Meta-tunteet parisuhteessa: Näkymätön voima, joka voi joko lähentää tai etäännyttää teitä
Kirjoittaja: Virva Sankala
Monet parit ajattelevat, että parisuhteen suurimmat ongelmat liittyvät kommunikointiin, erilaisiin tarpeisiin tai jatkuviin riitoihin. Vastaanotolla huomaan kuitenkin usein jotain muuta.
Samat riidat toistuvat vuodesta toiseen, vaikka pariskunta olisi puhunut niistä lukemattomia kertoja.
Toinen vetäytyy aina konfliktissa.
Toinen kokee jäävänsä yksin.
Toinen haluaisi puhua.
Toinen haluaisi päästä tilanteesta nopeasti pois.
Pinnan alla ei yleensä ole pelkästään erimielisyys. Usein taustalla vaikuttaa jokin paljon syvempi: tapa, jolla suhtaudumme omiin ja toisen tunteisiin.
Tätä kutsutaan meta-tunteiksi.
Ja ne saattavat ohjata parisuhdettasi enemmän kuin olet koskaan tullut ajatelleeksi.
Mitä meta-tunteet ovat?
Meta-tunteet tarkoittavat tunteita tunteista.
Esimerkiksi:
- Mitä ajattelen surusta?
- Mitä tunnen vihaa kohtaan?
- Onko ahdistus mielestäni hyväksyttävää?
- Saako pettymyksen näyttää?
- Onko avun pyytäminen heikkoutta vai normaalia ihmisyyttä?
Kaksi ihmistä voi kokea täsmälleen saman tunteen, mutta suhtautua siihen täysin eri tavalla.
Toiselle itku voi olla luonnollinen tapa käsitellä vaikeita tilanteita.
Toiselle itku voi tuntua häpeälliseltä, pelottavalta tai jopa uhkaavalta.
Juuri tämä ero synnyttää monia parisuhteen väärinymmärryksiä.
Miksi sama riita toistuu uudelleen ja uudelleen?
Kuvitellaan tilanne.
Toinen osapuoli tulee kotiin vaikean päivän jälkeen ja kertoo olevansa surullinen.
Hän toivoo läheisyyttä.
Kuuntelua.
Ymmärrystä.
Toinen osapuoli reagoi nopeasti:
”Älä nyt noin ajattele.”
”Kyllä se siitä.”
”Keskity johonkin muuhun.”
Tarkoitus on hyvä.
Silti ensimmäinen kokee jääneensä yksin.
Miksi?
Koska hän ei kaivannut ratkaisua.
Hän kaipasi yhteyttä.
Toinen taas saattaa aidosti uskoa auttavansa.
Ehkä hänen omassa lapsuudessaan surua ei käsitelty yhdessä. Ehkä vaikeista tunteista pyrittiin pääsemään eroon mahdollisimman nopeasti.
Niinpä hän tekee aikuisena sitä, minkä oppi jo lapsena.
Ei siksi, ettei välittäisi.
Vaan siksi, ettei tiedä muuta tapaa.
Lapsuus rakentaa tunnekartan
Harva meistä tiedostaa, kuinka voimakkaasti lapsuuden kokemukset vaikuttavat siihen, miten suhtaudumme tunteisiin aikuisena.
Kun olit lapsi ja itkit, mitä tapahtui?
Saitko lohtua?
Tuliko joku viereesi?
Autettiinko sinua ymmärtämään kokemustasi?
Vai kuulitko:
”Lopeta nyt.”
”Ei tuo ole vakavaa.”
”Ole reipas.”
”Ei noin tarvitse tuntea.”
Lapsi ei opi vain sitä, miten tunteita säädellään.
Lapsi oppii myös sen, ovatko tunteet turvallisia vai vaarallisia.
Ovatko ne hyväksyttäviä vai hävettäviä.
Saako niitä näyttää vai pitääkö ne piilottaa.
Nämä opit siirtyvät usein huomaamatta aikuisuuteen ja parisuhteeseen.
Useimmat parisuhdeongelmat eivät ole kommunikaatio-ongelmia
Moni pari yrittää ratkaista ongelmaa opettelemalla parempia kommunikointitaitoja.
Se voi auttaa.
Mutta joskus ongelma on syvemmällä.
Jos toinen kokee surun kutsuna läheisyyteen ja toinen kokee surun asiana, joka pitäisi poistaa mahdollisimman nopeasti, he puhuvat tavallaan eri kieltä.
He eivät riitele vain asiasta.
He riitelevät erilaisista käsityksistä tunteista.
Tämän vuoksi monet konfliktit eivät ratkea järkeilemällä.
Niiden ratkaiseminen vaatii ymmärrystä.
Tiedätkö kumppanisi tarinan?
Moni tietää puolisostaan:
- lempiruuan
- lempivärin
- harrastukset
- musiikkimaun
Mutta paljon harvempi tietää:
- Millaista oli olla surullinen hänen lapsuudessaan?
- Millaista oli näyttää vihaa?
- Mitä tapahtui, kun hän pelkäsi?
- Kuka lohdutti häntä?
- Oliko ketään, joka auttoi ymmärtämään tunteita?
Usein juuri näiden kysymysten kautta alkaa rakentua syvempi ymmärrys.
Ei ole mahdollista ymmärtää kumppania täysin tuntematta hänen tunne-elämänsä historiaa.
Miksi pienet teot merkitsevät niin paljon?
Usein puhumme rakkaudesta suurina eleinä.
Todellisuudessa suhteita rakentavat pienet asiat.
Päivittäin toistuvat, lähes näkymättömät teot.
Se, että huomaat toisen olevan väsynyt.
Se, että viet roskat pyytämättä.
Se, että täytät vesipullon valmiiksi.
Se, että hoidat lasten iltatoimet, jotta toinen saa hetken hengähtää.
Nämä pienet teot välittävät viestin:
”Näen sinut.”
”Ajattelen sinua.”
”Et ole yksin.”
Turvallinen parisuhde ei synny täydellisyydestä.
Se syntyy toistuvista kokemuksista siitä, että toinen on puolellasi.
Läsnäolo on usein tärkeämpää kuin ratkaisut
Kun ihmisellä on paha olla, hänen ensimmäinen tarpeensa ei yleensä ole neuvo.
Hän tarvitsee kokemuksen siitä, ettei ole yksin.
Tämä on asia, joka monilta pareilta jää huomaamatta.
Kumppani kertoo vaikeasta asiasta.
Toinen alkaa ratkaista ongelmaa.
Todellisuudessa kuultu ihminen kaipaisi ehkä vain lausetta:
”Ymmärrän, että tuo tuntuu raskaalta.”
Tai:
”Olen tässä.”
Tai joskus ei edes sanoja.
Joskus turvallisin viesti on käsi olkapäällä.
Yhteinen hiljaisuus.
Se, että toinen jää vierelle.
Validointi ei tarkoita samaa mieltä olemista
Moni pelkää, että kumppanin tunteiden hyväksyminen tarkoittaisi hänen kanssaan samaa mieltä olemista.
Näin ei ole.
Validointi tarkoittaa sitä, että tunnustamme toisen kokemuksen todelliseksi.
Voimme ajatella eri tavalla ja silti ymmärtää, miksi toinen tuntee niin kuin tuntee.
Esimerkiksi:
”Ymmärrän hyvin, miksi tuo satutti sinua.”
ei tarkoita:
”Olet täysin oikeassa.”
Se tarkoittaa:
”Näen kokemuksesi.”
Ja usein juuri nähdyksi tulemisen kokemus rakentaa läheisyyttä enemmän kuin mikään ratkaisu.
Syvä yhteys ei synny täydellisistä ihmisistä
Monet ajattelevat, että hyvä parisuhde syntyy, kun löytyy täysin yhteensopiva ihminen.
Todellisuudessa läheisyys syntyy usein aivan muusta.
Se syntyy uteliaisuudesta.
Halusta ymmärtää.
Halusta oppia tuntemaan toisen sisäinen maailma yhä uudelleen.
Kahden ihmisen välillä voi olla valtava määrä erilaisuutta.
Silti he voivat kokea syvää yhteyttä, jos kumpikin kokee tulevansa nähdyksi ja hyväksytyksi.
Lopuksi: Tiedätkö, mitä kumppanisi todella tarvitsee?
Kun seuraavan kerran kumppanisi reagoi tavalla, jota et ymmärrä, pysähdy hetkeksi.
Ehkä kyse ei ole siitä tilanteesta.
Ehkä kyse on pitkästä tarinasta, joka alkoi vuosikymmeniä sitten.
Tarinasta, jossa opittiin mitä tunteet tarkoittavat.
Mitä niille saa tehdä.
Ja saako niitä näyttää lainkaan.
Syvin läheisyys ei synny siitä, että tiedämme kaiken toisestamme.
Se syntyy siitä, että olemme kiinnostuneita oppimaan lisää.
Ja joskus yksi tärkeimmistä rakkauden teoista ei ole suuri keskustelu tai kallis ele.
Joskus se on yksinkertaisesti kysymys:
”Miltä sinusta oikeasti tuntuu juuri nyt?” ❤️