Syömishäiriö ja ruokasäännöt: miksi järkipuhe ei aina auta?

Moni syömishäiriöön sairastuneen läheinen tunnistaa tilanteen.

Sairastunut tietää, että elimistö tarvitsee energiaa. Hän tietää, ettei yksittäinen suklaapatukka aiheuta hallitsematonta painonnousua. Hän tietää, että hiilihydraatit ovat tärkeä osa normaalia ravitsemusta.

Silti mikään ei muutu.

Läheisestä tilanne voi tuntua hämmentävältä:

”Jos hän tietää tämän kaiken, miksi hän ei vain toimi sen mukaan?”

Viimeaikainen tutkimus antaa tähän yllättävän vastauksen. Ongelma ei välttämättä ole tiedon puute. Ongelma voi liittyä siihen, miten ihminen suhtautuu omiin uskomuksiinsa ja kuinka joustavasti hän pystyy tarkastelemaan niitä.

Syömishäiriö ei johdu aina väärästä tiedosta ruoasta

Monet syömishäiriöistä kärsivät ovat erittäin perehtyneitä ravitsemukseen.

He osaavat kertoa:

• kuinka paljon proteiinia tarvitaan
• mitä hiilihydraatit tekevät elimistössä
• mitä seurauksia aliravitsemuksella on
• miksi säännöllinen syöminen on tärkeää

Silti syömiskäyttäytyminen voi pysyä muuttumattomana.

Tutkimusten kiinnostavin havainto ei ollut se, että syömishäiriöriskissä olevilla ihmisillä olisi enemmän väärää tietoa. Merkittävämpi löydös oli, että heidän ruokaan liittyvät uskomuksensa näyttivät olevan tavallista jäykempiä ja vaikeammin muutettavia.

Esimerkiksi ajatus:

”Sokeria kannattaa syödä kohtuudella”

voi vähitellen muuttua muotoon:

”Sokeri on haitallista”

ja lopulta muotoon:

”Sokeria ei saa syödä koskaan.”

Tässä vaiheessa kyse ei enää ole pelkästään ravitsemustiedosta. Kyse on siitä, että joustavasta ohjeesta on tullut ehdoton sääntö.

Miksi ruokasäännöt muuttuvat syömishäiriössä pakonomaisiksi?

Monet syömishäiriöihin liittyvät säännöt alkavat hyvää tarkoittavista tavoitteista:

• haluan syödä terveellisemmin
• haluan voida paremmin
• haluan huolehtia hyvinvoinnistani

Ongelma syntyy silloin, kun joustava ohje muuttuu ehdottomaksi säännöksi.

Esimerkiksi:

• ”Kannattaa syödä kasviksia” muuttuu ajatukseksi: ”Jokaisella aterialla täytyy olla täydellinen määrä kasviksia.”
• ”Sokerin käyttöä voi kohtuullistaa” muuttuu ajatukseksi: ”Sokeria ei saa koskaan syödä.”
• ”Liikunta tukee terveyttä” muuttuu ajatukseksi: ”Liikuntaa on pakko harrastaa riippumatta voinnista.”

Syömishäiriöihin liittyy usein juuri tällaista mustavalkoista ajattelua ja vaikeutta suhtautua sääntöihin joustavasti.

Miksi oikea tieto ei aina auta syömishäiriössä?

Tämä on yksi tärkeimmistä asioista, jonka läheisten olisi hyvä ymmärtää.

Kun syömishäiriötä sairastava ihminen sanoo:

”En voi syödä tätä.”

läheinen yrittää usein auttaa kertomalla faktoja:

• ”Yksi pulla ei lihota.”
• ”Elimistö tarvitsee hiilihydraatteja.”
• ”Tämä ruoka on täysin turvallista.”

Vaikka väitteet ovat totta, ne eivät välttämättä muuta käyttäytymistä.

Miksi?

Koska syömishäiriössä ongelma ei usein ole tiedollinen vaan emotionaalinen.

Pelko tuntuu todellisemmalta kuin tieto.

Ihminen ei toimi sen mukaan, minkä hän tietää olevan totta. Hän toimii sen mukaan, mikä tuntuu turvalliselta.

Tämän vuoksi väittely, vakuuttelu tai jatkuva oikean tiedon tarjoaminen harvoin ratkaisee ongelmaa yksinään. Vaikka tieto olisi oikeaa, se ei automaattisesti lisää psykologista joustavuutta.

Syömishäiriö ja kontrollin tarve: miksi säännöistä tulee niin tärkeitä?

Tutkimuksissa on noussut esiin ajatus, että syömishäiriökäyttäytymistä ylläpitävät usein välittömät psykologiset hyödyt.

Rajoittaminen voi tuottaa:

• hallinnan tunnetta
• turvallisuuden tunnetta
• onnistumisen kokemuksia
• ahdistuksen helpottumista

Ahmiminen voi hetkellisesti vähentää:

• stressiä
• yksinäisyyttä
• sisäistä jännitystä
• ahdistusta

Kompensaatiokäyttäytyminen voi hetkellisesti helpottaa:

• syyllisyyttä
• häpeää
• pelkoa

Vaikka käyttäytymisellä on pitkällä aikavälillä vakavia seurauksia, välitön helpotus voi ylläpitää oireita päivästä toiseen.

Miten kognitiivinen joustavuus auttaa syömishäiriöstä toipumisessa?

Viime vuosina syömishäiriötutkimuksessa on toistunut sama havainto.

Toipumisen kannalta keskeisiä näyttävät olevan:

• kognitiivinen joustavuus
• kyky sietää epävarmuutta
• kyky tarkastella omia uskomuksia uudelleen
• kyky kokeilla uusia toimintatapoja

eivätkä ainoastaan lisääntynyt ravitsemustieto.

Tämän vuoksi hoidossa ei yleensä pyritä vain korjaamaan uskomuksia.

Tavoitteena on myös auttaa ihmistä huomaamaan, että hän pystyy toimimaan turvallisesti silloinkin, kun vanhaa sääntöä ei noudateta täydellisesti.

Muutos syntyy usein kokemusten kautta, ei väittelyn kautta.

Miten auttaa syömishäiriötä sairastavaa läheistä?

Jos läheisesi sairastaa syömishäiriötä, tärkeä oivallus voi olla seuraava:

Hän ei välttämättä tarvitse lisää tietoa. Hän saattaa tarvita enemmän mahdollisuuksia harjoitella joustavuutta turvallisesti.

Usein ongelma ei ole:

• tiedon puute
• älykkyyden puute
• ymmärryksen puute

Vaan se, että pelko, epävarmuus tai kontrollin tarve ovat voimakkaampia kuin järkiperäinen tieto.

Tämän vuoksi syömishäiriöstä toipuminen ei ole vain tietojen korjaamista. Se on uudenlaisen suhteen rakentamista ruokaan, kehoon ja omiin ajatuksiin.

Läheiselle: miksi vakuuttelu harvoin auttaa?

Monen läheisen ensimmäinen ajatus on täysin ymmärrettävä:

”Jos saan hänet ymmärtämään, ettei tämä uskomus pidä paikkaansa, hänen on helpompi luopua siitä.”

Valitettavasti syömishäiriö toimii usein toisin.

Kun ruokaan liittyvä sääntö on kytkeytynyt pelkoon, turvallisuudentunteeseen tai kontrollin tarpeeseen, lisäperustelut eivät välttämättä vähennä sen voimaa. Ne voivat jopa vahvistaa väittelyä, jossa syömishäiriö yrittää löytää uusia perusteluja omille säännöilleen.

Tämän vuoksi läheisen ei yleensä tarvitse todistaa esimerkiksi sitä, että:

• hiilihydraatit eivät ole vaarallisia
• yksittäinen herkku ei aiheuta painonnousua
• ruokasääntö on epälooginen
• pelko on perusteeton

Moni sairastunut tietää nämä asiat jo järjen tasolla.

Ongelma ei välttämättä ole ymmärtämisessä vaan siinä, että pelko tuntuu edelleen todelta.

Sen sijaan että yrittäisit vakuuttaa, voit auttaa tutkimaan.

Voit esimerkiksi kysyä:

• Mitä tämä sääntö tekee elämässäsi?
• Mitä tämä sääntö antaa sinulle?
• Mitä tämä sääntö sinulta vie?
• Miten tämä sääntö vaikuttaa ihmissuhteisiisi?
• Millaista elämäsi olisi, jos tämä sääntö olisi hieman heikompi?

Tällaiset kysymykset eivät pakota puolustamaan vanhaa uskomusta tai luopumaan siitä heti. Ne voivat kuitenkin avata tilaa uudenlaiselle näkökulmalle.

Joskus suurin apu ei ole oikean vastauksen tarjoaminen.

Joskus suurin apu on turvallisen tilan luominen, jossa ihminen voi itse alkaa tutkia omia sääntöjään.

Miten ruokasääntöjä voi alkaa tutkia uudella tavalla?

Moni ajattelee, että syömishäiriöstä toipuminen tarkoittaa virheellisten uskomusten korjaamista.

Käytännössä tämä johtaa usein loputtomaan väittelyyn:

• Onko tämä ruoka terveellistä vai epäterveellistä?
• Lihottaako tämä vai ei?
• Onko tämä sääntö totta vai ei?

Kun uskomus liittyy turvallisuuteen, kontrolliin tai pelkoon, pelkkä lisätieto harvoin muuttaa sitä.

Siksi voi olla hyödyllisempää siirtää huomio pois uskomuksen totuusarvosta ja alkaa tutkia sen vaikutuksia.

Sen sijaan että kysytään:

”Onko tämä sääntö totta?”

voidaan kysyä:

”Miten tämä sääntö vaikuttaa elämääni?”

Tällainen tutkiva ja utelias lähestymistapa voi auttaa lisäämään psykologista joustavuutta ilman, että ajatusta tarvitsee ensin todistaa vääräksi.

Mitä tämä ruokasääntö tekee elämässäni?

Jos huomaat pitäväsi kiinni tiukasta ruokaan tai syömiseen liittyvästä säännöstä, voit pysähtyä tutkimaan sitä seuraavien kysymysten avulla.

Uskomuksen vaikutus elämään ja arvoihin

• Miten tästä ruokasäännöstä kiinnipitäminen auttaa minua elämään sellaista elämää, jota todella haluan elää?
• Miten tästä säännöstä hetkellinenkin hellittäminen voisi laajentaa elämääni?
• Viekö tämä sääntö minua kohti arvojani vai kauemmas niistä?
• Auttaako tämä sääntö minua rakentamaan merkityksellisiä ihmissuhteita?

Vaikutus ihmissuhteisiin

• Lisääkö tämä sääntö yhteyttä muihin ihmisiin vai eristääkö se minua?
• Mitä läheiseni ovat mahdollisesti menettäneet tämän säännön vuoksi?
• Mitä minä olen menettänyt tämän säännön vuoksi?

Pelkojen tutkiminen

• Mitä oikeastaan pelkään tapahtuvan, jos hetkeksi joustaisin tästä säännöstä?
• Mitä tämä sääntö yrittää suojata minussa?
• Voisiko olla mahdollista, että käytän tätä sääntöä välttääkseni jotakin muuta epämukavaa tunnetta tai kokemusta?

Terve itse-epäily

• Mistä olen oppinut, että tämä on ainoa oikea tapa toimia?
• Mistä tiedän, että tämä sääntö on välttämätön?
• Voisiko tilanteesta olla olemassa näkökulma, jota en vielä näe?
• Olenko valmis tutkimaan mahdollisuutta, että tämä sääntö saattaa olla tiukempi kuin tarvitsisi?

Toipuminen ei ala oikeasta vastauksesta vaan aidosta uteliaisuudesta

Syömishäiriöissä ongelmana ei useinkaan ole se, ettei ihminen tietäisi tarpeeksi.

Usein ongelma on, että mieli on tullut hyvin varmaksi yhdestä tavasta nähdä maailma.

Toipumisen kannalta ratkaisevaa voi olla oppia hetkeksi luopumaan tästä varmuudesta ja tutkimaan mahdollisuutta, että muitakin näkökulmia voisi olla olemassa.

Tavoitteena ei ole pakottaa itseä ajattelemaan toisin.

Tavoitteena on kehittää uteliaisuutta.

Ehkä tärkein kysymys ei ole:

”Onko tämä sääntö totta?”

vaan:

”Auttaako tämä sääntö minua rakentamaan sellaista elämää, jonka todella haluan itselleni?”

Yhteenveto: miksi oikea tieto ei aina auta syömishäiriössä?

Monet ihmiset ajattelevat, että syömishäiriö johtuu vääristä uskomuksista ruoasta ja painosta.

Tutkimukset viittaavat kuitenkin siihen, että vielä tärkeämpi tekijä voi olla tapa, jolla ihminen suhtautuu omiin uskomuksiinsa.

Siksi pelkkä valistaminen tai väittely ei yleensä riitä.

Toipuminen ei useinkaan ala siitä, että joku todistaa syömishäiriöön liittyvän uskomuksen vääräksi. Usein tärkeämpää on oppia tutkimaan uteliaasti, miten ruokaan liittyvät säännöt vaikuttavat omaan elämään, ihmissuhteisiin ja hyvinvointiin.

Juuri tällainen psykologinen joustavuus näyttää olevan yksi keskeisistä tekijöistä syömishäiriöstä toipumisessa.