Miksi anoreksiasta on niin vaikea parantua, vaikka haluaisit sitä itse?

”Tiedän, että minun pitäisi syödä enemmän. Tiedän, että sairastan. Tiedän, että elämäni olisi parempaa ilman anoreksiaa. Silti en pysty tekemään sitä.”

Jos olet joskus ajatellut näin, et ole yksin.

Monelle anoreksiaa sairastavalle juuri tämä ristiriita on yksi sairauden hämmentävimmistä piirteistä.

Järjellä ymmärtää, että syömishäiriö vahingoittaa terveyttä, ihmissuhteita, opiskelua, työtä ja tulevaisuutta.

Samaan aikaan jokin osa mielestä vastustaa muutosta kaikin voimin.

Tämä saa monet kokemaan syyllisyyttä.

”Jos oikeasti haluaisin parantua, pystyisinhän minä vain syömään?”

Todellisuudessa kyse ei yleensä ole tahdonvoiman puutteesta.

Kyse on siitä, että anoreksia vaikuttaa aivojen toimintaan, oppimiseen, pelkojärjestelmiin ja tapoihin tehdä päätöksiä.

Jos anoreksia olisi pelkkä valinta, siitä olisi paljon helpompi toipua

Moni läheinen miettii:

”Miksi et vain söisi enemmän?”

Kysymys kuulostaa loogiselta.

Jos anoreksia toimisi samalla tavalla kuin tavallinen päätöksenteko, ratkaisu voisikin olla näin yksinkertainen.

Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että anoreksiassa syömiseen liittyvät valinnat eivät enää perustu pelkästään tietoiseen harkintaan.

Sairauden aikana aivoihin alkaa muodostua automaattisia toimintamalleja, jotka ohjaavat käyttäytymistä myös silloin, kun ihminen itse haluaisi toimia toisin.

Moni kuvaa tätä kokemuksena kahdesta ristiriitaisesta äänestä:

  • yksi haluaa parantua
  • toinen haluaa pitää kiinni syömishäiriöstä

Tämä sisäinen ristiriita on hyvin tavallinen osa anoreksiaa.

Miksi tiedän, mitä pitäisi tehdä, mutta en silti pysty tekemään sitä?

Ajattele hetki tavallisia arjen rutiineja.

Oletko koskaan ajanut tuttua reittiä ja huomannut perillä, ettet juuri muista matkaa?

Tai pessyt hampaat täysin automaattisesti?

Monet käyttäytymismallit muuttuvat ajan myötä tavoiksi.

Niitä ei enää tarvitse aktiivisesti miettiä.

Anoreksiassa jotakin samankaltaista tapahtuu syömiseen liittyville valinnoille.

Aluksi esimerkiksi:

  • kalorien laskeminen
  • ruokien välttely
  • aterioiden rajoittaminen
  • painon tarkkailu

voivat tuntua tietoisilta päätöksiltä.

Ajan myötä niistä voi tulla automatisoituneita toimintamalleja.

Silloin käyttäytymistä ei enää ohjaa se, mitä ihminen aidosti toivoo elämältään.

Sitä ohjaa se, mitä aivot ovat oppineet toistamaan.

Tästä syystä moni sairastunut kuvaa tunnetta:

”En enää tiedä, mikä ajatus on minun ja mikä on syömishäiriön.”

Miksi syöminen tuntuu pelottavalta, vaikka tiedän tarvitsevani ruokaa?

Moni yllättyy kuullessaan, ettei anoreksian keskeinen ongelma yleensä ole ruoan maun muuttuminen.

Useimmat anoreksiaa sairastavat voivat edelleen pitää ruoasta.

Heillä voi olla lempiruokia aivan kuten ennen sairastumista.

Ongelma on usein siinä, mitä ruoka alkaa symboloida.

Anoreksian aikana syömiseen voi liittyä pelkoja kuten:

  • hallinnan menettäminen
  • painonnousu
  • epäonnistuminen
  • ahdistuksen lisääntyminen
  • muutoksen pelko

Aivot alkavat vähitellen yhdistää ruokaan uhkan tunteen.

Tämän vuoksi syöminen voi herättää voimakasta ahdistusta, vaikka ihminen samalla tietää tarvitsevansa ruokaa selviytyäkseen.

Miten anoreksia muuttaa aivojen toimintaa?

Anoreksian yksi vaikeimmista piirteistä on se, että sairaus vaikeuttaa juuri niitä toimintoja, joita toipuminen tarvitsisi.

Aivot tarvitsevat energiaa voidakseen toimia normaalisti.

Kun keho kärsii aliravitsemuksesta, myös aivot kärsivät.

Monet anoreksiasta toipuneet kuvaavat jälkeenpäin, että vasta ravitsemustilan korjaannuttua he ymmärsivät, kuinka paljon sairaus oli vaikuttanut heidän ajatteluunsa.

Aliravitsemus voi liittyä esimerkiksi:

  • mustavalkoisempaan ajatteluun
  • lisääntyneeseen pelokkuuteen
  • joustavuuden heikkenemiseen
  • pakonomaisempaan käyttäytymiseen
  • vaikeuteen nähdä vaihtoehtoisia näkökulmia

Tämän vuoksi ravitsemuksen korjaaminen ei ole vain kehon hoitamista.

Se on myös aivojen kuntouttamista.

Miksi motivaatio ei yksin riitä anoreksiasta toipumiseen?

Moni uskoo, että toipuminen alkaa vasta sitten, kun motivaatio on riittävän vahva.

Todellisuudessa anoreksiassa asia toimii usein päinvastoin.

Ihminen voi samaan aikaan:

  • haluta parantua
  • pelätä toipumista
  • kaivata vapautta sairaudesta
  • pelätä sitä, mitä sairauden jälkeen tapahtuu

Tätä ristiriitaa kutsutaan ambivalenssiksi.

Ambivalenssi ei tarkoita, ettei ihminen haluaisi parantua.

Se tarkoittaa, että kaksi vastakkaista tarvetta on olemassa samanaikaisesti.

Siksi toipuminen ei etene siksi, että motivaatio olisi jatkuvasti korkealla.

Toipuminen etenee usein siksi, että ihminen toimii toipumisen suuntaan myös silloin, kun syömishäiriö vastustaa muutosta.

Miksi terapia ei aina auta heti?

Moni turhautuu, kun ymmärtää terapiassa paljon mutta käyttäytyminen ei silti muutu.

Tämä on erittäin tavallista.

Pelkkä oivallus ei yleensä riitä muuttamaan syvälle juurtuneita toimintamalleja.

Toipuminen vaatii yleensä kahta asiaa:

  1. Riittävää ravitsemusta, jotta aivot voivat jälleen toimia normaalisti.
  2. Toistuvia uusia kokemuksia, joiden avulla aivot oppivat vähitellen uusia toimintamalleja.

Tämän vuoksi anoreksiasta toipuminen on usein hitaampi prosessi kuin sairastunut tai läheiset toivoisivat.

Kyse ei ole epäonnistumisesta.

Kyse on oppimisesta.

Miksi anoreksiasta luopuminen voi tuntua surulliselta?

Tämä on yksi vähiten puhutuista mutta tärkeimmistä anoreksian piirteistä.

Monelle anoreksia ei ole ollut pelkästään sairaus.

Se on ollut myös selviytymiskeino.

Se on voinut tarjota:

  • tunnetta hallinnasta
  • turvallisuutta
  • rakennetta
  • identiteettiä
  • tapaa säädellä vaikeita tunteita
  • kokemuksen onnistumisesta

Siksi toipuminen voi sisältää myös surua.

Moni joutuu luopumaan jostakin, mikä on tuntunut pitkään turvalliselta, vaikka samalla ymmärtää sen aiheuttaneen kärsimystä.

Tämä ristiriita ei tarkoita, ettei ihminen haluaisi parantua.

Se tarkoittaa, että hän on ihminen.

Voivatko aivot oppia uuden tavan toimia?

Kyllä voivat.

Tämä on yksi tärkeimmistä syistä siihen, että toipuminen on mahdollista.

Anoreksian voima perustuu suurelta osin siihen, että aivot ovat oppineet tietyn toimintatavan.

Sama oppimiskyky mahdollistaa myös toipumisen.

Jokainen hetki, jolloin toimit syömishäiriön sääntöjä vastaan, opettaa aivoille jotain uutta.

Esimerkiksi:

  • jokainen syöty ateria
  • jokainen vältellyn ruoan maistaminen
  • jokainen joustavampi valinta
  • jokainen hetki, jolloin valitset elämän sairauden sijaan

vahvistaa vähitellen uusia hermoverkkoja.

Muutos tapahtuu hitaasti.

Mutta juuri näin aivot oppivat.

Anoreksiasta toipuminen ei ole tahdonvoimakilpailu

Jos anoreksia olisi pelkkä tahdonvoimakysymys, siitä olisi huomattavasti helpompi parantua.

Siksi niin moni sairastunut syyttää itseään turhaan.

Todellisuudessa anoreksia vaikuttaa tapaan, jolla aivot:

  • tekevät päätöksiä
  • arvioivat uhkia
  • käsittelevät palkitsevuutta
  • muodostavat tapoja
  • reagoivat muutokseen

Toipumisen vaikeus ei tarkoita, ettet yrittäisi tarpeeksi.

Se ei tarkoita, että olisit heikko.

Se ei tarkoita, että olisit epäonnistunut.

Se tarkoittaa, että taistelet sairautta vastaan, joka vaikuttaa sekä kehoon että aivoihin.

Ja juuri siksi tarvitset enemmän kuin tahdonvoimaa.

Tarvitset aikaa, ravitsemusta, tukea, hoitoa ja toivoa.

Anoreksiasta toipuminen on mahdollista. Ei siksi, että sairaus olisi helppo voittaa, vaan siksi, että aivot kykenevät oppimaan uudelleen. Sama oppimiskyky, joka ylläpitää syömishäiriötä, mahdollistaa myös toipumisen.

Katso video

Tee maksuton arvio

Mikä vaikeuttaa anoreksiasta toipumistani juuri nyt?

Scroll to Top