkaa, ne sisältävät myös toivon viestin: aivoilla on kyky parantua. Tämä asettaa valtavan vastuun varhaiselle tunnistamiselle ja tehokkaalle hoidolle. Kun ymmärrämme anoreksian syvät neurologiset juuret, miten voimme muuttaa tapaamme tukea sairastuneita ja edistää varhaista puuttumista?

Yllättävä tutkimustulos: Anoreksia ei tuhoa vain kehoa, vaan myös ystävyyden

Enemmän kuin syömishäiriö

Ystävyys on yksi ihmiselämän peruspilareista. Se on ilon, tuen ja yhteenkuuluvuuden lähde, joka auttaa meitä selviytymään vaikeista ajoista ja juhlimaan onnistumisia. Ystävät ovat niitä, joiden puoleen käännymme, kun tarvitsemme apua tai haluamme jakaa syvimmät ajatuksemme ja tunteemme.

Mutta mitä jos tämä lohdun lähde muuttuisikin laskelmoinnin areenaksi? Uusi tieteellinen tutkimus paljastaa, että anoreksia nervosaan (AN) sairastuneille tämä perustavanlaatuinen sosiaalinen side voi olla ahdistuksen ja syvän vaikeuden lähde. Tämä artikkeli pureutuu tutkimuksen yllättävimpiin ja vaikuttavimpiin tuloksiin ja tiivistää ne keskeisiin havaintoihin, jotka haastavat yleisiä oletuksia sairaudesta.

Kokemusten kuilu: Järkyttävä ero käsityksissä

Tutkimuksen dramaattisin löydös oli se, miten eri tavoin anoreksiaa sairastavat ja terveet verrokit kokivat ystävyyden. Siinä missä 82 % terveistä osallistujista kuvasi ystävyyskokemuksiaan positiivisiksi, vain 17 % anoreksiaa sairastavista koki samoin. Kuva on vielä karumpi: peräti 25 % anoreksiaa sairastavista kuvasi kokemuksiaan suoraan negatiivisiksi, ja suurin osa (58 %) antoi ehdollisia vastauksia.

Anoreksiaa sairastavien ryhmässä ystävyys nähtiin usein ”ehdollisena”. Monet osallistujat pitivät ystävyyttä positiivisena vain, jos tietyt vaatimukset, kuten täydellinen mukavuuden tunne tai vastavuoroisuus, täyttyivät. Tämä ehdollinen näkökulma on kaukana ajatuksesta ystävyydestä luonnollisena ja vastikkeettomana tukiverkostona.

”En oikeastaan solmi ystävyyssuhteita, ellen voi olla täysin mukavuusalueellani.”

Tämä on jyrkässä ristiriidassa terveen verrokkiryhmän kokemuksen kanssa. He kuvasivat ystävyyttä mahdollisuutena ”jakaa kokemuksia, ajatuksia ja ongelmia” sekä olla haavoittuvainen toisen ihmisen edessä.

Vertailun ansa: Ystävät kilpailijoina, eivät kumppaneina

Kun osallistujilta kysyttiin ystävyyden suurimmista haasteista, ryhmien väliset erot olivat syviä. Anoreksiaa sairastavat tai siitä toipuneet mainitsivat ylivoimaisesti useimmiten ”sosiaalisen vertailun”, kun taas terveet verrokit nostivat esiin ulkoiset ”logistiset esteet”, kuten ajanpuutteen ja välimatkan.

Vaikka myös terveet osallistujat tunnistivat kilpailun ilmiönä, heidän näkökulmansa oli ratkaisevasti erilainen. He eivät sisäistäneet kilpailua omaksi ongelmakseen, vaan näkivät sen muiden käyttäytymisenä. Kuten eräs terve osallistuja totesi: ”Ajattelen aina, että se on heidän ongelmansa, ei minun.” Anoreksiaa sairastaville kilpailu taas muuttuu henkilökohtaiseksi uhaksi, joka muuttaa potentiaaliset ystävät itsekritiikin lähteeksi ja oman arvon mittatikuksi.

”Ehkä vain koen, että tytöt tuomitsevat minua enemmän. Liikaa kilpailua. Sellainen kilpailu saa vanhat ajatukseni nousemaan taas ongelmaksi.”

Tämä havainto auttaa ymmärtämään, miksi monet anoreksiaa sairastavat tai siitä toipuneet kertoivat suosivansa ystävyyssuhteita vanhempien ihmisten kanssa. Tutkimus ehdottaa, että ikäero voi luoda kokemuksen etäisyydestä, joka vähentää suoraa sosiaalista vertailua ja tekee ystävyydestä vähemmän uhkaavan. Juuri tämä jatkuva vertailu ruokkii seuraavaksi käsiteltävää sisäistä konfliktia.

Sisäinen ristiriita: Omavaraisuuden ja pelon paradoksi

Tutkimuksen määrälliset mittaukset paljastivat anoreksiaa sairastavien ryhmässä syvän sisäisen ristiriidan. Tämä psykologinen paradoksi ilmenee samanaikaisina, mutta vastakkaisina pyrkimyksinä, jotka kävivät ilmi heidän vastauksistaan:

1. Pakonomainen omavaraisuus: He saivat merkittävästi korkeampia pisteitä omavaraisuuden mittareilla, mikä viittaa taipumukseen luottaa vain itseensä hädän hetkellä.

2. Menettämisen pelko: Samalla he saivat merkittävästi korkeampia pisteitä ”menettämisen pelon” mittarissa, mikä osoittaa voimakasta pelkoa kiintymyssuhteen kohteen menettämisestä.

3. Pakonomainen avunhaku: Kaikesta huolimatta he raportoivat myös useammin apua hakevasta käyttäytymisestä.

Tämä sisäinen köydenveto auttaa selittämään aiemmin mainitun ystävyyden ”ehdollisuuden”. Pakonomainen tarve omavaraisuuteen pystyttää muureja (”En solmi ystävyyssuhteita, ellen voi olla täysin mukava”), samalla kun voimakas menettämisen pelko ja avuntarve luovat jatkuvan, ahdistuneen tarpeen testata noita samoja ihmissuhteita. Se on uuvuttava yhtälö: epätoivoinen yhteyden kaipuu, kuolemanpelko sen menettämisestä ja tunne siitä, että voi todella luottaa vain itseensä.

Haavoittumattomuuden muuri

Terveet verrokit, jotka kokivat ystävyyssuhteensa positiivisina, korostivat usein omaa halukkuuttaan olla haavoittuvaisia ja avoimia vaikeuksistaan. Tämä kyky jakaa omia kamppailujaan näyttää olevan avain palkitsevien ihmissuhteiden rakentamisessa.

Anoreksiaa sairastavien ryhmän korkeat pisteet pakonomaisessa omavaraisuudessa viittaavat päinvastaiseen. Tämä ”haavoittumattomuuden muuri” ei kuitenkaan synny välinpitämättömyydestä vaan syvästä pelosta. Tutkimus ehdottaakin, että tämä omavaraisuus toimii suojakilpenä. Kun menettämisen pelko on niin suuri, itseen luottaminen tuntuu paljon turvallisemmalta kuin pettymyksen tai menetyksen riskeeraaminen. Tämä suojautuminen kuitenkin estää juuri sen haavoittuvuuden ja jakamisen, joka tekee ystävyydestä aidosti palkitsevan ja myönteisen kokemuksen.

Eron kiteyttää erään terveen osallistujan kertomus ystävästään:

”Kun mainitsin, että minulla oli joitakin vaikeuksia ja sanoin, etten halunnut apua, [ystäväni] sanoi, ’miksi, sitähän varten ystävät ovat’.”

Anoreksian eristävyyden uusi tarkastelu

Tämä tutkimus osoittaa, että anoreksiaa sairastaville ystävyyden haasteet eivät johdu vain siitä, että sairaus estää sosiaalista elämää. Haasteet ovat syvemmällä – ne kumpuavat syvään juurtuneista sosiaalisen vertailun malleista, menettämisen pelosta ja haavoittuvuuteen liittyvästä sisäisestä ristiriidasta.

Havainnot herättävät tärkeän kysymyksen meille kaikille. Tämän tietäen, miten voisimme lähestyä ystävää, joka kamppailee paitsi ruoan, myös itse yhteyden luomisen kanssa?

Yllättävä tutkimustulos kumoaa myytin: Onko anoreksian ytimessä sittenkin tunteiden ylikontrolli?

Haaste vanhoille käsityksille

Anoreksia nervosasta on pitkään ajateltu, että sen juuret ovat kontrolloimattomassa tunne-elämän vaikeuksissa ja puutteellisessa tunteiden säätelyssä. Viimeaikainen tutkimus kuitenkin haastaa tämän käsityksen ja tarjoaa uuden, vivahteikkaamman näkökulman. Tutkimus, jossa verrattiin tunteiden säätelyä anoreksiaa, vakavaa masennusta ja kumpaakin sairastavien sekä terveiden nuorten välillä, tuo esiin yllättävän havainnon: anoreksian ydinongelma saattaa liittyä liialliseen, ei liian vähäiseen, tunteiden hallintaan.

1. Suurin yllätys: Anoreksia voi olla liiallisen tunteiden kontrollin häiriö

Tutkimuksen keskeisin havainto on, että anoreksia nervosa voidaan ymmärtää ”ylikontrolloivana häiriönä” (overcontrolled disorder). Tämä tarkoittaa, että ongelma ei ole kyvyttömyys säädellä tunteita, vaan pikemminkin liiallinen tunteiden hallinta. Jos tunteiden säätelyä vertaisi auton ohjaamiseen, anoreksiassa ongelma ei ole holtittomasti heiluva ratti, vaan ratti, joka on niin jäykkä, että se lukitsee kulkusuunnan suoraan eteenpäin.

Tätä näkemystä tukevat myös teoreettiset mallit, kuten Radikaalisti Avoin Dialektinen Käyttäytymisterapia (RO-DKT). Ylikontrollille tyypillisiä piirteitä ovat muun muassa:

  • Estynyt tunteiden ilmaisu (inhibited emotional expressiveness)
  • Jäykkyys (rigidity)
  • Lisääntynyt vetäytyminen (withdrawal)
  • Itsehalveksunta (self-devaluation)

Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että anoreksian tunteiden säätelyhäiriö ei johdu tunteiden hallinnan puutteesta, vaan pikemminkin liiallisesta kontrollista, joka estää tunne-elämän joustavuutta.

2. Odottamaton vertailu: Masennus korostaa tunteiden säätelyn vaikeuksia enemmän kuin anoreksia

Yksi tutkimuksen yllättävimmistä havainnoista oli, että anoreksiaa sairastavilla nuorilla oli vähemmän haitallisia tunteiden säätelyn strategioita kuin vakavaa masennusta sairastavilla. Masennusta sairastavat ryhmät (sekä masennus että masennus + anoreksia) raportoivat merkittävästi enemmän maladaptiivisten strategioiden käyttöä kuin pelkkää anoreksiaa sairastavat.

Tämä havainto tukee ylikontrollimallia: anoreksiassa ongelma ei ole yleinen säätelykyvyn pettäminen, vaan tarkkarajaisempi ilmiö, jossa liiallinen kontrolli estää tunteiden joustavan käsittelyn. Lisäksi anoreksiaa sairastavilla havaittiin piilotettuja vahvuuksia, jotka erottavat heidät masennusryhmistä.

3. Piilotetut vahvuudet: Anoreksiaa sairastavien yllättävät selviytymiskeinot

Tutkimus paljasti, että anoreksiaa sairastavilla nuorilla oli tietyillä osa-alueilla jopa terveiden verrokkien tasolla olevia sopeutumista edistäviä selviytymiskeinoja. Näitä olivat esimerkiksi:

  • Hyväksyntä (Acceptance): Anoreksiaa sairastavat käyttivät hyväksyntää strategiana yhtä paljon kuin terveet verrokit, kun taas masennusryhmät käyttivät sitä merkittävästi vähemmän.
  • Ongelmalähtöinen toiminta (Problem-oriented action): Anoreksiaa sairastavat turvautuivat tähän aktiiviseen strategiaan enemmän kuin masennusryhmät, eikä heidän havaittu poikkeavan terveistä verrokeista.

Nämä tulokset haastavat yksioikoisen näkemyksen anoreksiasta häiriönä, joka määrittyy vain puutteiden kautta. Sen sijaan ne vahvistavat käsitystä ylikontrollista: ongelma ei ole taitojen puute, vaan joidenkin taitojen liian jäykkä käyttö tunne-elämän joustavuuden kustannuksella.

Lopuksi: Uusi näkökulma hoitoon ja ymmärrykseen

Keskeisin johtopäätös on, että anoreksian tarkastelu tunteiden ylikontrollin kautta avaa uusia mahdollisuuksia häiriön ymmärtämiseen ja hoitoon. Tämä näkökulma korostaa joustavuuden ja avoimuuden edistämistä kontrollin opettamisen sijaan.

Hoitomuodot, kuten RO-DKT, jotka keskittyvät ylikontrollin, tunteiden estyneisyyden ja välttämiskäyttäytymisen vähentämiseen, voivat olla erityisen hyödyllisiä anoreksian hoidossa. Tämä jättää meidät pohtimaan tärkeää kysymystä: Miten lähestymistapamme anoreksiaa sairastavien tukemiseen voisi muuttua, jos siirrymme kontrollin opettamisesta kohti tunne-elämän joustavuuden vahvistamista?

Mitä tämä tarkoittaa sinulle tai läheisellesi?

Jos sinä tai läheisesi kamppailee anoreksian kanssa, tämä tutkimus tuo toivoa. Se osoittaa, että anoreksia ei ole pelkästään puutteiden määrittämä häiriö, vaan siihen liittyy myös piilotettuja vahvuuksia, joita voidaan hyödyntää toipumisessa. Tunteiden ylikontrollin ymmärtäminen voi auttaa löytämään uusia tapoja tukea sairastunutta ja edistää heidän hyvinvointiaan.

Jos haluat tietää lisää ylikontrollista ja RO-DKT:stä, ota yhteyttä asiantuntijoihimme Mediferron kautta. Yhdessä voimme löytää ratkaisuja, jotka tukevat joustavuutta ja avoimuutta matkalla kohti toipumista.

Anoreksian Tuntematon Puoli: 5 Yllättävää Oivallusta Sairauden Sosiaalisista Juurista

Enemmän kuin sairaus lautasella

Kun ajattelemme anoreksia nervosaa, mieleemme nousevat usein kuvat ruoasta, painosta ja vääristyneestä kehonkuvasta. Nämä ovat sairauden keskeisiä ja näkyviä piirteitä, mutta ne kertovat vain osan totuudesta. Tämän pinnan alla piilee syvä ja usein näkymätön ulottuvuus: perustavanlaatuiset sosiaaliset haasteet, jotka eivät ole pelkkiä oireita vaan voivat olla itse sairauden liikkeellepanevia voimia.

Tämä yleinen käsitys jättää huomiotta sen, miten anoreksia kietoutuu ihmisen perustarpeeseen tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi. Mitä jos syömättömyys ei olekaan vain kontrollin tavoittelua, vaan epätoivoinen tapa viestiä, kun sanat eivät riitä? Mitä jos toipuminen ei vaadi vain kehon, vaan myös aivojen sosiaalisten yhteyksien korjaamista?

Tässä artikkelissa paljastamme viisi yllättävintä ja vaikuttavinta oivallusta tuoreesta tutkimuksesta, jotka siirtävät tarkastelun lautaselta ihmisten väliseen yhteyteen. Nämä oivallukset avaavat uuden näkökulman anoreksian ymmärtämiseen ja hoitoon, korostaen, että todellinen paraneminen vaatii paitsi ravitsemustilan korjaamista, myös sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen vahvistamista.

Oivallus 1: Syömättömyys on usein tiedostamatonta viestintää

Kun omien tunteiden ja tarpeiden suora ilmaiseminen tuntuu ylivoimaiselta, käytös voi muuttua viestiksi. Anoreksiassa syömisestä kieltäytyminen voi toimia voimakkaana, vaikkakin tiedostamattomana, tapana viestiä syvistä, sanoittamattomista tarpeista. Se ei ole pelkkää uhmaa, vaan monimutkaista sosiaalista signalointia, jolla on useita eri tarkoituksia.

Yksi tunnetuimmista on avunpyyntö: syömättömyys voi olla keino saada huomiota, hoivaa ja huolenpitoa – asioita, joita sairastunut ei koe voivansa pyytää suoraan. Samalla se voi kanavoida vaikeita tunteita, kuten vihaa. Kyse voi olla ”hiljaisesta kostosta”, jossa sairastunut osoittaa toiselle, kuinka loukkaantunut hän on, ilman sanoja. Vielä syvemmällä tasolla se voi olla ”peitelty vaatimus”: viesti siitä, että poikkeuksellisen kärsimyksen vuoksi normaalit säännöt ja odotukset eivät koske häntä.

Kaikkein yllättävintä on, että syömättömyys voi olla myös viesti ylivertaisesta itsehallinnasta ja itsenäisyydestä. Maailmassa, joka tuntuu kaoottiselta, kyky sietää nälkää ja hallita kehoaan voi tuntua ainoalta voimavaralta. Tästä syntyy helposti noidankehä. Läheisten luonnolliset reaktiot, kuten lisääntynyt huoli, voivat tahattomasti vahvistaa sairasta käytöstä, koska se osoittautuu tehokkaaksi viestintäkeinoksi. Tämä oivallus muuttaa näkökulmamme: syömättömyys ei olekaan pelkkää vastarintaa, vaan epätoivoinen, sanaton pyyntö yhteydestä ja ymmärryksestä.

Oivallus 2: Aivot eivät toivu samaa tahtia kehon kanssa

Painon palautuminen on anoreksian hoidossa kriittinen tavoite, ja se korjaa monia aliravitsemuksen aiheuttamia vaurioita. Tutkimukset osoittavat, että lähes kaikki aivojen rakenteelliset muutokset, kuten harmaan ja valkean aineen väheneminen, korjaantuvat painonnousun myötä. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus.

Vaikka aivojen rakenne palautuu, muutoksia voi jäädä pysyvästi alueille, jotka ovat vastuussa sosiaalisesta kognitiosta ja tunteiden käsittelystä. Tutkimuksissa on tunnistettu muutoksia erityisesti oikean aivopuoliskon pars opercularis- ja superior temporal gyrus -alueilla, jotka ovat keskeisiä empatiakyvylle ja toisten ihmisten näkökulmien ymmärtämiselle.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että jopa fyysisen toipumisen jälkeen sairastunut voi kamppailla sosiaalisten taitojen kanssa. Kyky asettua toisen asemaan, tulkita sosiaalisia vihjeitä ja navigoida ihmissuhteissa voi pysyä heikentyneenä. Tämä on elintärkeä oivallus hoidon kannalta: toipuminen ei voi päättyä vaa’an lukemaan, vaan sen on jatkuttava aktiivisella sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen kuntoutuksella.

Eräs potilas kuvasi kokemustaan osuvasti:

”En tiedä, miten olla ystävä. Pelkään, että sanon jotain väärää, ja siksi vältän muita.”

Oivallus 3: Kontrollin tavoittelu paradoksaalisesti lisää kaaosta

Anoreksiaan liittyy kaksi keskeistä piirrettä: kognitiivinen jäykkyys (ajattelun joustamattomuus) ja epävarmuuden intoleranssi (kyvyttömyys sietää ennakoimattomia tilanteita). Nämä piirteet eivät synny tyhjästä. Ne kumpuavat usein aivojen taipumuksesta yliarvioida sosiaalisia uhkia, mikä johtaa jatkuvaan ahdistukseen epävarmoissa tilanteissa. Tämän sietämättömän tunteen hallitsemiseksi sairastunut pyrkii luomaan maailman, jossa kaikki on hallittavissa ja ennustettavissa pakonomaisen suunnittelun, tiukkojen rutiinien ja itse luotujen sääntöjen avulla.

Eräs tutkimukseen osallistunut kuvasi tätä tarvetta seuraavasti:

”Yhtäkkiä kukaan ei antanut minulle sääntöjä, joten minun piti luoda omat… Mutta nyt minulla on säännöt ja voin pitää niistä kiinni.”

Tässä piilee kuitenkin syvä paradoksi. Vaikka säännöt luovat tunteen itsenäisyydestä, ne samalla synnyttävät syvän kokemuksen muista erkaantumisesta. Mitä ankarammin sairastunut yrittää kontrolloida elämäänsä, sitä mahdottomammaksi käy selviytyminen sosiaalisen elämän luontaisesta spontaaniudesta. Jäykkyys, joka on tarkoitettu tuomaan turvaa, johtaa sisäiseen ja ulkoiseen eristäytymiseen, mikä lisää juuri sitä ahdistusta, jota kontrollilla yritettiin hallita. Tutkimustulos vahvistaa tämän: kun potilaat hoidon aikana vähensivät itsehillintään perustuvia valintojaan, heidän painonsa laski vähemmän kotiutumisen jälkeen. Toipumisen avain ei siis ole kontrollin lisääminen, vaan siitä luopumisen opettelu.

Oivallus 4: Aivot on viritetty näkemään sosiaalisia uhkia kaikkialla

Anoreksiaa sairastavien aivot toimivat kuin yliherkkä tutka, joka on viritetty etsimään sosiaalisia uhkia. Tutkimukset ovat osoittaneet mitattavissa olevan tarkkaavaisuusharhan, joka suuntautuu kohti negatiivisia sosiaalisia vihjeitä – erityisesti vihaa, kritiikkiä ja dominanssia ilmaisevia kasvoja – ja samalla poispäin positiivisista vihjeistä. Tämän seurauksena neutraalitkin tilanteet, kuten ilmeetön katse, tulkitaan usein henkilökohtaiseksi hylkäämiseksi.

Tämä ei ole vain sairauden oire, vaan mahdollisesti perinnöllinen alttiustekijä, sillä samaa harhaa on havaittu lievempänä myös parantuneilla ja heidän lähisukulaisillaan. Tämä aivojen viritys luo itseään toteuttavan ennustuksen. Kun ihminen jatkuvasti etsii uhkia, hänen kehonsa reagoi. Sosiaalisessa stressitilanteessa sairastunut saattaa ”jäätyä” – kyseessä ei ole passiivinen tila, vaan aktiivinen, ahdistuksen ja kortisolin ajama yritys tarkkailla toisen käytöstä uhkien varalta.

Samaan aikaan sosiaalinen signalointi häiriintyy. Tutkimukset ovat yllättäen osoittaneet, että anoreksiaa sairastavilla on sosiaalisessa stressissä vähemmän alistuvia tai rauhoittelevia eleitä (”tyynnyttelysignaaleja”). Tämä monimutkainen yhdistelmä – uhkien ylihavaitseminen ja poikkeava sosiaalinen signalointi – tekee aidon ja turvallisen yhteyden luomisesta äärimmäisen vaikeaa.

Oivallus 5: Sosiaaliset vaikeudet eivät ole vain seuraus, vaan usein myös syy

Yksi sitkeimmistä väärinkäsityksistä on, että sosiaalinen eristäytyminen on yksinomaan anoreksian seuraus. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että sosiaaliset vaikeudet ovat usein olemassa jo kauan ennen sairauden puhkeamista. Henkilöt, jotka myöhemmin sairastuvat anoreksiaan, raportoivat verrokkeja todennäköisemmin köyhistä sosiaalisista verkostoista jo lapsuudessaan: heillä on ollut vähemmän läheisiä ystäviä, he ovat osallistuneet vähemmän sosiaaliseen toimintaan ja kokeneet saavansa niukasti sosiaalista tukea.

Näiden haasteiden taustalla on konkreettisia mekanismeja. Temperamentin piirteet, kuten ujous ja taipumus kääntää ongelmat sisäänpäin, luovat pohjaa vaikeuksille. Lisäksi on havaittu, että anoreksiaan sairastuvilla on usein vaikeuksia tulkita ja käyttää nonverbaalisia vihjeitä, kuten ilmeitä ja eleitä, mikä vaikeuttaa luonnollisten ihmissuhteiden syntymistä.

Yksinäisyys, alemmuuden tunne ja sosiaalinen ahdistus luovat haavoittuvuuden, jota sairaus alkaa hyödyntää. Laihduttaminen voi tarjota harhailevan keinon kääntää huomio pois sosiaalisen eristäytymisen aiheuttamasta tuskasta. Tämä oivallus on ratkaisevan tärkeä sekä ennaltaehkäisyn että hoidon kannalta. Se osoittaa, että pelkkien syömiskäyttäytymisten sijaan on välttämätöntä puuttua juurisyihin: sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen rakentamiseen.

Yhteenveto: Kohti syvempää ymmärrystä ja aidompaa yhteyttä

Nämä viisi oivallusta maalaavat uudenlaisen kuvan anoreksiasta – sairaudesta, joka on erottamattomasti kytköksissä perustavanlaatuiseen inhimilliseen tarpeeseen luoda yhteys toisiin. Syvenevä ymmärrys paljastaa lähes vääjäämättömän ketjun: perinnöllinen alttius nähdä sosiaalisia uhkia voi luoda sietämättömän epävarmuuden tunteen. Tämä tunne ruokkii kognitiivista jäykkyyttä ja pakonomaista kontrollin tarvetta, joka paradoksaalisesti johtaa sosiaaliseen eristäytymiseen – tuskaan, jota sairaus yrittää lääkitä.

Onneksi tämä ymmärrys avaa myös uusia väyliä tehokkaammalle hoidolle. Nykyaikaiset terapiamuodot, kuten Radikaalisti Avoin Dialektinen Käyttäytymisterapia (RO-DKT), on suunniteltu vastaamaan juuri näihin ydinkysymyksiin. Ne eivät keskity vain oireisiin, vaan auttavat parantamaan sosiaalista signalointia, tunteiden ilmaisua ja aitojen ihmissuhteiden rakentamista. Kun siirrämme painopisteen lautaselta ihmissuhteisiin, voimme auttaa sairastunutta löytämään kestävän tien toipumiseen.

Mitä jos emme siis kysyisi vain ”mitä syöt?”, vaan myös ”miten voit luoda yhteyden?”

Tuntuuko, että kaikki on vialla? Näin RO-DKT voi tarjota ratkaisun transdiagnostisiin ongelmiin

Oletko koskaan tuntenut, että jokin on pielessä, mutta et osaa tarkalleen sanoa, mikä? Ehkä olet saanut diagnooseja, kuten masennus, ahdistus tai ADHD, mutta mikään niistä ei tunnu täysin osuvan kohdalleen. Saatat kokea, että sinulla on ”20 % masennusta” tai ”20 % ahdistusta”, mutta et täytä minkään yksittäisen diagnoosin kaikkia kriteerejä. Tämä voi olla turhauttavaa ja saada sinut tuntemaan, että olet yksin ongelmasi kanssa. Mutta et ole.

Tässä artikkelissa sukellamme syvemmälle siihen, miksi perinteiset diagnoosit eivät aina kerro koko totuutta, ja miten RO-DKT (Radikaalisti Avoin Dialektinen Käyttäytymisterapia) voi tarjota uudenlaisen lähestymistavan näiden haasteiden ratkaisemiseen.

1. Diagnoosit voivat olla harhaanjohtavia

Nykyinen psykiatrinen diagnoosijärjestelmä perustuu usein ”rasti ruutuun” -malliin: joko täytät diagnoosin kriteerit tai et. Tämä binäärinen lähestymistapa voi kuitenkin olla ongelmallinen. Esimerkiksi vakavan masennustilan (MDD) diagnoosi edellyttää viiden yhdeksästä oireesta täyttymistä. Tämä tarkoittaa, että kaksi henkilöä, joilla molemmilla on MDD-diagnoosi, voivat jakaa vain yhden yhteisen oireen.

Ongelman laajuus on valtava: vakavan masennuksen kriteerit täyttäviä oireprofiileja on yli 16 000, ja traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) kohdalla erilaisia yhdistelmiä on jopa yli 636 000. Tämä osoittaa, että useiden päällekkäisten diagnoosien sijaan ongelman taustalla voi olla jokin perustavanlaatuinen haaste, joka ilmenee eri oireina.

2. Todellinen syyllinen: Transdiagnostiset tekijät

Monien mielenterveyshaasteiden taustalla ovat transdiagnostiset tekijät – perustavanlaatuiset ongelmat, jotka leikkaavat läpi useiden eri diagnoosien. Näitä ovat esimerkiksi:

Perfektionismi: Joustamattomat, saavuttamattoman korkeat standardit.

Märehtiminen: Toistuva kielteisten ajatusten pyörittely ilman ratkaisukeskeisyyttä.

Epävarmuuden sietämättömyys: Vaikeus sietää epätietoisuutta tulevaisuudesta.

Ahdingon sietämättömyys: Uskomus, ettei kykene kestämään kielteisiä tunnetiloja.

Tunteiden säätelyn vaikeudet: Vaikeus tunnistaa ja ymmärtää omia tunteita.

Näiden tekijöiden hoitaminen suoraan voi olla avain todelliseen muutokseen. Tutkimukset osoittavat, että transdiagnostinen lähestymistapa on usein tehokkaampi kuin diagnoosikohtainen hoito, erityisesti silloin, kun oireet ulottuvat useille eri alueille.

3. RO-DKT: Ratkaisu ylikontrollin ja transdiagnostisten tekijöiden hoitoon

RO-DKT on erityisesti kehitetty niille, joilla on taipumusta ylikontrolliin, kuten perfektionismiin, märehtimiseen ja tunteiden pidättelyyn. Sen ytimessä on radikaali avoimuus – taito tunnistaa ja purkaa haitallisia toimintamalleja, kehittää joustavuutta ja oppia sietämään epävarmuutta.

RO-DKT on suunniteltu erityisesti niille, jotka eivät hyödy perinteisestä kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta (KKT) tai joiden oirekuva ei sovi selkeästi minkään yksittäisen diagnoosin alle. Jos tunnistat itsessäsi perfektionismia, vaikeutta ilmaista tunteita tai koet olevasi ”liian kiltti”, RO-DKT voi olla juuri sinulle sopiva hoitomuoto.

4. Perfektionismin ansa ja märehtimisen kierre

Perfektionismi ja märehtiminen ovat kaksi yleisintä transdiagnostista tekijää, jotka voivat estää hyvinvointia. Perfektionismi voi johtaa jatkuvaan tyytymättömyyteen ja itsensä aliarvioimiseen, kun taas märehtiminen voi estää ongelmanratkaisua ja voimistaa kielteisiä tunteita. RO-DKT tarjoaa konkreettisia työkaluja näiden haitallisten toimintamallien purkamiseen ja auttaa sinua löytämään joustavampia tapoja suhtautua itseesi ja ympäristöösi.

Lopuksi: Uusi tapa ymmärtää itseäsi

Jos tunnistat itsesi ”diagnoosin etsijäksi”, vastaus ei välttämättä ole uusi diagnoosi. Sen sijaan se voi löytyä ymmärtämällä niitä syvällä olevia toimintamalleja, jotka ohjaavat ajatuksiasi ja tunteitasi. RO-DKT tarjoaa kokonaisvaltaisen lähestymistavan näiden juurisyiden käsittelemiseen ja auttaa sinua rakentamaan kestävää hyvinvointia.

Mitä jos kysyisit itseltäsi: ”Mikä näistä toimintamalleista pidättelee minua?” Ja voisiko RO-DKT olla juuri se ratkaisu, jota olet etsinyt?

Mediferro tarjoaa RO-DKT-hoitoa, joka on suunniteltu erityisesti ylikontrollin ja transdiagnostisten tekijöiden käsittelyyn. Ota yhteyttä ja aloita matkasi kohti joustavampaa ja tasapainoisempaa elämää.

Mistä saa apua syömishäiriöön?

Syömishäiriö ei ole valinta – apua on saatavilla

Miten tunnistaa syömishäiriön?

Syömishäiriö voi ilmetä monin eri tavoin:

  • Pakonomainen laihduttaminen tai ylensyönti
  • Voimakas kehonkuvan vääristyminen
  • Ruokaan liittyvä ahdistus tai kontrollointi
  • Fyysiset oireet kuten väsymys, vatsavaivat tai kuukautisten poisjääminen

Jos tunnistat näitä piirteitä itsessäsi tai läheisessäsi, on aika hakea tukea.

Siirry ajanvaraukseen

Mistä apua voi saada?

Terveydenhuolto

Ensimmäinen askel voi olla yhteys omaan lääkäriin. Erikoissairaanhoidossa tarjotaan hoitoa kuten ravitsemusterapiaa ja psykoterapiaa.

Psykoterapia ja RO-DKT-hoito

Mediferro tarjoaa RO-DKT-hoitoa, joka on kehitetty erityisesti ylikontrolliin liittyviin syömishäiriöihin. Hoito perustuu empaattiseen ja motivoivaan vuorovaikutukseen, jossa potilasta tuetaan yksilöllisesti kohti toipumista.

Perhe ja läheiset

Syömishäiriö vaikuttaa koko perheeseen. Mediferro tarjoaa myös perheille suunnattua tukea, jotta läheiset voivat olla osa toipumista.

Miksi hakea apua juuri nyt?

Syömishäiriö ei mene ohi itsestään. Mitä aikaisemmin hoito aloitetaan, sitä paremmat ovat toipumisen mahdollisuudet. Mediferro tarjoaa matalan kynnyksen palveluita, joissa sinua kuunnellaan ja tuetaan yksilöllisesti.

Siirry ajanvaraukseen

Ota ensimmäinen askel

Jos mietit, voisiko sinulla tai läheiselläsi olla syömishäiriö, älä jää yksin. Ota yhteyttä – me autamme sinua löytämään toipumisen polun.

Uskalla hakea apua syömishäiriöön – Mediferro kulkee rinnallasi toipumisen matkalla

Syömishäiriö ei ole vain ruokaan liittyvä ongelma – se on kokonaisvaltainen haaste, joka vaikuttaa kehoon, mieleen ja ihmissuhteisiin. Moni kamppailee oireiden kanssa hiljaa, peläten leimautumista tai vähättelyä. Siksi haluamme sanoa tämän selkeästi: syömishäiriöön on tärkeää hakea apua – ja apua on saatavilla.

Siirry ajanvaraukseen

Mistä saa apua syömishäiriöön?

Apua syömishäiriöön voi hakea monista paikoista, kuten kouluterveydenhuollosta, työterveydestä tai omalta terveysasemalta. Mutta kun kaipaat asiantuntevaa, yksilöllistä ja kokonaisvaltaista hoitoa, Mediferro on täällä sinua varten.

Mediferro tarjoaa hoitoa muun muassa seuraaviin syömishäiriöihin:

  • Anoreksia nervosa
  • Bulimia nervosa
  • Ahmintahäiriö (BED)
  • Sekamuotoiset syömishäiriöt

Miksi valita Mediferro syömishäiriöhoitoon?

Mediferro on Suomen ainoa RO-DKT-hoitoa (Radikaalisti Avoin Dialektinen Käyttäytymisterapia) tarjoava taho. Tämä hoitomuoto on suunniteltu erityisesti niille, jotka kamppailevat ylikontrollin, täydellisyyden tavoittelun ja emotionaalisen yksinäisyyden kanssa – usein syömishäiriöiden taustalla olevia tekijöitä.

Mediferron hoidon vahvuudet:

  • Yksilöllisyys: Jokainen hoitopolku suunnitellaan asiakkaan tarpeiden mukaan.
  • Kokonaisvaltaisuus: Huomioimme sekä psyykkisen että fyysisen hyvinvoinnin.
  • Empaattisuus ja asiantuntemus: Tiimimme koostuu kokeneista ammattilaisista, kuten nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Virva Sankalasta ja RO-DKT terapeutti Piia Kontiosta.

Mediferron palvelut syömishäiriöiden hoitoon

Tarjoamme monipuolisia palveluita, jotka tukevat toipumista eri vaiheissa:

  • 🩺 Polikliininen hoito: Säännölliset tapaamiset asiantuntijoiden kanssa.
  • 🏠 Päiväosastohoito: Intensiivinen tuki ja tuetut ruokailut turvallisessa ympäristössä.
  • 💬 Psykoterapia: Tunteiden ja ajatusten käsittely ammattilaisen kanssa.
  • 🌐 Etävastaanotot: Hoitoa kaikkialle Suomeen – myös silloin, kun et pääse paikan päälle.
  • 🤝 Perheiden tukipalvelut: Vertaistukiryhmät ja vanhempien ohjauskäynnit.
  • 💛 YHDESSÄ-tapaamiset: Ilmaisia ja avoimia vertaistukitapaamisia nuorille ja nuorille aikuisille.

Usein kysytyt kysymykset (FAQ)

1. Mitä syömishäiriöitä Mediferro hoitaa?
Mediferro tarjoaa hoitoa anoreksiaan, bulimiaan, ahmintahäiriöön (BED), sekamuotoisiin syömishäiriöihin ja muihin syömishäiriöihin.

2. Mitä RO-DKT-hoito tarkoittaa?
RO-DKT (Radikaalisti Avoin Dialektinen Käyttäytymisterapia) on erityisesti ylikontrollin ja perfektionismin kanssa kamppaileville suunnattu hoitomuoto, joka auttaa käsittelemään tunteita ja parantamaan elämänlaatua.

3. Voinko saada hoitoa etänä?
Kyllä! Mediferro tarjoaa etävastaanottoja, joten voit saada asiantuntevaa hoitoa missä tahansa Suomessa.

4. Mitä päiväosastohoito sisältää?
Päiväosastohoito sisältää intensiivistä tukea, tuettuja ruokailuja ja asiantuntijoiden ohjausta turvallisessa ympäristössä.

Uskalla ottaa ensimmäinen askel

Avun hakeminen voi tuntua pelottavalta, mutta se on rohkein ja tärkein askel kohti parempaa elämää. Mediferro on täällä sinua varten – ilman tuomitsemista, kiirettä tai ehtoja.

📞 Soita meille: 040 357 4160
💻 Varaa aika verkossa: Siirry ajanvaraukseen

Syömishäiriöiden hoito etänä ja Oulussa – Mediferro syömishäiriöklinikka auttaa anoreksiaan, bulimiaan ja BED:iin

Tarvitsetko apua syömishäiriöön? Mediferro on erikoistunut syömishäiriöiden hoitoon ja tarjoaa asiantuntevaa, yksilöllistä hoitoa etäyhteydellä koko Suomeen sekä paikan päällä Oulussa. Hoidamme mm. anoreksiaa, bulimiaa, BED:ä, ARFID:ia ja määrittämättömiä syömishäiriöitä turvallisesti ja ihmisläheisesti.

Siirry ajanvaraukseen

Mitä ovat syömishäiriöt ja miten niitä hoidetaan?

Syömishäiriöt ovat vakavia mutta hoidettavissa olevia psyykkisiä sairauksia, jotka vaikuttavat ihmisen suhteeseen ruokaan, kehonkuvaan ja kontrolliin. Ne voivat koskettaa kaikenikäisiä ja -taustaisia ihmisiä, eikä niiden vakavuutta voi arvioida pelkästään painon perusteella.

Yleisimmät syömishäiriötyypit:

  • Anoreksia nervosa: Pakonomainen tarve kontrolloida painoa ja kehon ulkonäköä.
  • Bulimia nervosa: Toistuvat ahmimiskohtaukset ja kompensoivat toimet, kuten oksentaminen.
  • BED (ahmintahäiriö): Hallitsemattomat ahmimiskohtaukset ilman kompensointia.
  • ARFID: Syömisen rajoittaminen ilman kehonkuvaan liittyviä syitä.
  • Määrittämättömät syömishäiriöt: Oireet eivät sovi tarkasti diagnoosiin, mutta vaativat silti hoitoa.

Syömishäiriön taustat – miksi hoito on tärkeää?

Syömishäiriöiden taustalla on usein monisyinen kokonaisuus, johon voivat vaikuttaa:

  • Perinnöllinen alttius
  • Psykologinen haavoittuvuus (esim. perfektionismi, matala itsetunto, trauma)
  • Kulttuurilliset ulkonäköpaineet
  • Ylikontrollin tarve

Syömishäiriö ei ole kenenkään syy – se on monimutkainen sairaus, joka vaatii ymmärrystä ja kokonaisvaltaista hoitoa.

Mediferro – syömishäiriöklinikka Oulussa ja etänä koko Suomeen

Mediferro tarjoaa tieteelliseen näyttöön perustuvaa hoitoa syömishäiriöihin. Hoitomme on yksilöllistä ja ihmisläheistä, ja se tukee toipumista kokonaisvaltaisesti.

Siirry ajanvaraukseen

Palvelumme:

  • 🩺 Psykiatrinen arviointi ja hoito syömishäiriöihin
  • 💬 RO-DKT-terapia – suunnattu ylikontrollin ja perfektionismin kanssa kamppaileville
  • 🍽️ Tuetut ruokailut – terve suhde ruokaan turvallisessa ympäristössä
  • 🏠 Päiväosastohoito Oulussa – intensiivistä tukea arjen keskellä

Toipuminen on matka – Mediferro kulkee rinnallasi jokaisessa vaiheessa.

Varaa aika syömishäiriöhoitoon Mediferron syömishäiriöyksikköön

Älä jää yksin syömishäiriön kanssa. Ota ensimmäinen askel kohti parempaa elämää jo tänään – etänä tai Oulussa.

📞 Soita meille: 040 357 4160
💻 Varaa aika verkossa: Siirry ajanvaraukseen

Miten tunnistaa syömishäiriö lapsella – ja mistä saat apua?

Epäiletkö lapsellasi anoreksiaa tai bulimiaa? Syömishäiriöt, kuten anoreksia, bulimia ja ahmintahäiriö, ovat vakavia sairauksia, jotka voivat koskettaa myös kouluikäisiä ja nuoria. Ne eivät aina näy ulospäin, mutta varhaiset merkit voivat kertoa, että lapsesi tarvitsee apua. Tässä artikkelissa kerromme, miten tunnistat syömishäiriön oireet ja mistä saat asiantuntevaa tukea – Mediferro on täällä auttamassa etäyhteydellä kaikkialle Suomeen ja lähivastaanotolla Oulussa.

Siirry ajanvaraukseen

Syömishäiriön varhaiset merkit

Syömishäiriöt voivat ilmetä monin eri tavoin, eikä painonmuutos ole ainoa merkki. Tässä on yleisiä varoitusmerkkejä, joita vanhempana kannattaa tarkkailla:

🍽️ Ruokailutottumusten muutokset

  • Lapsi tai nuori välttelee tiettyjä ruokia tai ruokaryhmiä.
  • Hän kieltäytyy syömästä muiden seurassa.
  • Ruokamäärät voivat pienentyä huomattavasti tai lapsi saattaa ahmia suuria määriä ruokaa.

🧠 Kehonkuvaan liittyvät huolet

  • Lapsi puhuu usein negatiivisesti ulkonäöstään tai painostaan.
  • Hän käyttää löysiä vaatteita peittääkseen kehoaan.
  • Peilailua ja kehon jatkuva arviointi ovat pakonomaisia.

💬 Käytöksen ja mielialan muutokset

  • Vetäytyminen sosiaalisista tilanteista.
  • Ahdistuneisuus, ärtyneisyys tai masennusoireet.
  • Pakonomainen liikunta tai kalorien ”polttaminen”.

⚠️ Fyysiset oireet

  • Nopea painonmuutos.
  • Väsymys, huimaus ja kylmän tunne.
  • Hiusten oheneminen, kynsien haurastuminen ja ihon kuivuminen.

Mitä tehdä, jos epäilet syömishäiriötä?

Jos huomaat lapsessasi yllä mainittuja merkkejä, on tärkeää toimia nopeasti. Syömishäiriöt voivat pahentua ajan myötä, mutta varhainen puuttuminen voi merkittävästi parantaa toipumismahdollisuuksia.

1. Keskustele lapsesi kanssa

Lähesty tilannetta rauhallisesti ja empaattisesti. Vältä syyllistämistä tai arvostelua. Voit esimerkiksi sanoa:
”Olen huomannut, että olet viime aikoina ollut huolissasi syömisestäsi ja kehostasi. Haluaisin kuulla, miten sinä itse koet tilanteen.”

2. Hae ammattilaisen apua

Syömishäiriöiden hoito vaatii usein moniammatillista lähestymistapaa. Suomessa voit hakea apua esimerkiksi:

  • Hyvinvointikeskuksesta: Lääkärin kautta pääset jatkotutkimuksiin.
  • Syömishäiriöliitosta: Tarjoaa vertaistukea ja tietoa.
  • Mediferrosta: Tarjoamme erikoistunutta hoitoa ympäri Suomen etäyhteydellä ja lähitapaamisina Oulussa, mukaan lukien RO-DKT-terapiaa.

3. Tukiverkoston rakentaminen

Syömishäiriöiden hoito on pitkä prosessi, ja perheen tuki on äärimmäisen tärkeää. Pyri luomaan lapsellesi turvallinen ympäristö, jossa hän tuntee voivansa puhua avoimesti tunteistaan ja kokemuksistaan.

Miten Mediferro voi auttaa?

Mediferro on Suomen ainoa palveluntarjoaja, joka tarjoaa Radikaalisti Avointa Dialektista Käyttäytymisterapiaa (RO-DKT). Tämä innovatiivinen hoitomuoto keskittyy erityisesti ylikontrollin haasteisiin, jotka ovat yleisiä syömishäiriöistä kärsivillä.

RO-DKT auttaa henkilöä:

  • Ilmaisemaan tunteita avoimemmin.
  • Kehittämään joustavampia käyttäytymismalleja.
  • Luomaan yhteyden muihin turvallisessa ja hyväksyvässä ympäristössä.

Esimerkki terapiasta:
Nuori käy viikoittain RO-DKT yksilötapaamisissa ja taitotunneilla. Terapeutti tukee yksilöllisesti, ja vanhemmat osallistuvat vanhempien taitotunneille yhteensä 8 kertaa.

Ota yhteyttä

Jos epäilet lapsellasi syömishäiriötä, älä jää yksin. Mediferro tarjoaa matalan kynnyksen palveluita Oulussa. Voit ottaa yhteyttä:

Yhteenveto

Syömishäiriöt ovat vakavia, mutta niistä voi toipua oikeanlaisen tuen avulla. Varhainen puuttuminen ja asiantunteva hoito voivat muuttaa nuoren elämän suunnan. Mediferro on täällä auttamassa – lämpimästi ja asiantuntevasti.

Maladaptiivinen ylikontrolli ja anoreksia: Yhteys Yksinäisyyteen ja Neurobiologiaan

Julian Baudinet, PhD, piti yhdessä Julianna Gorderin, PsyD, ja Ellen Astrachan-Fletcherin, PhD, FAED, CEDS-C, kanssa RO-DKT-konferenssissa Chicagossa luennon ”Building a Life Worth Sharing From the Ground Up: Using a Neurobiosocial Framework to Understand and Target Symptoms in Patients with Eating Disorders”. Tämä inspiroiva luento tarjosi syvällisiä havaintoja anoreksian (AN) ja maladaptatiivisen ylikontrollin (OC) yhteydestä sekä niiden neurobiologisista ja sosiaalisista vaikutuksista. Tässä blogitekstissä syvennymme luennon keskeisiin teemoihin ja siihen, miten RO-DKT voi tarjota ratkaisuja näihin monimutkaisiin haasteisiin.

Maladaptatiivisen ylikontrollin neljä ydinhaastetta

Maladaptatiivinen ylikontrolli ilmenee neljän keskeisen puutteen kautta, jotka vaikuttavat merkittävästi anoreksian oireisiin:

  1. Vastaanottavuus ja avoimuus:
    Ylikontrolloivat henkilöt ovat usein erittäin riskikarttelevia ja jatkuvasti valppaita uhkien varalta. Tämä voi johtaa uuden tai tuntemattoman välttelyyn sekä vaikeuksiin vastaanottaa kriittistä palautetta, mikä estää oppimista ja muutosta.
  2. Joustava reagointi:
    Ylikontrolli näkyy pakonomaisena tarpeena rakenteelle ja järjestykselle, täydellisyyden tavoitteluna sekä jäykkänä sääntöjen noudattamisena. Moraalinen ehdottomuus voi myös hallita heidän ajatteluaan.
  3. Tunteiden ilmaiseminen ja tunnistaminen:
    Ylikontrolloivat henkilöt tukahduttavat usein tunteitaan tai ilmaisevat niitä epäaidosti, esimerkiksi hymyilemällä stressaantuneena. Heillä voi myös olla heikko kyky tunnistaa omia tunteitaan.
  4. Sosiaalinen yhteys ja läheisyys:
    Ylikontrolli voi johtaa etäisiin ihmissuhteisiin, korkeaan sosiaaliseen vertailuun, kateuteen ja katkeruuteen sekä heikkoihin empatia- ja validointitaitoihin.

Anoreksian ja yksinäisyyden neurobiologinen yhteys

Baudinetin luennolla korostettiin, että anoreksialla ja yksinäisyydellä on yhteisiä neurobiologisia piirteitä, jotka voivat syventää oireita ja vaikeuttaa toipumista. Näitä ovat muun muassa:

  • Palkkiojärjestelmän muutokset:
    Anoreksiaa sairastavilla henkilöillä on havaittu heikentynyt palkkiovaste ruokaan liittyviin ärsykkeisiin, kuten makuihin ja kuviin. Samoin krooninen yksinäisyys on yhdistetty heikentyneeseen palkkiovasteeseen sosiaalisiin ärsykkeisiin, erityisesti ventraalisen striatumin alueella.
  • Uhka ja negatiivinen tulkintaharha:
    Anoreksiaa sairastavat henkilöt kokevat lisääntynyttä mantelitumakkeen aktivaatiota uhkaaviksi koetuissa tilanteissa, kuten ruokakuvien tai oman kehon arvioinnin yhteydessä. Yksinäisyys puolestaan liittyy mantelitumakkeen yliaktiivisuuteen sosiaalisten uhkien, kuten negatiivisten tai neutraalien sosiaalisten vihjeiden, kohdalla.
  • Nälkä: Ruokaa ja ystävyyttä kohtaan:
    Vaikka nälkä lisää terveillä henkilöillä palkkioherkkyyttä, anoreksiaa sairastavilla tämä mekanismi ei toimi samalla tavalla. Samoin yksinäisyys aiheuttaa sosiaalista kaipuuta, mutta kroonisesti yksinäisillä tämä kaipuu voi olla vaimentunut.

RO-DKT:n rooli anoreksian hoidossa

Radikaalisti avoin dialektinen käyttäytymisterapia (RO-DKT) tarjoaa ainutlaatuisen lähestymistavan anoreksian ja ylikontrollin hoitoon. RO-DKT keskittyy erityisesti sosiaalisen yhteyden ja joustavuuden lisäämiseen, mikä tekee siitä erityisen tehokkaan ylikontrolloiville potilaille. Tutkimukset ovat osoittaneet, että RO-DKT voi parantaa merkittävästi seuraavia osa-alueita:

  • Sosiaalinen yhteys:
    Potilaat raportoivat lisääntynyttä sosiaalista yhteyttä ja vähentynyttä sosiaalista vetäytymistä. He myös kokevat enemmän mukavuutta ja luottamusta ihmissuhteissaan.
  • Tunteiden ilmaisu:
    Potilaat oppivat ilmaisemaan tunteitaan aidommin ja vähentämään tunteiden tukahduttamista.
  • Kognitiivinen joustavuus:
    RO-DKT auttaa potilaita vähentämään jäykkiä ajattelumalleja ja lisäämään kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin.

Yhteenveto: Ylikontrollin, anoreksian ja yksinäisyyden leikkauspiste

Baudinetin luento toi esille, että ylikontrolli, anoreksia ja yksinäisyys jakavat monia yhteisiä piirteitä, jotka vaikuttavat sekä oireiden vakavuuteen että toipumiseen. Näiden haasteiden ymmärtäminen ja kohdentaminen hoidon avulla, kuten RO-DKT:llä, voi merkittävästi parantaa potilaiden elämänlaatua ja toipumismahdollisuuksia.

Mediferron RO-DKT-hoito-ohjelma on suunniteltu juuri näiden haasteiden ratkaisemiseen, ja olemme ylpeitä voidessamme tarjota potilaillemme mahdollisuuden löytää tasapaino, joustavuus ja yhteys elämäänsä.

Kiitos Julian Baudinetille, Julianna Gorderille ja Ellen Astrachan-Fletcherille inspiroivasta luennosta ja tärkeästä työstä anoreksian ja ylikontrollin ymmärtämisessä! 🌿

Vanhempien näkökulmat syömishäiriöistä toipumiseen – mitä voimme oppia?

Syömishäiriöiden hoito on monimutkainen ja usein pitkä prosessi, mutta yksi asia on varma: vanhemmilla on ainutlaatuinen ja korvaamaton näkökulma lapsensa toipumiseen. Vuoden 2020 tutkimus (Accurso et al., 2020) tuo esiin, kuinka vanhemmat näkevät toipumisen paljon laajempana kokonaisuutena kuin pelkkänä painon palautumisena tai oireiden vähenemisenä. Tämä näkökulma voi auttaa meitä ymmärtämään, miten hoitoa ja tukijärjestelmiä voidaan kehittää entistä kokonaisvaltaisemmiksi.

Mitä toipuminen tarkoittaa vanhemmille?

Tutkimuksen mukaan vanhemmat määrittelevät toipumisen moniulotteisesti. He eivät keskity vain fyysisiin mittareihin, kuten painoon, vaan korostavat myös psyykkistä hyvinvointia, sosiaalista toimintakykyä ja mielekkään elämän rakentamista. Näistä näkökulmista nousi esiin seitsemän keskeistä toipumisen aluetta:

  1. Paino: Terveellisen painon saavuttaminen ja ylläpito.
  2. Kehonkuva ja ajatukset: Kehonkuvaan liittyvien huolien väheneminen ja hyväksyntä.
  3. Syömiskäyttäytyminen: Joustava syöminen ilman rajoituksia.
  4. Itsenäisyys: Kyky hallita syömistä itsenäisesti.
  5. Fyysinen terveys: Normaali fyysinen toimintakyky.
  6. Psyykkinen hyvinvointi: Emotionaalinen vakaus ja onnellisuus.
  7. Elämisen arvoinen elämä: Taysipainoinen osallistuminen sosiaaliseen ja ammatilliseen elämään.

Erityisesti joustava syöminen ilman rajoituksia nousi esiin vanhempien toiveissa – kyky syödä monipuolisesti ja tilanteen mukaan on heidän mukaansa yksi tärkeimmistä toipumisen merkeistä.

Toipumisen polut ja haasteet

Tutkimus paljasti, että toipumisen polut ovat yksilöllisiä ja usein pitkäkestoisia. Fyysinen toipuminen tapahtuu yleensä ensimmäisenä, mutta kognitiivinen toipuminen – kuten joustavuus ajattelussa ja syömiseen liittyvien pelkojen väistyminen – voi kestää jopa vuosia. Tämä korostaa pitkäaikaisen seurannan merkitystä, sillä toipuminen ei ole lineaarinen prosessi.

Vaikka 72 % vanhemmista raportoi lapsensa saavuttaneen jonkinasteisen toipumisen, vain 20 % koki lapsensa toipuneen täysin. Täydellisesti toipuneista kuitenkin 93 % pysyi hyvinvoivina ilman relapsseja. Tämä antaa toivoa, että vaikka täydellinen toipuminen on harvinaista, se on mahdollista ja kestävä.

Mitä voimme oppia vanhemmilta?

Vanhempien näkökulmat haastavat perinteiset tutkimuskriteerit, jotka keskittyvät usein vain painoon ja oireisiin. Heidän mukaansa toipumista tulisi arvioida laajemmista näkökulmista, kuten toimintakyvyn palautumisesta ja mielekkään elämän rakentamisesta. Tämä muistuttaa meitä siitä, että toipuminen on kokonaisvaltainen prosessi, jossa psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi ovat yhtä tärkeitä kuin fyysiset mittarit.

Mitä tämä tarkoittaa hoidon kehittämiselle?

Tutkimus tuo esiin tarpeen kehittää hoitomenetelmiä, jotka tukevat paitsi fyysistä toipumista myös psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Hoidon tulisi auttaa potilaita rakentamaan elämää, joka on täynnä merkitystä ja iloa – ei vain vähentämään oireita. Lisäksi pitkäaikainen seuranta on välttämätöntä, jotta voimme ymmärtää paremmin toipumisen monimutkaisuutta ja tarjota tukea koko prosessin ajan.

Vanhempien ääni kuuluu – ja sen tulisi kuulua enemmän

Vanhemmat ovat usein lapsensa tärkeimpiä tukijoita ja heidän näkemyksensä voivat tarjota arvokasta tietoa hoidon kehittämiseen. Tämä tutkimus muistuttaa meitä siitä, että toipuminen on paljon enemmän kuin pelkkä oireiden väheneminen. Se on matka kohti kokonaisvaltaista hyvinvointia ja elämää, joka on jakamisen arvoista muiden kanssa.

Mediferron syömishäiriöklinikka haluaa kiittää kaikkia vanhempia, jotka jakavat kokemuksiaan ja tukevat lapsiaan tällä matkalla. Yhdessä voimme rakentaa tulevaisuuden, jossa jokainen toipumisen osa-alue saa ansaitsemansa huomion. 💙

Yksilölliset biotyypit ja ylikontrollin yhteys: Mediferron RO-DKT-hoidon merkitys

Masennuksen ja ahdistuksen monimuotoisuus on pitkään haastanut perinteisiä hoitomalleja, mutta uudet tutkimukset tarjoavat toivoa psykiatrian kehittämisessä. Nature Medicine -lehdessä julkaistu uraauurtava tutkimus (Tozzi et al., 2024) tunnisti kuusi erilaista biotyyppiä, jotka perustuvat aivojen toiminnallisiin eroihin. Näistä erityisesti CA+-biotyyppi (cognitive control hyperactivation) tarjoaa uuden näkökulman ylikontrollin ymmärtämiseen ja hoitoon.

Ylikontrolli ja CA+-biotyyppi: Yhteiset piirteet

Ylikontrollin piirteet – kuten uhkien herkempi havaitseminen, tunteiden kontrollointi, pidättäytyväisyys, vaikeus kokea iloa ja jatkuva jännittyneisyys – sopivat erinomaisesti CA+-biotyyppiin. Tämä biotyyppi erottuu seuraavilla ominaisuuksilla:

  1. Uhkien herkempi havaitseminen ja negatiivinen vinouma
    CA+-biotyypillä havaittiin lisääntynyttä uhkaan liittyvää dysregulaatiota (threat dysregulation) ja negatiivista vinoumaa (negative bias), mikä tarkoittaa taipumusta tulkita tilanteita uhkaavampina tai negatiivisempina. Tämä voi johtaa jatkuvaan varuillaan oloon ja uhkien korostuneeseen huomioimiseen – klassisia ylikontrollin piirteitä.
  2. Tunteiden kontrollointi ja pidättäytyväisyys
    CA+-biotyyppiä leimaa kognitiivisen kontrollipiirin hyperaktivaatio, joka voi ilmentää liiallista pyrkimystä hallita tunteita ja käyttäytymistä. Tämä ylikontrollointi voi paradoksaalisesti johtaa tehottomuuteen, kuten lisääntyneisiin virheisiin toimeenpanevissa tehtävissä ja heikentyneeseen työmuistin suorituskykyyn.
  3. Innostuksen ja ilon kokemisen vaikeus (anhedonia)
    CA+-biotyypillä oli tutkimuksen mukaan vakavampaa anhedoniaa kuin muilla biotyypeillä. Tämä tarkoittaa vaikeutta kokea ja ilmaista iloa – yksi ylikontrollin keskeisistä tunnusmerkeistä.
  4. Vaikeus rentoutua ja jatkuva jännittyneisyys
    CA+-biotyypillä havaittiin myös enemmän ahdistunutta kiihtymystä (anxious arousal), joka käsittää fyysisiä ja emotionaalisia oireita, kuten levottomuutta ja jännittyneisyyttä. Tämä sopii täydellisesti kuvaan ylikontrollista, jossa rentoutuminen on haastavaa.

Mediferron RO-DKT-hoito: Toivoa ylikontrollin hallintaan

Mediferron tarjoama RO-DKT-hoito (Radically Open Dialectical Behaviour Therapy) on suunniteltu erityisesti ylikontrollin piirteiden hoitoon. Tämä hoitomuoto auttaa avaamaan emotionaalisia lukkoja, vähentämään liiallista suunnitelmallisuutta ja kontrollointia sekä lisäämään joustavuutta ja kykyä kokea spontaania iloa. RO-DKT on erityisen tehokas hoitoresistentissä masennuksessa, jossa perinteiset hoidot eivät ole tuottaneet tuloksia.

Miksi RO-DKT sopii CA+-biotyyppiin?
CA+-biotyypin ylikontrolloiva luonne – uhkasensitiivisyys, tunteiden pidättäminen ja anhedonia – tekee siitä ihanteellisen kohteen RO-DKT-hoidolle. Hoito keskittyy juuri näiden piirteiden purkamiseen ja emotionaalisen joustavuuden lisäämiseen. Esimerkiksi RO-DKT:n avulla voidaan:

  • Vähentää uhkasensitiivisyyttä opettamalla tunnistamaan ja säätelemään uhkaan liittyviä reaktioita.
  • Parantaa tunteiden ilmaisua ja vähentää pidättäytyväisyyttä rohkaisemalla avoimuuteen ja spontaanisuuteen.
  • Lisätä kykyä kokea iloa keskittymällä anhedonian taustalla olevien esteiden purkamiseen.

Ylikontrollin erityispiirteet RO-DKT-mallissa

RO-DKT-terapiamallissa ylikontrolli kuvataan ominaisuutena, jolle on tyypillistä poikkeuksellinen itsekontrolli ja yksityiskohtiin keskittyminen. Vaikka nämä piirteet voivat olla hyödyllisiä tietyissä tilanteissa, niiden liiallinen käyttö voi johtaa emotionaalisiin seurauksiin, kuten jännittyneisyyteen, joustamattomuuteen ja vaikeuksiin muodostaa läheisiä ihmissuhteita. RO-DKT auttaa ylikontrolloivia yksilöitä:

  • Hyväksymään epätäydellisyyden ja rentoutumaan.
  • Vapautumaan liiallisesta suunnitelmallisuudesta ja kontrolloinnista.
  • Kehittämään avoimuutta ja emotionaalista joustavuutta.

Yhteenveto: Yksilölliset hoidot ylikontrollin hallintaan

CA+-biotyyppi tarjoaa arvokasta tietoa ylikontrollin neurobiologisista ja käyttäytymiseen liittyvistä mekanismeista. Mediferron RO-DKT-hoito vastaa suoraan näihin haasteisiin, tarjoten yksilöllisen ja tehokkaan lähestymistavan ylikontrollin hoitoon. Tämä tutkimus ja hoitomalli avaavat uusia mahdollisuuksia psykiatriassa, jossa hoidot räätälöidään potilaan yksilöllisten tarpeiden mukaan.

Jos haluat tietää lisää RO-DKT-hoidosta ja sen soveltuvuudesta ylikontrollin hoitoon, ota yhteyttä Mediferron asiantuntijoihin. Yhdessä voimme löytää juuri sinulle sopivan ratkaisun!

Yhessä-tapaamiset: Yhdessäoloa ja uusia ystävyyksiä nuorille

Yksinäisyys on tunne, joka voi koskettaa meitä kaikkia jossain elämänvaiheessa. Mutta tiedätkö, mikä on kaunista? Se, että yhdessä voimme murtaa yksinäisyyden muureja ja luoda tilaa yhteisöllisyydelle, ystävyydelle ja aidolle kohtaamiselle. Juuri tätä varten Mediferro järjestää Yhessä-tapaamisia – ilmaisia ja kaikille avoimia tapahtumia, jotka on suunnattu erityisesti yksinäisille tai ystäviä kaipaaville nuorille.

Mitä Yhessä-tapaamisissa tapahtuu?
Yhessä-tapaamiset ovat rentoja ja matalan kynnyksen tilaisuuksia, joissa voit viettää aikaa muiden nuorten kanssa. Voit osallistua peleihin, jutella rennosti tai vaikka vain olla ja nauttia muiden seurasta. Tapaamiset tarjoavat mahdollisuuden löytää uusia ystäviä ja kokea, että et ole yksin. Jokainen on tervetullut juuri sellaisena kuin on – ilman ennakkovaatimuksia tai ilmoittautumista.

Seuraava tapaaminen:
📍 Paikka: Mediferro, Merikoskenkatu 9 B 40, Oulu
🕑 Aika: Keskiviikkona 4.6. klo 14

Tämä on täydellinen tilaisuus tulla mukaan ja kokea, miten pienet kohtaamiset voivat johtaa suuriin muutoksiin. Ehkä löydät uuden ystävän, ehkä saat hetken hengähdystauon arjen keskellä – tai ehkä vain nautit siitä, että olet osa yhteisöä, joka välittää.

Mediferro haluaa olla mukana tekemässä hyvää
Yksinäisyyden vähentäminen on yksi Mediferron tärkeimmistä tavoitteista. Haluamme luoda tilaisuuksia, joissa jokainen voi tuntea itsensä nähdyksi ja kuulluksi. Yhessä-tapaamiset ovat yksi tapa, jolla pyrimme rakentamaan yhteisöllisyyttä ja tarjoamaan nuorille mahdollisuuden löytää merkityksellisiä ihmissuhteita.

Pysy kuulolla!
Lähitulevaisuudessa jaamme tarinan eräästä Yhessä-tapaamiseen osallistuneesta nuoresta ja siitä, miten tämä kokemus vaikutti hänen elämäänsä. Ehkä juuri sinä voit olla seuraava, joka löytää jotain erityistä näistä tapaamisista. 💚

Levitä sanaa ja kutsu ystäväsi mukaan – tai tule yksin ja anna meidän toivottaa sinut lämpimästi tervetulleeksi. Yhdessä voimme luoda tilan, jossa jokainen voi tuntea itsensä nähdyksi ja kuulluksi. 💬✨

Ravitsemustilan korjaaminen ja ylikontrollin ongelmien vähentäminen – Anoreksiasta toipumisen kaksi keskeistä osa-aluetta

Syömishäiriöiden hoidossa toipuminen rakentuu kahden keskeisen osa-alueen varaan: fyysisen ravitsemustilan korjaaminen ja ylikontrollin ongelmien vähentäminen. Näiden molempien osa-alueiden tasapainottaminen on välttämätöntä, jotta sairastunut voi saavuttaa paitsi fyysisen terveyden myös elämän, joka tuntuu merkitykselliseltä ja jakamisen arvoiselta. Tässä blogikirjoituksessa tarkastelemme, miksi nämä kaksi osa-aluetta ovat niin tärkeitä ja miten ne tukevat toisiaan toipumisprosessissa.

Ravitsemustilan korjaaminen – Fyysisen toipumisen perusta

Aliravitsemus vaikuttaa kehoon ja mieleen monin tavoin. Laihuushäiriöissä keho ja aivot ovat poikkeustilassa, ja ravitsemustilan korjaaminen on ensimmäinen askel kohti toipumista. Tämä mahdollistaa:

  • Kehon elintoimintojen normalisoitumisen: Verenpaine, pulssi, kehon lämpötila ja kuukautiset palautuvat normaaliksi.
  • Aivojen toiminnan paranemisen: Aliravitsemus heikentää ajattelua, tunteiden säätelyä ja päätöksentekoa. Riittävä ravitsemus auttaa aivoja toimimaan normaalisti.
  • Psyykkisten oireiden lievittymisen: Painon nousu vähentää masennusta, ahdistusta ja syömishäiriöajatuksia. Lisäksi kehonkuvan häiriö alkaa korjaantua.

On tärkeää huomata, että toipuminen ei tapahdu kaikilla osa-alueilla samanaikaisesti. Fyysinen toipuminen tapahtuu tyypillisesti ensin, keskimäärin 2,76 vuotta häiriön alkamisen jälkeen. Sosiaalinen ja emotionaalinen toipuminen seuraavat hieman myöhemmin, ja kognitiivinen toipuminen tapahtuu viimeisenä, noin neljän vuoden kuluttua. Tämä osoittaa, että toipuminen on pitkäjänteinen prosessi, joka vaatii kärsivällisyyttä ja tukea.

Ylikontrollin vähentäminen – Jakamisen arvoisen elämän rakentaminen

Fyysisen toipumisen lisäksi syömishäiriöstä toipuminen edellyttää ylikontrollin ongelmien vähentämistä. Ylikontrolli voi ilmetä esimerkiksi liiallisena syömisen, liikunnan tai kehonkuvan hallintana, mikä estää sairastunutta elämästä täysipainoista ja merkityksellistä elämää. Toipumisen tavoitteena on:

  • Itsenäisyyden saavuttaminen: Kyky tehdä päätöksiä ja hallita omaa elämää ilman syömishäiriön rajoituksia.
  • Sosiaalisten suhteiden vahvistaminen: Täysimääräinen osallistuminen sosiaalisiin ja ammatillisiin aktiviteetteihin, jotka tuovat iloa ja merkitystä elämään.
  • Emotionaalinen hyvinvointi: Onnellisuus, ilo ja kyky nauraa vapaasti.
  • Kognitiivinen joustavuus: Kyky käyttää selviytymistaitoja tunteiden, ajatusten ja käyttäytymisen hallintaan.

Vanhemmat ja läheiset voivat tukea tätä prosessia keskittymällä siihen, että sairastunut löytää elämäänsä uusia merkityksellisiä tavoitteita ja kiinnostuksen kohteita. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi uusien harrastusten löytämistä, sosiaalisten suhteiden syventämistä tai ammatillisten unelmien tavoittelua.

Fyysisen ja sosiaalisen toipumisen yhteys

Fyysinen ravitsemustilan korjaaminen ja ylikontrollin vähentäminen eivät ole erillisiä prosesseja, vaan ne tukevat toisiaan. Kun keho saa riittävästi energiaa ja ravintoa, aivot voivat toimia normaalisti, mikä luo pohjan psyykkiselle ja sosiaaliselle toipumiselle. Samalla sosiaalisten suhteiden vahvistaminen ja merkityksellisen elämän rakentaminen auttavat sairastunutta löytämään uusia syitä toipua ja pysyä terveenä.

Yhteenveto

Syömishäiriöstä toipuminen on kokonaisvaltainen prosessi, joka vaatii sekä fyysisen ravitsemustilan korjaamista että ylikontrollin ongelmien vähentämistä. Näiden kahden osa-alueen tasapainottaminen auttaa sairastunutta saavuttamaan elämän, joka on paitsi terve myös merkityksellinen ja jakamisen arvoinen. Vanhempien ja läheisten tuki on korvaamatonta, ja yhdessä hoitotiimin kanssa voidaan varmistaa, että sairastunut saa tarvitsemansa avun ja tuen.

💡 Kuuntele lisää aiheesta Mediferron YouTube-kanavalta! Mediferron Podcast: Miksi ravitsemustilan korjaaminen on avain syömishäiriöstä toipumiseen

Liiallinen kontrolli anoreksia nervosassa: Mitä uusin tutkimus paljastaa?

Anoreksia nervosa eli laihuushäiriö on monimutkainen sairaus, joka ei rajoitu pelkästään ruokaan liittyviin ongelmiin. Uusi tutkimus tuo esiin, että laihuushäiriö-potilailla on taipumus liialliseen kognitiiviseen kontrolliin, mikä voi selittää heidän kykyään ylläpitää äärimmäisiä painonhallintakäyttäytymisiä, kuten ruoan rajoittamista ja liiallista liikuntaa, huolimatta näiden toimien fyysisistä ja henkisistä kustannuksista. Tämä havainto avaa uusia näkökulmia siihen, miten laihuushäiriötä voidaan ymmärtää ja hoitaa tehokkaammin.

Mitä tutkimus kertoo?

Tutkimuksessa tarkasteltiin nuoria naisia, jotka sairastavat anoreksiaa, ja heidän päätöksentekokykyään kognitiivista ponnistelua vaativissa tilanteissa. Tässä muutamia keskeisiä löydöksiä:

  1. Liiallinen ponnistelu ja kontrolli:
    Laihuushäiriö-potilaat osoittivat lisääntynyttä kognitiivista kontrollia ja ponnistelua tehtävissä, joissa terveet verrokit valitsivat yksinkertaisempia ratkaisuja. Tämä näkyi erityisesti aivojen etuotsalohkon ja päälaenlohkon alueiden (frontoparietaalinen verkosto) aktivaationa.
  2. Ponnistelun kokeminen:
    Vaikka laihuushäiriö-potilaat suoriutuivat tehtävistä paremmin, he kokivat ne usein turhauttavina ja aliarvioivat omaa suoritustaan. Tämä viittaa siihen, että he investoivat enemmän vaivaa kuin olisi tarpeen, mikä voi olla osa häiriön ylläpitävää mekanismia.
  3. Päätöksenteon erityispiirteet:
    Laihuushäiriö-potilaat käyttivät liiallista kontrollia jopa helpoissa päätöksentekotilanteissa, joissa intensiivinen harkinta ei olisi tarpeen. Tämä korostaa liiallisen kontrollin roolia häiriön ylläpitämisessä.

Mitä tämä tarkoittaa hoidossa?

Tutkimuksen löydökset viittaavat siihen, että anoreksian hoidossa tulisi keskittyä liiallisen kontrollin vähentämiseen ja auttaa potilaita ohjaamaan heidän ponnistelunsa terveellisempiin ja hyödyllisempiin tavoitteisiin. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi seuraavia lähestymistapoja:

  • Joustavuuden harjoittelu: Potilaita voidaan auttaa tunnistamaan tilanteita, joissa liiallinen kontrolli ei ole tarpeen, ja harjoitella joustavampia toimintatapoja.
  • Tunteiden säätelyn tukeminen: Liiallinen kontrolli voi liittyä tunteiden tukahduttamiseen. Hoidossa voidaan keskittyä tunteiden tunnistamiseen ja ilmaisemiseen turvallisessa ympäristössä.
  • Ponnistelun uudelleenohjaaminen: Potilaiden vahva motivaatio ja päättäväisyys voidaan ohjata kohti terveellisiä tavoitteita, kuten sosiaalisten suhteiden vahvistamista tai uusien taitojen oppimista.

Mediferro ja liiallisen kontrollin ymmärtäminen

Mediferrossa ymmärretään, että laihuushäiriö ei ole pelkästään fyysinen sairaus, vaan siihen liittyy syvälle juurtuneita kognitiivisia ja emotionaalisia haasteita. Hoitomme perustuu uusimpaan tutkimustietoon, ja pyrimme tarjoamaan potilaille työkaluja, jotka auttavat heitä löytämään tasapainon kontrollin ja joustavuuden välillä.

Jos sinä tai läheisesi kamppailee syömishäiriön kanssa, älä epäröi hakea apua. Varhainen puuttuminen ja yksilöllisesti räätälöity hoito on merkityksellistä ja saattaa pelastaa hengen.

Jos haluat kuulla lisää tästä aiheesta, seuraa Mediferron YouTube-kanavaa! Pian julkaistavassa podcast-jaksossa syvennymme liiallisen kontrollin vaikutuksiin ja siihen, miten tämä tieto voi auttaa syömishäiriöiden hoidossa. Älä unohda tilata, jotta et jää paitsi tärkeistä keskusteluista!

Lue lisää Mediferron lähestymistavoista ja tutkimukseen perustuvista hoitomenetelmistä blogistamme. Yhdessä voimme rakentaa polun kohti toipumista.

Ylikontrolli, itsehillintä ja syömishäiriöt: Mitä tutkimus kertoo ja miten RO-DKT voi auttaa?

Syömishäiriöiden hoito on monimutkainen haaste, jossa yksilölliset erot, kuten persoonallisuustyylit ja itsehillinnän tasot, voivat vaikuttaa merkittävästi hoidon tuloksiin. Vuonna 2023 julkaistu tutkimus korostaa, että sekä ylikontrolli että alikontrolli voivat liittyä vakavampiin ahdistus- ja masennusoireisiin syömishäiriöpotilailla. Tämä avaa tärkeän keskustelun siitä, miten hoitoja voidaan räätälöidä paremmin yksilöllisten tarpeiden mukaan.

Ylikontrolli ja sen vaikutukset

Tutkimuksen mukaan ylikontrolli – liiallinen järjestelmällisyys, tunteiden tukahduttaminen ja kyky viivyttää palkintoja – voi johtaa vakavampiin masennusoireisiin. Tämä persoonallisuustyyli on erityisen yleinen anoreksia nervosaa sairastavilla potilailla ja voi vaikeuttaa hoidon onnistumista. Ylikontrolli voi myös lisätä sosiaalista eristäytymistä, mikä pahentaa masennuksen oireita.

RO-DKT: Uusi lähestymistapa ylikontrollin hoitoon

Mediferron Suomeen tuoma RO-DKT (Radikaalisti avoin dialektinen käyttäytymisterapia) on suunniteltu erityisesti ylikontrollin haasteisiin vastaamiseksi. Tämä innovatiivinen terapia keskittyy auttamaan potilaita olevaan avoimempi, ilmaisemaan tunteitaan ja rakentamaan joustavampia käyttäytymismalleja. RO-DKT ei vain kohdistu syömishäiriöoireisiin, vaan myös taustalla oleviin persoonallisuustyyleihin, jotka voivat estää toipumista.

Miksi yksilöllisyys on tärkeää?

Tutkimus osoittaa, että sekä yli- että alikontrolli voivat olla riskitekijöitä huonoille hoitotuloksille. Tämä korostaa tarvetta yksilöllisille hoitopoluille, jotka huomioivat potilaan persoonallisuustyylin ja itsehillinnän tason. Mediferron lähestymistapa yhdistää perhepohjaisen hoidon ja RO-DKT:n, tarjoten kokonaisvaltaisen ratkaisun syömishäiriöiden hoitoon.

Tulevaisuuden näkymät

Vaikka tutkimus osoittaa, että itsehillinnän tasot voivat pysyä melko vakaina hoidon aikana, on viitteitä siitä, että äärimmäiset yli- ja alikontrollin tasot voivat lievittyä remission myötä. Tämä herättää kysymyksen siitä, voisiko RO-DKT:n kaltaisilla terapioilla olla vielä suurempi vaikutus, jos ne kohdistuvat suoraan näihin persoonallisuustyyleihin.

Mediferron tavoitteena on tuoda Suomeen tehokkaita ja innovatiivisia hoitomenetelmiä, jotka vastaavat syömishäiriöpotilaiden moninaisiin tarpeisiin. RO-DKT on yksi askel kohti yksilöllisempää ja vaikuttavampaa hoitoa. Jos haluat tietää lisää, miten RO-DKT voi auttaa sinua tai läheistäsi, ota rohkeasti yhteyttä!

RO-DKT vs. DKT: Mitkä ovat keskeiset erot syömishäiriöiden ja tunteiden säätelyn hoidossa?

Kun puhutaan dialektisesta käyttäytymisterapiasta (DKT) ja radikaalisti avoimesta dialektisesta käyttäytymisterapiasta (RO-DKT), on tärkeää ymmärtää, että vaikka molemmat terapiamuodot jakavat yhteisiä periaatteita, niiden kohderyhmät, tavoitteet ja menetelmät eroavat merkittävästi. Tässä blogikirjoituksessa pureudumme näiden kahden terapian eroihin ja siihen, miksi RO-DKT voi olla erityisen hyödyllinen ylikontrollin haasteiden ja syömishäiriöiden, kuten anoreksian, hoidossa.

Kenelle RO-DKT ja DKT on suunnattu?

  • RO-DKT: Tämä terapia on kehitetty erityisesti ylikontrolloiville henkilöille, joilla on taipumus liialliseen itsehillintään, perfektionismiin ja sosiaaliseen eristäytymiseen. Ylikontrolli näkyy usein jäykkänä käyttäytymisenä, tunteiden tukahduttamisena ja vaikeutena muodostaa läheisiä sosiaalisia siteitä. RO-DKT on osoittautunut tehokkaaksi erityisesti syömishäiriöiden, kuten anoreksian, hoidossa, sillä se auttaa asiakkaita rentouttamaan liiallista kontrollia ja ilmaisemaan tunteitaan vapaammin.
  • DKT: Alun perin kehitetty rajatilapersoonallisuushäiriön hoitoon, DKT keskittyy alikontrolloituihin henkilöihin, jotka kamppailevat impulsiivisuuden, emotionaalisen epävakauden ja mielialariippuvaisen käyttäytymisen kanssa. Tämä terapia sopii erityisesti niille, jotka tarvitsevat apua tunteiden säätelyssä ja impulssikontrollin parantamisessa.

Mitä ongelmia RO-DKT ja DKT pyrkivät ratkaisemaan?

  • RO-DKT: Keskittyy ylikontrollin aiheuttamiin ongelmiin, kuten sosiaalisen yhteyden puutteeseen, tunteiden tukahduttamiseen ja jäykkään käyttäytymiseen. Tavoitteena on lisätä joustavuutta, avoimuutta ja emotionaalista ilmaisua, jotta asiakkaat voivat muodostaa läheisempiä sosiaalisia siteitä.
  • DKT: Pyrkii vähentämään impulsiivisuutta ja emotionaalista epävakautta, jotka voivat johtaa itsetuhoiseen käyttäytymiseen, ihmissuhdeongelmiin ja elämänlaadun heikkenemiseen. DKT auttaa asiakkaita hallitsemaan tunteitaan ja käyttäytymistään paremmin.

Hoidon painopisteet ja tavoitteet

  • RO-DKT: Hoidon painopiste on sosiaalisten signaalien ja emotionaalisen ilmaisun parantamisessa. Tavoitteena on vähentää ylikontrollin aiheuttamia ongelmia ja auttaa asiakkaita muodostamaan läheisempiä ja merkityksellisempiä sosiaalisia yhteyksiä.
  • DKT: Keskittyy taitojen opettamiseen, kuten tunteiden säätelyyn, kriisinhallintaan ja ihmissuhdetaitoihin. Tavoitteena on vähentää impulsiivisuutta ja emotionaalista epävakautta sekä parantaa asiakkaiden elämänlaatua.

Teoreettinen tausta ja hoitomenetelmät

  • RO-DKT: Perustuu tutkimukseen, joka korostaa tunteiden ja sosiaalisten signaalien merkitystä läheisten sosiaalisten siteiden muodostamisessa. Hoitomenetelmiin kuuluvat sosiaalisten signaalien harjoitukset, emotionaalisen ilmaisun parantaminen ja joustavuutta lisäävät harjoitukset.
  • DKT: Yhdistää kognitiivisen käyttäytymisterapian (CBT) ja mindfulnessin periaatteita. Hoitomenetelmiin kuuluvat taitojen opettaminen, kuten tunteiden säätely, mindfulness ja kriisinhallinta.

Miksi RO-DKT on tärkeä syömishäiriöiden, kuten anoreksian, hoidossa?

RO-DKT tarjoaa ainutlaatuisen lähestymistavan ylikontrollin haasteisiin, joita perinteinen DKT ei välttämättä tavoita. Syömishäiriöiden, kuten anoreksian, hoidossa RO-DKT auttaa asiakkaita rentouttamaan liiallista kontrollia, ilmaisemaan tunteitaan ja muodostamaan läheisempiä sosiaalisia yhteyksiä. Tämä on erityisen tärkeää, koska ylikontrolli voi estää asiakkaita hyödyntämästä perinteisiä hoitomuotoja, jotka keskittyvät enemmän impulssikontrollin parantamiseen.

Yhteenveto: RO-DKT ja DKT syömishäiriöiden ja tunteiden säätelyn hoidossa

Vaikka RO-DKT ja DKT jakavat yhteisiä periaatteita, niiden kohderyhmät, tavoitteet ja menetelmät eroavat merkittävästi ja ne ovat eri terapioita.  RO-DKT on erityisen tehokas ylikontrollin ja syömishäiriöiden, kuten anoreksian, hoidossa, koska se keskittyy joustavuuden, avoimuuden ja sosiaalisen yhteyden lisäämiseen. DKT puolestaan on suunnattu alikontrolloitujen asiakkaiden tarpeisiin, auttaen heitä hallitsemaan tunteitaan ja käyttäytymistään paremmin.

Jos haluat oppia lisää RO-DKT:stä ja sen soveltamisesta ylikontrollin haasteisiin, tutustu materiaaleihimme tai ota rohkeasti yhteyttä! Lisätietoja löydä myös seuraavilta sivuilta RO-DKT | MEDIFERRO ja Radically Open

Tunteiden säätelyn haasteet: Ymmärrämmekö niiden monimuotoisuuden?

Syömishäiriöiden hoito on monimutkainen prosessi, joka vaatii yksilöllistä lähestymistapaa. Tunteiden säätelyn ongelmat ovat yksi keskeisimmistä teemoista nuorisopsykiatriassa – ja hyvästä syystä. Nuoruus on aikaa, jolloin tunteet voivat heitellä ääripäästä toiseen: yhdellä hetkellä nuori voi olla täynnä energiaa ja suuruudentunnetta, ja seuraavalla hetkellä hän voi vajota syvään lamaantumiseen. Mutta tärkeä kysymys on: ymmärrämmekö todella, että kaikki tunteiden säätelyn ongelmat eivät ole samanlaisia? Ja vielä tärkeämpää – osaammeko ohjata nuoret oikeanlaiseen hoitoon heidän yksilöllisten tarpeidensa mukaan?

Tunteiden estäminen ja impulsiivisuus: kaksi ääripäätä

Tunteiden säätelyn ongelmat voidaan hahmottaa kahden pääulottuvuuden kautta: tunteiden estäminen (inhibitio) ja tunteiden mukaan toimiminen ajattelematta. Näitä voidaan yhdistää käsitteisiin ylikontrolli (OC) ja alikontrolli (UC), mutta ilman että asetamme niitä vastakkain. Kyse ei ole siitä, että toinen olisi ”parempi” tai ”huonompi,” vaan siitä, että ne edustavat erilaisia tapoja reagoida tunteisiin.

  • Tunteiden estäminen (ylikontrolli): Ylikontrolloidut henkilöt pyrkivät tukahduttamaan tunteensa ja pitämään ne piilossa. Tämä voi johtaa siihen, että henkilö kokee sisäisesti voimakkaita tunteita, kuten raivoa, mutta ulospäin näyttää täysin rauhalliselta. Esimerkiksi henkilö voi kertoa olleensa ”täysin raivoissaan,” mutta muut eivät ole edes huomanneet mitään poikkeavaa. Tämä tunteiden estäminen voi olla niin vahvaa, että se vaikuttaa myös yksityiseen käyttäytymiseen – OC-henkilöt saattavat ilmaista tunteitaan vain yksityisesti tai hyvin harvoin.
  • Tunteiden mukaan toimiminen (alikontrolli): Alikontrolloidut henkilöt taas toimivat usein tunteidensa ohjaamina, ajattelematta seurauksia. He voivat ilmaista tunteensa voimakkaasti ja impulsiivisesti, mikä voi näkyä esimerkiksi julkisissa tilanteissa, kuten äkillisinä purkauksina tai dramaattisena käyttäytymisenä. Tämä voi johtaa siihen, että heidän käyttäytymisensä koetaan arvaamattomana tai kaoottisena.

Tunnevuodot: Mitä ne ovat ja miksi ne syntyvät?

Tunnevuoto tarkoittaa tilannetta, jossa tukahdutetut tunteet purkautuvat hallitsemattomasti ja usein odottamattomasti. Tämä voi ilmetä esimerkiksi äkillisinä raivon, surun tai ahdistuksen purkauksina, jotka eivät vastaa tilanteen ulkoisia ärsykkeitä. Tunnevuodot ovat erityisen yleisiä ylikontrolloiduilla henkilöillä, jotka pyrkivät jatkuvasti tukahduttamaan tunteensa.

Kun tunteita estetään pitkään, ne eivät katoa – ne kerääntyvät ja voivat lopulta purkautua voimakkaasti. Tämä voi tapahtua yksityisissä tilanteissa, kuten kotona tai terapeutin vastaanotolla, ja se voi olla hämmentävää sekä henkilölle itselleen että hänen läheisilleen. Syömishäiriön hoito voi olla erityisen haastavaa, jos tunnevuotoja ei tunnisteta ja käsitellä oikein.

DKT:n haasteet ylikontrolloiduille: Lisääntynyt tunnevuoto

Vaikka dialektinen käyttäytymisterapia (DKT) on erittäin tehokas impulsiivisuuden ja alikontrollin hoidossa, se voi ylikontrolloiduilla asiakkailla pahentaa ongelmia. DKT:n painotus tunteiden hallinnan lisäämisessä voi vahvistaa heidän jo olemassa olevaa taipumustaan tukahduttaa tunteitaan. Tämä voi johtaa lisääntyneisiin tunnevuotoihin, joissa tukahdutetut tunteet purkautuvat hallitsemattomasti.

Esimerkiksi ylikontrolloitu nuori, joka käy DKT-hoidossa, saattaa oppia entistä enemmän keinoja tukahduttaa tunteitaan, mutta ilman, että hän oppii käsittelemään niitä terveellä tavalla. Tämä voi johtaa siihen, että tunnevuodot lisääntyvät ja nuori kokee entistä enemmän sisäistä epätasapainoa. Ylikontrollin hoito vaatii menetelmiä, jotka auttavat asiakkaita ilmaisemaan tunteitaan turvallisesti ja terveellä tavalla.

Oikea hoito oikealle potilaalle

Tärkeintä ei ole se, miten määrittelemme tunne-elämän haasteet, vaan se, että osaamme ohjata potilaat oikeanlaiseen hoitoon. Jos nuori kamppailee impulsiivisuuden ja tunteiden hallinnan puutteen kanssa, DKT voi olla paras vaihtoehto. Jos taas nuori on ylikontrolloitu, RO-DKT voi auttaa häntä löytämään joustavuutta, avoimuutta ja yhteyden tunteisiinsa.

RO-DKT:n erityispiirre on sen kyky auttaa ylikontrolloituja asiakkaita purkamaan jäykkiä rakenteitaan ja oppimaan ilmaisemaan tunteitaan terveellä tavalla. Tämä vähentää tunnevuotojen riskiä ja tukee nuoren kokonaisvaltaista hyvinvointia. Syömishäiriön hoidossa  RO-DKT:n lähestymistavasta voi olla merkittävää hyötyä, erityisesti ylikontrollin yhteydessä.

Yhteenveto: Ymmärrys on avain

Syömishäiriöiden hoito ei ole yksiulotteista, eivätkä niiden taustalla olevat tunnevaikeudet ole samanlaisia kaikilla. Ymmärtämällä tunteiden estämisen ja impulsiivisuuden dynamiikkaa, yksityisen ja julkisen käyttäytymisen eroja sekä tunnevuotojen vaikutuksia voimme tarjota nuorille yksilöllistä ja heidän tarpeisiinsa räätälöityä hoitoa. Tämä ei ole vain tehokkaampaa, vaan myös inhimillisempää – ja juuri sitä nuoret ansaitsevat. Jos etsit apua syömishäiriöön, oikean hoitomuodon valinta voi olla ratkaiseva askel kohti toipumista.

Syömishäiriöiden hoito: Mistä löytää tukea ja tietoa?

Syömishäiriöiden hoito: Mistä löytää tukea ja tietoa?

Syömishäiriöt ovat monimutkaisia ja haastavia sairauksia, jotka vaikuttavat sekä sairastuneen että hänen läheistensä elämään. Onneksi Suomessa on useita tahoja, jotka tarjoavat tukea, tietoa ja hoitopalveluita syömishäiriöiden kanssa kamppaileville. Tässä blogikirjoituksessa nostamme esille keskeisiä palveluita ja resursseja, jotka voivat auttaa sinua tai läheistäsi matkalla kohti toipumista.

1. Syömishäiriöliitto – SYLI

Syömishäiriöliitto SYLI tarjoaa monipuolista tukea syömishäiriöön sairastuneille ja heidän läheisilleen. Liiton verkkosivuilta löydät tietoa syömishäiriöistä, vertaistukiryhmiä ja tapahtumia, jotka auttavat ymmärtämään syömishäiriöitä ja tukemaan toipumista. SYLI:n toiminta keskittyy erityisesti vertaistuen ja yhteisöllisyyden voimaan.

Lisätietoja: Syömishäiriöliitto SYLI

2. Mielenterveystalo – Läheisille tuki ja omahoito-ohjelmat

Mielenterveystalo tarjoaa kattavasti tietoa syömishäiriöistä sekä omahoito-ohjelmia syömishäiriöön sairastuneiden läheisille. Näiden ohjelmien avulla läheiset voivat oppia ymmärtämään sairautta paremmin ja löytää keinoja tukea sairastunutta.

Lisätietoja: Mielenterveystalo – Omahoito-ohjelma läheisille

3. Mielenterveystalo – Perustietoa syömishäiriöistä

Mielenterveystalon verkkosivuilta löytyy myös kattava tietopaketti syömishäiriöistä. Tämä osio tarjoaa perustietoa syömishäiriöiden oireista, syistä ja hoitovaihtoehdoista. Se on erinomainen lähtökohta niille, jotka haluavat ymmärtää syömishäiriöitä paremmin.

Lisätietoja: Mielenterveystalo – Perustietoa syömishäiriöistä

4. Pohde – Syömishäiriöpalvelut

Oman alueemme Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue eli Pohde tarjoaa syömishäiriöpalveluita, jotka on suunnattu sekä sairastuneille että heidän läheisilleen.

Lisätietoja: Pohde – Syömishäiriöpalvelut ja Nuorten syömishäiriöt – OYS Psykiatria

5. Lisätietoa ja tukea syömishäiriöiden hoitoon – opiskelijoiden palvelut YTHS:ltä

Opiskelijoille suunnatut terveydenhuollon palvelut
Syömishäiriöiden hoito ja tuki ovat saatavilla monista eri lähteistä, mutta opiskelijoille erityisen tärkeä resurssi on YTHS (Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö). YTHS tarjoaa kattavia terveydenhuollon palveluita opiskelijoille, mukaan lukien apua syömishäiriöiden hoidossa. Jos olet opiskelija ja kamppailet syömishäiriön kanssa, voit ottaa yhteyttä YTHS:ään saadaksesi apua ja tukea.

Tutustu heidän palveluihinsa ja löydä lisätietoa syömishäiriöistä heidän verkkosivuiltaan: YTHS:n terveystietopankki – Syömishäiriöt

6. Syömishäiriöt: Kuuntele asiantuntijoiden näkemyksiä podcastissa

Haluatko oppia lisää syömishäiriöistä? Elämän nälkään -podcast tarjoaa asiantuntevaa tietoa syömishäiriöistä ja niiden hoidosta. Kuuntele jakso täältä: Elämän nälkään -podcast – Syömishäiriökeskus

7. Nuorten syömishäiriöiden hoito – Apua ja tukea puhelimitse

Nuortennetti tarjoaa nuorille mahdollisuuden saada apua syömishäiriöihin ja mielenterveyden haasteisiin puhelimitse. Tämä palvelu on suunniteltu erityisesti nuorille, jotka tarvitsevat tukea ja ohjausta vaikeissa tilanteissa. Lue lisää ja ota yhteyttä: Syömishäiriöt – Nuortennetti

Mediferro esittelee RO-DKT-hoitomallia Nuorisopsykiatrian päivillä

Mediferro osallistuu Nuorisopsykiatrian päiville Helsingissä 3.–4.2025, jossa teemana on tunne-elämän säätelyn haasteet nuoruusiässä. Tapahtuma tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden syventää ymmärrystä nuorten tunne-elämän epävakaudesta, erotusdiagnostiikasta ja hoitomuodoista.

Mediferro on mukana esittelemässä RO-DKT-hoitomallia, joka on suunnattu erityisesti ylikontrollin haasteisiin. RO-DKT on innovatiivinen ja tutkittu menetelmä, joka tarjoaa kokonaisvaltaista tukea nuorille ja heidän perheilleen.

💡 Mitä Mediferro tuo tapahtumaan?

  • RO-DKT-hoitomallin esittely: Innovatiivinen lähestymistapa ylikontrollin haasteisiin ja sen erotusdiagnostiikka suhteessa alikontrolliin eli epävakaaseen persoonallisuushäiriöön. Persoonallisuushäiriöistä saat lisätietoa Persoonallisuushäiriöt – Terveyskirjasto sivulta
  • Keskusteluja syömishäiriöiden ja ylikontrollin hoidosta: RO-DKT:n ja DKT:n keskeiset erot ja niiden vaikutus hoitotuloksiin.

📍 Paikka: Auditorio Leonardo da Vinci, Itämerenkatu 11–13, Helsinki
📅 Aika: 3.–4.2025

👉 Ilmoittaudu mukaan ja lue lisää tapahtumasta: snpy.fi/ilmoittaudu

Tervetuloa tapaamaan meitä tapahtumaan ja kuulemaan lisää RO-DKT-hoidosta! Tämä on tilaisuus syventää ymmärrystä nuorten tunne-elämän haasteista ja oppia, miten innovatiiviset hoitomallit voivat tukea heidän toipumistaan.

Blogimme: Tietoa, tukea ja inspiraatiota mielenterveyden ja syömishäiriöiden hoidosta

Tervetuloa Mediferron blogiin!
Blogimme on luotu jakamaan syvällistä tietoa, käytännön vinkkejä ja ajankohtaisia näkemyksiä mielenterveyden ja syömishäiriöiden hoidosta. Tavoitteenamme on olla tukena kaikille, jotka etsivät ratkaisuja, ymmärrystä ja inspiraatiota – olitpa sitten potilas, läheinen tai terveydenhuollon ammattilainen.

Mitä aiheita käsittelemme?

Blogimme keskittyy erityisesti seuraaviin teemoihin:

  • Syömishäiriöiden hoito: Ajankohtaiset tutkimukset ja menetelmät, kuten RO-DKT:n (Radically Open Dialectical Behavior Therapy, RO DBT) rooli anoreksian ja bulimian hoidossa.
  • Ylikontrolli ja mielenterveys: Miten ylikontrolli vaikuttaa mielenterveyteen ja kuinka sitä voidaan hoitaa RO-DKT:n avulla.
  • Nuorten mielenterveys: Ajankohtaisia näkemyksiä ja käytännön vinkkejä nuorten mielenterveyden tukemiseen.
  • Tutkimustulokset ja innovaatiot: Syömishäiriöiden hoidon uusimmat tutkimukset ja menetelmät.
  • Mediferron asiantuntijoiden näkemykset: Lääkärimme ja asiantuntijoidemme kokemuksia ja käytännön vinkkejä.

Miksi blogi on perustettu?

Mediferron blogi on perustettu jakamaan tietoa ja tarjoamaan tukea syömishäiriöiden ja mielenterveyden hoitoon. Haluamme tuoda esiin uusimmat hoitomuodot, kuten RO-DKT:n, ja tarjota käytännönläheisiä ratkaisuja, jotka voivat auttaa potilaita ja heidän läheisiään. Blogi toimii myös keskustelualustana, jossa voimme jakaa inspiraatiota ja edistää alan kehitystä.

Mediferro Facebook

Error: No data found, Try connecting an account first and make sure you have posts on your account.

Error: Error validating access token: Session has expired on Monday, 12-May-25 11:19:35 PDT. The current time is Sunday, 05-Oct-25 02:26:21 PDT.