Miksi ”Älä satuta minua” voi etäännyttää ihmiset? Piilotetut valtapelit ja aidon yhteyden taito
Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa tiesit, että toinen ihminen oli loukkaantunut, mutta et tiennyt miksi?
Kysyt, mikä on vialla.
Vastaus kuuluu:
”Ei mikään.”
Äänessä on kuitenkin jäätä.
Katse on poissa.
Tunnelma muuttuu hetkessä.
Tai ehkä tunnistat tilanteen omasta elämästäsi.
Saat palautetta, ja tunnet välittömästi halun vetäytyä. Sulkeudut. Hiljennyt. Toivot, että toinen huomaisi kärsimyksesi ilman, että sinun täytyisi sanoa mitään.
Moni ajattelee tällaisten tilanteiden olevan tavallisia väärinymmärryksiä.
RO-DKT:n näkökulmasta kyse on usein paljon syvemmästä ilmiöstä.
Kyse on sosiaalisesta signaloinnista.
Siitä, miten ihmiset yrittävät vaikuttaa toisiinsa ilman että sanovat suoraan, mitä todella ajattelevat, tuntevat tai tarvitsevat.
Ja juuri nämä epäsuorat viestit voivat olla yksi suurimmista läheisyyden esteistä.
Ihminen ei kommunikoi vain sanoilla
Useimmat uskovat kommunikoivansa puhumalla.
Todellisuudessa suuri osa vuorovaikutuksesta tapahtuu sanojen ulkopuolella.
Hermostomme tarkkailee jatkuvasti:
- ilmeitä
- äänenpainoja
- huokauksia
- hiljaisuutta
- kehonkieltä
- katsetta
- kasvojen mikroilmeitä
Usein nämä viestit vaikuttavat meihin enemmän kuin yksikään lause.
Siksi ihminen voi sanoa:
”Kaikki on hyvin.”
Ja silti koko huone tietää, ettei mikään ole hyvin.
”Älä satuta minua” ei aina ole pelkkää haavoittuvuutta
Yksi kiinnostavimmista RO-DKT:n havainnoista liittyy niin sanottuun ”Älä satuta minua” -reaktioon.
Pinnalta katsottuna se näyttää haavoittuvuudelta.
Ihminen näyttää surulliselta.
Vetäytyy.
Hiljenee.
Mököttää.
Huokailee.
Katsoo poispäin.
Mutta joskus reaktion taustalla on myös jotakin muuta.
Vaikutusvaltaa.
Tätä voi olla vaikea hyväksyä.
Kukaan ei useinkaan tee tätä tietoisesti.
Silti lopputulos on sama.
Toinen ihminen alkaa tuntea vastuuta omasta pahasta olostamme.
Hän alkaa varoa sanojaan.
Selitellä.
Perääntyä.
Muuttaa käytöstään.
Syntyy näkymätön viesti:
”Sinun pitäisi tehdä jotakin, jotta minulle tulisi parempi olo.”
Juuri tässä kohtaa ihmissuhde alkaa muuttua avoimesta vuorovaikutuksesta epäsuoraksi vallankäytöksi.
Miksi suora puhe on niin vaikeaa?
Moni ihminen ei sano:
”Loukkaannuin siitä mitä sanoit.”
Tai:
”Kaipaan enemmän huomiotasi.”
Tai:
”Olen pettynyt.”
Sen sijaan hän vetäytyy.
Syy ei yleensä ole manipulointi.
Syy on pelko.
Pelko siitä, että omia tarpeita ei hyväksytä.
Pelko torjutuksi tulemisesta.
Pelko siitä, että toisen reaktio satuttaa lisää.
Epäsuora viestintä tuntuu turvallisemmalta.
Valitettavasti se on usein myös tehottomampaa.
Toinen ihminen joutuu arvailemaan.
Ja ihmiset ovat huonoja ajatustenlukijoita.
Vastaisku näyttää vahvuudelta mutta syntyy usein haavoittuvuudesta
Toinen yleinen selviytymiskeino on vastaisku.
Sen sijaan että ihminen näyttäisi loukkaantumisensa, hän muuttuu kylmäksi.
Etäiseksi.
Sarkastiseksi.
Ylimieliseksi.
Passiivis-aggressiiviseksi.
Tällöin pinnalle nousee viesti:
”Minä en tarvitse sinua.”
”Sinä olet ongelma.”
”Sinä olet väärässä.”
Sisäisesti tilanne voi näyttää täysin toisenlaiselta.
Taustalla voi olla:
- häpeä
- torjutuksi tulemisen pelko
- arvottomuuden tunne
- pettymys
- yksinäisyys
Moni huomaa olevansa vihainen silloin, kun todellinen tunne on suru.
Tai loukkaantuminen.
Tai kaipuu.
Vallankäyttö alkaa usein siitä, ettemme uskalla kertoa totuutta
Aidon yhteyden suurin este ei yleensä ole viha.
Se ei ole eriävät mielipiteet.
Se ei ole konflikti.
Suurin este on usein se, että emme uskalla kertoa, mitä todella tapahtuu.
Ajatellaan esimerkiksi lausetta:
”Sinä et koskaan kuuntele minua.”
Pinnan alla saattaa olla paljon haavoittuvampi viesti:
”Minulle on tärkeää tulla kuulluksi.”
Tai:
”Pelkään, etten ole sinulle tärkeä.”
Kun ihminen uskaltaa sanoa jälkimmäisen, syntyy mahdollisuus läheisyyteen.
Kun hän sanoo ensimmäisen, syntyy usein puolustautumista.
Ihmissuhteiden suurin ongelma ei ole konflikti vaan epäaitous
Moni yrittää välttää konflikteja hinnalla millä hyvänsä.
Todellisuudessa läheisyys ei synny konfliktien puuttumisesta.
Se syntyy siitä, että konfliktit voidaan kohdata turvallisesti.
Aikuinen ihmissuhde kestää sen, että:
- olemme eri mieltä
- petymme toisiimme
- loukkaannumme
- tarvitsemme korjaavia keskusteluja
Se mitä suhteet eivät kestä yhtä hyvin, on jatkuva epäsuora viestintä.
Koska silloin todellista ongelmaa ei koskaan päästä ratkaisemaan.
Itsekysely: rohkeutta katsoa peiliin
RO-DKT:ssa puhutaan paljon itsekyselystä.
Sen tarkoitus ei ole syyllistää.
Sen tarkoitus on lisätä rehellisyyttä.
Voit kokeilla kysyä itseltäsi:
- Mitä todella tarvitsen juuri nyt?
- Mitä pelkään tapahtuvan, jos sanon sen ääneen?
- Mitä yritän saada toiselta ilman että pyydän sitä suoraan?
- Miten toivon hänen muuttavan käytöstään?
- Mitä osuutta en halua nähdä omassa toiminnassani?
Nämä kysymykset voivat tuntua epämukavilta.
Juuri siksi ne ovat usein hyödyllisiä.
Ystävällisyys on paljon enemmän kuin kohteliaisuutta
RO-DKT:ssa ystävällisyys ei tarkoita miellyttämistä.
Se ei tarkoita omien rajojen hävittämistä.
Se tarkoittaa halua suhtautua toiseen ihmiseen siten, että yhteys säilyy.
Joskus ystävällisyys tarkoittaa:
”Olen eri mieltä kanssasi.”
Joskus:
”Sinun sanasi satuttivat minua.”
Joskus:
”Tarvitsen enemmän tukea.”
Näitä asioita voi sanoa samaan aikaan rehellisesti ja kunnioittavasti.
Radikaali avoimuus alkaa siitä, että kerromme mitä todella tapahtuu
Yksi voimakkaimmista vuorovaikutusta muuttavista taidoista on oman kokemuksen sanoittaminen.
Kuvittele ero seuraavien lauseiden välillä:
”Sinä et välitä minusta.”
ja
”Huomaan pelkääväni, etten ole sinulle tärkeä.”
Ensimmäinen syyttää.
Toinen paljastaa.
Ensimmäinen synnyttää puolustautumista.
Toinen rakentaa yhteyttä.
Juuri tämä on radikaalin avoimuuden ydin.
Oman haavoittuvuuden näyttäminen ennen kuin siitä tulee hyökkäys.
Lopuksi: Mitä yrität viestiä ilman sanoja?
Useimmat meistä ovat joskus käyttäneet hiljaisuutta, vetäytymistä, sarkasmia tai mököttämistä.
Se tekee meistä ihmisiä.
Mutta jos haluamme syvempää yhteyttä, meidän on uskallettava tehdä jotakin paljon vaikeampaa.
Meidän on uskallettava kertoa totuus.
Ei toisen virheistä.
Vaan omasta kokemuksestamme.
Koska usein kaikkein voimakkain lause ihmissuhteessa ei ole:
”Sinä satutit minua.”
Vaan:
”Tämä on se kohta, jossa tunnen itseni haavoittuvaksi.”
Ja juuri siitä kohdasta alkaa aito läheisyys.