Terve sisarus jää helposti yksin – näin tuet kaikkia lapsiasi syömishäiriön keskellä

Kun lapsi sairastuu anoreksiaan tai muuhun syömishäiriöön, vanhemmat joutuvat keskelle kriisiä, johon harva on valmistautunut. Huoli sairastuneesta lapsesta vie luonnollisesti paljon aikaa, energiaa ja ajatuksia. Samalla perheessä on usein myös muita lapsia, jotka yrittävät ymmärtää, mitä on tapahtumassa.

Monet vanhemmat kertovat jälkeenpäin huomanneensa, kuinka helposti terve sisarus jäi tilanteessa sivuun. Ei siksi, etteikö hän olisi ollut tärkeä, vaan siksi, että vakava sairaus vei lähes kaikki voimavarat.

Juuri siksi sisarusten huomioiminen on yksi tärkeimmistä mutta usein unohdetuista osista syömishäiriöstä toipuvan perheen tukemista.

Miksi syömishäiriötä sairastavan lapsen sisarukset jäävät helposti taka-alalle?

Syömishäiriö vaikuttaa koko perheeseen.

Vanhemmat voivat käyttää tuntikausia päivässä sairastuneen ruokailujen tukemiseen, hoitokäyntien järjestämiseen, oireiden seuraamiseen ja jatkuvaan huolehtimiseen. Tällaisessa tilanteessa on ymmärrettävää, että terve sisarus alkaa pärjätä enemmän omillaan.

Ongelma syntyy silloin, kun tämä jatkuu kuukausia tai jopa vuosia.

Moni sisarus oppii nopeasti, että perheessä on jo tarpeeksi huolia. Omista tunteista, murheista tai tarpeista ei haluta puhua, jotta vanhempien taakka ei kasvaisi entisestään.

Miten tunnistaa, että syömishäiriötä sairastavan lapsen sisarus kuormittuu?

Kaikki lapset eivät reagoi samalla tavalla.

Jotkut puhuvat avoimesti tunteistaan. Toiset vetäytyvät hiljaisesti ja yrittävät pärjätä yksin.

Sisaruksen kuormittuminen voi näkyä esimerkiksi:

• lisääntyneenä ärtyisyytenä
• vetäytymisenä omiin oloihin
• koulunkäynnin vaikeuksina
• uniongelmina
• ahdistuneisuutena
• jatkuvana huolestuneisuutena
• tavallista voimakkaampana täydellisyyden tavoitteluna
• kiinnostuksen vähenemisenä aiemmin tärkeisiin asioihin

Joskus ulospäin kaikki näyttää olevan hyvin. Juuri nämä lapset jäävät usein helpoimmin huomaamatta.

Miksi terveestä sisaruksesta tulee usein perheen ”vahva lapsi”?

Monet syömishäiriötä sairastavan lapsen sisarukset kuvaavat jälkeenpäin samaa kokemusta.

He eivät halunneet kuormittaa vanhempiaan enempää.

Siksi he saattoivat:

• olla kertomatta omista murheistaan
• jättää pyytämättä apua
• yrittää selvitä yksin
• ottaa tavallista enemmän vastuuta kotona

Vanhemmalle tämä voi näyttäytyä kypsyytenä ja omatoimisuutena. Todellisuudessa kyse voi olla lapsesta, joka kokee omien tarpeidensa olevan vähemmän tärkeitä kuin sairastuneen sisaruksen tarpeet.

Miten puhua anoreksiasta tai syömishäiriöstä sisarukselle?

Lapset huomaavat yleensä paljon enemmän kuin aikuiset uskovat.

Jos syömishäiriöstä ei puhuta, lapsi alkaa rakentaa omia selityksiään tilanteelle. Nämä selitykset voivat olla pelottavampia kuin todellisuus.

Sisarukselle kannattaa kertoa:

• että kyseessä on sairaus
• ettei hän ole aiheuttanut sitä
• ettei hän voi myöskään yksin parantaa sitä
• että aikuiset ja hoitavat tahot auttavat sairastunutta

Tietoa kannattaa antaa lapsen ikätason mukaisesti. Rehellisyys on yleensä parempi vaihtoehto kuin asioiden salaaminen.

Mitä sisaruksen pitäisi tietää anoreksiasta?

Useimmat sisarukset hyötyvät siitä, että he ymmärtävät sairauden perusasiat.

Heille voi kertoa esimerkiksi, että:

• anoreksia on vakava sairaus
• sairastunut ei käyttäydy vaikeasti tahallaan
• sairaus vaikuttaa ajatuksiin, tunteisiin ja käyttäytymiseen
• ärtyisyys, vetäytyminen tai ruokailuihin liittyvät ristiriidat ovat usein osa sairautta

Kun sisarus ymmärtää, mistä on kyse, hänen on usein helpompi suhtautua tilanteeseen ja omiin tunteisiinsa.

Miten huomioida kaikki lapset syömishäiriön keskellä?

Vanhemmat kokevat usein syyllisyyttä siitä, etteivät pysty jakamaan aikaansa tasaisesti.

Täydellisyyttä ei kuitenkaan tarvita.

Usein merkityksellisiä ovat pienet hetket:

• yhteinen kävely
• kahdenkeskinen automatka
• iltasatu
• keskustelu ennen nukkumaanmenoa
• harrastukseen vieminen

Tärkeintä ei ole ajan määrä vaan kokemus siitä, että vanhempi on aidosti läsnä.

Moni lapsi tarvitsee silloin tällöin vahvistuksen siitä, että hänkin on tärkeä ja huomattu.

Millaisia tunteita syömishäiriötä sairastavan lapsen sisarus voi kokea?

Sisarukset voivat tuntea samaan aikaan sekä rakkautta että turhautumista.

He voivat olla huolissaan sairastuneesta ja silti ärsyyntyä siitä, kuinka paljon sairaus vaikuttaa perheen elämään.

He voivat kaivata vanhempiensa huomiota ja samalla tuntea syyllisyyttä siitä.

Kaikki nämä tunteet ovat normaaleja.

Lapsen ei tarvitse suojella vanhempiaan omilta tunteiltaan. Päinvastoin hän tarvitsee viestin siitä, että kaikista tunteista saa puhua.

Milloin syömishäiriötä sairastavan lapsen sisarus tarvitsee omaa tukea?

Joskus vanhempien tuki ei yksin riitä.

Lisätuen tarve voi olla ajankohtainen esimerkiksi silloin, jos sisarus:

• vaikuttaa jatkuvasti ahdistuneelta
• vetäytyy pitkäksi aikaa ystävistä ja harrastuksista
• kärsii univaikeuksista
• syyttää itseään sairaudesta
• alkaa oireilla itse psyykkisesti tai fyysisesti

Tukea voidaan hakea esimerkiksi koulun opiskeluhuollosta, perheneuvolasta, terveydenhuollosta tai järjestöistä, jotka tarjoavat tukea syömishäiriöitä sairastavien läheisille.

Myös terve sisarus tarvitsee tulla nähdyksi

Kun yksi lapsi sairastuu, koko perhe sairastaa tavallaan mukana.

Sairastunut lapsi tarvitsee hoitoa ja vanhemmat tarvitsevat tukea. Samalla myös sisarukset tarvitsevat turvallisia aikuisia, tietoa ja mahdollisuuden kertoa omista kokemuksistaan.

Usein kaikkein tärkein viesti terveelle sisarukselle on lopulta hyvin yksinkertainen:

”Sinäkin olet tärkeä. Myös sinun ajatuksesi, tunteesi ja hyvinvointisi merkitsevät.”