Saako sisarukselle olla kateellinen? Vaikeat tunteet syömishäiriöperheessä

Kun lapsi sairastuu anoreksiaan tai muuhun syömishäiriöön, koko perheen elämä muuttuu. Vanhempien huomio kohdistuu luonnollisesti sairastuneeseen lapseen, ja suuri osa arjesta alkaa pyöriä hoidon, huolen ja toipumisen ympärillä. Samalla perheessä voi olla veli tai sisko, joka seuraa tapahtumia sivusta ja yrittää löytää paikkansa muuttuneessa tilanteessa. Juuri silloin voi nousta esiin tunteita, joista puhutaan harvoin: kateutta, vihaa, turhautumista ja syyllisyyttä.

Moni sisarus hämmästyy omia tunteitaan.

Miten voin olla kateellinen ihmiselle, joka on vakavasti sairas?

Miksi ärsyynnyn tilanteesta, vaikka tiedän sisarukseni kärsivän?

Miksi kaipaan huomiota juuri nyt?

Nämä kysymykset ovat paljon yleisempiä kuin usein ajatellaan.

Ja ennen kaikkea ne ovat hyvin inhimillisiä.

Onko normaalia olla kateellinen syömishäiriötä sairastavalle sisarukselle?

Lyhyt vastaus on kyllä.

Kateus ei tarkoita, että toivoisit sisaruksellesi pahaa.

Se ei tarkoita, että välittäisit hänestä vähemmän.

Useimmiten kateus kertoo siitä, että jokin tärkeä tarve jää täyttymättä.

Sisarus voi kaivata:

  • enemmän aikaa vanhempien kanssa
  • huomiota omille huolilleen
  • tavallista perhe-elämää
  • kokemusta siitä, että hänkin on tärkeä
  • mahdollisuutta olla lapsi ilman jatkuvaa huolta

Todellisuudessa kateuden kohteena ei yleensä ole sairastunut sisarus.

Kateuden kohteena on huomio, aika ja energia, joita sairaus väistämättä vie.

Se on tärkeä ero.

Mitä syömishäiriö tekee perheen arjelle?

Syömishäiriö ei vaikuta vain sairastuneeseen.

Se muuttaa koko perheen toimintaa.

Moni sisarus huomaa joutuvansa luopumaan asioista, jotka ennen tuntuivat itsestäänselviltä.

Esimerkiksi:

  • yhteiset ruokailut muuttuvat jännittyneiksi
  • perheen suunnitelmia joudutaan muuttamaan
  • vanhemmat ovat jatkuvasti huolissaan
  • keskustelut pyörivät sairauden ympärillä
  • koti tuntuu erilaiselta kuin ennen

Moni lapsi tai nuori kokee, että syömishäiriöstä tulee ikään kuin uusi perheenjäsen.

Se on läsnä kaikkialla.

Ruokapöydässä.

Lomamatkoilla.

Viikonloppuissa.

Perheen tunnelmassa.

Tällaisissa olosuhteissa vaikeat tunteet eivät ole poikkeus.

Ne ovat odotettava reaktio.

Miksi viha ja turhautuminen ovat tavallisia tunteita?

Kun elämä muuttuu sairauden vuoksi, myös menetyksen kokemus kasvaa.

Sisarus voi tuntea vihaa siitä, että:

  • sairaus hallitsee perheen elämää
  • vanhempien huomio kohdistuu lähes kokonaan toisaalle
  • suunnitelmat peruuntuvat
  • kotona on jatkuvasti huolta
  • kukaan ei kysy hänen voinnistaan

Usein viha kohdistuu tilanteeseen.

Ei sairastuneeseen sisarukseen ihmisenä.

Tämä on tärkeä erottaa toisistaan.

Moni sisarus ei ole vihainen veljelleen tai siskolleen.

Hän on vihainen sairaudelle, joka on muuttanut kaiken.

Voiko samaan aikaan rakastaa ja olla vihainen?

Kyllä voi.

Itse asiassa juuri tämä ristiriita on yksi yleisimmistä sisarusten kokemuksista.

Ihminen voi samaan aikaan:

  • rakastaa sisarustaan
  • olla huolissaan hänestä
  • toivoa hänen toipuvan
  • tuntea empatiaa hänen kärsimystään kohtaan

Ja samanaikaisesti:

  • olla turhautunut
  • ärsyyntynyt
  • vihainen
  • kateellinen
  • väsynyt tilanteeseen

Nämä tunteet eivät sulje toisiaan pois.

Ne voivat olla olemassa yhtä aikaa.

Usein ne kertovat siitä, kuinka merkityksellinen sairastunut sisarus on.

Miksi syyllisyys seuraa usein kateutta?

Monet sisarukset kokevat syyllisyyttä heti huomattuaan omat vaikeat tunteensa.

He saattavat ajatella:

”Minun ei pitäisi olla kateellinen.”

”Minun pitäisi vain tukea häntä.”

”Olen huono ihminen, kun tunnen näin.”

”Minulla ei ole oikeutta valittaa.”

Syyllisyys syntyy usein vertailusta.

Sisarus ajattelee, että koska toinen kärsii enemmän, hänen omilla tunteillaan ei ole oikeutta olla olemassa.

Todellisuudessa ihmisten kokemuksia ei voi laittaa kilpailuun.

Se, että yksi perheenjäsen kärsii vakavasti, ei poista muiden kokemusten merkitystä.

Sisaruksen suru ei vähennä sairastuneen surua.

Ja sairastuneen kärsimys ei tee sisaruksen tunteista vähemmän todellisia.

Miksi moni sisarus vaikenee omista tunteistaan?

Monet lapset ja nuoret alkavat tiedostamattaan suojella vanhempiaan.

He huomaavat nopeasti, kuinka kuormittuneita aikuiset ovat.

Siksi he voivat:

  • vaieta huolistaan
  • peittää surunsa
  • yrittää pärjätä yksin
  • olla aiheuttamatta lisähuolia
  • ottaa enemmän vastuuta kuin olisi tarpeen

Ulkopuolelta tämä voi näyttää vahvuudelta.

Todellisuudessa kyse voi olla lapsesta, joka kokee, ettei hänen tarpeilleen ole tilaa.

Moni syömishäiriöperheen sisarus oppii olemaan ”helppo lapsi”.

Hinta voi kuitenkin olla se, että omat tunteet jäävät käsittelemättä.

Miten vanhemmat voivat auttaa sisarusta vaikeiden tunteiden kanssa?

Ehkä tärkein asia on tehdä näkyväksi, että kaikki tunteet ovat sallittuja.

Sisarukselle voi sanoa esimerkiksi:

”On ymmärrettävää, että tämä tuntuu raskaalta.”

”Sinulla on lupa olla vihainen.”

”Sinulla on lupa olla surullinen.”

”Sinulla on lupa kaivata enemmän aikaa kanssamme.”

”Et ole huono veli tai sisko, vaikka tuntisit näin.”

Moni lapsi ei tarvitse valmiita ratkaisuja.

Usein hän tarvitsee ennen kaikkea kokemuksen siitä, että joku kuuntelee.

Että hänen tunteitaan ei vähätellä.

Että hänet nähdään.

Miksi kahdenkeskinen aika vanhemman kanssa on tärkeää?

Sisarukset kertovat tutkimuksissa toistuvasti kaipaavansa jotain hyvin yksinkertaista:

vanhemman jakamatonta huomiota.

Kyse ei välttämättä ole suurista asioista.

Merkityksellisiä voivat olla:

  • yhteinen kävely
  • automatka kahdestaan
  • kahvihetki
  • harrastukseen vieminen
  • iltasatu
  • pieni yhteinen tekeminen ilman sairaudesta puhumista

Nämä hetket viestivät lapselle:

”Minä näen sinut.”

”Sinä olet edelleen tärkeä.”

Milloin sisaruksen pahoinvoinnista kannattaa huolestua?

Vaikeat tunteet kuuluvat usein tilanteeseen.

Huolta kannattaa kuitenkin herätä, jos sisarus:

  • vetäytyy pitkäksi aikaa ystävistään
  • vaikuttaa jatkuvasti ahdistuneelta
  • on pitkään poikkeuksellisen surullinen
  • menettää kiinnostuksensa aiemmin tärkeisiin asioihin
  • alkaa oireilla itse syömiseen liittyvillä tavoilla
  • kokee voimakasta syyllisyyttä
  • puhuu toivottomasti tulevaisuudesta

Näissä tilanteissa kannattaa keskustella asiasta terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.

Varhainen tuki voi ehkäistä ongelmien syvenemistä.

Vaikeat tunteet eivät tarkoita, että olisi huono sisarus

Yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä syömishäiriöperheissä on ajatus, että hyvän sisaruksen pitäisi olla loputtoman ymmärtäväinen, kärsivällinen ja epäitsekäs.

Todellisuus on paljon inhimillisempi.

Hyvä sisarus voi olla:

  • huolissaan
  • surullinen
  • vihainen
  • kateellinen
  • turhautunut
  • uupunut

Ja silti rakastava, välittävä ja lojaali.

Vaikeat tunteet eivät tee lapsesta huonoa sisarusta.

Ne kertovat siitä, että hänkin elää keskellä kriisiä.

Kun yksi lapsi sairastuu, myös sisaruksen tunteet tarvitsevat tilaa

Syömishäiriö koskettaa koko perhettä.

Sairastunut lapsi tarvitsee hoitoa.

Vanhemmat tarvitsevat tukea jaksamiseensa.

Myös sisarukset tarvitsevat mahdollisuuden puhua niistä tunteista, joista on usein kaikkein vaikeinta kertoa.

Perheen hyvinvointi ei rakennu sille, että vaikeat tunteet piilotetaan.

Se rakentuu sille, että jokainen saa kokemuksen siitä, että hänen tunteensa ovat tärkeitä ja sallittuja.

Joskus kaikkein tärkein viesti, jonka sisarus voi kuulla, on hyvin yksinkertainen:

”Sinun tunteesi ovat ymmärrettäviä. Sinä et ole huono ihminen etkä huono sisarus niiden vuoksi.”

Lähteet

  • Heneghan A, Manitsa I, Livanou M, Treasure J. The Experiences of Having a Sibling With an Eating Disorder: A Systematic Review of the Literature. European Eating Disorders Review, 2024.
  • Jacobsen LM, Karlstad J, Stokland RA, Haugan G, Brinchmann BS. Experiences With Family Relationships Following Eating Disorders: A Roller Coaster of Emotions. BMC Psychiatry, 2025.
  • Fjermestad KW ym. “Do I Exist in This World, Really, or Is It Just Her?” Youths’ Perspectives of Living With a Sibling With Anorexia Nervosa. Eating Disorders, 2020.
Scroll to Top