Onko anoreksia yritys ratkaista epävarmuutta?

Moni anoreksiaa sairastava ajattelee, että sairauden ydin liittyy ruokaan, painoon tai kehonkuvaan.

Viime vuosien tutkimukset ovat kuitenkin nostaneet esiin toisen mahdollisuuden.

Entä jos anoreksian taustalla ei olekaan ensisijaisesti ruoka?

Entä jos anoreksia on osittain yritys ratkaista jotakin paljon laajempaa: epävarmuutta?

Tämä ajatus saattaa aluksi kuulostaa oudolta. Kun tarkastelee anoreksiaan liittyviä tutkimuksia perfektionismista, pakko-oireista, ylikontrollista, märehtimisestä ja aivotoiminnasta, sama teema alkaa kuitenkin toistua yhä uudelleen.

Monille sairastuneille epävarmuus ei ole pelkkä epämiellyttävä tunne.

Se voi tuntua lähes sietämättömältä.

Mitä epävarmuuden sietämättömyys tarkoittaa?

Epävarmuuden sietämättömyys tarkoittaa taipumusta kokea epäselvät, ennakoimattomat tai hallitsemattomat tilanteet erityisen kuormittavina.

Useimmat ihmiset pystyvät elämään melko hyvin sen kanssa, etteivät he tiedä kaikkea varmasti.

Ylikontrolliin taipuvaiselle ihmiselle epävarmuus voi tuntua paljon vaikeammalta.

Ajatukset voivat esimerkiksi pyöriä seuraavien kysymysten ympärillä:

• Entä jos teen virheen?
• Entä jos epäonnistun?
• Entä jos menetän kontrollin?
• Entä jos en tiedä varmasti, mitä tapahtuu?

Anoreksiassa nämä kysymykset voivat alkaa kohdistua erityisesti ruokaan, painoon ja kehoon.

Miksi juuri ruoka?

Jos elämässä on paljon epävarmuutta, mieli alkaa usein etsiä jotakin, mitä voi hallita.

Ruoka tarjoaa tähän poikkeuksellisen houkuttelevan mahdollisuuden.

Sitä voi:

• punnita
• mitata
• laskea
• suunnitella
• kontrolloida

Painoa voi seurata.

Liikuntaa voi seurata.

Kaloreita voi seurata.

Yhtäkkiä elämässä on alue, jossa kaikki näyttää olevan omissa käsissä.

Moni sairastunut kuvaa, että sairauden alkuvaiheessa kontrolli toi jopa helpotuksen tunteen.

Esimerkki: Kun epävarmuus muuttuu kalorien laskemiseksi

Kuvitellaan opiskelija, joka kokee jatkuvaa epävarmuutta tulevaisuudestaan.

Hän ei tiedä:

• miten opinnot etenevät
• mitä muut ajattelevat
• millainen tulevaisuus odottaa

Näihin kysymyksiin ei löydy varmaa vastausta.

Kalorien laskemiseen kuitenkin löytyy.

Kun huomio siirtyy ruokaan, epävarmuus voi hetkellisesti väistyä.

Mieli kokee saavansa takaisin jotain, mikä tuntui katoavan:

hallinnan tunteen.

Ongelma on, että helpotus jää usein väliaikaiseksi.

Miksi kontrolli alkaa vaatia enemmän ja enemmän?

Aluksi yksi sääntö voi tuntua riittävältä.

Sitten tulee toinen.

Ja kolmas.

Vähitellen kontrolli alkaa laajentua.

Esimerkiksi:

• ruokia vältellään
• annoskokoja säädellään
• liikunta lisääntyy
• painoa tarkkaillaan yhä useammin

Miksi?

Koska epävarmuus ei oikeastaan poistunut.

Se vain siirtyi hetkeksi taka-alalle.

Kun ahdistus palaa, mieli tarjoaa samaa ratkaisua:

”Kontrolloi vähän enemmän.”

Mitä yhteistä tässä on OCD:n kanssa?

Tutkimuksissa anoreksian ja OCD:n välillä on havaittu useita yhteisiä tekijöitä.

Molemmissa esiintyy usein:

• epävarmuuden vaikeaa sietämistä
• varmistelua
• pakonomaisia ajatuksia
• rituaaleja
• ahdistuksen vähentämistä kontrollin avulla

Esimerkiksi painon tarkistaminen voi toimia samalla tavalla kuin OCD:ssa tarkistamisrituaali.

Se helpottaa oloa hetkeksi.

Mutta vain hetkeksi.

Sen jälkeen tarve tarkistaa palaa usein uudelleen.

Entä perfektionismi?

Perfektionismia pidetään yhtenä anoreksian tärkeimmistä riskitekijöistä.

Moni kuvittelee perfektionismin tarkoittavan täydellisyyden tavoittelua.

Usein kyse on enemmänkin virheiden pelosta.

Ajatus voi kuulostaa tältä:

”Jos teen virheen, jotakin pahaa tapahtuu.”

Virhe sisältää epävarmuutta.

Juuri sitä, mitä mieli yrittää välttää.

Kontrolli alkaa silloin toimia keinona suojautua epävarmuudelta.

Miksi ajatukset eivät jätä rauhaan?

Jos anoreksiaa tarkastelee epävarmuuden näkökulmasta, myös märehtiminen alkaa näyttää loogisemmalta.

Mieli yrittää jatkuvasti löytää täydellistä vastausta kysymyksiin kuten:

• Söinkö oikein?
• Liikuinko tarpeeksi?
• Entä jos lihon?
• Teinkö virheen?

Ajatukset eivät pyöri siksi, että ihminen olisi heikko.

Ne pyörivät siksi, että mieli yrittää löytää täydellistä varmuutta.

Ongelma on, ettei täydellistä varmuutta ole olemassa.

Siksi ajattelu jatkuu.

Mitä aivotutkimukset kertovat?

Viimeaikaiset tutkimukset viittaavat siihen, että anoreksiaan liittyy korostunutta kognitiivista kontrollia ja voimakasta taipumusta jatkaa tavoitteellista toimintaa myös silloin, kun siitä aiheutuu haittaa.

Toisin sanoen aivot eivät välttämättä kamppaile liian vähäisen itsehallinnan kanssa.

Ne saattavat joissakin tilanteissa nojata liikaa kontrolliin.

Tämä auttaa ymmärtämään, miksi henkilö voi jatkaa syömisen rajoittamista, vaikka keho ja ympäristö viestisivät vaarasta.

Millaista toipuminen silloin on?

Jos anoreksia on osittain yritys ratkaista epävarmuutta, toipuminen ei ole pelkästään syömisen muuttamista.

Se on myös epävarmuuden harjoittelemista.

Esimerkiksi:

• syödään ilman kalorien laskemista
• jätetään punnitseminen väliin
• sallitaan suunnittelematon välipala
• pidetään lepopäivä
• hyväksytään, ettei kaikkea voi tietää varmasti

Nämä eivät ole pelkästään ruokaan liittyviä harjoituksia.

Ne ovat epävarmuuden sietämisen harjoituksia.

Mitä RO-DKT:n näkökulma tuo tähän?

RO-DKT:ssa ajatellaan, että monien ongelmien taustalla voi olla liiallinen kontrolli.

Tavoitteena ei ole tehdä ihmisestä vähemmän vastuullista tai harkitsevaa.

Tavoitteena on lisätä:

• joustavuutta
• avoimuutta
• yhteyttä muihin ihmisiin
• kykyä toimia myös silloin, kun täydellistä varmuutta ei ole saatavilla

Toisin sanoen tavoitteena ei ole hallinnan menettäminen.

Tavoitteena on oppia elämään myös epävarmuuden kanssa.

Yhteenveto

On epätodennäköistä, että anoreksia olisi pelkästään yritys ratkaista epävarmuutta.

Nykyinen tutkimus kuitenkin viittaa siihen, että epävarmuuden sietämättömyys voi olla yksi sairauden tärkeimmistä ylläpitävistä tekijöistä.

Kun kontrolli vähentää ahdistusta edes hetkellisesti, siitä tulee helposti keino hakea turvallisuutta.

Ongelma on, ettei täydellistä turvallisuutta tai varmuutta koskaan löydy kaloreista, painosta tai säännöistä.

Siksi toipuminen ei usein tarkoita pelkästään syömisen muuttamista.

Se tarkoittaa vähitellen opittua luottamusta siihen, että elämä voi olla turvallista myös silloin, kun kaikkea ei tiedä, hallitse tai pysty ennustamaan etukäteen.

Lähteet

Egan, S. J., Wade, T. D., & Shafran, R. (2011). Perfectionism as a transdiagnostic process: A clinical review. Clinical Psychology Review, 31(2), 203–212. https://doi.org/10.1016/j.cpr.2010.04.009

Foerde, K., Steinglass, J. E., Walsh, B. T., & Simpson, H. B. (2025). Exaggerated frontoparietal control over cognitive effort-based decision-making in young women with anorexia nervosa. Molecular Psychiatry, 30(3), 861–869. https://doi.org/10.1038/s41380-024-02712-4

Göller, S., Nickel, K., Horster, I., Endres, D., Zeeck, A., Domschke, K., & Herpertz-Dahlmann, B. (2022). State or trait: The neurobiology of anorexia nervosa – Contributions of a functional magnetic resonance imaging study. Journal of Eating Disorders, 10(1), 77. https://doi.org/10.1186/s40337-022-00598-7

Smith, K. E., & Mason, T. B. (2018). Rumination and eating disorder psychopathology: A meta-analysis. International Journal of Eating Disorders, 51(6), 497–517. https://doi.org/10.1002/eat.22883

Wayda-Zalewska, M., Pluta, A., Wolak, T., Wojtczak, M., Wojciechowski, J., & Kucharska, K. (2025). Interaction between emotion lability, emotion regulation and structural brain abnormalities in patients with anorexia nervosa and borderline personality disorder. Frontiers in Neuroscience, 19, 1545599. https://doi.org/10.3389/fnins.2025.1545599