Miksi nuoruudessa saatu psykiatrinen diagnoosi voi muuttua? Uusi tutkimus haastaa käsityksen pysyvistä diagnooseista
Moni nuori tai vanhempi ajattelee, että psykiatrinen diagnoosi on lopullinen vastaus siihen, mistä oireissa on kyse. Todellisuudessa mielenterveyden häiriöt kehittyvät ajan myötä, ja nuoruudessa annettu diagnoosi voi myöhemmin tarkentua, muuttua tai täydentyä toisella diagnoosilla. Tuore pitkittäistutkimus osoittaa, että tämä ei ole poikkeus vaan varsin tavallinen ilmiö.
Psykiatriset diagnoosit eivät ole nuoruudessa aina pysyviä
Tuore tutkimus seurasi nuoria heidän siirtyessään lasten- ja nuorisopsykiatriasta aikuisten mielenterveyspalveluihin. Keskeinen havainto oli, että merkittävällä osalla nuorista diagnoosi muuttui seurannan aikana.
Miksi diagnoosi voi muuttua?
Nuoruus on aivojen, identiteetin ja tunne-elämän voimakkaan kehityksen aikaa. Samat oireet voivat liittyä useisiin eri häiriöihin.
Esimerkiksi:
- sosiaalinen vetäytyminen voi liittyä masennukseen, autismikirjon häiriöön, syömishäiriöön tai alkavaan psykoosisairauteen
- keskittymisvaikeudet voivat liittyä ADHD:hen, ahdistukseen, univajeeseen tai masennukseen
- tunne-elämän voimakas kuormittuminen voi näkyä monella eri tavalla ennen kuin tarkempi diagnoosi on mahdollista tehdä
Psykiatriassa diagnoosi perustuu aina siihen tietoon, joka arviointihetkellä on käytettävissä. Ajan myötä kuva usein tarkentuu.
Mitä tämä tarkoittaa syömishäiriöiden kohdalla?
Syömishäiriöissä diagnoosin muuttuminen tai täydentyminen ei ole harvinaista.
Nuori voi aluksi hakeutua hoitoon esimerkiksi:
- laihtumisen vuoksi
- ahdistusoireiden vuoksi
- koulunkäynnin vaikeuksien vuoksi
- sosiaalisen vetäytymisen vuoksi
Vasta myöhemmin voidaan tunnistaa esimerkiksi:
- autismikirjon piirteitä
- ADHD
- pakko-oireinen häiriö
- persoonallisuuden kehitykseen liittyviä haasteita
- mielialahäiriöitä
Joskus syömishäiriö on näkyvin oire, vaikka taustalla vaikuttaa laajempi neuropsykiatrinen tai psyykkinen kokonaisuus.
Entä jos diagnoosi muuttuu vakavammaksi?
Monia huolestuttaa ajatus siitä, että esimerkiksi ahdistuneisuus tai syömishäiriö voisi myöhemmin muuttua psykoosisairaudeksi.
Todellisuudessa kyse ei yleensä ole siitä, että yksi sairaus muuttuisi toiseksi. Todennäköisemmin taustalla ollut alttius tai oirekokonaisuus tulee vähitellen näkyväksi.
Esimerkiksi osa skitsofreniaspektrin häiriöistä alkaa vuosia kestävällä esivaiheella, jossa voi esiintyä:
- ahdistuneisuutta
- masennusta
- sosiaalista vetäytymistä
- toimintakyvyn heikkenemistä
- erikoisia ajatuskulkuja tai epäluuloisuutta
Tämän vuoksi pitkäaikainen seuranta on usein tärkeämpää kuin yksittäinen diagnoosinimike.
Mitä yhteistä autismilla ja skitsofrenialla on?
Tutkimuksen mukaan molemmissa häiriöissä esiintyy usein:
- sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeuksia
- tunneilmaisun poikkeavuuksia
- vaikeutta tulkita muiden aikomuksia
- joustamattomuutta ajattelussa
- poikkeavaa aistitiedon käsittelyä
- yksinäisyyttä ja sosiaalista vetäytymistä
Historiallisesti nämä häiriöt jopa nähtiin osittain samaan jatkumoon kuuluvina ennen kuin autismi erotettiin omaksi diagnoosikseen.
Mitä eroja kuitenkin löytyy autismin ja skitsofrenian välillä?
Artikkelissa korostetaan, että häiriöt eivät ole sama asia.
Autismissa
Tyypillisesti havaitaan:
- elinikäinen neurokehityksellinen poikkeavuus
- vaikeudet alkavat lapsuudessa
- rutiinien ja ennustettavuuden tarve
- sosiaalinen erilaisuus ilman harhaluuloja tai psykoosia
Skitsofreniassa
Tyypillisesti havaitaan:
- myöhempi alkamisikä
- harhaluulot
- aistiharhat
- ajattelun häiriöt
- toimintakyvyn heikkeneminen sairauden myötä
Autismikirjon piirteet voivat kuitenkin esiintyä samanaikaisesti skitsofrenian kanssa.
Autismikirjo, ylikontrolli ja syömishäiriöt
Viime vuosien tutkimukset ovat osoittaneet, että erityisesti anoreksia nervosassa esiintyy tavallista enemmän:
- autismikirjon piirteitä
- perfektionismia
- voimakasta tunnollisuutta
- joustamattomuutta
- ylikontrollia
Joskus nämä piirteet tunnistetaan vasta vuosia alkuperäisen syömishäiriödiagnoosin jälkeen.
Tämä voi olla potilaalle helpottava kokemus. Oireiden taustalta voi löytyä selitys, joka auttaa ymmärtämään, miksi tietyt haasteet ovat jatkuneet myös syömishäiriöoireiden helpottumisen jälkeen.
Diagnoosi ei määritä ihmistä
Yksi tutkimuksen tärkeimmistä opetuksista on, että mielenterveyden häiriöt eivät aina noudata selkeitä diagnoosirajoja.
Psykiatriset diagnoosit ovat työkaluja, joiden avulla pyritään ymmärtämään oireita ja suunnittelemaan hoitoa. Ne eivät ole muuttumattomia leimoja.
Hyvä hoito perustuu siihen, että oireita arvioidaan säännöllisesti ja ollaan valmiita tarkentamaan käsitystä tilanteesta uuden tiedon kertyessä.
Mitä tästä kannattaa oppia?
Jos sinä tai läheisesi on saanut nuoruudessa psykiatrisen diagnoosin, diagnoosin muuttuminen ei automaattisesti tarkoita virhettä tai epäonnistumista hoidossa.
Päinvastoin.
Monissa tapauksissa se kertoo siitä, että tilanteesta on saatu enemmän tietoa ja ymmärrys oireiden taustatekijöistä on tarkentunut.
Tärkein kysymys ei usein ole: ”Mikä diagnoosi minulla on?”
Vaan:
”Mitä oireiden taustalla tapahtuu, miten se vaikuttaa toimintakykyyni ja millaisesta hoidosta hyödyn juuri nyt?”
Yhteenveto
Nuoruudessa annetut psykiatriset diagnoosit muuttuvat tutkimusten perusteella varsin usein. Erityisesti syömishäiriöiden, autismikirjon, ADHD:n, ahdistuneisuushäiriöiden ja mielialahäiriöiden välillä esiintyy oireiden päällekkäisyyttä, joka voi vaikeuttaa varhaista diagnostiikkaa. Diagnoosin muuttuminen ei yleensä tarkoita, että alkuperäinen arvio olisi ollut väärä, vaan että oirekuva on tarkentunut kehityksen ja seurannan myötä.
Pitkäjänteinen hoitosuhde, säännöllinen arviointi ja avoimuus diagnoosin tarkentumiselle ovat usein tärkeämpiä kuin yhden diagnoosin pitäminen muuttumattomana vuodesta toiseen.
