Miten tunnistaa syömishäiriön ja normaalin laihduttamisen ero?

Syömishäiriöt ja laihduttaminen ovat kaksi eri asiaa, vaikka niissä on pintapuolisesti samankaltaisia piirteitä. Syömishäiriöissä kuten anoreksia nervosassa kyse on mielenterveyden häiriöstä, jossa suhde ruokaan, painoon ja kehonkuvaan on vääristynyt. Tavallinen laihduttaminen taas tähtää painonpudotukseen terveellisillä elämäntapamuutoksilla. On tärkeää ja joskus haastavaakin tunnistaa, milloin terveellinen elämäntapamuutos muuttuu pakonomaiseksi käyttäytymiseksi, joka hallitsee elämää ja aiheuttaa ahdistusta. Ymmärrämme, että huoli omasta tai läheisen hyvinvoinnista voi olla suuri.

Mitkä ovat syömishäiriön ja tavallisen laihduttamisen keskeiset erot?

Syömishäiriön ja tavallisen laihduttamisen merkittävin ero on suhde ruokaan ja omaan kehoon. Tavallisessa laihduttamisessa ihminen pyrkii parantamaan terveyttään ja hyvinvointiaan kohtuullisilla muutoksilla, kun taas syömishäiriössä syöminen, paino ja kehonkuva muuttuvat pakkomielteeksi, joka hallitsee koko elämää. On täysin inhimillistä haluta huolehtia terveydestään, mutta on tärkeää tunnistaa, milloin tämä huolehtiminen muuttuu haitalliseksi.
Tavallisessa laihduttamisessa:

• Tavoitteena on yleensä terveys ja hyvinvointi
• Ruokavaliomuutokset ovat joustavia ja sallivat poikkeuksia
• Itsearvostus ei riipu painosta tai ulkonäöstä
• Laihduttaminen ei häiritse merkittävästi arkielämää
• Paino putoaa yleensä hitaasti ja hallitusti

Syömishäiriössä puolestaan:

• Taustalla on usein ylikontrolli ja jäykät ajattelumallit
• Ruokaan liittyy voimakasta ahdistusta ja pakonomaisia rituaaleja
• Itsearvostus on vahvasti sidoksissa painoon ja ulkonäköön
• Syöminen ja painon tarkkailu hallitsee ajatuksia ja arkielämää
• Paino voi pudota nopeasti ja vaarallisen alas (anoreksia)
• Syömiskäyttäytyminen on jäykkää, eikä poikkeamia sallita

Syömishäiriöissä ajattelutapa on usein mustavalkoista ja ehdotonta. Syömishäiriöstä kärsivä kokee usein voimakasta ahdistusta, jos ei pysty noudattamaan tiukkoja sääntöjään. Tämä ahdistus voi tuntua sietämättömältä. Tavallisessa laihduttamisessa taas satunnaiset poikkeamat nähdään normaalina osana elämää, eivätkä ne aiheuta merkittävää ahdistusta. On tärkeää muistaa, että kukaan ei ole täydellinen, ja armollisuus itseä kohtaan on tärkeä osa hyvinvointia.

Milloin laihduttaminen muuttuu syömishäiriöksi?

Laihduttaminen voi muuttua syömishäiriöksi, kun terveellisten elämäntapojen tavoittelu muuttuu pakonomaiseksi käyttäytymiseksi, joka aiheuttaa merkittävää haittaa fyysiselle ja psyykkiselle hyvinvoinnille. Muutos tapahtuu usein vähitellen, joten oireita voi olla vaikea tunnistaa. Tämä voi olla pelottava ja hämmentävä prosessi sekä henkilölle itselleen että hänen läheisilleen.
Varoitusmerkkejä siitä, että laihduttaminen on muuttumassa syömishäiriöksi:

• Pakonomaisuus: Ruokavalio muuttuu yhä rajoitetummaksi, ja sääntöjen rikkominen aiheuttaa voimakasta ahdistusta
• Sosiaalinen eristäytyminen: Yhteisistä ruokailutilanteista kieltäytyminen
• Jatkuva kehon tarkkailu: Pakonomainen punnitseminen ja peiliin katsominen
• Vääristynyt kehonkuva: Itsensä näkeminen ylipainoisena normaalipainosta huolimatta
• Pakonomainen liikunta: Liikuntaa jatketaan sairaudesta tai loukkaantumisesta huolimatta
• Ruokaan liittyvät rituaalit: Ruoan pilkkominen pieniin osiin, ruoan piilottelu

Syömishäiriön kehittymiselle altistavia riskitekijöitä voivat olla:

• Taipumus ylikontrolliin ja perfektionismiin
• Aiemmat traumaattiset kokemukset
• Perinnöllinen alttius
• Ulkonäköpaineet ja sosiaalinen media
• Matala itsetunto ja negatiivinen kehonkuva
• Stressaavat elämäntilanteet ja muutokset

Ylikontrolli on persoonallisuus- ja selviytymistyyli, joka voi kehittyä jo varhaislapsuudessa. Sille tyypillistä on vakava suhtautuminen elämään, korkeat tavoitteet ja vaikeus luoda läheisiä ihmissuhteita. Nämä piirteet voivat altistaa syömishäiriön kehittymiselle erityisesti stressaavissa elämäntilanteissa. On tärkeää ymmärtää, että ylikontrolli on usein kehittynyt suojamekanismiksi, ja siitä kärsivä henkilö tarvitsee ymmärrystä ja tukea, ei arvostelua.

Miten tunnistaa syömishäiriön oireet läheisessä?

Syömishäiriön tunnistaminen läheisessä voi olla haastavaa, sillä oireet kehittyvät usein vähitellen ja niitä pyritään salaamaan. On täysin ymmärrettävää tuntea huolta ja avuttomuutta, kun epäilee läheisensä kärsivän syömishäiriöstä. On kuitenkin tiettyjä merkkejä, joihin kannattaa kiinnittää huomiota.
Fyysisiä merkkejä syömishäiriöstä voivat olla:

• Huomattava painonlasku tai -vaihtelu
• Jatkuva väsymys ja heikkous
• Hiusten oheneminen ja kylmänsietokyvyn heikkeneminen
• Kuukautisten poisjäänti naisilla
• Huimaus ja pyörtyily

Käyttäytymiseen liittyviä merkkejä:

• Sosiaalisten ruokailutilanteiden välttely
• Ruokailuun liittyvät rituaalit ja säännöt
• Jatkuva puhe ruoasta, kaloreista ja painosta
• Pakonomainen liikunta
• Eristäytyminen ja sosiaalisten suhteiden väheneminen

Jos epäilet läheisesi kärsivän syömishäiriöstä, ota asia puheeksi rauhallisesti ja tuomitsematta. Valitse sopiva hetki keskustelulle, jossa olette kahden kesken ilman häiriötekijöitä. Ilmaise huolesi konkreettisten havaintojen kautta, esimerkiksi: ”Olen huomannut, että olet laihtunut paljon viime aikoina ja jätät usein yhteisiä ruokailuja väliin. Olen huolissani sinusta ja välitän sinusta paljon.”
Kuuntele läheistäsi ja osoita empatiaa. Vältä syyllistämistä tai painostamista, sillä se voi pahentaa tilannetta. Tarjoa tukeasi ja kerro, että olet hänen tukenaan, mitä ikinä tapahtuukin. Kannusta häntä hakemaan ammattiapua ja tarjoudu tarvittaessa lähtemään mukaan ensimmäiselle käynnille. Muista, että läheisesi saattaa tuntea häpeää ja pelkoa, joten kärsivällisyys ja ymmärrys ovat tärkeitä.

Mistä hakea apua syömishäiriöön?

Syömishäiriöt ovat vakavia mielenterveyden häiriöitä, joihin on tärkeää hakea ammattiapua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Toipuminen on mahdollista oikeanlaisen hoidon avulla, ja jokainen askel kohti avun hakemista on rohkea ja tärkeä.
Apua syömishäiriöön voi hakea seuraavista paikoista:

• Hyvinvointiasema tai opiskelijaterveydenhuolto
• Työterveyshuolto
• Psykiatrian poliklinikat
• Syömishäiriöihin erikoistuneet hoitotahot, kuten Mediferro
• Syömishäiriöliitto SYLI ry:n vertaistukiryhmät

Syömishäiriöiden hoidossa käytetään erilaisia hoitomuotoja, jotka räätälöidään yksilöllisesti kunkin potilaan tarpeiden mukaan. On tärkeää löytää juuri sinulle tai läheisellesi sopiva hoitomuoto. Hoitovaihtoehtoja ovat:

• Polikliininen hoito: Säännölliset tapaamiset terveydenhuollon ammattilaisten kanssa
• Päiväosastohoito: Intensiivinen tuki ja tuetut ruokailut turvallisessa ympäristössä
• Osastohoito: Vakavissa tapauksissa, kun tarvitaan ympärivuorokautista seurantaa
• Etähoito: Joustava tukimuoto, joka mahdollistaa hoidon asuinpaikasta riippumatta

Syömishäiriöiden hoidossa hyödynnetään erilaisia terapiamuotoja, kuten kognitiivista käyttäytymisterapiaa ja perheterapiaa. Uutena hoitomuotona Suomessa on RO-DKT (Radikaalisti Avoin Dialektinen Käyttäytymisterapia), joka on kehitetty erityisesti ylikontrollin ongelmiin, kuten syömishäiriöihin.
Toipuminen syömishäiriöstä on yksilöllinen prosessi, joka vie aikaa. Tärkeää on saada kokonaisvaltaista hoitoa, joka huomioi sekä fyysisen että psyykkisen hyvinvoinnin. Myös läheisten tuki on merkittävässä roolissa toipumisprosessissa. Muista, että takaiskut ovat osa toipumista, eikä niiden takia kannata luovuttaa. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus.
Mediferrossa tarjoamme erikoistunutta hoitoa syömishäiriöihin ja ylikontrollin ongelmiin. Olemme Suomen ainoa RO-DKT-hoidon tarjoaja, ja asiantunteva tiimimme suunnittelee yksilöllisen hoitopolun jokaisen asiakkaan tarpeisiin. Jos sinä tai läheisesi tarvitsette apua syömishäiriöön, ota yhteyttä meihin saadaksesi lisätietoja hoitovaihtoehdoista. Olemme täällä sinua varten, ja uskomme, että toipuminen on mahdollista jokaiselle.