Uskallatko olla erehtyväinen? Radikaali avoimuus on vakauden perimmäinen testi

Moni meistä rakentaa elämänsä vakauden varaan.

Haluamme ennustettavuutta, järjestystä ja tunnetta siitä, että asiat ovat hallinnassa. Se on ymmärrettävää. Hallinnan tunne tuo turvallisuutta. Se auttaa selviytymään vaikeuksista, saavuttamaan tavoitteita ja välttämään virheitä.

Erityisesti ylikontrolliin taipuvaisille ihmisille nämä ominaisuudet ovat usein olleet vahvuuksia koko elämän ajan.

He ovat tunnollisia.

Vastuullisia.

Huolellisia.

Pitkäjänteisiä.

Heitä pidetään usein ihmisinä, joihin voi luottaa.

Silti vastaanotolla kohtaan toistuvasti yllättävän ilmiön.

Mitä enemmän ihminen yrittää olla oikeassa, hallinnassa ja valmistautunut kaikkeen, sitä vaikeammaksi elämä voi muuttua.

Joustavuus vähenee.

Ihmissuhteet etääntyvät.

Virheet alkavat tuntua vaarallisilta.

Palaute muuttuu uhkaavaksi.

Lopulta ihminen saattaa huomata elävänsä hyvin turvallisessa mutta hyvin pienessä maailmassa.

Tässä kohtaa radikaali avoimuus tarjoaa vaihtoehtoisen tien.

Se ei pyydä luopumaan vastuullisuudesta tai harkinnasta.

Se kutsuu luopumaan yhdestä paljon syvemmästä asiasta:

varmuudesta.

Emme näe maailmaa sellaisena kuin se on

Useimmat ihmiset ajattelevat näkevänsä todellisuuden melko objektiivisesti.

Todellisuudessa jokainen meistä katsoo maailmaa oman historiansa, kokemustensa, pelkojensa ja uskomustensa läpi.

Kaksi ihmistä voi osallistua täsmälleen samaan keskusteluun ja lähteä siitä täysin eri käsityksen kanssa.

Toinen kokee tulleensa arvostelluksi.

Toinen ajattelee antaneensa rakentavaa palautetta.

Toinen kokee tulleensa hylätyksi.

Toinen luulee antaneensa tilaa.

Ylikontrolloituneelle ihmiselle tämä voi olla erityisen vaikeaa hyväksyä.

Jos on koko elämänsä nojannut vahvasti logiikkaan, tietoon ja analysointiin, voi olla hyvin epämiellyttävää huomata olevansa väärässä.

Juuri siksi radikaali avoimuus alkaa yhdestä yksinkertaisesta ajatuksesta:

Entä jos en näe koko kuvaa?

Todellinen vahvuus ei ole oikeassa olemista

Moni sekoittaa vahvuuden varmuuteen.

Ajattelemme helposti, että vahva ihminen tietää.

Vahva ihminen osaa.

Vahva ihminen on oikeassa.

Todellisuudessa psykologinen joustavuus näyttää usein aivan toisenlaiselta.

Se näyttää ihmiseltä, joka pystyy sanomaan:

”Saatan olla väärässä.”

”En tiedä vielä.”

”Kerro lisää.”

”En ollut ajatellut asiaa tuolta kannalta.”

Nämä lauseet eivät ole heikkoutta.

Ne vaativat usein enemmän rohkeutta kuin omasta näkökulmasta kiinni pitäminen.

Hermosto päättää paljon ennen kuin järki ehtii mukaan

Usein kuvittelemme olevamme rationaalisia olentoja.

Todellisuudessa hermostomme tekee nopeita arvioita jatkuvasti.

Se arvioi:

• olenko turvassa
• voinko luottaa tähän ihmiseen
• hyväksytäänkö minut
• uhataanko minua

Tämä tapahtuu suurelta osin tiedostamatta.

Jos hermosto tulkitsee tilanteen uhkaavaksi, keho alkaa valmistautua puolustautumaan.

Saatamme muuttua:

• jännittyneiksi
• sulkeutuneiksi
• ärtyneiksi
• vetäytyviksi
• ylimääräisen kontrolloiviksi

Ongelma on, että silloin emme enää vastaanota uutta tietoa avoimesti.

Yritämme suojella itseämme.

Radikaali avoimuus alkaa vasta silloin, kun hermosto kokee olevansa riittävän turvassa oppiakseen jotain uutta.

Keholla on oikotie avoimuuteen

Moni yrittää ratkaista kaiken ajattelemalla enemmän.

Ylikontrolloitu mieli rakastaa analyysiä.

Joskus ongelma ei kuitenkaan ratkea lisää ajattelemalla.

Se ratkeaa muuttamalla kehon viestiä.

Kun tunnet jännittyväsi, kokeile:

• hidasta uloshengitystä
• rentouta leukaa
• nosta katse ympäristöön
• anna hartioiden laskea
• pidä kädet avoimempina

Nämä pienet muutokset voivat tuntua vähäpätöisiltä.

Todellisuudessa ne lähettävät hermostolle viestin:

”Vaara ei ole välitön.”

Kun keho rauhoittuu, myös mieli muuttuu vastaanottavaisemmaksi.

Itsekysely on rohkeutta olla tietämättä

RO-DKT:ssa yksi keskeinen taito on itsekysely.

Moni luulee sen tarkoittavan itsensä analysoimista.

Todellisuudessa tarkoitus on lähes päinvastainen.

Itsekysely ei etsi nopeita vastauksia.

Se etsii parempia kysymyksiä.

Esimerkiksi:

• Mitä en näe tässä tilanteessa?
• Mistä olen poikkeuksellisen varma?
• Mikä näkökulma minulta saattaa puuttua?
• Mitä puolustan niin voimakkaasti, etten enää kykene oppimaan?

Usein suurimmat oivallukset syntyvät silloin, kun emme kiirehdi vastaamaan.

Kun uskallamme viipyä epävarmuudessa.

Miksi rentoutuminen voi olla yllättävän vaikeaa?

Ylikontrolloituneelle ihmiselle rentoutuminen ei ole aina helppoa.

Joskus se voi tuntua jopa uhkaavalta.

Kun kontrolli vähenee, syntyy tunne siitä, että jotakin tärkeää jää huomaamatta.

Että pitäisi tehdä enemmän.

Valmistautua paremmin.

Suunnitella tarkemmin.

Moni huomaa muuttaneensa jopa vapaa-ajan suoritukseksi.

Kirjat pitää lukea hyödyllisesti.

Liikunnan pitää kehittää.

Loman pitää onnistua.

Palautumisen pitää olla tehokasta.

Mutta elämä ei ole projekti.

Ihminen tarvitsee myös asioita, joilla ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin ilo.

Leikkisyys on psykologista joustavuutta

RO-DKT:ssa leikkisyyttä ei pidetä lapsellisena.

Sitä pidetään kypsyyden merkkinä.

Leikkisyys tarkoittaa kykyä tehdä asioita ilman täydellistä kontrollia.

Kykyä näyttää hetkellisesti hassulta.

Kykyä olla keskeneräinen.

Kykyä tehdä virhe ilman, että oma arvo romahtaa.

Tästä syystä pienetkin rutiinien rikkomiset voivat olla harjoituksia.

Uusi reitti kotiin.

Uudentyyppinen vaate.

Spontaani päätös.

Jokin pieni asia, jota ei ole täysin suunniteltu etukäteen.

Tavoite ei ole kapinoida.

Tavoite on opettaa hermostolle, että epävarmuus ei ole vaarallista.

Kasvua ei tapahdu mukavuusalueella

Kaikki oppiminen sisältää kömpelyyttä.

Tämä koskee myös emotionaalista kasvua.

Kun harjoittelemme uusia tapoja olla ihmissuhteissa, olemme aluksi usein huonoja siinä.

Saatamme sanoa asioita kömpelösti.

Näyttää epävarmuutemme.

Punastua.

Tuntea häpeää.

Moni tulkitsee tämän merkiksi epäonnistumisesta.

Todellisuudessa se on usein merkki oppimisesta.

Jos kaikki tuntuu täysin luontevalta, emme todennäköisesti ole tehneet mitään uutta.

Entä jos erehtyväisyys onkin turvallisuuden merkki?

Moni uskoo, että turvallisuus syntyy siitä, ettei tee virheitä.

Radikaali avoimuus ehdottaa jotakin aivan muuta.

Ehkä todellinen turvallisuus syntyy siitä, että kestämme virheet.

Että pystymme säilyttämään yhteyden itseemme ja muihin myös silloin, kun emme ole täydellisiä.

Että uskallamme olla ihmisiä.

Ei koneita.

Ei suorittajia.

Ei jatkuvasti oikeassa.

Vaan ihmisiä.

Lopuksi: Mitä jos suurin riskisi ei ole epäonnistuminen?

Moni ylikontrolloitunut ihminen käyttää valtavasti energiaa välttääkseen virheitä.

Mutta ehkä tärkeämpi kysymys on tämä:

Mitä elämässä menetät, jos et koskaan uskalla olla väärässä?

Ehkä menetät mahdollisuuden oppia.

Ehkä menetät mahdollisuuden tulla todella tunnetuksi.

Ehkä menetät mahdollisuuden syvään yhteyteen.

Sillä aidot ihmissuhteet eivät rakennu täydellisyydelle.

Ne rakentuvat luottamukselle.

Ja luottamus syntyy usein juuri silloin, kun toinen ihminen näkee, että olemme erehtyväisiä, keskeneräisiä ja inhimillisiä.

Ehkä radikaalin avoimuuden suurin paradoksi onkin tämä:

Mitä enemmän uskallamme olla väärässä, sitä lähempänä olemme totuutta.