Kun itsekuri muuttuu vankilaksi: Miksi ylikontrolli voi estää sinua elämästä täyttä elämää?

Moni ihminen tulee vastaanotolle ongelman kanssa, jota hän ei itse tunnista ylikontrolliksi.

Hän kertoo olevansa uupunut.

Hän kertoo olevansa jatkuvasti vastuussa.

Hän kertoo, ettei osaa rentoutua.

Hän kertoo, että ihmissuhteet tuntuvat vaikeilta tai pinnallisilta.

Ulospäin kaikki näyttää kuitenkin hyvältä.

Työt hoituvat.

Koti on kunnossa.

Velvollisuudet täyttyvät.

Muut kuvailevat häntä luotettavaksi, tunnolliseksi ja vahvaksi.

Silti sisällä on usein tyhjyyttä, yksinäisyyttä tai tunne siitä, että elämästä puuttuu jotakin olennaista.

Tämä on ylikontrollin paradoksi.

Juuri ne ominaisuudet, jotka ovat auttaneet ihmistä menestymään, voivat samalla estää häntä kokemasta läheisyyttä, iloa ja aitoa yhteyttä toisiin ihmisiin.

RO-DKT eli radikaalisti avoin dialektinen käyttäytymisterapia on kehitetty juuri tämän ilmiön ymmärtämiseen ja hoitamiseen.

Suomessa Mediferro on ainoa toimija, jossa työskentelee virallisesti koulutettuja RO-DKT-terapeutteja.

Ylikontrolli ei ole luonteenpiirre vaan selviytymisstrategia

Moni ajattelee ylikontrollin olevan osa persoonaa.

Todellisuudessa se on usein tapa selviytyä maailmassa.

Ylikontrolloitu ihminen pyrkii vähentämään epävarmuutta:

• suunnittelemalla
• ennakoimalla
• suorittamalla
• sääntöjä noudattamalla
• välttelemällä virheitä

Näistä ominaisuuksista on usein suurta hyötyä.

Ne voivat auttaa opinnoissa, työelämässä ja vastuullisissa tehtävissä.

Ongelma syntyy silloin, kun kontrollista tulee ainoa tapa kohdata elämä.

Silloin ihminen alkaa menettää joustavuuttaan.

Ja juuri joustavuus on yksi psykologisen hyvinvoinnin tärkeimmistä rakennuspalikoista.

Ihminen ei ole rakentunut selviytymään yksin

RO-DKT:n keskeinen lähtökohta on yksinkertainen mutta syvällinen:

Ihminen tarvitsee yhteyttä yhtä paljon kuin turvallisuutta.

Evoluution näkökulmasta heimoon kuuluminen on ollut elinehto.

Yksin jääminen on tarkoittanut vaaraa.

Tästä syystä ihmisen hermosto arvioi jatkuvasti:

• kuulunko joukkoon
• olenko hyväksytty
• olenko turvassa muiden kanssa

Kun yhteys puuttuu, syntyy emotionaalista yksinäisyyttä.

Se ei tarkoita sitä, että ihminen olisi fyysisesti yksin.

Se tarkoittaa kokemusta siitä, ettei tule aidosti nähdyksi.

Juuri tätä ylikontrolli usein ylläpitää.

Miksi menestyvät ihmiset voivat olla kaikkein yksinäisimpiä?

Ylikontrolloidut ihmiset ovat usein ympäristönsä ihailun kohteita.

Heidän päälleen voi laskea.

He eivät kuormita muita.

He pitävät tunteensa kurissa.

He eivät pyydä liikaa.

Juuri tämä voi muodostua ongelmaksi.

Kun ihminen näyttää jatkuvasti pärjäävän, kukaan ei näe hänen tarvitsevuuttaan.

Kukaan ei näe yksinäisyyttä.

Kukaan ei näe avuntarvetta.

Muiden silmissä kaikki näyttää olevan hyvin.

Ja vähitellen ihminen alkaa itsekin uskoa siihen.

Kunnes huomaa olevansa syvästi yksin.

Sosiaalinen signalointi on tärkeämpää kuin uskomme

Yksi RO-DKT:n merkittävimmistä oivalluksista liittyy sosiaaliseen signalointiin.

Useimmat terapiamuodot keskittyvät siihen, mitä ihmisen sisällä tapahtuu.

RO-DKT kysyy myös:

Mitä muut ihmiset näkevät?

Ihmiset eivät reagoi ainoastaan sanoihin.

He reagoivat:

• ilmeisiin
• äänenpainoihin
• eleisiin
• katsekontaktiin
• kehonkieleen

Jos ihminen näyttää jatkuvasti etäiseltä, jännittyneeltä tai vaikeasti lähestyttävältä, muut alkavat tiedostamattaan pitää etäisyyttä.

Vaikka hän itse kaipaisi enemmän yhteyttä kuin mitään muuta.

Kehosi voi kertoa turvasta ennen kuin mielesi uskoo siihen

Ylikontrolloituneena ihminen elää usein jatkuvassa valmiustilassa.

Hermosto tarkkailee uhkia.

Mieli analysoi.

Keho jännittyy.

Tällöin yhteys toisiin ihmisiin vaikeutuu.

RO-DKT:ssa opetellaan vaikuttamaan tähän myös kehon kautta.

Pienetkin asiat voivat auttaa viestimään turvallisuutta:

• hitaampi uloshengitys
• rentoutuneet kasvot
• lämmin puolihymy
• avoin katse
• kevyt kulmakarvojen nosto tervehdittäessä

Nämä eivät ole pinnallisia käyttäytymisniksejä.

Ne ovat biologisia turvallisuussignaaleja.

Niiden avulla sekä oma että toisen hermosto rauhoittuvat.

”Älä satuta minua” voi estää läheisyyttä

Moni ylikontrolloitu ihminen ei ilmaise tarpeitaan suoraan.

Sen sijaan hän vetäytyy.

Hiljenee.

Mököttää.

Selittää.

Peruuttuu.

Toivoo, että toinen ymmärtäisi vihjeestä.

Tätä voidaan kutsua epäsuoraksi viestinnäksi.

Pinnan alla saattaa olla hyvin ymmärrettävä viesti:

”Tarvitsen sinua.”

”Loukkaannuin.”

”Pelkään.”

Mutta ulospäin näkyvä viesti voi olla:

”Jätä minut rauhaan.”

Juuri tämä ristiriita synnyttää monia ihmissuhdeongelmia.

Ihmiset eivät näe todellista tarvetta.

He näkevät vain vetäytymisen.

Kun suorittamisesta tulee oman arvon mittari

Moni ylikontrolloitu ihminen oppii jo varhain, että arvo syntyy saavutuksista.

Hyvistä numeroista.

Muiden auttamisesta.

Virheettömyydestä.

Suorittamisesta.

Tämän seurauksena oma arvo alkaa rakentua epävarmalle perustalle.

Jos onnistun, olen arvokas.

Jos epäonnistun, en ole.

Tällöin muiden onnistuminen voi alkaa tuntua uhalta.

Ei siksi, että olisimme huonoja ihmisiä.

Vaan siksi, että vertaamme omaa arvoamme jatkuvasti muiden arvoon.

Tämä voi synnyttää:

• kateutta
• katkeruutta
• häpeää
• salattua kilpailua

Ja samalla viedä meitä kauemmas aidosta yhteydestä.

Ristiriidat eivät tuhoa ihmissuhteita

Moni ylikontrolloitunut ihminen pelkää konflikteja.

Hän yrittää välttää erimielisyyksiä.

Miellyttää.

Sopeutua.

Pitää rauhan.

RO-DKT:ssa nähdään kuitenkin jotakin tärkeää:

Läheisyys ei synny ristiriitojen puuttumisesta.

Läheisyys syntyy siitä, että ristiriitoja voidaan korjata.

Kun ihminen uskaltaa olla eri mieltä.

Uskaltaa tuoda esiin tarpeensa.

Uskaltaa sanoa:

”Näen tämän eri tavalla.”

hän ottaa riskin.

Mutta samalla hän antaa toiselle mahdollisuuden tuntea todellinen hänet.

Kohti aidompaa elämää

RO-DKT:n tavoitteena ei ole poistaa itsekuria.

Itsekuri on arvokas ominaisuus.

Tavoitteena on estää sitä muuttumasta vankilaksi.

Tavoitteena on lisätä:

• joustavuutta
• spontaaniutta
• avoimuutta
• leikkisyyttä
• yhteyttä

Koska lopulta hyvinvointi ei synny täydellisestä hallinnasta.

Se syntyy yhteydestä.

Siitä, että voimme olla muiden kanssa myös silloin, kun emme ole parhaimmillamme.

Siitä, että uskallamme näyttää epävarmuutemme.

Siitä, että emme enää rakenna ihmissuhteita suorittamisen varaan.

Lopuksi

Jos tunnistat itsesi tästä tekstistä, pysähdy hetkeksi yhden kysymyksen äärelle:

Palveleeko kontrollisi edelleen sinua vai suojeleeko se sinua sellaiselta yhteydeltä, jota kaikkein eniten kaipaat?

Joskus suurin rohkeus ei ole yrittää enemmän.

Joskus suurin rohkeus on hellittää otetta.

Ja antaa jonkun nähdä, kuka todella olet.