Miksi anoreksiasta on niin vaikea parantua, vaikka haluaisit sitä itse?
”Tiedän, että minun pitäisi syödä enemmän. Tiedän, että sairastan. Tiedän, että elämäni olisi parempaa ilman anoreksiaa. Silti en pysty tekemään sitä.”
Jos olet koskaan ajatellut näin, et ole yksin.
Monelle anoreksiaa sairastavalle yksi sairauden hämmentävimmistä puolista on juuri tämä ristiriita. Järjellä ymmärtää, että syömishäiriö vahingoittaa terveyttä, ihmissuhteita ja tulevaisuutta. Samalla jokin osa mielestä vastustaa muutosta kaikin voimin.
Tämä saa monet kokemaan syyllisyyttä.
”Jos oikeasti haluaisin parantua, pystyisinhän minä syömään?”
Todellisuudessa kyse ei yleensä ole tahdonvoiman puutteesta.
Kyse on siitä, että anoreksia muuttaa tapaa, jolla aivot tekevät päätöksiä.
Jos anoreksia olisi pelkkä valinta, siitä olisi paljon helpompi toipua
Monet läheiset eivät ymmärrä, miksi syöminen voi tuntua niin vaikealta.
Ulospäin ratkaisu näyttää yksinkertaiselta:
”Miksi et vain söisi enemmän?”
Jos anoreksia toimisi samalla tavalla kuin tavallinen päätöksenteko, näin voisi olla.
Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että anoreksiassa syömiseen liittyvät valinnat eivät enää perustu pelkästään tietoiseen harkintaan. Aivoihin muodostuu vähitellen automaattisia toimintamalleja, jotka ohjaavat käyttäytymistä silloinkin, kun ihminen itse toivoisi toimivansa toisin.
Siksi moni sairastunut kokee olevansa ikään kuin kahden eri äänen välissä.
Toinen ääni haluaa toipua.
Toinen ääni käskee jatkamaan vanhaa toimintatapaa.
Miksi tiedän, mitä pitäisi tehdä, mutta en silti pysty tekemään sitä?
Oletko koskaan ajanut autoa kotiin ja huomannut perillä, ettet juuri muista matkaa?
Tai harjannut hampaat täysin automaattisesti?
Monet arkiset toiminnot muuttuvat ajan myötä tavoiksi.
Niitä ei tarvitse enää erikseen pohtia.
Anoreksiassa jotakin samankaltaista tapahtuu syömiseen liittyville valinnoille.
Aluksi painonhallinta, ruokien välttely tai kalorien laskeminen voivat tuntua tietoisilta päätöksiltä.
Vuosien tai kuukausien kuluessa ne voivat muuttua automaattisiksi toimintamalleiksi.
Silloin käyttäytyminen ei enää perustu siihen, mitä ihminen todella haluaa elämältään.
Se perustuu siihen, mitä aivot ovat oppineet toistamaan.
Tästä syystä monet anoreksiaa sairastavat kuvaavat tunnetta:
”En enää tiedä, mikä on minun oma ajatukseni ja mikä on syömishäiriön ääni.”
Miksi syöminen tuntuu pelottavalta, vaikka tiedän tarvitsevani sitä?
Moni yllättyy kuullessaan, että ongelmana ei yleensä ole ruoan maistamattomuus.
Monet anoreksiaa sairastavat pitävät ruoasta.
He voivat pitää lempiruoistaan aivan yhtä paljon kuin ennen sairastumista.
Silti syöminen herättää voimakasta ahdistusta.
Tämä johtuu siitä, että anoreksia ei ensisijaisesti muuta makuaistia.
Se muuttaa suhdetta ruokaan.
Ruoka alkaa merkitä uhkaa, hallinnan menettämistä, epäonnistumista tai pelkoa muutoksesta.
Ajan myötä aivot oppivat yhdistämään syömiseen vaaran tunteen, vaikka todellista vaaraa ei olisi.
Nälkiintyneet aivot eivät ajattele samalla tavalla kuin hyvin ravitut aivot
Yksi anoreksian hankalimmista piirteistä on se, että sairaus vaikeuttaa juuri niitä toimintoja, joita toipuminen vaatisi.
Aivot tarvitsevat energiaa toimiakseen normaalisti.
Kun keho kärsii aliravitsemuksesta, myös aivot kärsivät.
Moni anoreksiasta toipuva kuvaa myöhemmin, että vasta ravitsemustilan korjaantuessa hän huomasi, kuinka voimakkaasti sairaus oli vaikuttanut ajatteluun.
Asioita saatetaan nähdä mustavalkoisemmin.
Muutokset tuntuvat pelottavammilta.
Joustavuus vähenee.
Syömishäiriön säännöistä tulee entistä tärkeämpiä.
Tämän vuoksi painon korjaaminen ei ole pelkkä fyysinen tavoite.
Se on myös aivojen toipumisen edellytys.
Miksi terapia ei aina auta heti?
Moni sairastunut turhautuu, jos ymmärtää terapiassa asioita mutta ei silti pysty muuttamaan käyttäytymistään.
Tämäkin on ymmärrettävää.
Jos aivot ovat aliravitut ja syömishäiriön toimintamallit vahvasti automatisoituneet, pelkkä oivallus ei välttämättä riitä.
Toipuminen tarvitsee yleensä kahta asiaa:
- Riittävää ravitsemusta, jotta aivot voivat palautua.
- Toistuvia uusia kokemuksia, joiden avulla aivot oppivat vähitellen uusia toimintamalleja.
Siksi toipuminen on usein hitaampaa kuin ihmiset toivovat.
Kyse ei ole motivaation puutteesta.
Kyse on oppimisprosessista.
Miksi anoreksiasta luopuminen voi tuntua surulliselta?
Tämä on asia, josta puhutaan liian vähän.
Monille anoreksia ei ole pelkästään sairaus.
Se on ollut selviytymiskeino.
Se on voinut tarjota:
- tunnetta hallinnasta
- turvallisuutta
- identiteettiä
- tarkoituksellisuutta
- tapaa selvitä vaikeista tunteista
Siksi toipuminen ei tarkoita vain oireiden jättämistä taakse.
Se tarkoittaa myös uuden elämän rakentamista niiden tilalle.
Moni sureekin anoreksiasta luopumista samaan aikaan, kun haluaa parantua.
Tämä ristiriita on tavallinen osa toipumista.
Hyvä uutinen: aivot voivat oppia uudelleen
Anoreksian voima perustuu siihen, että aivot ovat oppineet toistamaan tiettyjä toimintamalleja.
Juuri siksi toipuminen on mahdollista.
Aivot eivät ole pysyvästi jumissa.
Ne oppivat jatkuvasti uutta.
Jokainen ateria.
Jokainen joustavampi valinta.
Jokainen askel kohti normaalia elämää.
Jokainen hetki, jolloin toimit syömishäiriön ääntä vastaan.
Kaikki nämä opettavat aivoille vähitellen uuden suunnan.
Toipuminen ei tapahdu siksi, että tahdonvoimaa löytyisi yhtäkkiä enemmän.
Toipuminen tapahtuu siksi, että aivot oppivat vähitellen uuden tavan elää.
Yhteenveto
Jos anoreksiasta olisi kyse vain tahdonvoimasta, siitä olisi helppo parantua.
Siksi niin moni sairastunut turhautuu itseensä.
Todellisuudessa anoreksia vaikuttaa aivojen tapaan tehdä päätöksiä, arvioida riskejä ja muodostaa rutiineja.
Se ei tarkoita, että toipuminen olisi mahdotonta.
Se tarkoittaa, ettei sinun tarvitse syyttää itseäsi siitä, että toipuminen tuntuu vaikealta.
Et ole heikko.
Et ole laiska.
Et ole epäonnistunut.
Olet ihminen, jonka aivot ovat oppineet sairauden ylläpitämiä toimintamalleja.
Ja aivan samalla tavalla aivot voivat oppia myös uuden, vapaamman tavan elää.