Miksi tunnen olevani erilainen kuin muut?

Onko sinulla koskaan ollut tunne, että katsot elämää hieman sivusta?

Olet mukana keskusteluissa, käyt töissä, hoidat velvollisuutesi ja tapaat ihmisiä. Silti jokin osa sinusta kokee olevansa irrallaan. Ikään kuin muut saisivat luonnostaan yhteyden toisiinsa, mutta sinä joutuisit opettelemaan sitä erillisestä käsikirjasta.

Moni kuvaa tunnetta näin:

”Tunnen olevani erilainen kuin muut.”

Joskus tunne on ollut mukana niin kauan, ettei muista aikaa ilman sitä. Ulospäin elämä voi näyttää hyvältä. Olet ehkä tunnollinen, vastuullinen, luotettava ja pärjäävä. Ihmiset saattavat jopa ihailla rauhallisuuttasi ja kykyäsi pitää asiat hallinnassa.

Samaan aikaan sisällä voi olla syvä kokemus siitä, ettei kukaan todella tunne sinua.

Tämä kokemus on paljon yleisempi kuin moni ajattelee.

Erilaisuus ja erillisyys eivät ole sama asia

Kun ihminen kokee olevansa erilainen, hän alkaa helposti etsiä selitystä itsestään.

  • Ehkä olen liian herkkä.
  • Ehkä olen liian vaativa.
  • Ehkä ajattelen väärin.
  • Ehkä minussa on jotakin vialla.

Todellisuudessa tunne erilaisuudesta ei välttämättä tarkoita, että ihminen olisi merkittävästi erilainen kuin muut. Psykologisesti kyse on usein kokemuksesta, jota voidaan kuvata sosiaaliseksi tai emotionaaliseksi erillisyydeksi.

Emotionaalinen yksinäisyys tarkoittaa tilannetta, jossa ihminen ei koe tulevansa nähdyksi, ymmärretyksi tai kohdatuksi omana itsenään. Ihmisellä voi olla ympärillään ystäviä, puoliso, perhe ja työyhteisö, mutta silti hän voi kokea syvää yksinäisyyttä.

Vastaanotolla moni yllättyy kuullessaan, että yksinäisyys ei aina johdu ihmissuhteiden määrästä. Usein ratkaisevampaa on se, kokeeko ihminen voivansa olla suhteissa aidosti oma itsensä.

Jos pohdit  voiko kokemuksesi liittyä emotionaaliseen yksinäisyyteen, voit arvioida tilannettasi tekemällä yksinäisyyteen liittyvän kartoituksen.

Kun muut näkevät pärjäävän ihmisen

Monet erilaisuuden tunnetta kantavat ihmiset ovat oppineet selviytymään elämässä hyvin.

  • He ovat tottuneet kantamaan vastuuta.
  • He hoitavat tehtävänsä loppuun.
  • He pitävät lupauksensa.
  • He eivät halua olla vaivaksi muille.

Juuri siksi ympäristö ei usein huomaa heidän kärsimystään.

Moni kuulee elämänsä aikana lauseita kuten:

  • ”Sinähän pärjäät aina.”
  • ”Olet niin vahva.”
  • ”Sinulla on asiat hyvin.”
  • ”En olisi uskonut, että sinä kamppailet tällaisten asioiden kanssa.”

Kommentit ovat yleensä hyväntahtoisia. Silti ne voivat vahvistaa tunnetta siitä, ettei kukaan näe sitä, mitä pinnan alla tapahtuu.

Ihminen tulee nähdyksi osaamisensa kautta, mutta ei haavoittuvuutensa kautta. Juuri haavoittuvuus on kuitenkin usein se osa meistä, joka kaipaa yhteyttä kaikkein eniten.

Miten temperamentti vaikuttaa ulkopuolisuuden tunteeseen?

RO-DKT:n (Radikaalisti avoin dialektinen käyttäytymisterapia) näkökulmasta ulkopuolisuuden kokemuksen taustalla on usein biologisen temperamentin ja elinympäristön yhteisvaikutus.

Osa ihmisistä syntyy hermostolla, joka reagoi ympäristön muutoksiin poikkeuksellisen herkästi. Tällainen herkkyys ei ole häiriö eikä heikkous. Se liittyy usein vahvuuksiin kuten tunnollisuuteen, vastuullisuuteen, huolellisuuteen ja kykyyn ennakoida ongelmia.

Samaan aikaan sama hermosto voi havaita muita herkemmin myös sosiaalisia ristiriitoja, pettymyksen merkkejä, muutoksia, virheitä tai mahdollisia uhkia.

Jos tällainen ihminen kävelee ruusutarhaan, hän saattaa huomata ensimmäisenä piikit.

Kyse ei kuitenkaan ole pessimismistä tai negatiivisuudesta. Kyse on hermoston tavasta priorisoida turvallisuutta.

Moni ylikontrolloiva ihminen kertoo viihtyvänsä tilanteissa, joissa on selkeä rakenne, rooli tai tehtävä. Sen sijaan vapaamuotoinen seurustelu voi tuntua kuormittavalta tavalla, jota muiden on vaikea ymmärtää.

Kahvitauko, juhlat tai kevyt jutustelu voivat vaatia huomattavasti enemmän energiaa kuin ulkopuoliset osaavat arvata.

Kun suojaaminen alkaa eristää

Ylikontrolliin liittyy usein vahva taipumus suojata itseä sosiaalisilta riskeiltä.

Ihminen saattaa pelätä tulevansa väärinymmärretyksi, arvostelluksi, epäonnistuneeksi tai toisille taakaksi. Vähitellen hän oppii näyttämään ulospäin hallitulta silloinkin, kun sisällä on epävarmuutta, surua tai uupumusta.

Ehkä et kerro muille olevasi surullinen.

Ehkä et pyydä apua, vaikka tarvitsisit sitä.

Ehkä huomaat vastaavasi automaattisesti:

”Hyvin menee.”

vaikka todellisuudessa olet aivan loppu.

Vastaanotolla moni kuvaa kokemusta niin, että muut näkevät heidän suorituksensa, mutta eivät heidän todellista kokemustaan.

Pitkällä aikavälillä suojaamisesta voi tulla paradoksaalinen ongelma.

Mitä enemmän ihminen peittää haavoittuvuuttaan suojellakseen itseään arvostelulta tai torjutuksi tulemisen kokemukselta, sitä vähemmän muut saavat mahdollisuuksia rakentaa aitoa yhteyttä hänen kanssaan.

Vähitellen syntyy paradoksi:

Mitä enemmän suojaamme itseämme yksinäisyydeltä, sitä yksinäisemmiksi saatamme tulla.

”Kukaan ei voi ymmärtää minua”

Pitkittyessään erilaisuuden tunne voi muuttua syvemmäksi uskomukseksi.

Ihminen alkaa ajatella:

”Kukaan ei oikeasti ymmärrä minua.”

”Olen erilainen kuin muut.”

”Ongelmani ovat liian monimutkaisia.”

”Minua ei voi auttaa.”

RO-DKT:ssa tätä kokemusta kuvataan joskus Enigma-ilmiön käsitteellä. Ihminen alkaa nähdä itsensä pohjimmiltaan erilaisena kuin muut ja vähitellen uskoa, ettei kukaan voi todella ymmärtää hänen kokemustaan.

Tällöin ulkopuolisuuden tunne ei ole enää pelkkä tunne. Siitä tulee tapa tulkita ihmissuhteita, muita ihmisiä ja omaa paikkaa maailmassa.

Vaikka kokemus voi tuntua kiistattomalta tosiasialta, kliinisessä työssä nähdään usein jotakin muuta.

Useimmiten kyse ei ole siitä, että ihminen olisi aidosti täysin erilainen kuin muut. Useammin kyse on siitä, että hän on ollut liian pitkään yksin omien kokemustensa, ajatustensa ja tunteidensa kanssa.

Entä jos et olekaan erilainen, vaan varuillasi?

Moni yllättyy kuullessaan, että ulkopuolisuuden tunne ei aina johdu erilaisuudesta.

Joskus kyse voi olla siitä, että hermosto on jatkuvasti hieman varuillaan.

Kun ihminen tarkkailee itseään ja ympäristöään hyvin paljon, hänen on vaikeampi rentoutua muiden seurassa.

Mieli kysyy jatkuvasti:

  • Mitä muut ajattelevat minusta?
  • Sanoinko jotakin väärää?
  • Näytinkö oudolta?
  • Olinko liikaa?
  • Olinko liian vähän?

Kun huomio on jatkuvasti omassa käyttäytymisessä ja mahdollisissa sosiaalisissa virheissä, huomio siirtyy pois aidosta kohtaamisesta.

On vaikea tuntea kuuluvansa joukkoon, jos osa mielestä päivystää jatkuvasti mahdollisia uhkia.

Aito yhteys syntyy epätäydellisyyden kautta

Moni yrittää ratkaista ulkopuolisuuden tunnetta tulemalla paremmaksi.

  • Paremmaksi työntekijäksi.
  • Paremmaksi puolisoksi.
  • Paremmaksi ystäväksi.
  • Paremmaksi ihmiseksi.

RO-DKT:n keskeinen lähtökohta on kuitenkin se, että psykologinen hyvinvointi ei perustu pelkästään itsekontrolliin tai tunteiden hallintaan. Ihminen tarvitsee myös kokemuksen sosiaalisesta turvallisuudesta ja yhteenkuuluvuudesta.

Läheisyys ei yleensä synny täydellisyydestä.

Ystävyys syvenee, kun uskaltaa kertoa epäonnistumisestaan.

Luottamus rakentuu, kun uskaltaa näyttää epävarmuuttaan.

Yhteys vahvistuu, kun ihmiset näkevät toisissaan tavallisen, erehtyvän ihmisen.

RO-DKT:ssa tästä käytetään käsitettä jaettu inhimillinen erehtyväisyys.

Kukaan meistä ei ole valmis. Kukaan meistä ei hallitse elämää täydellisesti.

Juuri siksi voimme ymmärtää toisiamme.

Lue lisää RO-DKT:sta

Miten löytää yhteys takaisin?

Erilaisuuden tunne ei yleensä vähene pakottamalla itseään sosiaalisemmaksi.

Usein hyödyllisempää on pysähtyä tutkimaan, mikä tunnetta ylläpitää.

Voit kysyä itseltäsi:

  • Mitä pelkään tapahtuvan, jos muut näkevät minut aidosti?
  • Mitä yritän suojella pitämällä tunteeni omana tietonani?
  • Milloin olen viimeksi kertonut jollekin rehellisesti, mitä minulle kuuluu?
  • Mitä tapahtuisi, jos en yrittäisikään näyttää niin vahvalta?

Muutos alkaa harvoin suurista teoista.

Usein se alkaa yhdestä aidosta hetkestä.

Yhdestä rehellisestä keskustelusta.

Yhdestä kokemuksesta, jossa huomaa, ettei tullutkaan torjutuksi, arvostelluksi tai hylätyksi.

Entä jos et olekaan niin erilainen kuin luulet?

Jos tunnet olevasi erilainen kuin muut, se ei tarkoita, että sinussa olisi jotakin vialla.

Se ei myöskään tarkoita, että olisit tuomittu ulkopuolisuuden kokemukseen loppuiäksesi.

Joskus tunne kertoo ennen kaikkea siitä, että olet joutunut kantamaan liian paljon yksin.

Monet ihmiset, jotka kokevat olevansa erilaisia, eivät lopulta löydä helpotusta muuttamalla itseään.

He löytävät helpotusta siitä, että uskaltavat vähitellen tulla näkyvämmiksi toisille ihmisille.

Ja usein silloin tapahtuu jotakin yllättävää.

He huomaavat, etteivät olekaan niin yksin kuin ovat luulleet.

Tunnistatko itsesi tästä?

Jos erilaisuuden tunne, emotionaalinen yksinäisyys, perfektionismi, voimakas itsehallinta tai vaikeus kokea läheisyyttä muihin ihmisiin ovat sinulle tuttuja, niiden taustalla voi olla ylikontrolli.

Ylikontrolli on persoonallisuuden ja käyttäytymisen tyyli, johon liittyy usein liiallista itsehillintää, joustamattomuutta, vaikeutta näyttää haavoittuvuutta sekä kokemus sosiaalisesta erillisyydestä.

Mediferrossa arvioimme ylikontrolliin liittyviä vaikeuksia ja tarjoamme RO-DKT-hoitoa ihmisille, joiden kärsimyksen taustalla ei ole liian vähäinen vaan liian voimakas itsekontrolli.

RO-DKT on kehitetty erityisesti ihmisille, jotka kokevat emotionaalista yksinäisyyttä, kroonista perfektionismia, vahvaa tarvetta hallita itseään sekä vaikeutta muodostaa syviä ja turvallisia yhteyksiä muihin ihmisiin.

Monelle merkittävin oivallus ei lopulta ole uuden diagnoosin saaminen.

Merkittävin oivallus voi olla huomata, että vuosia erilaisuutena pidetty kokemus onkin ollut seurausta ylikontrollista, emotionaalisesta yksinäisyydestä ja yhteyden puutteesta.

Silloin ongelma ei ole se, että ihmisessä olisi jotakin vialla.

Ongelma on se, että hän on joutunut pärjäämään liian pitkään yksin.

Varaa aika RO-DKT-arvioon.

Scroll to Top