Miksi anoreksia ei ole tahdonvoiman puutetta? Neljä tutkimuslöydöstä, jotka muuttavat käsitystä sairaudesta
Anoreksia on yksi vakavimmista psykiatrisista sairauksista. Se ei ole pelkkää laihduttamista, huomionhakua tai ulkonäköpaineisiin liittyvää käyttäytymistä. Kyse on monimutkaisesta sairaudesta, jossa aivojen toiminta, aineenvaihdunta, persoonallisuustekijät ja ympäristötekijät vaikuttavat toisiinsa tavoilla, joita tutkijat vasta vähitellen alkavat ymmärtää.
Siksi anoreksia voi näyttää ulospäin ristiriitaiselta. Vaikka keho kärsii vakavasta energiavajeesta, sairastunut saattaa edelleen pelätä syömistä, vastustaa hoitoa tai kokea painonnousun uhkaavana. Tämä ei johdu tahdonvoiman puutteesta eikä siitä, ettei henkilö haluaisi voida paremmin.
Tutkimusten perusteella anoreksiaa voidaan ymmärtää yhä paremmin biologisena ja psykologisena sairautena, joka alkaa vähitellen ylläpitää itse itseään.
Tässä on neljä tutkimuksista noussutta havaintoa, jotka muuttavat tapaa ymmärtää anoreksiaa.
1. Anoreksiassa nälkä ei toimi samalla tavalla kuin terveellä ihmisellä
Moni ulkopuolinen ihmettelee, miksi anoreksiaa sairastava ei yksinkertaisesti ala syödä enemmän silloin, kun keho on nälkiintynyt.
Todellisuudessa elimistön nälänsäätelyssä tapahtuu muutoksia.
Normaalisti elimistö tuottaa paaston aikana ghreliiniä eli niin kutsuttua nälkähormonia. Sen tehtävänä on lisätä ruokahalua ja ohjata ihmistä syömään. Tutkimusten mukaan anoreksiassa tätä hormonia voi olla runsaasti liikkeellä, mutta aivot eivät reagoi siihen samalla tavalla kuin terveellä ihmisellä.
Seurauksena voi olla tilanne, jossa:
- keho kärsii energiavajeesta
- elimistö lähettää nälkäsignaaleja
- mutta ruokahalu ei lisäänny normaalisti
Tämä auttaa ymmärtämään, miksi anoreksia ei ole pelkkä käyttäytymisongelma. Sairaus vaikuttaa biologisiin järjestelmiin, joiden tehtävänä olisi normaalisti suojella ihmistä nälkiintymiseltä.
2. Nälkiintyminen muuttaa aivojen toimintaa
Yksi anoreksian keskeisistä ongelmista on se, että sairaus alkaa ylläpitää itse itseään.
Aivot tarvitsevat jatkuvasti energiaa toimiakseen normaalisti. Kun energiansaanti jää pitkään riittämättömäksi, seurauksena voi olla muutoksia ajattelussa, tunteiden säätelyssä ja käyttäytymisessä.
Nälkiintymiseen voi liittyä esimerkiksi:
- pakkoajatusten lisääntyminen
- ajattelun jäykistyminen
- lisääntynyt ahdistuneisuus
- keskittymisvaikeudet
- sosiaalinen vetäytyminen
- voimakkaampi tarve kontrolloida ympäristöä
Moni anoreksiaa sairastava kuvaa myöhemmin yllättyneensä siitä, kuinka paljon sairaus vaikutti omaan ajatteluunsa.
Tämän vuoksi ravitsemustilan korjaaminen ei ole vain fyysinen tavoite. Se on usein myös välttämätön edellytys psykologiselle toipumiselle.
3. Anoreksia on harvoin vain syömishäiriö
Anoreksia esiintyy usein yhdessä muiden psyykkisten oireiden tai häiriöiden kanssa.
Tutkimuksissa yleisimpiä samanaikaisia ongelmia ovat olleet:
- ahdistuneisuushäiriöt
- masennus
- pakko-oireisuus
- sosiaalinen vetäytyminen
- perfektionismi
Moni sairastunut on kärsinyt näistä piirteistä jo ennen varsinaisen syömishäiriön puhkeamista.
Tämän vuoksi anoreksian hoidossa ei riitä pelkkä syömisen normalisointi. Samalla on tärkeää ymmärtää niitä tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet sairauden syntyyn ja ylläpitämiseen.
4. Anoreksia liittyy usein ylikontrolliin
Yksi viime vuosien kiinnostavimmista havainnoista anoreksian tutkimuksessa liittyy ylikontrolliin.
Monilla anoreksiaa sairastavilla esiintyy:
- voimakasta perfektionismia
- tunnollisuutta
- korkeita vaatimuksia itseä kohtaan
- sääntöjen tarkkaa noudattamista
- vaikeutta näyttää haavoittuvuutta
- taipumusta pärjätä yksin
Nämä ominaisuudet näyttävät ulospäin usein vahvuuksilta.
Samat piirteet voivat kuitenkin muuttua ongelmaksi silloin, kun joustavuus katoaa ja elämä alkaa rakentua yhä kapeampien sääntöjen ympärille.
Monelle anoreksiaa sairastavalle keskeinen haaste ei ole hallinnan puute vaan päinvastoin hallinnan liiallinen korostuminen.
Tämän vuoksi yhä useampi asiantuntija tarkastelee anoreksiaa myös ylikontrollin näkökulmasta.
Perhe ei aiheuta anoreksiaa
Aikaisemmin syömishäiriöiden hoidossa etsittiin syitä perheestä ja vanhemmista.
Nykyinen tutkimustieto ei tue tällaista ajattelua.
Sen sijaan tutkimukset osoittavat, että perhe voi olla yksi tärkeimmistä toipumista tukevista tekijöistä.
Erityisesti nuorten hoidossa perhepohjaiset hoitomallit ovat osoittautuneet tehokkaiksi. Tällöin vanhempia ei nähdä ongelman aiheuttajina vaan tärkeänä osana ratkaisua.
Perheen tehtävänä ei ole toimia terapeuttina vaan auttaa nuorta selviytymään sairauden kaikkein vaikeimmista vaiheista.
Miksi ravitsemuksen korjaaminen täytyy tehdä huolellisesti anoreksian hoidossa?
Vakavaan aliravitsemukseen liittyy ilmiö nimeltä refeeding-syndrooma eli uudelleenravitsemusoireyhtymä.
Kun pitkään nälkiintynyt elimistö alkaa saada jälleen enemmän energiaa, aineenvaihdunta muuttuu nopeasti. Samalla elimistön elektrolyyttitasapaino voi häiriintyä.
Riskitekijöitä ovat muun muassa:
- vaikea aliravitsemus
- nopea painonlasku
- pitkäkestoinen syömättömyys
Tämän vuoksi vaikeaa anoreksiaa sairastavan ravitsemuskuntoutus tulee toteuttaa terveydenhuollon ammattilaisten seurannassa.
Kyse ei ole pelkästään painon nostamisesta vaan koko elimistön turvallisesta toipumisesta.
Mitä tämä kaikki tarkoittaa käytännössä?
Anoreksia ei ole valinta.
Se ei ole tahdonvoiman puutetta.
Se ei ole myöskään pelkkä halu olla laiha.
Tutkimukset osoittavat yhä selvemmin, että kyse on monimutkaisesta sairaudesta, jossa biologiset tekijät, persoonallisuuspiirteet, aivojen toiminta ja ympäristötekijät vaikuttavat toisiinsa.
Mitä paremmin ymmärrämme näitä mekanismeja, sitä paremmin pystymme myös hoitamaan sairautta.
Yhteenveto
Anoreksia on sairaus, joka vaikuttaa samanaikaisesti kehoon, aivoihin ja psyykkiseen hyvinvointiin. Nälänsäätelyn muutokset, aliravitsemuksen vaikutukset aivoihin, samanaikaiset mielenterveyden haasteet sekä ylikontrolliin liittyvät piirteet voivat kaikki ylläpitää sairautta.
Tästä syystä toipuminen vaatii usein paljon enemmän kuin ravitsemuksen korjaamista. Tarvitaan myös hoitoa, joka auttaa lisäämään psykologista joustavuutta, vähentämään ylikontrollia ja vahvistamaan yhteyttä muihin ihmisiin.
Mediferrossa anoreksiaa tarkastellaan sekä biologisena että psykologisena sairautena. Erityisesti silloin, kun sairauteen liittyy voimakasta perfektionismia, tunneilmaisun vaikeuksia, sosiaalista vetäytymistä tai ylikontrollia, RO-DKT voi tarjota uuden näkökulman toipumiseen. Tavoitteena ei ole ainoastaan painon korjaantuminen vaan mahdollisimman täysi ja pysyvä toipuminen.
