Milloin syömishäiriöön kannattaa hakea apua?
Moni kysyy itseltään pitkään samaa kysymystä:
”Onko tämä oikeasti syömishäiriö?”
”Pitäisikö minun hakea apua jo nyt?”
”Entä jos ylireagoin?”
Todellisuudessa syömishäiriöt alkavat usein vähitellen. Harva herää yhtenä aamuna tietäen sairastuneensa. Tavallisemmin ruokaan, painoon, liikuntaan tai kehoon liittyvät ajatukset alkavat viedä yhä enemmän aikaa, energiaa ja elintilaa.
Siksi yksi tärkeimmistä asioista syömishäiriöiden hoidossa on tämä:
Apua ei tarvitse odottaa siihen asti, että tilanne on vakava.
Mitä aikaisemmin syömishäiriö tunnistetaan ja hoito aloitetaan, sitä paremmat mahdollisuudet toipumiseen yleensä ovat.
Mistä tietää, että kyse voi olla syömishäiriöstä?
Moni ajattelee, että syömishäiriö näkyy aina voimakkaana alipainona.
Näin ei ole.
Syömishäiriö voi olla vakava myös silloin, kun paino on täysin normaalialueella.
Usein ensimmäiset merkit näkyvät siinä, kuinka paljon syömiseen ja kehoon liittyvät ajatukset alkavat hallita arkea.
Huolestuttavia merkkejä voivat olla esimerkiksi:
- jatkuva painon tai ulkonäön tarkkailu
- ruokien jakaminen ”hyviin” ja ”huonoihin”
- kaloreiden laskeminen pakonomaisesti
- ruokailujen välttely
- voimakas lihomisen pelko
- pakonomainen liikunta
- ahmimiskohtaukset
- oksentaminen tai muu kompensaatiokäyttäytyminen
- syyllisyys syömisen jälkeen
- jatkuva tyytymättömyys omaan kehoon
Kaikkien oireiden ei tarvitse olla läsnä.
Jo yksikin oire voi aiheuttaa merkittävää kärsimystä.
Milloin huoli muuttuu syyksi hakea apua?
Hyvä nyrkkisääntö on tämä:
Jos syöminen, paino, liikunta tai kehonkuva alkavat vaikuttaa elämänlaatuun, apua kannattaa hakea.
Erityisesti silloin, jos:
- ruokaan liittyvät ajatukset vievät paljon aikaa
- sosiaalisia tilanteita aletaan vältellä
- syöminen aiheuttaa voimakasta ahdistusta
- elämä alkaa kaventua oireiden ympärille
- läheiset ilmaisevat huolensa
Moni odottaa liian pitkään, koska ajattelee ettei ole ”riittävän sairas”.
Todellisuudessa juuri varhainen puuttuminen parantaa ennustetta.
Mitkä ovat anoreksian varoitusmerkit?
Anoreksia ei ala yleensä pelkästään laihtumisesta.
Usein ensimmäisiä merkkejä ovat muutokset ajattelussa ja käyttäytymisessä.
Tyypillisiä varoitusmerkkejä ovat:
- syömisen rajoittaminen
- aterioiden väliin jättäminen
- lisääntyvä liikunta
- voimakas terveellisyyden tavoittelu
- kaloreiden laskeminen
- ruoan punnitseminen
- ruokailutilanteiden välttely
- jatkuva tyytymättömyys omaan kehoon
Monilla anoreksiaa sairastavilla esiintyy myös ylikontrollia.
Tämä voi näkyä esimerkiksi:
- perfektionismina
- korkeina vaatimuksina itseä kohtaan
- vaikeutena pyytää apua
- tunteiden pidättelynä
- taipumuksena selvitä yksin
Juuri tämän vuoksi moni sairastunut näyttää ulospäin pärjäävältä vielä pitkään.
Syömishäiriö ei vaikuta vain syömiseen
Syömishäiriö ei ole pelkästään ruokaan liittyvä ongelma.
Sairaus vaikuttaa usein koko elämään.
Moni huomaa, että vähitellen:
- ihmissuhteet kaventuvat
- harrastukset jäävät
- opiskelu tai työ kärsii
- mieliala laskee
- elämä muuttuu yhä kapeammaksi
Ruokailut alkavat määrittää päivien rakennetta.
Ajatukset palaavat jatkuvasti samoihin teemoihin.
Moni kuvaa myöhemmin, että sairaus vei paljon enemmän kuin aluksi ymmärsi.
Milloin tarvitaan välitöntä apua?
Joissakin tilanteissa apua tulee hakea nopeasti.
Tällaisia merkkejä ovat esimerkiksi:
- pyörtyily
- jatkuva huimaus
- rintakivut
- merkittävä painonlasku
- vakava aliravitsemus
- nestevajaus
- itsetuhoiset ajatukset
- vakava masennus
Näissä tilanteissa tulee olla yhteydessä päivystykseen tai hätänumeroon 112 tilanteen vakavuuden mukaan.
Mitä tapahtuu, kun hakee apua?
Moni pelkää ensimmäistä yhteydenottoa.
Usein vastaanotolla ei kuitenkaan odota arviointi siitä, oletko ”tarpeeksi sairas”.
Sen sijaan tavoitteena on ymmärtää tilannettasi kokonaisuutena.
Arvioinnissa tarkastellaan esimerkiksi:
- syömishäiriöoireita
- fyysistä terveydentilaa
- psyykkistä vointia
- elämäntilannetta
- tukiverkostoa
Näiden tietojen perusteella suunnitellaan yksilöllinen hoito.
Millaisia hoitovaihtoehtoja syömishäiriöihin on?
Hoidon intensiteetti riippuu tilanteesta.
Vaihtoehtoja voivat olla esimerkiksi:
Polikliininen hoito
Yksilökäyntejä lääkärin, psykologin, psykoterapeutin tai muun syömishäiriöihin perehtyneen ammattilaisen kanssa.
Päiväosastohoito
Sopii tilanteisiin, joissa tarvitaan enemmän tukea kuin tavallinen avohoito pystyy tarjoamaan.
Päiväosastohoito mahdollistaa esimerkiksi:
- tuetut ruokailut
- ryhmähoidon
- yksilökeskustelut
- tiiviimmän seurannan
Osastohoito
Tarpeen silloin, kun fyysinen tai psyykkinen turvallisuus on vaarantunut.
Psykoterapia
Syömishäiriöiden hoidossa voidaan käyttää useita erilaisia terapiamuotoja.
Esimerkiksi:
- kognitiivinen käyttäytymisterapia (KBT)
- perhepohjainen hoito (FBT)
- RO-DKT (radikaalisti avoin dialektinen käyttäytymisterapia)
Milloin RO-DKT voi olla hyödyllinen?
Kaikille syömishäiriöpotilaille RO-DKT ei ole ensisijainen hoitomuoto.
Se voi kuitenkin olla erityisen hyödyllinen silloin, kun oireisiin liittyy:
- ylikontrollia
- perfektionismia
- tunneilmaisun vaikeuksia
- sosiaalista vetäytymistä
- emotionaalista yksinäisyyttä
- voimakasta vastuuntuntoa
Moni kärsii syömishäiriön lisäksi siitä, että elämästä on tullut hyvin kapeaa, jäykkää ja yksinäistä.
RO-DKT pyrkii lisäämään psykologista joustavuutta, avoimuutta ja yhteyttä muihin ihmisiin.
Miten tukea läheistä hakemaan apua?
Moni läheinen pelkää ottavansa asian puheeksi väärällä tavalla.
Usein tärkeintä on puhua huolesta suoraan mutta myötätuntoisesti.
Esimerkiksi:
”Olen huomannut, että syömiseen liittyvät asiat näyttävät kuormittavan sinua paljon. Olen huolissani sinusta.”
Sen sijaan painon tai ulkonäön kommentointia kannattaa yleensä välttää.
Läheinen voi auttaa esimerkiksi:
- ajan varaamisessa
- tiedon etsimisessä
- hoitokäynneille lähtemisessä
- arjen tukemisessa
Yhtä tärkeää on muistaa, ettei läheisen tarvitse ratkaista sairautta yksin.
Usein kysytyt kysymykset
Milloin syömishäiriöön kannattaa hakea apua?
Heti, kun oireet alkavat vaikuttaa hyvinvointiin, arkeen tai ihmissuhteisiin. Ei tarvitse odottaa tilanteen vakavoitumista.
Voiko normaalipainoisella olla syömishäiriö?
Kyllä. Syömishäiriön vakavuus ei määräydy pelkästään painon perusteella.
Entä jos en ole varma, onko kyse syömishäiriöstä?
Jo pelkkä huoli riittää syyksi hakeutua arvioon. Varhainen keskustelu ammattilaisen kanssa voi ehkäistä tilanteen pahenemista.
Voiko syömishäiriöstä toipua täysin?
Kyllä. Monet ihmiset toipuvat merkittävästi tai kokonaan. Mitä aikaisemmin hoito alkaa, sitä parempi ennuste yleensä on.
Yhteenveto
Moni syömishäiriötä sairastava odottaa liian pitkään ennen avun hakemista.
Usein taustalla on ajatus:
”En ole vielä tarpeeksi sairas.”
Todellisuudessa oikea hetki hakea apua on yleensä paljon aikaisemmin kuin mitä sairaus antaa ymmärtää.
Jos syömiseen, painoon, liikuntaan tai kehonkuvaan liittyvät ajatukset alkavat hallita elämää, tilanteeseen kannattaa puuttua.
Apua ei tarvitse hakea vasta kriisissä.
Usein parhaat tulokset saavutetaan silloin, kun tukea saadaan ajoissa.
Lue lisää syömishäiriöistä
Tämä artikkeli käsittelee yhtä syömishäiriöihin liittyvää näkökulmaa. Jos haluat saada kokonaiskuvan eri syömishäiriöistä, niiden oireista, varoitusmerkeistä, hoitomahdollisuuksista ja toipumisesta, tutustu Mediferron kattavaan syömishäiriöoppaaseen.