Miksi täydellisyyden tavoittelu voi hidastaa toipumista?
Moni meistä on oppinut, että vaikeuksista selvitään yrittämällä enemmän. Kun vastaan tulee ongelma, ratkaisuksi tarjotaan lisäponnistusta, parempaa suunnitelmaa tai vahvempaa itsekuria. Tämä ajattelutapa toimii usein työssä, opiskelussa ja urheilussa. Mutta mitä tapahtuu silloin, kun samaa logiikkaa sovelletaan omaan hyvinvointiin, mielenterveyteen tai toipumiseen?
Joskus juuri se ominaisuus, joka on auttanut pärjäämään elämässä, alkaa ylläpitää kärsimystä.
Kun toipumisesta tulee uusi suoritus
Moni ylikontrolliin taipuvainen ihminen tunnistaa tilanteen.
Kun vointi heikkenee, hän ei luovuta.
Hän yrittää enemmän.
Hän:
- tekee tarkempia suunnitelmia
- seuraa oireitaan entistä tarkemmin
- lisää hyvinvointirutiineja
- analysoi ajatuksiaan
- yrittää löytää täydellisen ratkaisun
Ulospäin tämä näyttää motivoituneelta toiminnalta.
Sisäisesti se voi kuitenkin muuttua loputtomaksi suoritusprojektiksi.
Hyvinvoinnista tulee tehtävä, joka täytyy suorittaa oikein.
Ja juuri silloin toipuminen voi alkaa tuntua yhä kaukaisemmalta.
Ylikontrolli näyttää vahvuudelta
Ylikontrolli yhdistetään usein ominaisuuksiin, joita yhteiskunta arvostaa:
- tunnollisuuteen
- vastuullisuuteen
- pitkäjänteisyyteen
- itsehillintään
- korkeisiin tavoitteisiin
Nämä piirteet voivat olla suuria vahvuuksia.
Ongelma syntyy silloin, kun kontrolli muuttuu joustamattomaksi.
Silloin ihminen ei enää osaa hellittää, vaikka tilanne sitä vaatisi.
Hän saattaa jatkaa ponnistelua vielä silloin, kun keho ja mieli yrittävät viestittää, että suuntaa pitäisi muuttaa.
RO-DKT:n näkökulma: ongelma ei aina ole kontrollin puute
Useimmat mielenterveyshoitojen mallit on kehitetty auttamaan ihmisiä, joilla on vaikeuksia säädellä impulssejaan tai tunteitaan.
Radikaalisti avoin dialektinen käyttäytymisterapia (RO-DKT) lähtee toisesta suunnasta.
Se tunnistaa, että osalla ihmisistä ongelmana ei ole liian vähäinen kontrolli vaan liiallinen kontrolli.
RO-DKT:n mukaan hyvinvointi rakentuu ennen kaikkea:
- psykologisesta joustavuudesta
- avoimuudesta
- sosiaalisesta yhteydestä
- kyvystä muuttaa suuntaa tarvittaessa
Toipuminen ei tällöin tarkoita paremman kontrollijärjestelmän rakentamista.
Se tarkoittaa sen opettelua, milloin kontrollista kannattaa päästää irti.
Perfektionismi ei ole pelkästään syömishäiriön oire
Viime vuosina tutkimuksissa on havaittu, että perfektionismi esiintyy usein jo ennen varsinaisen syömishäiriön puhkeamista.
Eating Disorders -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että myös henkilöillä, joilla oli paljon syömishäiriöoireita mutta ei varsinaista diagnoosia, perfektionismin taso oli lähes yhtä korkea kuin anoreksiaa sairastavilla.
Tämä viittaa siihen, että perfektionismi ei ole pelkästään sairauden seuraus.
Se voi olla yksi tekijä, joka lisää alttiutta oireiden kehittymiselle.
Kyse ei silloin ole vain syömisestä.
Kyse on syvemmästä suhteesta itseen.
Milloin kunnianhimo muuttuu haitalliseksi?
Perfektionismi ei ole yksiselitteisesti huono asia.
Monet menestyvät ihmiset ovat vaativia itseään kohtaan.
Raja ylittyy silloin, kun oma arvo alkaa riippua suorituksesta.
Tällöin ihminen kokee helposti:
- ettei mikään riitä
- että virheet ovat uhka
- että lepo pitää ansaita
- että keskeneräisyys on epäonnistumista
Ulospäin elämä voi näyttää hyvin hallitulta.
Sisäisesti ihminen voi kuitenkin elää jatkuvan paineen alla.
Entä jos et olekaan niin jäykkä kuin luulet?
Tutkimuksessa nousi esiin myös kiinnostava havainto liittyen kognitiiviseen joustavuuteen.
Anoreksiaa sairastavat osallistujat kokivat itsensä selvästi joustamattomammiksi kuin verrokit.
Kun heidän kykyään tuottaa uusia ideoita ja vaihtoehtoisia ratkaisuja mitattiin tehtävissä, ryhmien välillä ei kuitenkaan ollut merkittäviä eroja.
Tämä havainto on tärkeä.
Se viittaa siihen, että ongelma ei välttämättä ole kyvyttömyys muuttua.
Ongelma voi olla uskomus siitä, ettei pysty muuttumaan.
Moni toipumisen esteistä liittyy juuri tähän kokemukseen.
Ihminen uskoo olevansa lukittu tiettyyn tapaan toimia, vaikka todellisuudessa hänen kykynsä joustaa on edelleen olemassa.
Kontrollin harha
Ylikontrolliin liittyy usein ajatus, että hyvinvointi saavutetaan hallitsemalla elämää yhä tarkemmin.
Todellisuudessa elämä sisältää aina:
- epävarmuutta
- pettymyksiä
- muutoksia
- virheitä
Jos hyvinvointi riippuu siitä, että mikään näistä ei koskaan tapahdu, tehtävästä tulee mahdoton.
Tämän vuoksi yksi toipumisen tärkeimmistä taidoista on epävarmuuden sietäminen.
Ei siksi, että epävarmuus olisi miellyttävää.
Vaan siksi, että täydellistä hallintaa ei ole olemassa.
Mitä jos yrittäisit vähemmän?
Tämä ei tarkoita luovuttamista.
Se ei tarkoita tavoitteista luopumista.
Se ei tarkoita välinpitämättömyyttä.
Se tarkoittaa sitä, että kaikki ongelmat eivät ratkea lisäämällä painetta.
Joskus muutos alkaa kysymyksestä:
- Mitä tapahtuu, jos en korjaa tätä heti?
- Mitä tapahtuu, jos hyväksyn tämän tunteen hetkeksi?
- Mitä tapahtuu, jos en suorita toipumistani täydellisesti?
Monelle juuri nämä kysymykset ovat vaikeita.
Ja juuri siksi ne voivat olla myös vapauttavia.
Toipumisen viisaus ei aina ole tekemisessä
Monet tärkeät elämänmuutokset eivät synny lisäämällä kontrollia.
Ne syntyvät silloin, kun ihminen uskaltaa hellittää otettaan.
Toipuminen ei useinkaan ala hetkestä, jolloin päätät yrittää entistä enemmän.
Se alkaa hetkestä, jolloin huomaat olevasi jo tehnyt parhaasi.
Ja ehkä ensimmäistä kertaa annat itsellesi luvan olla keskeneräinen.
Silloin tilaa syntyy asioille, joita täydellisyyden tavoittelu harvoin mahdollistaa:
- levolle
- yhteydelle
- uteliaisuudelle
- joustavuudelle
- aidolle muutokselle
Ehkä tärkein kysymys ei siis ole:
”Miten voisin yrittää enemmän?”
Vaan:
”Mitä tapahtuisi, jos yrittäisin olla hetken vähemmän täydellinen?”
