Miksi tahdonvoima ei riitä? 5 yllättävää faktaa anoreksian, perfektionismin ja ylikontrollin aivobiologiasta
Moni syömishäiriötä sairastava kuulee edelleen saman neuvon:
”Sinun pitää vain alkaa syödä.”
Ajatus kuulostaa yksinkertaiselta. Jos syöminen on valinta, miksi siitä ei voisi vain päättää?
Todellisuudessa anoreksia ja monet muut syömishäiriöt eivät ole ensisijaisesti tahdonvoiman ongelmia. Ne ovat häiriöitä, joissa aivojen oppimisjärjestelmät, rutiinit ja käyttäytymismallit alkavat toimia tavalla, joka ylläpitää sairautta silloinkin, kun ihminen itse haluaisi toipua.
Viime vuosien tutkimus on muuttanut merkittävästi käsitystämme siitä, miksi syömishäiriöistä toipuminen on niin vaikeaa. Samalla se auttaa ymmärtämään myös perfektionismia, joustamattomuutta ja ylikontrollia.
1. Anoreksiassa ei yleensä ole kyse siitä, ettei ruoka maistuisi
Moni kuvittelee anoreksiaa sairastavan inhoavan ruokaa.
Tutkimukset viittaavat kuitenkin paljon monimutkaisempaan ilmiöön.
Anoreksiaa sairastavat voivat pitää samoista ruoista kuin muutkin ihmiset. He saattavat arvioida esimerkiksi energiapitoiset ruoat yhtä maukkaiksi kuin terveet verrokit, mutta valitsevat silti systemaattisesti toisin.
Tämä on yksi anoreksian suurista paradokseista.
Ongelma ei välttämättä ole se, että ruoka ei houkuttelisi.
Ongelma on siinä, että aivot ovat oppineet yhdistämään turvallisuuden syömisen rajoittamiseen.
Kun tämä toimintamalli vahvistuu vuosien ajan, siitä tulee lähes automaattinen.
2. Nälkiintyminen muuttaa myös aivoja
Anoreksia ei vaikuta pelkästään painoon.
Pitkittynyt aliravitsemus vaikuttaa koko elimistöön, mukaan lukien aivoihin.
Kuvantamistutkimuksissa on havaittu, että vakava nälkiintyminen voi pienentää aivojen tilavuutta ja laajentaa aivokammioita. Tämä ei tarkoita pysyvää vauriota.
Hyvä uutinen on, että suuri osa muutoksista näyttää korjautuvan ravitsemustilan palautuessa.
Tämän vuoksi painon palautuminen on paljon enemmän kuin fyysinen tavoite.
Se on aivojen kuntouttamista.
Ilman riittävää energiaa aivot eivät kykene optimaaliseen oppimiseen, joustavaan ajatteluun tai tunnetyöskentelyyn.
3. Syömishäiriö voi muuttua automaattiseksi tavaksi
Ajattele työmatkaa.
Ensimmäisillä kerroilla joudut keskittymään jokaiseen käännökseen.
Sadan toiston jälkeen ajat reitin lähes automaattisesti.
Aivot säästävät energiaa muuttamalla usein toistetut toiminnat rutiineiksi.
Sama mekanismi voi valitettavasti tapahtua myös syömishäiriössä.
Aluksi syömisen rajoittaminen voi olla tietoinen päätös.
Ajan myötä siitä voi tulla automatisoitunut toimintamalli.
Tällöin ihminen ei enää tee jokaista päätöstä aktiivisesti uudelleen. Aivot suorittavat opitun käyttäytymisen lähes automaattisesti.
Tämä auttaa ymmärtämään, miksi moni sanoo:
”Tiedän mitä pitäisi tehdä, mutta en pysty tekemään sitä.”
Kyse ei yleensä ole motivaation puutteesta.
Kyse on siitä, että aivot ovat opetelleet väärän reitin.
4. Perfektionismi voi olla paljon enemmän kuin persoonallisuuden piirre
Perfektionismi nähdään usein vahvuutena.
Monet perfektionistit ovat:
- tunnollisia
- vastuullisia
- ahkeria
- tavoitteellisia
Mutta joskus sama ominaisuus alkaa kääntyä ihmistä vastaan.
Syömishäiriöissä perfektionismi liittyy usein:
- mustavalkoiseen ajatteluun
- virheiden pelkoon
- korkeisiin vaatimuksiin
- joustamattomuuteen
Moni ei kärsi kontrollin puutteesta.
Hän kärsii liiallisesta kontrollista.
Tätä kutsutaan ylikontrolliksi.
Ylikontrollissa ihminen ei yleensä toimi impulsiivisesti.
Päinvastoin.
Hän kontrolloi itseään niin paljon, että elämä alkaa vähitellen kaventua.
5. Toipuminen vaatii muutakin kuin painon nousua
Painon palautuminen on välttämätön osa anoreksian hoitoa.
Mutta se ei yksin riitä.
Moni huomaa, että vaikka paino normalisoituu:
- ahdistus voi jatkua
- perfektionismi voi jatkua
- sääntöjen noudattaminen voi jatkua
- sosiaalinen vetäytyminen voi jatkua
Tämän vuoksi syömishäiriöiden hoidossa tarvitaan myös psykologista kuntoutumista.
Erityisen tärkeää on kehittää:
- psykologista joustavuutta
- tunteiden tunnistamista
- sosiaalista yhteyttä
- epävarmuuden sietoa
Juuri näitä taitoja harjoitellaan esimerkiksi radikaalisti avoimessa dialektisessa käyttäytymisterapiassa eli RO-DKT:ssa.
RO-DKT on kehitetty erityisesti ihmisille, joiden vaikeuksien taustalla on ylikontrolli, perfektionismi, emotionaalinen estyneisyys ja vaikeus olla aidosti yhteydessä muihin.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
Ehkä tärkein viesti on tämä:
Syömishäiriö ei ole merkki heikosta luonteesta.
Eikä se yleensä johdu tahdonvoiman puutteesta.
Joskus potilas yrittää toipua valtavalla tahdonvoimalla päivästä toiseen.
Ongelma on, että hän taistelee samalla aivojen oppimia automaattisia toimintamalleja vastaan.
Siksi toipuminen tarvitsee muutakin kuin päättäväisyyttä.
Se tarvitsee:
- riittävää ravitsemusta
- turvallisia ihmissuhteita
- toimivaa hoitoa
- uusia käyttäytymismalleja
- aikaa
Toivoa tulevaisuuteen
Neurotieteen suurimpia lahjoja on ollut ymmärryksen lisääntyminen.
Kun tiedämme enemmän siitä, miten syömishäiriöt, perfektionismi ja ylikontrolli toimivat aivoissa, voimme luopua syyllistämisestä.
Samalla voimme keskittyä siihen, mikä todella auttaa.
Toipuminen ei ole taistelu omaa luonnetta vastaan.
Se on prosessi, jossa aivot oppivat vähitellen uuden tavan suhtautua ruokaan, itseensä ja muihin ihmisiin.
Ja juuri siksi toipuminen on mahdollista.
Lue lisää syömishäiriöistä
Tämä artikkeli käsittelee yhtä syömishäiriöihin liittyvää näkökulmaa. Jos haluat saada kokonaiskuvan eri syömishäiriöistä, niiden oireista, varoitusmerkeistä, hoitomahdollisuuksista ja toipumisesta, tutustu Mediferron kattavaan syömishäiriöoppaaseen.