Suorittaminen ei ole menestystä: milloin tavoitteellisuudesta tulee hyvinvoinnin este?

Moni suorittaja näyttää ulospäin menestyvältä.

Työt tulevat tehdyiksi.

Vastuut hoidetaan.

Aikataulut pitävät.

Ihminen vaikuttaa tunnolliselta, tehokkaalta ja luotettavalta.

Ulkopuolinen saattaa ajatella:

”Hänellä on kaikki hyvin.”

Todellisuudessa moni suorittaja elää jatkuvan paineen alla.

Vaikka tavoitteita saavutetaan, helpotus kestää vain hetken.

Sitten huomio siirtyy seuraavaan tehtävään, seuraavaan tavoitteeseen tai seuraavaan asiaan, jossa pitäisi onnistua paremmin.

Lepo tuntuu ansaitsemattomalta.

Keskeneräisyys tuntuu uhkaavalta.

Ja oma arvo alkaa huomaamatta rakentua sen varaan, mitä saa aikaan.

Milloin terve tavoitteellisuus muuttuu haitalliseksi suorittamiseksi?

Mitä suorittaminen oikeastaan tarkoittaa?

Suorittaminen ei tarkoita ahkeruutta.

Eikä se tarkoita kunnianhimoa.

Suorittaminen tarkoittaa tilannetta, jossa oma ihmisarvo alkaa riippua saavutuksista.

Taustalla voi olla ajatuksia kuten:

  • Olen arvokas vain silloin, kun olen hyödyllinen.
  • Minun pitäisi pärjätä ilman apua.
  • En saa tuottaa pettymystä.
  • Minun täytyy onnistua.
  • En saa tehdä virheitä.
  • Lepään vasta, kun kaikki on valmista.

Näissä ajatuksissa ongelmana ei ole korkea tavoitetaso.

Ongelma on se, että onnistumisesta tulee ehto sille, että ihminen kokee olevansa riittävä.

Mistä suorittaminen yleensä alkaa?

Moni ajattelee suorittamisen johtuvan kunnianhimosta.

Todellisuudessa sen taustalla on usein jotain paljon inhimillisempää.

Suorittaminen voi olla yritys saada:

  • hyväksyntää
  • turvallisuuden tunnetta
  • arvostusta
  • hallinnan kokemusta
  • suojaa häpeältä

Usein ihminen oppii jo varhain, että häntä kehutaan erityisesti silloin, kun hän onnistuu.

Vähitellen mieleen voi rakentua yhteys:

”Jos onnistun, olen hyväksytty.”

”Jos epäonnistun, olen pettymys.”

Aikuisuudessa tämä näkyy helposti jatkuvana tarpeena todistaa oma arvonsa uudelleen ja uudelleen.

Milloin tavoitteellisuus muuttuu haitalliseksi?

Tavoitteellisuus on yleensä voimavara.

Se auttaa oppimaan, kehittymään ja saavuttamaan merkityksellisiä asioita.

Ongelmaksi se muuttuu silloin, kun elämä alkaa kaventua.

Tyypillisiä merkkejä ovat:

  • jatkuva kiireen tunne
  • vaikeus levätä
  • syyllisyys rentoutumisesta
  • perfektionismi
  • jatkuva itsensä vertailu muihin
  • pelko epäonnistumisesta
  • tunne siitä, ettei mikään riitä

Moni huomaa, ettei ongelmana ole enää tavoite.

Ongelmaksi muuttuu vaatimus siitä, ettei koskaan saisi pysähtyä.

Ylikontrolli ylläpitää suorittamista

Monilla suorittajilla taustalla vaikuttaa ylikontrolli.

Ylikontrolliin liittyy usein:

  • korkea itsehillintä
  • tunnollisuus
  • vastuullisuus
  • perfektionismi
  • sääntökeskeisyys
  • vaikeus näyttää haavoittuvuutta

Nämä ominaisuudet ovat usein niitä samoja asioita, joista ympäristö antaa kiitosta.

Siksi ongelma jää helposti piiloon.

Harva huolestuu ihmisestä, joka saa kaiken tehtyä.

Paljon harvempi kysyy:

”Millä hinnalla saat kaiken tehtyä?”

Suorittamisen näkymätön seuraus on usein yksinäisyys

Kun suorittamisesta puhutaan, huomio kiinnittyy yleensä stressiin ja työuupumukseen.

Yhtä merkittävä seuraus on kuitenkin yksinäisyys.

Moni suorittaja on oppinut näyttämään:

  • osaamisensa
  • tehokkuutensa
  • vastuullisuutensa

Mutta paljon harvemmin hän näyttää:

  • epävarmuutensa
  • pelkonsa
  • surunsa
  • avuntarpeensa

Tämän seurauksena ihmiset voivat nähdä suorituksen mutta eivät ihmistä sen takana.

Monella suorittajalla on ystäviä, perhettä tai työyhteisö ympärillään.

Silti sisällä voi olla tunne:

”Kukaan ei oikeastaan tunne minua.”

Miksi lepääminen tuntuu niin vaikealta?

Moni suorittaja ei varsinaisesti osaa levätä huonosti.

Hänen on vaikea antaa itselleen lupa levätä.

Kun tekeminen loppuu, mieleen nousevat helposti:

  • tekemättömät työt
  • tulevat velvollisuudet
  • omat virheet
  • asiat, jotka pitäisi tehdä paremmin

Tällöin lepo ei tunnu palautumiselta.

Se tuntuu laiminlyönniltä.

Taustalla on usein uskomus, jonka mukaan ihmisen tulisi ansaita oikeus levätä.

Todellisuudessa lepo ei ole palkinto.

Se on perustarve.

Miten suorittamisesta voi päästä irti?

Suorittamisesta irti pääseminen ei tarkoita tavoitteista luopumista.

Se ei tarkoita kunnianhimon menettämistä.

Tarkoitus on oppia erottamaan oma ihmisarvo omista saavutuksista.

Monelle merkittäviä muutoksia ovat:

  • armollisempi suhtautuminen itseensä
  • epäonnistumisen sietäminen
  • avun pyytäminen
  • tunteiden tunnistaminen
  • ihmissuhteisiin panostaminen
  • levon salliminen ilman syyllisyyttä

Kyse ei ole siitä, että tekisit vähemmän.

Kyse on siitä, ettei koko identiteetti rakentaisi itseään tekemisen ympärille.

Miten RO-DKT voi auttaa suorittamiseen?

RO-DKT (radikaalisti avoin dialektinen käyttäytymisterapia) on kehitetty erityisesti ihmisille, joiden ongelmien taustalla on ylikontrolli.

Monen suorittajan vaikeutena ei ole liian vähäinen itsehallinta.

Päinvastoin.

Itsehallintaa on usein enemmän kuin tarpeeksi.

RO-DKT:ssa harjoitellaan esimerkiksi:

  • psykologista joustavuutta
  • spontaaniutta
  • haavoittuvuuden näyttämistä
  • tunteiden ilmaisemista
  • palautteen vastaanottamista
  • yhteyden rakentamista muihin ihmisiin

Tavoitteena ei ole vähentää vastuullisuutta.

Tavoitteena on estää vastuullisuutta muuttumasta vankilaksi.

Milloin kannattaa pysähtyä arvioimaan omaa suorittamista?

Pysähtyminen voi olla tarpeen, jos huomaat esimerkiksi:

  • et muista milloin olit viimeksi aidosti levollinen
  • saavutukset eivät tuo pysyvää tyytyväisyyttä
  • tunnet jatkuvaa riittämättömyyttä
  • lepo herättää syyllisyyttä
  • ihmissuhteet jäävät velvollisuuksien varjoon
  • oma arvo tuntuu riippuvan onnistumisista

Nämä eivät välttämättä kerro laiskuudesta tai motivaation puutteesta.

Ne voivat kertoa siitä, että suorittamisesta on tullut tärkein tapa säädellä omaa arvoa ja turvallisuuden tunnetta.

Yhteenveto

Suorittaminen näyttää usein vahvuudelta.

Ja monesti siihen liittyykin arvokkaita ominaisuuksia:

  • tavoitteellisuutta
  • sitkeyttä
  • vastuullisuutta
  • tunnollisuutta

Ongelma syntyy silloin, kun ihminen alkaa uskoa olevansa arvokas vain silloin, kun hän onnistuu, saavuttaa tai täyttää odotukset.

Todellinen hyvinvointi ei synny loputtomasta tehokkuudesta.

Se syntyy tasapainosta.

Tasapainosta, jossa tavoitteet ovat tärkeitä, mutta eivät määritä ihmisen arvoa.

Ja jossa ihmissuhteille, levolle, keskeneräisyydelle ja inhimillisyydelle jää yhtä paljon tilaa kuin suorittamiselle.

Scroll to Top