Onko työnarkomania merkki syvemmistä mielen rakenteista?

5 yllättävää asiaa, jotka tuore tutkimus paljasti työnarkomaniasta

”Teen tämän projektin vielä valmiiksi, sitten rauhoitun.”

”Tämä on vain väliaikainen vaihe.”

”Pidän vain työstäni paljon.”

Moni työnarkomaniasta kärsivä tunnistaa nämä ajatukset.

Työnarkomaniaa pidetään usein kunnianhimon, ahkeruuden tai menestyksen sivutuotteena. Ihmistä saatetaan jopa ihailla hänen työmääränsä vuoksi. Todellisuudessa pakonomainen työnteko voi kuitenkin kertoa paljon syvemmistä psykologisista ilmiöistä.

Tuore pitkittäistutkimus seurasi lähes 1 750 nuorta aikuista kolmen vuoden ajan ja tarkasteli työnarkomanian yhteyttä persoonallisuuden rakenteisiin. Tulokset olivat pysäyttäviä: työnarkomania ei näyttänyt liittyvän pelkästään työtapoihin, vaan siihen, miten ihminen kokee itsensä, hallitsee tunteitaan ja rakentaa identiteettiään.

Toisin sanoen:

Työnarkomania ei välttämättä kerro siitä, että rakastat työtäsi.

Se voi kertoa siitä, että tarvitset työtä selviytyäksesi itsesi kanssa.

Mitä työnarkomania oikeastaan tarkoittaa?

Yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä on ajatus, että työnarkomaani tekee vain paljon töitä.

Todellisuudessa monet ihmiset tekevät pitkiä työpäiviä ilman riippuvuutta.

Työnarkomaniassa ongelma ei ole työmäärä.

Ongelma on suhde työhön.

Työ alkaa hallita elämää samalla tavalla kuin muut riippuvuudet hallitsevat käyttäytymistä.

Tyypillisiä merkkejä ovat:

• jatkuva tarve tehdä töitä
• vaikeus levätä ilman syyllisyyttä
• työn käyttäminen vaikeiden tunteiden säätelyyn
• ahdistus vapaa-ajalla
• yritykset vähentää työntekoa epäonnistuvat
• ihmissuhteet kärsivät työn vuoksi

Työ ei ole enää vain osa elämää.

Elämä alkaa pyöriä työn ympärillä.

1. Työnarkomania ei ole merkki vahvuudesta vaan mahdollinen selviytymiskeino

Monet työnarkomaanit näyttävät ulospäin menestyviltä.

Heitä kuvataan usein:

• tunnollisiksi
• vastuullisiksi
• kunnianhimoisiksi
• aikaansaaviksi

Tutkimuksen näkökulmasta tämä ei kuitenkaan ole koko kuva.

Työ voi muuttua keinoksi paeta asioita, joita on vaikea kohdata.

Esimerkiksi:

• epävarmuutta
• yksinäisyyttä
• riittämättömyyden tunnetta
• häpeää
• ahdistusta

Tällöin työstä tulee enemmän kuin työ.

Siitä tulee psykologinen turvapaikka.

2. Työnarkomanian taustalla voi olla hauras identiteetti

Tutkimuksen ehkä tärkein havainto liittyi identiteettiin.

Työnarkomaniasta kärsivillä havaittiin enemmän vaikeuksia rakentaa vakaata käsitystä siitä, keitä he ovat.

Tämä voi näkyä esimerkiksi siten, että ihminen määrittelee itsensä lähes täysin:

• työnsä kautta
• saavutustensa kautta
• suoritustensa kautta
• muiden palautteen kautta

Kysymys kuuluu:

”Kuka minä olen ilman työtä?”

Jos tähän on vaikea vastata, työstä voi tulla identiteetin tärkein tukipilari.

3. Työ voi toimia tunteiden säätelyn välineenä

Moni huomaa tämän vasta pysähtyessään.

Kun työ loppuu hetkeksi, pintaan alkaa nousta asioita, joita ei ole ehtinyt tai halunnut kohdata.

Esimerkiksi:

• ahdistus
• suru
• tyhjyyden tunne
• yksinäisyys
• epävarmuus

Työ tarjoaa tehokkaan keinon pitää nämä asiat loitolla.

Kun kalenteri on täynnä, ei tarvitse pysähtyä.

Kun tekee töitä, ei tarvitse tuntea.

Ongelmana on, että tunteet eivät katoa.

Ne vain odottavat.

4. Työnarkomania voi heikentää hyvinvointia entisestään

Tutkimuksessa havaittiin huolestuttava ilmiö.

Työnarkomania ei ollut vain seurausta psykologisista vaikeuksista.

Se näytti myös pahentavan niitä.

Kyseessä voi olla noidankehä:

• ihminen kokee epävarmuutta
• hän käyttää työtä selviytymiskeinona
• työ vie enemmän aikaa ja energiaa
• ihmissuhteet kaventuvat
• palautuminen vähenee
• psyykkinen kuormitus kasvaa

Silloin työ, jonka piti auttaa, alkaa ylläpitää ongelmaa.

5. Työnarkomanian juuret voivat ulottua lapsuuteen asti

Tutkijat nostivat esiin myös varhaiset kokemukset.

Työnarkomanian taustalta löytyy monilla:

• voimakkaita suorituspaineita
• ehdollista hyväksyntää
• kokemuksia siitä, että arvo täytyy ansaita
• suurta vastuunkantoa jo nuorena

Lapsi voi oppia:

”Olen arvokas silloin, kun onnistun.”

Aikuisena tämä muuttuu helposti uskomukseksi:

”Minun täytyy tehdä enemmän, jotta riitän.”

Ongelma on, ettei mikään saavutusten määrä yleensä korjaa tätä tunnetta pysyvästi.

Mistä tiedät, rakastatko työtäsi vai tarvitsetko sitä?

Tämä on tärkeä kysymys.

Työstä nauttiminen ei ole ongelma.

Työnarkomaniaa ei määritä ilo työstä.

Sitä määrittää riippuvuus työstä.

Voit kysyä itseltäsi:

• Pystynkö lepäämään ilman syyllisyyttä?
• Voinko olla tekemättä mitään?
• Mikä tunne nousee pintaan lomalla?
• Tuntuuko vapaa-aika levolliselta vai ahdistavalta?
• Kuka olen ilman saavutuksiani?

Nämä kysymykset kertovat usein enemmän kuin työpäivän pituus.

Mitä tekemistä ylikontrollilla on työnarkomanian kanssa?

Mediferron näkökulmasta tämä on erityisen kiinnostavaa.

Monet työnarkomanian piirteet muistuttavat voimakkaasti ylikontrollia.

Ylikontrolloivilla ihmisillä on usein:

• korkea vastuuntunto
• perfektionismi
• voimakas itsehillintä
• vaikeus levätä
• vaikeus pyytää apua
• tapana kätkeä omat tarpeensa

Ulospäin nämä ominaisuudet näyttävät vahvuuksilta.

Sisäisesti ne voivat kuitenkin johtaa yksinäisyyteen, uupumukseen ja kokemukseen siitä, ettei koskaan tee tarpeeksi.

Siksi ongelma ei useinkaan ole itsekurin puute.

Ongelma voi olla se, että itsekuria on liikaa.

Milloin kannattaa hakea apua?

Jos työ alkaa:

• hallita ajatuksia jatkuvasti
• korvata ihmissuhteita
• estää palautumista
• aiheuttaa ahdistusta levossa
• määrittää omaa arvoa

on hyvä pysähtyä.

Työnarkomania ei yleensä korjaannu pelkällä lomalla.

Jos työnteko toimii keinona paeta vaikeita tunteita tai ylläpitää haurasta identiteettiä, tarvitaan usein syvempää työskentelyä.

Silloin huomio kannattaa suunnata itse työn sijaan siihen, mitä työ yrittää ratkaista.

Yhteenveto

Työnarkomania ei ole vain ajanhallinnan ongelma.

Eikä se ole pelkästään kunnianhimon kääntöpuoli.

Tutkimusten perusteella työnarkomania voi liittyä syvästi siihen, miten ihminen säätelee tunteitaan, rakentaa identiteettiään ja kokee oman arvonsa.

Työ voi tarjota hetkellisesti:

• turvallisuutta
• hallinnan tunnetta
• merkitystä
• onnistumisen kokemuksia

Mutta jos työstä tulee ainoa tapa kokea nämä asiat, seuraukset voivat olla raskaita.

Ehkä tärkein kysymys ei ole:

”Kuinka paljon teen töitä?”

Vaan:

”Kuka olen silloin, kun en tee töitä?”