Maladaptiivinen ylikontrolli ja Anoreksia: Yhteys Yksinäisyyteen ja Neurobiologiaan

Julian Baudinet, PhD, yhdessä Julianna Gorder, PsyD:n ja Ellen Astrachan-Fletcher, PhD, FAED, CEDS-C:n kanssa, piti Chicagossa RO-DBT-konferenssissa vaikuttavan luennon otsikolla: ”Building a Life Worth Sharing From the Ground Up: Using a Neurobiosocial Framework to Understand and Target Symptoms in Patients with Eating Disorders.” Tämä luento toi esille syömishäiriöiden, erityisesti anoreksian (AN), monimutkaisen neurobiologisen, psykologisen ja sosiaalisen taustan sekä RO-DBT:n roolin näiden haasteiden ratkaisemisessa.

Maladaptatiivisen ylikontrollin neljä ydinhaastetta

Maladaptatiivinen ylikontrolli ilmenee neljänä keskeisenä puutteena, jotka vaikuttavat merkittävästi anoreksian oireisiin:

1. Vastaanottavuus ja avoimuus:

Ylikontrolloivat henkilöt ovat usein erittäin riskikarttelevia, jatkuvasti valppaita uhkien varalta ja välttelevät uutta tai tuntematonta. He myös helposti sivuuttavat kriittisen palautteen, mikä vaikeuttaa oppimista ja muutosta.

2. Joustava reagointi:

Tämä näkyy pakonomaisena tarpeena rakenteelle ja järjestykselle, täydellisyyden tavoitteluna, pakonomaisena suunnitteluna ja jäykkänä sääntöjen noudattamisena. Moraalinen ehdottomuus voi myös hallita heidän ajatteluaan.

3. Tunteiden ilmaiseminen ja tunnistaminen:

Ylikontrolloivat henkilöt tukahduttavat usein tunteitaan tai ilmaisevat niitä epäaidosti, esimerkiksi hymyilemällä stressaantuneena. Heillä voi myös olla heikko kyky tunnistaa omia tunteitaan.

4. Sosiaalinen yhteys ja läheisyys:

Ylikontrolli voi johtaa etäisiin ihmissuhteisiin, korkeaan sosiaaliseen vertailuun, kateuteen ja katkeruuteen sekä heikkoihin empatia- ja validointitaitoihin.

Anoreksian ja yksinäisyyden neurobiologinen yhteys

Luennolla esiteltiin myös tutkimuksia, jotka valottavat anoreksian ja yksinäisyyden neurobiologisia yhtäläisyyksiä. Näiden yhteisten piirteiden ymmärtäminen voi auttaa kehittämään tehokkaampia hoitomuotoja.

1. Palkkiojärjestelmän muutokset:

Anoreksiaa sairastavilla henkilöillä on havaittu heikentynyt palkkiovaste ruokaan liittyviin ärsykkeisiin, kuten makuihin ja kuviin. Samoin krooninen yksinäisyys on yhdistetty heikentyneeseen palkkiovasteeseen sosiaalisiin ärsykkeisiin, erityisesti ventraalisen striatumin alueella.

2. Uhka ja negatiivinen tulkintaharha:

AN-potilailla mantelitumakkeen aktivoituminen lisääntyy uhkaaviksi koetuissa tilanteissa, kuten ruokakuvien tai oman kehon arvioinnin yhteydessä (Marcolini et al., 2024). Yksinäisyys puolestaan liittyy mantelitumakkeen yliaktiivisuuteen sosiaalisten uhkien kohdalla (Vitale & Smith, 2022).

3. Nälkä: Ruokaa ja ystävyyttä kohtaan:

Vaikka nälkä lisää terveillä henkilöillä palkkioherkkyyttä, anoreksiaa sairastavilla tämä mekanismi ei toimi samalla tavalla. Samoin yksinäisyys aiheuttaa sosiaalista kaipuuta, mutta kroonisesti yksinäisillä tämä kaipuu voi olla vaimentunut.

RO-DKT:n rooli anoreksian hoidossa

Radikaalisti avoin dialektinen käyttäytymisterapia (RO-DKT eli RO DBT) tarjoaa ainutlaatuisen lähestymistavan anoreksian ja ylikontrollin hoitoon. RO-DKT keskittyy erityisesti sosiaalisen yhteyden ja joustavuuden lisäämiseen, mikä tekee siitä erityisen tehokkaan ylikontrolloiville potilaille. Tutkimukset ovat osoittaneet, että RO-DKT voi parantaa merkittävästi seuraavia osa-alueita:

• Sosiaalinen yhteys: Potilaat raportoivat lisääntynyttä sosiaalista yhteyttä ja vähentynyttä sosiaalista vetäytymistä. He myös kokevat enemmän mukavuutta ja luottamusta ihmissuhteissaan.
• Tunteiden ilmaisu: Potilaat oppivat ilmaisemaan tunteitaan aidommin ja vähentämään tunteiden tukahduttamista.
• Kognitiivinen joustavuus: RO-DKT auttaa potilaita vähentämään jäykkiä ajattelumalleja ja lisäämään kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin.

Tutkimustuloksia RO-DKT:n vaikutuksista

Baudinetin luennolla esiteltiin myös tutkimuksia, jotka tukevat RO-DKT:n tehokkuutta syömishäiriöiden hoidossa:

• Adolescent Case Series (Baudinet et al., 2020):

Päiväsairaalahoitoon osallistuneilla nuorilla (N=131) havaittiin merkittäviä parannuksia syömishäiriöoireissa (EDIE-Q, p=.04, d=0.43), mielialassa (MFQ, p=.03, d=-.60) ja sosiaalisessa yhteydessä (SCS-R, p0.001, d=.48). Lisäksi potilaat raportoivat lisääntynyttä kognitiivista joustavuutta (FFOCI, p=.007, d=-.34) ja tunteiden ilmaisua (ERQ-Suppression, p.001, d=-0.97).

• Outpatient Case Series (Baudinet et al., 2021):

Avohoidossa olevilla nuorilla (N=26) havaittiin parannuksia mielialassa (MFQ, p=.03, d=-.60), sosiaalisessa yhteydessä (SCS-R, p=.001, d=-.98) ja kognitiivisessa joustavuudessa (FFOCI, p.001, d=-1.63). Lisäksi potilaat raportoivat vähentyneitä jäykkiä ajattelumalleja ja lisääntynyttä palkkioherkkyyttä (TEPS-ANT, p0.01, d=0.76).

Yhteenveto: Ylikontrollin, anoreksian ja yksinäisyyden leikkauspiste

Baudinetin luento toi esille, että ylikontrolli, anoreksia ja yksinäisyys jakavat monia yhteisiä piirteitä, jotka vaikuttavat sekä oireiden vakavuuteen että toipumiseen. Näiden haasteiden ymmärtäminen ja kohdentaminen hoidon avulla, kuten RO-DKT:llä, voi merkittävästi parantaa potilaiden elämänlaatua ja toipumismahdollisuuksia.

Mediferron RO-DKT-hoito-ohjelma on suunniteltu juuri näiden haasteiden ratkaisemiseen, ja olemme ylpeitä voidessamme tarjota potilaillemme mahdollisuuden löytää tasapaino, joustavuus ja yhteys elämäänsä.

Kiitos Julian Baudinetille, Julianna Gorderille ja Ellen Astrachan-Fletcherille inspiroivasta luennosta ja tärkeästä työstä syömishäiriöiden ymmärtämisessä ja hoidossa!

---

Voiko merkittävä painonpudotus lisätä syömishäiriöiden riskiä? Tutkimus paljastaa yllättäviä tuloksia.

Painon tukahduttaminen ja syömishäiriöiden riski: Tutkimus avaa merkittäviä näkökulmia

Syömishäiriöt, kuten anoreksia nervosa (AN), bulimia nervosa (BN), ahmintahäiriö (BED) ja oksenteluhäiriö (PD), ovat vakavia sairauksia, jotka vaikuttavat merkittävästi yksilön toimintakykyyn ja hyvinvointiin. Uusi tutkimus (Stice et al., 2020) tuo esiin painon tukahduttamisen merkityksen syömishäiriöiden riskitekijänä ja tarjoaa arvokasta tietoa ennaltaehkäisyohjelmien kehittämiseksi.

Mikä on painon tukahduttaminen?

Painon tukahduttaminen tarkoittaa henkilön aikuispituudessa saavutetun korkeimman painon ja nykyisen painon välistä eroa. Tutkimuksessa havaittiin, että suurempi painon tukahduttaminen oli yhteydessä syömishäiriöiden puhkeamiseen, erityisesti AN:n, BN:n ja PD:n osalta. Sen sijaan painon tukahduttaminen ei ollut yhteydessä BED:n kehittymiseen.

Keskeiset tulokset

• Anoreksia nervosa (AN): Painon tukahduttaminen lisäsi riskiä AN:n puhkeamiselle (OR 1,36).
• Bulimia nervosa (BN): Riski BN:n kehittymiselle kasvoi (OR 1,34).
• Oksenteluhäiriö (PD): Painon tukahduttaminen oli merkittävä riskitekijä (OR 1,46).
• Ahmintahäiriö (BED): Painon tukahduttaminen ei ollut yhteydessä BED:n puhkeamiseen (OR 1,10).

Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että suurimman painoeron omaavat naiset olivat erityisen alttiita syömishäiriöille, joissa korostuvat ruokavalion rajoittaminen ja kompensoivat painonhallintakeinot.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Painon tukahduttaminen on itsenäinen riskitekijä, joka ei korreloinut muiden syömishäiriöiden riskitekijöiden, kuten ruokavalion rajoittamisen tai kehotyytymättömyyden, kanssa. Tämä tarkoittaa, että painon tukahduttamista kokevat henkilöt muodostavat erityisen korkean riskin ryhmän, johon tulisi kohdistaa ennaltaehkäiseviä toimia.

Kliiniset johtopäätökset

1. Kohdennetut interventiot: Painon tukahduttamista kokevat henkilöt tulisi tunnistaa ja ohjata ennalta ennaltaehkäiseviin ohjelmiin. Tämä voi sisältää psykoedukaatiota painonhallinnan riskeistä ja varhaista puuttumista painon tukahduttamisen vaikutuksiin.
2. Tietoisuuden lisääminen: Ihmisiä tulisi informoida siitä, että merkittävä painonpudotus voi lisätä syömishäiriöiden riskiä, erityisesti niille, joille on ominaista epäterveet painonhallintakeinot.
3. Ylipainon ehkäisy: Ylipainon ehkäisy voi vähentää painon tukahduttamisen ja syömishäiriöiden riskiä, mikä korostaa tarvetta tasapainoiseen painonhallintaan.

Tulevaisuuden tutkimus

Lisätutkimuksia tarvitaan selvittämään, onko painon tukahduttaminen tarkoituksellista vai tahatonta, ja kuinka pitkään painon tukahduttaminen lisää syömishäiriöiden riskiä. Lisäksi biologisia tekijöitä, kuten ruokahalua sääteleviä hormoneja, tulisi tutkia tarkemmin.

Yhteenveto

Painon tukahduttaminen on merkittävä riskitekijä anoreksian, bulimian ja oksenteluhäiriön kehittymiselle, mutta ei ahmintahäiriölle. Tämä tutkimus tarjoaa merkittävää tietoa painon tukahduttamisen vaikutuksista syömishäiriöiden kehittymiseen. Tulokset korostavat tarvetta tunnistaa ja tukea riskiryhmiä, jotka ovat alttiita näille vakaville sairauksille. Tämä tutkimus avaa uusia suuntia ennaltaehkäisyohjelmien kehittämiselle ja syömishäiriöiden taustalla olevien mekanismien ymmärtämiselle.

Mediferrossa tuemme perheitä ja toteutamme Ro-dkt vanhempien ryhmiä. Lisätietoja Ro-dkt hoidosta ja perhepohjaisesta hoidosta löydät RO-DKT | MEDIFERRO ja seuraavasta artikkelista Nuorten laihuushäiriön perhepohjainen hoito