Rauta-arvojen paradoksi ja 4 muuta yllättävää löydöstä: miten verikokeet voivat paljastaa nuoren nälkiintymisen?
Moni vanhempi huokaisee helpotuksesta, kun syömishäiriötä sairastavan nuoren verikokeet tulevat takaisin ”normaaleina”.
Ajatus on ymmärrettävä.
Jos elimistö kärsii vakavasta energiavajeesta, eikö verikokeissa pitäisi näkyä selviä hälytysmerkkejä?
Yllättävää kyllä, vastaus on usein ei.
Tämä on yksi syömishäiriöiden diagnostiikan suurimmista haasteista.
Vastaanotollani kohtaan säännöllisesti nuoria, joiden elimistö on vakavasti aliravittu, vaikka monet tavalliset laboratoriokokeet näyttävät täysin normaaleilta. Joskus jopa päinvastoin: arvot, joiden odottaisi laskevan, ovatkin koholla.
Tuore pediatrinen tutkimus auttaa ymmärtämään tätä biologista paradoksia. Tutkimuksen tulokset tukevat myös kliinistä havaintoa siitä, että nälkiintynyt elimistö ei käyttäydy laboratoriokokeissa tavalla, jota intuitiivisesti odottaisimme.
Tässä viisi tärkeää havaintoa, jotka jokaisen syömishäiriöitä hoitavan lääkärin, vanhemman ja sairastuneen olisi hyvä tietää.
1. Korkea ferritiini ei aina tarkoita hyviä rautavarastoja
Moni yhdistää ferritiinin rautavarastoihin.
Tavallisesti ajattelemme, että mitä korkeampi ferritiini, sitä parempi tilanne.
Syömishäiriöissä tämä ei kuitenkaan aina pidä paikkaansa.
Tutkimuksessa havaittiin, että vaikeasti aliravituilla nuorilla ferritiini oli usein korkeampi kuin lievemmin aliravituilla.
Tämä on yksi anoreksian tunnetuimmista laboratorioparadokseista.
Kohonnut ferritiini ei tässä tilanteessa yleensä tarkoita:
- erinomaista ravitsemustilaa
- runsaita rautavarastoja
- hyvää terveyttä
Se voi olla merkki siitä, että elimistö on sopeutunut pitkäaikaiseen energiavajeeseen.
Erityisen tärkeää on ymmärtää, ettei kyse yleensä ole tulehduksesta. Monilla anoreksiaa sairastavilla CRP ja muut tulehdusarvot ovat täysin normaalit samaan aikaan, kun ferritiini on koholla.
Vastaanotollani olen nähnyt tämän ilmiön lukuisia kertoja.
Usein juuri silloin, kun ravitsemushoito alkaa purra ja paino lähtee nousuun, ferritiini alkaa laskea.
Toisin sanoen ferritiinin lasku voi joskus olla merkki toipumisesta eikä ongelman pahenemisesta.
2. Normaali prealbumiini ei sulje pois vakavaa nälkiintymistä
Prealbumiinia on pitkään pidetty tärkeänä ravitsemustilan mittarina.
Moni lääkäri on oppinut ajattelemaan, että matala prealbumiini kertoo aliravitsemuksesta.
Nuorten anoreksiassa tilanne on kuitenkin monimutkaisempi.
Tutkimuksessa prealbumiini ei kyennyt erottamaan vakavasti aliravittuja nuoria lievemmin sairastuneista.
Tämä on tärkeä käytännön viesti.
Normaali prealbumiini ei tarkoita, että ravitsemustila olisi kunnossa.
Se ei myöskään tarkoita, ettei nuori olisi vakavasti sairas.
Anoreksian aiheuttama nälkiintyminen on usein niin sanottua marasmista nälkiintymistä, jossa elimistö pyrkii suojelemaan välttämättömiä valkuaisainevarastojaan mahdollisimman pitkään.
Siksi osa verikokeista voi näyttää yllättävän hyviltä vielä pitkään.
3. Komplementti C3 voi olla yksi parhaista nälkiintymisen mittareista
Tutkimuksen kiinnostavin löydös liittyi komplementti C3 -proteiiniin.
Sitä käytetään tavallisesti immuunijärjestelmän tutkimisessa, mutta tässä tutkimuksessa se osoittautui erittäin herkäksi ravitsemustilan mittariksi.
Vaikeasti aliravituilla nuorilla C3-arvot olivat selvästi matalampia kuin lievemmin sairastuneilla.
Miksi tämä on tärkeää?
Koska C3 näyttää reagoivan suoraan ravitsemustilan muutoksiin.
Kun nuori saa riittävästi energiaa ja paino alkaa korjaantua, myös C3 nousee.
Toisin sanoen kyseessä ei ole pelkästään sairauden mittari.
Se voi toimia myös toipumisen mittarina.
Tulevaisuudessa C3 saattaa muodostua merkittäväksi työkaluksi syömishäiriöiden vakavuuden arvioinnissa.
4. Transferriini ja keruloplasmiini kertovat pitkäaikaisesta energiavajeesta
Yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä syömishäiriöissä on, että elimistö reagoi nopeasti kaikkiin puutoksiin.
Todellisuudessa osa muutoksista kertoo pitkäaikaisesta kuormituksesta.
Transferriini ja keruloplasmiini ovat tästä hyviä esimerkkejä.
Matalat arvot voivat viitata siihen, että:
- energiavaje on jatkunut pitkään
- elimistön proteiiniaineenvaihdunta on häiriintynyt
- maksan toimintaan kohdistuu huomattavaa metabolista stressiä
Nämä muutokset eivät näy peiliin katsomalla.
Ne eivät välttämättä näy edes painossa.
Mutta ne voivat näkyä verikokeissa.
Siksi pelkkä painon tarkastelu ei koskaan riitä syömishäiriön vakavuuden arviointiin.
5. Epätyypillinen anoreksia voi olla vakava sairaus, vaikka paino olisi normaali
Ehkä tärkein tutkimuksen viesti liittyy epätyypilliseen anoreksiaan.
Moni ajattelee edelleen, että syömishäiriö näkyy aina voimakkaana alipainona.
Todellisuudessa näin ei ole.
Epätyypillisessä anoreksiassa henkilö voi:
- rajoittaa syömistä voimakkaasti
- kärsiä lihomisen pelosta
- olla pakkomielteisen huolissaan painostaan
- menettää huomattavan määrän painoa
ja silti olla painoindeksiltään normaalipainoinen tai jopa ylipainoinen.
Tämä tekee sairaudesta helposti näkymättömän.
Siksi verikokeet voivat tarjota arvokasta lisätietoa tilanteesta.
Tutkimus osoitti, että myös epätyypillistä anoreksiaa sairastavilla nuorilla voidaan havaita biologisia muutoksia, vaikka ne eivät yleensä ole yhtä voimakkaita kuin vakavasti alipainoisilla.
Viesti on selvä:
Normaali paino ei sulje pois vakavaa syömishäiriötä.
Miksi normaalit verikokeet voivat johtaa harhaan?
Tämä on yksi tärkeimmistä asioista, jonka haluan vanhempien ymmärtävän.
Anoreksiassa elimistö tekee kaikkensa selviytyäkseen.
Se hidastaa aineenvaihduntaa.
Se säästää energiaa.
Se suojaa elintärkeitä toimintoja.
Tämän vuoksi monet tavalliset laboratoriokokeet voivat pysyä pitkään normaaleina.
Normaalit tutkimustulokset eivät siis automaattisesti tarkoita normaalia terveydentilaa.
Tästä syystä syömishäiriön arviointi perustuu aina kokonaisuuteen:
- painon muutokseen
- ruokailukäyttäytymiseen
- psyykkisiin oireisiin
- fyysisiin oireisiin
- lääkärin tutkimukseen
- laboratoriolöydöksiin
Mikään yksittäinen verikoe ei yksin ratkaise tilannetta.
Mitä tästä voidaan oppia?
Tutkimus haastaa meidät tarkastelemaan syömishäiriöiden biologisia vaikutuksia aiempaa tarkemmin.
Erityisesti se muistuttaa siitä, että:
- korkea ferritiini voi olla merkki aliravitsemuksesta
- normaali prealbumiini ei sulje pois vakavaa sairautta
- komplementti C3 voi olla tärkeä nälkiintymisen mittari
- transferriini ja keruloplasmiini kertovat pitkäaikaisesta energiavajeesta
- myös epätyypillinen anoreksia jättää jälkiä elimistöön
Ehkä kaikkein tärkein viesti on kuitenkin tämä:
Syömishäiriön vakavuutta ei voi arvioida pelkän painon tai yksittäisen verikokeen perusteella.
Joskus kaikkein huolestuttavin tilanne on juuri silloin, kun nuori näyttää ulospäin pärjäävän hyvin ja tavalliset laboratoriokokeet näyttävät normaaleilta, vaikka elimistö kärsii syvästä energiavajeesta.
Siksi syömishäiriöiden hoidossa tarvitaan kokonaisvaltaista arviota, kokemusta ja ymmärrystä siitä, miten poikkeuksellisella tavalla nälkiintynyt elimistö osaa peittää hädän merkkinsä.
