Syömishäiriö ei aina näy painosta – miksi varhainen tunnistaminen on tärkeämpää kuin koskaan?

Moni ajattelee edelleen, että syömishäiriö näkyy automaattisesti alipainona. Todellisuudessa osa vakavimmistakin syömishäiriöistä voi jäädä pitkään tunnistamatta, koska paino näyttää normaalilta tai jopa ylipainoiselta. Siksi pelkkä vaa’an lukema ei kerro koko totuutta nuoren terveydestä.

Syömishäiriöt ovat muuttuneet näkyvästi viime vuosina

Lasten ja nuorten syömishäiriöt ovat lisääntyneet viime vuosina merkittävästi.

Vastaanotoilla kohdataan yhä useammin nuoria, joiden elämä pyörii ruoan, liikunnan, painon tai kehon ympärillä, vaikka ulospäin kaikki saattaa näyttää tavalliselta.

Moni vanhempi kertoo samaa:

”Paino näytti vielä normaalilta, joten emme ymmärtäneet tilanteen vakavuutta.”

Juuri tästä syystä syömishäiriöiden tunnistamisessa on tärkeää katsoa painon lisäksi käyttäytymistä, ajattelua, toimintakykyä ja suhdetta ruokaan.

Epätyypillinen anoreksia voi olla yhtä vakava kuin anoreksia

Yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä on ajatus siitä, että anoreksia tarkoittaa aina huomattavaa alipainoa.

Näin ei ole.

Epätyypillisessä anoreksiassa (atypical anorexia nervosa) psykologiset oireet voivat olla käytännössä samanlaisia kuin anoreksiassa:

  • voimakas painonnousun pelko
  • syömisen rajoittaminen
  • pakonomainen liikunta
  • jatkuvat ajatukset ruoasta ja painosta
  • kehonkuvan vääristymät

Suurin ero on se, että henkilön paino saattaa pysyä viitealueella.

Erityisen usein tämä näkyy tilanteissa, joissa lähtöpaino on ollut keskimääräistä korkeampi ja paino laskee nopeasti.

Ympäristö saattaa jopa kehua laihtumista, vaikka elimistö on siirtynyt vakavaan energiavajeeseen.

Keho ei kuitenkaan arvioi vaaraa painoindeksin perusteella.

Myös normaalipainoinen ihminen voi kärsiä:

  • hormonihäiriöistä
  • sydänoireista
  • luuston heikkenemisestä
  • aliravitsemuksen aiheuttamista aivomuutoksista

ARFID on syömishäiriö, jossa laihuuden tavoittelu ei ole keskeistä

Kaikki syömishäiriöt eivät liity painoon tai ulkonäköön.

ARFID (Avoidant/Restrictive Food Intake Disorder) eli välttelevä ja rajoittava syömishäiriö on tästä hyvä esimerkki.

ARFIDissa syöminen voi rajoittua esimerkiksi:

  • ruoan rakenteen vuoksi
  • hajujen tai makujen vuoksi
  • tukehtumispelon vuoksi
  • ruokailuun liittyvän ahdistuksen vuoksi
  • vähäisen ruokahalun vuoksi

Lapsi tai nuori ei yleensä pyri laihtumaan.

Silti seurauksena voi olla:

  • energiapuutoksia
  • ravintoainepuutoksia
  • kasvun hidastumista
  • toimintakyvyn heikkenemistä

Juuri siksi ARFID vaatii yhtä vakavaa suhtautumista kuin muutkin syömishäiriöt.

Syömishäiriö ei ole vain psykologinen ongelma

Syömishäiriöitä on pitkään tarkasteltu ensisijaisesti psykologisesta näkökulmasta.

Nykyään tiedetään, että kyse on paljon laajemmasta ilmiöstä.

Aliravitsemus vaikuttaa samanaikaisesti:

  • aivoihin
  • hormonitoimintaan
  • immuunijärjestelmään
  • suolistoon
  • sydämeen
  • luustoon

Kun elimistö joutuu energiavajeeseen, myös ajattelu muuttuu.

Monet kokevat esimerkiksi:

  • lisääntynyttä ahdistusta
  • mustavalkoista ajattelua
  • pakonomaisia ruoka-ajatuksia
  • masennusoireita
  • ärtyneisyyttä

Nämä eivät ole merkki heikosta tahdonvoimasta.

Ne ovat seurausta siitä, miten aivot reagoivat nälkiintymiseen.

Suolisto ja aivot keskustelevat jatkuvasti

Viime vuosien tutkimus on lisännyt ymmärrystä niin sanotusta suolisto-aivoyhteydestä.

Suoliston mikrobiomi osallistuu muun muassa:

  • nälän säätelyyn
  • kylläisyyden kokemiseen
  • immuunijärjestelmän toimintaan
  • mielialan säätelyyn

Tutkimuksissa on havaittu, että anoreksiaan liittyy usein muutoksia suoliston bakteerikannassa.

Tutkimus on edelleen kesken, mutta näyttää siltä, että mikrobiomi voi olla yksi tekijä, joka vaikuttaa sekä oireisiin että toipumiseen.

Kehon hätätila voi näyttää ulospäin tarmokkuudelta

Yksi syömishäiriöiden petollisimmista piirteistä on se, että vakavasti aliravittu nuori ei aina näytä väsyneeltä.

Joillakin esiintyy päinvastoin:

  • levottomuutta
  • pakonomaista liikuntaa
  • jatkuvaa aktiivisuutta
  • kyvyttömyyttä levätä

Tämä ei välttämättä ole merkki hyvinvoinnista.

Kyse voi olla elimistön biologisesta selviytymisjärjestelmästä.

Siksi esimerkiksi pakonomainen liikkuminen kuuluu syömishäiriön vakaviin varoitusmerkkeihin.

Mitkä merkit voivat kertoa syömishäiriöstä?

Painon muutoksen lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota esimerkiksi:

  • ruokailujen välttelyyn
  • aterioiden pilkkomiseen poikkeuksellisen pieniksi paloiksi
  • syömiseen liittyvien sääntöjen lisääntymiseen
  • yhteisistä ruokailuista vetäytymiseen
  • pakonomaiseen liikuntaan
  • paleluun
  • huimaukseen
  • keskittymiskyvyn heikkenemiseen
  • sosiaaliseen vetäytymiseen

Myös suun oireet voivat joskus olla ensimmäisiä merkkejä ravitsemuksellisista ongelmista:

  • ienverenvuoto
  • limakalvomuutokset
  • hammaskiilteen kuluminen
  • lisääntyneet hampaisiin liittyvät ongelmat

Varhainen tunnistaminen pelastaa terveyttä

Yksi tärkeimmistä syömishäiriöiden hoidossa opituista asioista on tämä:

vakava syömishäiriö voidaan tunnistaa paljon ennen kuin paino kertoo tilanteen vakavuudesta.

Siksi tärkeimpiä kysymyksiä eivät ole:

  • Mitä vaaka näyttää?
  • Onko paino viitealueella?

Vaan:

  • Miten nuori suhtautuu ruokaan?
  • Kuinka paljon syöminen hallitsee hänen ajatteluaan?
  • Onko elämä kaventunut?
  • Onko suhteessa kehoon tapahtunut muutos?

Kun katsomme painon taakse, näemme ihmisen

Syömishäiriöiden tunnistaminen vaatii joskus rohkeutta nähdä se, mitä numerot eivät kerro.

Nuori voi kärsiä vakavasti, vaikka paino näyttäisi normaalilta.

Siksi syömishäiriöiden arvioinnissa on aina katsottava kokonaisuutta:

  • kehoa
  • mieltä
  • käyttäytymistä
  • ihmissuhteita
  • toimintakykyä

Mitä aikaisemmin ongelma tunnistetaan, sitä paremmat mahdollisuudet toipumiselle on.

Ja usein toipuminen alkaa yhdestä yksinkertaisesta kysymyksestä:

”Mitä sinulle kuuluu oikeasti?”

Scroll to Top