Miksi täydellinen kontrolli voi olla este onnellisuudelle? 5 yllättävää oppia RO-DKT:sta

Kuvittele olevasi ystävien kanssa illallisella.

Keskustelu soljuu. Naurat oikeissa kohdissa. Osallistut keskusteluun. Käyttäydyt kohteliaasti ja asiallisesti.

Kukaan ei huomaa mitään poikkeavaa.

Samaan aikaan tunnet kuitenkin olevasi irrallaan muista.

Ikään kuin katselisit tilannetta lasin läpi.

Näet muiden liittyvän toisiinsa, olevan rentoja ja aitoja. Näet heidän jakavan jotakin sellaista, johon itse et pääse käsiksi.

Et siksi, etteikö ympärilläsi olisi ihmisiä.

Vaan siksi, että jokin sisälläsi estää sinua tulemasta täysin näkyväksi.

Moni ylikontrolliin taipuvainen ihminen tunnistaa tämän kokemuksen.

Ulospäin elämä voi näyttää onnistuneelta. Työ sujuu. Vastuut hoituvat. Asiat ovat järjestyksessä.

Silti jokin tuntuu puuttuvan.

RO-DKT eli radikaalisti avoin dialektinen käyttäytymisterapia syntyi juuri tätä ilmiötä ymmärtämään.

Sen keskeinen ajatus on yllättävä:

Ongelma ei välttämättä ole liian vähäinen itsehillintä.

Ongelma voi olla myös liiallinen kontrolli.

Ja joskus juuri se ominaisuus, joka auttaa ihmistä menestymään, estää häntä kokemasta läheisyyttä, iloa ja yhteyttä.

1. Kärsimys ei synny tunteista vaan siitä, että muut eivät näe niitä

Moni uskoo, että psykologinen hyvinvointi rakentuu ennen kaikkea omien tunteiden ymmärtämisestä.

RO-DKT tuo tähän uuden näkökulman.

Ihmisen hyvinvointi ei riipu ainoastaan siitä, mitä hänen sisällään tapahtuu.

Se riippuu myös siitä, mitä muut voivat nähdä.

Ihmisen hermosto on kehittynyt yhteyttä varten.

Me emme tarvitse ainoastaan turvallisuutta.

Tarvitsemme kokemuksen siitä, että olemme osa joukkoa.

Että joku näkee meidät.

Että joku ymmärtää.

Että kuulumme joukkoon.

Moni ylikontrolloitunut ihminen piilottaa jatkuvasti todellisia tunteitaan.

Ei siksi, että haluaisi valehdella.

Vaan siksi, että se tuntuu turvalliselta.

Kun vaikeita tunteita ei näytetä, ympäristö saa kuitenkin väärän viestin.

Viesti kuuluu:

”En tarvitse sinua.”

”Minulla on kaikki hyvin.”

”Pärjään yksin.”

Vaikka ihminen kaipaisi yhteyttä enemmän kuin mitään muuta.

2. Ylikontrolli ei näytä ongelmalta vaan vahvuudelta

Tämä tekee ylikontrollista erityisen vaikeasti tunnistettavan.

Masennus näkyy usein kärsimyksenä.

Paniikkihäiriö näkyy ahdistuksena.

Ylikontrolli näyttää usein menestykseltä.

Ylikontrolloitu ihminen on usein:

• tunnollinen
• luotettava
• ahkera
• moraalinen
• vastuullinen
• pitkäjänteinen

Juuri siksi ympäristö palkitsee häntä.

Kukaan ei välttämättä huomaa, että samalla ihminen maksaa korkeaa hintaa.

Hän saattaa menettää:

• spontaaniutta
• läheisyyttä
• leikkisyyttä
• rentoutta
• yhteyttä muihin ihmisiin

Vastaanotolla kohtaan usein ihmisiä, joita kaikki ympärillä pitävät vahvoina.

Ironista kyllä, juuri nämä ihmiset kertovat usein kokevansa syvintä yksinäisyyttä.

3. Suurin este läheisyydelle on usein salainen ylpeys

Tämä on yksi RO-DKT:n kiinnostavimmista havainnoista.

Moni ylikontrolloitunut ihminen ei ainoastaan pelkää haavoittuvuutta.

Hän saattaa olla siitä myös salaa ylpeä.

Hän ajattelee:

”En tarvitse apua.”

”Minä kestän.”

”Muut valittavat liikaa.”

”Minä pidän itseni kasassa.”

Nämä ajatukset eivät yleensä ole tietoisia.

Silti ne voivat ylläpitää etäisyyttä muihin ihmisiin.

Joskus oma itsehillintä alkaa tuntua moraaliselta ylemmyydeltä.

Samaan aikaan ihminen saattaa kadehtia niitä, jotka uskaltavat olla vapaita, spontaaneja ja avoimia.

Paradoksaalisesti juuri tämä voi lisätä yksinäisyyttä.

Ihminen kaipaa yhteyttä, mutta kokee samalla vaikeaksi luopua kontrollista, jonka varaan hänen identiteettinsä on rakentunut.

4. Kehosi viestii enemmän kuin sanasi

RO-DKT:ssa puhutaan paljon sosiaalisesta signaloinnista.

Ihmiset arvioivat jatkuvasti toisiaan tiedostamattaan.

Ei vain sen perusteella, mitä sanot.

Vaan myös sen perusteella:

• miten katsot
• miten hymyilet
• miten liikut
• millainen äänenpainosi on
• kuinka helposti sinua voi lähestyä

Yksi tunnettu esimerkki on niin kutsuttu ”varkaan hymy”.

Se on nopea, jännittynyt ja kontrolloitu hymy.

Hymy, joka näyttää hymyn kaltaiselta mutta ei tunnu aidolta.

Moni ylikontrolloitunut ihminen käyttää sitä täysin tiedostamattaan.

Tarkoituksena on näyttää ystävälliseltä.

Mutta ympäristö saattaa tulkita viestin aivan toisin:

”Jokin ei ole kohdallaan.”

”Tähän ihmiseen on vaikea saada yhteyttä.”

Usein ongelma ei siis ole se, mitä ihminen yrittää viestiä.

Ongelma on se, mitä muut lopulta vastaanottavat.

5. Muutos tapahtuu leikkisyyden kautta, ei pakottamalla

Tämä on ehkä kaikkein yllättävin RO-DKT:n oivallus.

Moni ylikontrolloitunut ihminen yrittää muuttua samalla tavalla kuin on yrittänyt ratkaista kaikki muutkin ongelmat:

enemmän yrittämällä.

Enemmän analysoimalla.

Enemmän suorittamalla.

RO-DKT ehdottaa lähes päinvastaista.

Muutos tapahtuu usein silloin, kun ihminen uskaltaa olla hetkeksi vähemmän vakava.

Leikkisyys ei ole pinnallisuutta.

Se on biologinen turvallisuussignaali.

Kun ihminen nauraa, hassuttelee tai näyttää tarkoituksella pienen epätäydellisyytensä, hän kertoo ympäristölle:

”Minun seurassani on turvallista olla.”

Juuri siksi monet syvimmistä muutoksista tapahtuvat hetkissä, joissa ihminen uskaltaa tehdä jotakin hieman noloa.

Sanoa jotakin aidosti.

Myöntää epävarmuutensa.

Näyttää tunteensa.

Tai vain lakata yrittämästä olla täydellinen.

Intimiteetin paradoksi: harjoittele siellä, missä pelottaa eniten

Moni harjoittelee avoimuutta turvallisissa tilanteissa.

Tuntemattoman kanssa.

Kaupan kassalla.

Etäisemmissä ihmissuhteissa.

Se on hyvä alku.

Todellinen muutos tapahtuu kuitenkin yleensä siellä, missä on eniten pelissä.

Puolison kanssa.

Parhaan ystävän kanssa.

Oman vanhemman kanssa.

Sen ihmisen kanssa, jonka mielipiteellä todella on merkitystä.

Juuri näissä suhteissa ylikontrolli näkyy voimakkaimmin.

Ja juuri näissä suhteissa avoimuus voi muuttaa elämän suunnan.

Elämä ei ole tarkoitettu selviytymistä varten

Moni ylikontrolloitunut ihminen on käyttänyt suuren osan elämästään selviytymiseen.

Turvallisuuden rakentamiseen.

Virheiden välttämiseen.

Itsensä hallitsemiseen.

Mutta ihmiselämän tarkoitus ei ole pelkkä selviytyminen.

Ihminen tarvitsee myös yhteyttä.

Läheisyyttä.

Leikkisyyttä.

Merkityksellisyyttä.

Tunnetta siitä, että hän kuuluu joukkoon.

RO-DKT:n ehkä tärkein viesti on tämä:

Mielenrauha ei synny täydellisestä kontrollista.

Se syntyy siitä, että uskaltaa olla läsnä toisille ihmisille myös silloin, kun ei ole täydellinen.

Ehkä kaikkein rohkein asia, jonka voit tänään tehdä, ei ole yrittää kovempaa.

Ehkä rohkein asia on antaa jonkun nähdä se osa sinusta, jota olet yrittänyt piilottaa.

Sillä usein juuri siellä alkaa todellinen yhteys.

Ja juuri yhteys, ei kontrolli, on yksi ihmisen perustavanlaatuisimmista tarpeista.