Jotkut kuvaavat itseään etäisiksi, toiset ovat saaneet palautetta olevansa vaikeasti lähestyttäviä, varautuneita tai jopa kylmiä. Usein nämä kuvaukset tuntuvat vierailta, koska ne eivät vastaa lainkaan ihmisen omaa kokemusta itsestään.
Ehkä kukaan ei ole koskaan sanonut sinulle suoraan, että vaikutat etäiseltä.
Silti jokin ihmissuhteissa tuntuu toistuvan.
Ystävyyssuhteet jäävät pinnallisiksi. Keskustelut pysyvät turvallisilla alueilla. Muut ihmiset näyttävät löytävän läheisyyden toisiinsa helpommin kuin sinä. Joskus saatat huomata pohtivasi, miksi kukaan ei oikein tunnu ymmärtävän sinua, vaikka vietät aikaa muiden kanssa ja pärjäät elämässä ulospäin hyvin.
Tai ehkä olet joskus saanut palautetta siitä, että vaikutat vaikeasti lähestyttävältä, varautuneelta tai etäiseltä. Palaute on voinut tuntua hämmentävältä, jopa epäoikeudenmukaiselta.
Miten niin etäinen?
Ethän sinä ole välinpitämätön. Päinvastoin. Ehkä välität ihmisistä enemmän kuin he koskaan tajuavat.
Juuri tämä ristiriita on monelle ylikontrolliin taipuvaiselle ihmiselle tuttu.
Entä jos ongelmana ei ole tunteiden puute?
Kun ihmiset kuulevat sanan ”etäinen”, moni ajattelee heti ihmistä, joka ei välitä muista.
Todellisuudessa etäisyyden kokemus syntyy usein aivan toisesta syystä.
Monet ihmiset, joita pidetään etäisinä, ovat hyvin herkkiä, tunnollisia ja syvästi välittäviä. He miettivät paljon muiden tunteita, kantavat vastuuta ihmissuhteista ja yrittävät parhaansa mukaan olla loukkaamatta ketään.
Silti jotain jää puuttumaan.
Muut näkevät vastuullisuuden.
Muut näkevät pärjäämisen.
Muut näkevät kohteliaisuuden.
Mutta he eivät näe epävarmuutta, ikävää, pettymystä, kiintymystä tai yhteyden kaipuuta.
Silloin syntyy helposti vaikutelma ihmisestä, joka on läsnä mutta samalla jollakin tavalla tavoittamattomissa.
Minä en tunne itseäni etäiseksi
Tämä on usein kaikkein kivuliain osa asiaa.
Moni ei itse koe olevansa etäinen. Joillekin ajatus siitä, että muut saattavat kokea heidät etäisiksi, on jopa pysäyttävä. He ovat saattaneet kärsiä yksinäisyydestä vuosia ja yrittäneet epätoivoisesti löytää läheisempää yhteyttä muihin ihmisiin.
Juuri siksi etäisyydestä puhuminen voi tuntua hämmentävältä. Ihminen ei koe olevansa se, joka vetäytyy pois yhteydestä. Hänen kokemuksensa on usein se, että yhteys ei koskaan oikein synny.
RO-DKT:n (Radikaalisti avoin dialektinen käyttäytymisterapia) näkökulmasta nämä kaksi kokemusta eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois.
Joskus ihminen, jonka muut kokevat etäiseksi, kokee itse kaikkein voimakkaimmin muiden ihmisten etäisyyden.
Miten etäisyys syntyy?
Usein kyse ei ole tietoisesta valinnasta.
Harva päättää jonain päivänä, että tästä lähtien pidän ihmiset loitolla.
Paljon useammin kyse on vuosien aikana opituista tavoista suojata itseä.
Ehkä olet oppinut olemaan kuormittamatta muita.
Ehkä olet oppinut ratkaisemaan ongelmasi itse.
Ehkä olet oppinut, että virheet, häpeä, itku tai avun tarve kannattaa pitää omana tietonaan.
Ehkä olet huomannut saavasi arvostusta juuri silloin, kun olet pärjännyt.
Vähitellen pärjäämisestä voi tulla niin luonnollista, ettei enää huomaa, kuinka vähän muut ihmiset näkevät siitä, mitä sisällä tapahtuu.
”Minä kyselen muista, mutta kukaan ei tunne minua”
Moni ylikontrolliin taipuvainen ihminen tunnistaa tämän kokemuksen välittömästi.
Keskustelut voivat sujua hyvin.
Toiselta kysytään kuulumisia.
Toista kuunnellaan.
Toista autetaan.
Toinen saa tilaa.
Samaan aikaan omasta sisäisestä maailmasta paljastuu hyvin vähän.
Keskustelun jälkeen toinen ihminen voi hyvinkin ajatella:
”Oli mukava jutella.”
Mutta samalla:
”En oikeastaan tiedä hänestä mitään.”
Läheisyys ei synny pelkästään toisen kuuntelemisesta. Se syntyy myös siitä, että ihminen uskaltaa tulla nähdyksi.
”Minulla on tapana sanoa, että kaikki on hyvin”
Moni huomaa käyttävänsä vuosien aikana rakentunutta suojakuorta.
Joku kysyy, mitä kuuluu.
Vastaus tulee automaattisesti.
”Ihan hyvää.”
”Ei tässä mitään.”
”Kyllä minä pärjään.”
Vaikka todellisuus olisi paljon monimutkaisempi.
Tätä ei yleensä tehdä siksi, että haluttaisiin valehdella.
Taustalla on usein hyvä tarkoitus.
Ei haluta huolestuttaa muita.
Ei haluta olla vaivaksi.
Ei haluta näyttää heikkoutta.
Samaan aikaan muut ihmiset voivat nähdä vain sen, mitä heille näytetään.
Jos ulospäin näkyy jatkuvasti pärjääminen, ihmiset alkavat luonnollisesti uskoa, että kaikki on hyvin.
Ihmiset uskovat enemmän sitä, mitä näkevät kuin sitä, mitä sanotaan
Yhteys ihmisten välillä ei synny pelkästään sanoista.
Se syntyy ilmeistä, äänenpainoista, kehonkielestä, katsekontaktista ja pienistä hetkistä, joissa toinen ihminen aistii olevansa tervetullut lähelle.
Jos ihminen suojaa itseään jatkuvasti, suoja näkyy myös ulospäin.
Jos ihminen yrittää olla mahdollisimman hallittu, muut voivat nähdä vain hallitun pinnan.
Tämä ei tarkoita, että ihmisessä olisi jotakin väärää.
Se tarkoittaa vain, että muut voivat tulkita hänen varovaisuutensa etäisyydeksi.
Ihmiset eivät välttämättä pysy etäällä syistä, joita luulet
Kun ihmissuhteet jäävät pinnallisiksi, moni alkaa vähitellen uskoa, ettei hänessä ole jotakin, mistä ihmiset voisivat pitää.
Todellisuudessa ongelma voi olla aivan toinen.
Muut ihmiset eivät välttämättä näe sitä osaa sinusta, johon voisi kiintyä.
He näkevät osaamisen.
He näkevät tunnollisuuden.
He näkevät hillityn ja pärjäävän ihmisen.
Mutta he eivät näe lämpöä, epävarmuutta, huumoria, kaipuuta tai herkkyyttä.
Siksi kyse ei aina ole siitä, että ihmiset torjuisivat sinut.
Joskus kyse on siitä, etteivät he koskaan pääse näkemään sitä ihmistä, johon he voisivat muodostaa syvemmän yhteyden.
Emotionaalinen yksinäisyys on usein etäisyyden toinen puoli
Moni kuvittelee yksinäisyyden tarkoittavan sitä, ettei elämässä ole ihmisiä.
Todellisuudessa kaikkein raskain yksinäisyys voi syntyä ihmisten keskellä.
Silloin ihminen ei kärsi ihmissuhteiden puutteesta.
Hän kärsii siitä, ettei tule nähdyksi.
Hän kaipaa syvempää yhteyttä, mutta ei tiedä miten sitä rakentaisi.
Tai hän yrittää rakentaa sitä tavoilla, jotka eivät koskaan johda aivan perille asti.
RO-DKT:ssa tätä kutsutaan emotionaaliseksi yksinäisyydeksi.
Se on yksi ylikontrollin keskeisimmistä kärsimyksen lähteistä.
Koetko emotionaalista yksinäisyyttä?
Jos ihmissuhteissa toistuu tunne siitä, ettei kukaan oikein ymmärrä sinua tai että yhteys muihin jää pinnalliseksi, kannattaa pysähtyä tutkimaan asiaa tarkemmin.
💙 Tee emotionaalisen yksinäisyyden kartoitus
Tutkimukset kertovat jotakin yllättävää
Monet ihmiset pelkäävät, että avoimuus tekee heistä heikompia toisten silmissä.
Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että ihmiset usein yliarvioivat torjutuksi tulemisen riskin ja aliarvioivat muiden halun auttaa. Myös neuvoa pyytäviä ihmisiä pidetään usein myönteisemmin kuin he itse kuvittelevat.
Tämä on tärkeä havainto ylikontrollin näkökulmasta.
Moni suojelee itseään näyttämällä mahdollisimman vähän haavoittuvuutta.
Silti juuri haavoittuvuus on usein se asia, joka rakentaa läheisyyttä.
Kun joku kertoo peloistaan, virheistään tai epävarmuudestaan, hän lähettää toiselle ihmiselle viestin:
”Luotan sinuun.”
Ja usein toinen vastaa samalla tavalla.
Entä jos muut eivät koskaan voi ymmärtää minua?
Moni ylikontrolliin taipuvainen ihminen kantaa mukanaan tunnetta siitä, että hän on jollakin tavalla erilainen kuin muut.
Että kukaan ei voi todella ymmärtää hänen kokemuksiaan.
Että hänen täytyy selvitä yksin.
RO-DKT:ssa tätä kutsutaan joskus enigma-ilmiöksi.
Ajatus voi tuntua hyvin todelta.
Silti se pitää ihmisen erossa juuri siitä, mitä hän eniten kaipaa.
Yhteydestä.
Koska jos kukaan ei voi ymmärtää minua, miksi edes yrittäisin päästää ketään lähelle?
Miten etäisyyttä voi vähentää?
Usein ratkaisu ei ole muuttua ulospäinsuuntautuneemmaksi, sosiaalisemmaksi tai puheliaammaksi.
Ratkaisu on paljon hienovaraisempi.
Se on sitä, että uskaltaa vähitellen näyttää hieman enemmän siitä ihmisestä, joka jää normaalisti piiloon.
Sanoa joskus:
”Minulla ei ole kaikki hyvin.”
Myöntää:
”En tiedä mitä tehdä.”
Pyytää apua hieman aikaisemmin.
Kertoa jotakin henkilökohtaista ennen kuin toinen kysyy.
Antaa toisen nähdä keskeneräisyys.
Nämä ovat pieniä asioita.
Mutta juuri ne rakentavat yhteyttä.
Ehkä ongelmana ei olekaan se, että olet etäinen
Ehkä merkittävin oivallus on tämä:
Et välttämättä ole kylmä.
Et välttämättä ole välinpitämätön.
Et välttämättä ole huono ihmissuhteissa.
Voi olla, että olet vain oppinut suojelemaan itseäsi tavoilla, jotka samalla vaikeuttavat yhteyden syntymistä.
Ja jos kyse on opituista tavoista, niitä voi myös opetella muuttamaan.
Onko etäisyyden kokemisen taustalla ylikontrolli?
Moni ylikontrolliin taipuvainen ihminen kokee ulkopuolisuutta, emotionaalista yksinäisyyttä tai sitä, ettei tule aidosti ymmärretyksi.
Jos tunnistit itsesi tästä tekstistä, ongelmana ei välttämättä ole se, että välittäisit liian vähän.
Joskus ongelmana ei ole se, että ihmiset eivät haluaisi tulla lähelle.
Ongelmana voi olla, etteivät he koskaan ole nähneet sitä osaa sinusta, jota kaikkein eniten toivoisit heidän ymmärtävän.
RO-DKT:n näkökulmasta yhteys ei synny täydellisyydestä, vahvuudesta tai virheettömyydestä.
Yhteys syntyy siitä, että ihminen uskaltaa vähitellen tulla nähdyksi.
Juuri siksi etäisyydestä ei tarvitse päästä eroon muuttumalla toiseksi ihmiseksi. Usein riittää, että lakkaa piilottamasta sitä ihmistä, joka on ollut siellä koko ajan.