Miten vanhemmat voivat auttaa anoreksiaa sairastavaa nuorta?

Kun nuori sairastuu anoreksiaan, vanhemmat joutuvat usein tilanteeseen, johon mikään aiempi kokemus ei ole valmistanut. Moni kuvaa tuntevansa pelkoa, avuttomuutta, syyllisyyttä ja jatkuvaa huolta siitä, tekeekö varmasti oikeita asioita.

Yksi tärkeimmistä asioista, jonka jokaisen vanhemman kannattaa tietää, on tämä:

Vanhemmat eivät aiheuta anoreksiaa. Vanhemmat ovat nuoren tärkein voimavara toipumisessa.

Nykyaikainen tutkimus ja kansainväliset hoitosuositukset korostavat, että erityisesti nuorten anoreksian hoidossa vanhemmilla on keskeinen rooli ravitsemuksen palauttamisessa, turvallisuuden luomisessa ja toipumisen tukemisessa.

Anoreksia on vakava sairaus, mutta siitä voi toipua. Vanhemman tehtävä ei ole olla täydellinen. Riittää, että pysyy mukana, hakee apua riittävän varhain eikä luovuta sairauden edessä.

Miksi vanhemmilla on niin tärkeä rooli anoreksian hoidossa?

Nuoruusiän anoreksian ensisijaisena psykososiaalisena hoitomuotona pidetään perhepohjaista hoitoa (FBT, Family-Based Treatment).

FBT:n lähtökohtana on yksinkertainen mutta tärkeä ajatus: vanhemmat eivät ole syy sairauteen vaan tärkein voimavara nuoren toipumisessa.

Anoreksiaan liittyvä aliravitsemus vaikuttaa aivojen toimintaan, päätöksentekoon ja sairaudentuntoon. Tämän vuoksi nuori ei välttämättä kykene arvioimaan omaa tilannettaan samalla tavalla kuin terveenä ollessaan. Käytännössä vanhemmat joutuvat usein toimimaan tilapäisesti nuoren ”ulkoisina aivoina” ruokailuun liittyvissä päätöksissä.

Kyse ei ole nuoren kontrolloimisesta vaan siitä, että sairaus on hetkellisesti heikentänyt hänen kykyään huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Vanhemman tehtävä on auttaa nuorta tekemään terveyttä tukevia valintoja siihen asti, että ravitsemustilan korjaantuminen palauttaa riittävän toimintakyvyn ja sairaudentunnon.

Miksi anoreksiaa sairastava nuori ei aina itse ymmärrä tarvitsevansa apua?

Moni vanhempi hämmentyy, kun nuori vastustaa hoitoa tai vakuuttaa olevansa täysin kunnossa.

Tämä ei yleensä johdu itsepäisyydestä.

Anoreksiaan liittyy usein sairaudentunnon heikentyminen eli anosognosia. Aliravitsemus vaikuttaa aivojen toimintaan, minkä vuoksi nuori ei välttämättä kykene arvioimaan tilanteensa vakavuutta realistisesti.

Nuori voi ajatella esimerkiksi:

• ”En ole tarpeeksi sairas.”
• ”Muut liioittelevat.”
• ”Minulla ei ole ongelmaa.”
• ”Pystyn lopettamaan tämän itse.”
• ”Yritän vain syödä terveellisesti.”

Siksi vanhemman huoli on usein täysin oikeutettu silloinkin, kun nuori itse vähättelee oireitaan.

Ymmärrä nälkiintymisen vaikutus aivoihin

Anoreksia ei vaikuta ainoastaan painoon.

Aliravitsemus vaikuttaa suoraan aivojen toimintaan ja voi aiheuttaa:

• ahdistusta
• pakkoajatuksia
• ärtyneisyyttä
• joustamattomuutta
• tunne-elämän kaventumista
• sairaudentunnon heikkenemistä
• jatkuvaa ruokaan liittyvää ajattelua

Tästä syystä keskustelu, perustelut tai vakuuttelu eivät usein yksin riitä muuttamaan käyttäytymistä.

Nuori ei välttämättä ole haluton yhteistyöhön. Osa hänen ajattelustaan voi olla sairauden ja nälkiintymisen värittämää.

Miten anoreksiaan sairastuneen nuoren vanhempi voi auttaa ruokailutilanteissa?

Anoreksian alkuvaiheen hoidossa yksi tärkeimmistä tavoitteista on ravitsemustilan korjaaminen.

Käytännössä tämä tarkoittaa usein sitä, että vanhemmat ottavat aktiivisen vastuun:

• ruokaostoksista
• aterioiden suunnittelusta
• annoskokojen määrittämisestä
• aterioiden toteutumisen seuraamisesta

Monelle vanhemmalle tämä tuntuu aluksi hyvin vieraalta.

Silti tutkimusnäyttö osoittaa, että ravitsemustilan korjaantuminen hoidon alkuvaiheessa on yksi vahvimmista myöhempää toipumista ennustavista tekijöistä.

Kyse ei ole kontrolloimisesta eikä rankaisemisesta. Kyse on samasta asiasta kuin silloin, kun vanhempi huolehtii vakavasti sairaan lapsen lääkityksestä tai turvallisuudesta.

Tutkimuksissa on havaittu, että hoidon alkuvaiheen ravitsemustilan korjaantuminen on yksi vahvimmista myöhempää toipumista ennustavista tekijöistä. Ensimmäisten viikkojen aikana toteutuvat ateriat ja ravitsemuksen lisääntyminen eivät ole vain fyysisen terveyden kannalta tärkeitä, vaan ne tukevat myös aivojen toipumista. Mitä aikaisemmin aliravitsemuksen vaikutuksia saadaan korjattua, sitä paremmat edellytykset nuorella on hyötyä myös psykologisesta hoidosta.

Käytännössä tämä tarkoittaa:

• Säännöllinen ateriarytmi (5–6 ruokailukertaa päivässä)
• Yhteiset ateriat aina kun mahdollista
• Sama ruoka koko perheelle
• Mahdollisimman vähän neuvottelua annoskoista
• Rauhallinen ja ennakoitava rakenne

Nuoren ei tarvitse pitää syömisestä tai olla samaa mieltä siitä.

Riittää, että ateria toteutuu.

Toimikaa vanhempina yhteisen suunnitelman mukaisesti

Syömishäiriö hyödyntää usein epäselviä rajoja, ristiriitaisia viestejä ja neuvotteluvaraa. Siksi vanhempien tai muiden huoltajien on tärkeää sopia yhteinen toimintatapa ruokailuihin, liikuntaan ja hoitoon sitoutumiseen liittyvissä asioissa.

Yhtenäinen linja ei tarkoita täydellisyyttä, vaan sitä, että nuori saa mahdollisimman johdonmukaisen viestin kaikilta häntä tukevilta aikuisilta.

Jos toinen vanhempi asettaa rajoja ja toinen perääntyy jatkuvasti syömishäiriön vaatimusten edessä, sairaus saa helposti lisää tilaa ohjata perheen arkea.

Nuoren turvallisuuden kannalta hyödyllisintä on, että vanhemmat keskustelevat mahdollisista erimielisyyksistä keskenään ja muodostavat yhteisen suunnitelman yhdessä hoitavan tahon kanssa.

Miten toimia, kun anoreksiaa sairastava nuori ahdistuu ruokailutilanteessa?

Ruokailu herättää anoreksiaa sairastavalle usein voimakkaita tunteita:

• pelkoa
• häpeää
• vihaa
• epätoivoa
• paniikin tunnetta

Vanhemman tärkein tehtävä on silloin pysyä itse mahdollisimman rauhallisena.

Usein hyödyllisempi vastaus on:

”Näen, että tämä on sinulle todella vaikeaa.”

kuin:

”Ei tässä ole mitään pelättävää.”

Nuori ei tarvitse ensisijaisesti vakuuttelua siitä, ettei hänen tunteessaan ole järkeä.

Hän tarvitsee kokemuksen siitä, että joku pysyy hänen vierellään myös silloin, kun tilanne tuntuu hänestä ylivoimaiselta.

Mitä anoreksiaa sairastavalle nuorelle ei kannata sanoa?

Hyvää tarkoittavat kommentit voivat joskus lisätä ahdistusta.

Vältä esimerkiksi:

• ”Sinun pitää vain syödä.”
• ”Et näytä enää sairaalta.”
• ”Miksi teet tämän meille?”
• ”Etkö ymmärrä kuinka huolissamme olemme?”
• ”Olisit iloinen painonnoususta.”

Usein parempia vaihtoehtoja ovat:

• ”Olen huolissani sinusta.”
• ”Olen tässä sinun kanssasi.”
• ”Tiedän, että tämä on vaikeaa.”
• ”Sinun ei tarvitse selvitä tästä yksin.”
• ”Uskon, että voit toipua.”

Erota anoreksiaa sairastava nuori sairaudesta

Yksi hyödyllisimmistä periaatteista syömishäiriöiden hoidossa on oireiden ulkoistaminen.

Nuori ei ole sama asia kuin sairaus.

Anoreksia voi saada nuoren:

• valehtelemaan
• välttelemään
• suuttumaan
• vetäytymään
• puolustamaan sairautta

Vanhemman kannattaa yrittää nähdä näiden käyttäytymismallien takana edelleen sama nuori, joka tarvitsee tukea.

Tämä auttaa säilyttämään yhteyden myös vaikeina hetkinä.

Anoreksia uuvuttaa vanhemmat, huolehdi omasta jaksamisestasi 

Anoreksia kuormittaa koko perhettä.

Vanhemmat tarvitsevat usein:

• vertaistukea
• ohjausta
• omaa aikaa palautumiselle
• mahdollisuuden puhua omista tunteistaan

Uupunut vanhempi ei epäonnistu.

Hän on ihminen tilanteessa, joka kuormittaa poikkeuksellisen paljon.

Siksi myös vanhemman tuen tarpeeseen kannattaa suhtautua vakavasti.

Milloin anoreksiassa kannattaa hakea ammattiapua?

Ammattiapua kannattaa hakea heti, kun herää epäily anoreksiasta.

Ei tarvitse odottaa:

• voimakasta alipainoa
• sairaalahoitoa
• vakavaa romahdusta

Apua kannattaa hakea jo silloin, kun huomaa:

• syömisen rajoittamista
• pakonomaista liikuntaa
• voimakasta laihtumisen pelkoa
• ruokailujen välttelyä
• merkittäviä muutoksia käyttäytymisessä tai mielialassa

Mitä aiemmin hoito alkaa, sitä parempi ennuste yleensä on.

Ette joudu selviytymään yksin anoreksiasta

Anoreksia vaikuttaa koko perheeseen, eikä vanhempien tarvitse kantaa vastuuta yksin.

Mediferro tarjoaa syömishäiriöihin erikoistunutta arviointia, hoitoa, vanhempainohjausta, päiväosastohoitoa, etäpalveluja sekä tukea perheille, joiden arkea syömishäiriö kuormittaa.

Erityisesti tilanteissa, joissa oireisiin liittyy voimakasta perfektionismia, ylikontrollia, sosiaalista vetäytymistä tai tunneilmaisun vaikeuksia, voidaan arvioida myös RO-DKT-hoidon soveltuvuutta osaksi hoitokokonaisuutta.

Jos sinua huolestuttaa nuoren syöminen, painon kehitys tai käyttäytymisen muutos, apua kannattaa hakea mahdollisimman varhain.

Vanhemman ei tarvitse tietää kaikkea eikä osata kaikkea.

Usein tärkeintä on se, että joku aikuinen huomaa tilanteen, välittää riittävästi ja uskaltaa toimia.

Lue lisää syömishäiriöistä

Tämä artikkeli käsittelee yhtä syömishäiriöihin liittyvää näkökulmaa. Jos haluat saada kokonaiskuvan eri syömishäiriöistä, niiden oireista, varoitusmerkeistä, hoitomahdollisuuksista ja toipumisesta, tutustu Mediferron kattavaan syömishäiriöoppaaseen.

→ Syömishäiriö – tietoa ja tukea