Anoreksia ei heikennä vain painoa vaan myös luita
Kun anoreksiasta puhutaan, huomio kiinnittyy usein painonlaskuun ja aliravitsemukseen. Yksi vakavimmista mutta vähemmän tunnetuista seurauksista liittyy kuitenkin luustoon. Luut rakentuvat voimakkaimmin lapsuuden ja nuoruuden aikana, ja juuri silloin anoreksia voi häiritä tätä kehitystä tavalla, joka voi vaikuttaa terveyteen vielä vuosikymmeniä myöhemmin.
Aliravitsemuksen seurauksena luuston vahvistuminen hidastuu, luuntiheys heikkenee ja murtumariski kasvaa. Joissakin tapauksissa osa luustovaurioista voi jäädä pysyviksi, vaikka syömishäiriöstä myöhemmin toivuttaisiinkin.
Miten aliravitsemus vaikuttaa luustoon?
Luusto ei ole passiivinen rakenne vaan elävä kudos, joka uusiutuu jatkuvasti. Luuta hajotetaan ja rakennetaan koko ajan uudelleen.
Normaalisti luun rakentuminen ja hajottaminen ovat tasapainossa. Anoreksiassa tämä tasapaino häiriintyy.
Kun elimistö ei saa riittävästi energiaa ja ravintoaineita:
- uuden luun muodostuminen hidastuu
- vanhan luun hajottaminen lisääntyy
- luuntiheys alkaa vähentyä
- luuston vahvuus heikkenee
Tämän seurauksena luista tulee hauraampia ja alttiimpia murtumille.
Tutkimuksissa on havaittu, että sekä nuorilla että aikuisilla anoreksiaa sairastavilla esiintyy tavallista enemmän alentunutta luuntiheyttä eli osteopeniaa sekä osteoporoosia.
Mitä ovat osteopenia ja osteoporoosi?
Osteopenia
Osteopenia tarkoittaa luuntiheyden alenemista normaalitasosta. Se on ikään kuin varoitusvaihe ennen varsinaista osteoporoosia.
Usein osteopenia ei aiheuta oireita, minkä vuoksi sitä ei välttämättä huomata ilman tutkimuksia.
Osteoporoosi
Osteoporoosissa luun rakenne on jo merkittävästi heikentynyt.
Tällöin:
- luut murtuvat herkemmin
- pienetkin kaatumiset voivat aiheuttaa murtumia
- selkänikamien painaumamurtumia voi syntyä ilman selvää tapaturmaa
Syömishäiriöitä sairastavilla osteoporoosia voidaan nähdä huomattavasti nuoremmalla iällä kuin väestössä yleensä.
Miksi kalsium ei yksin riitä?
Moni ajattelee, että luuston ongelmat voidaan ratkaista lisäämällä kalsiumia.
Todellisuudessa luuston terveys on paljon monimutkaisempi kokonaisuus.
Luun muodostumiseen tarvitaan:
- riittävästi energiaa
- proteiinia
- kalsiumia
- D-vitamiinia
- kasvuhormonia
- sukupuolihormoneja
Anoreksiassa ongelma ei yleensä ole pelkästään kalsiumin puute. Aliravitsemus häiritsee koko hormonijärjestelmää.
Esimerkiksi:
- estrogeenitasot laskevat
- testosteronitasot voivat laskea
- kasvua edistävän IGF-1-hormonin määrä vähenee
- kortisolin eli stressihormonin määrä voi nousta
Nämä muutokset heikentävät luun muodostumista riippumatta siitä, kuinka paljon kalsiumia ravinnosta saadaan.
Siksi kalsiumlisä ei yksinään pysty korjaamaan aliravitsemuksen aiheuttamia luustomuutoksia.
Mitä murrosiässä tapahtuu?
Murrosikä on luuston kehityksen kannalta poikkeuksellisen tärkeä ajanjakso.
Arviolta jopa noin 40–60 prosenttia aikuisuuden luumassasta rakentuu nuoruusvuosien aikana.
Tänä aikana:
- luut kasvavat pituutta
- luun mineraalitiheys lisääntyy
- luustosta kehittyy vahvempi ja kestävämpi
Jos anoreksia alkaa murrosiässä, luusto saattaa jäädä ilman niitä rakennusaineita, joita se normaalisti tarvitsee.
Tämän seurauksena nuori voi jäädä saavuttamatta optimaalisen huippuluumassansa.
Huippuluumassa tarkoittaa suurinta luuston vahvuutta, jonka ihminen saavuttaa yleensä varhaisaikuisuudessa. Mitä pienemmäksi huippuluumassa jää, sitä suurempi riski osteoporoosille ja murtumille on myöhemmin elämässä.
Lisääntyykö murtumariski?
Kyllä.
Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että anoreksiaa sairastavilla esiintyy enemmän:
- rasitusmurtumia
- nilkkamurtumia
- ranne- ja käsivarsimurtumia
- selkärangan murtumia
Murtumariski voi olla kohonnut sekä sairauden aikana että vielä vuosia sairastamisen jälkeen.
Erityisen huolestuttavaa on, että osa luustomuutoksista voi jäädä pitkäaikaisiksi, vaikka henkilön paino myöhemmin palautuisi normaaliksi.
Voivatko luustovauriot korjaantua?
Osittain kyllä.
Luusto pystyy toipumaan huomattavasti paremmin kuin aiemmin ajateltiin, erityisesti silloin kun hoito aloitetaan varhain.
Toipumiseen vaikuttavat muun muassa:
- sairastumisikä
- sairauden kesto
- aliravitsemuksen vaikeusaste
- ravitsemuksen korjaantuminen
- hormonitoiminnan palautuminen
Nuorilla luuston toipumiskyky on yleensä parempi kuin aikuisilla.
Täydellinen palautuminen ei kuitenkaan aina ole mahdollista. Mitä pidempään anoreksia jatkuu ja mitä varhaisemmassa kasvuvaiheessa se alkaa, sitä suurempi riski on, että osa menetetystä luuntiheydestä jää pysyvästi saavuttamatta.
Miten ravitsemuskuntoutus suojaa luita?
Luuston kannalta tärkein hoito ei ole yksittäinen vitamiini tai ravintolisä.
Tärkein hoito on riittävä ravitsemus.
Kun energiaa saadaan riittävästi:
- luun muodostuminen lisääntyy
- hormonitoiminta alkaa normalisoitua
- murrosikä voi edetä normaalisti
- kuukautiskierto voi palautua
- luuntiheyden kehitys paranee
Ravitsemuskuntoutuksen tavoitteena ei ole ainoastaan painon nousu. Tavoitteena on palauttaa elimistön normaali kasvu, kehitys ja luuston rakentuminen.
Mitä aikaisemmin hoito aloitetaan, sitä paremmat mahdollisuudet luustolla on toipua.
Luuston terveyttä ei kannata unohtaa
Anoreksian vaikutukset näkyvät paljon pidemmälle kuin vaa’an lukemissa. Aliravitsemus voi heikentää luustoa vuosien ajan ja lisätä osteopenian, osteoporoosin sekä murtumien riskiä.
Siksi syömishäiriöiden hoidossa ei ole kyse vain painon palauttamisesta. Kyse on myös kasvun, hormonitoiminnan ja luuston suojelemisesta.
Varhainen tunnistaminen ja tehokas ravitsemuskuntoutus ovat parhaat keinot ehkäistä pysyviä luustovaurioita ja turvata nuoren terveys tulevaisuudessa.