Miksi anoreksiaa sairastava vetäytyy ystävistään?
Syömishäiriö kaventaa elämää paljon enemmän kuin ruokailua
”En enää jaksanut vastata viesteihin.”
”En halunnut tavata ketään.”
”Oli helpompaa jäädä kotiin kuin lähteä ystävien kanssa ulos.”
Moni anoreksiaa sairastava tunnistaa nämä ajatukset.
Läheisille muutos voi olla hämmentävä.
Aiemmin sosiaalinen, iloinen ja ystäviensä seurasta nauttiva ihminen alkaa vähitellen vetäytyä.
Viesteihin vastataan harvemmin.
Tapaamisia perutaan.
Harrastukset jäävät.
Ystävyyssuhteet etääntyvät.
Usein läheiset alkavat pohtia:
”Eikö hän enää välitä meistä?”
Todellisuudessa kyse on yleensä aivan muusta.
Moni anoreksiaa sairastava kaipaa ystäviään enemmän kuin koskaan, mutta samalla heidän tapaamisensa alkaa tuntua yhä vaikeammalta.
Juuri tämä tekee sairaudesta niin yksinäisen.
Anoreksia ei eristä ihmistä yhdessä yössä
Vetäytyminen tapahtuu harvoin äkillisesti.
Useimmiten se alkaa pienistä asioista.
Ensin jää väliin yksi kahvihetki.
Sitten yhdet juhlat.
Sitten ravintolakäynti.
Sitten harrastus.
Lopulta yhteydenpito vähenee lähes huomaamatta.
Moni sairastunut ei itsekään huomaa muutosta silloin, kun se tapahtuu.
Mutta kuukausien aikana elämä alkaa kaventua.
Ja juuri tämä on yksi anoreksian vakavimmista seurauksista.
Sairauden vaikutukset eivät rajoitu ruokaan.
Ne alkavat vähitellen ulottua kaikkeen siihen, mikä tekee elämästä merkityksellistä.
Miksi ystävien tapaaminen alkaa ahdistaa?
Monet sosiaaliset tilanteet liittyvät ruokaan.
Ystävät ehdottavat:
- kahvilaa
- ravintolaa
- juhlia
- elokuvailtaa herkkujen kanssa
- yhteistä illanviettoa
Kun syöminen alkaa herättää pelkoa, myös nämä tilanteet alkavat tuntua uhkaavilta.
Mieleen voi nousta ajatuksia:
”Entä jos joudun syömään jotain pelottavaa?”
”Entä jos joku huomaa, miten vähän syön?”
”Entä jos menetän kontrollin?”
Lopulta helpoin ratkaisu näyttää olevan jäädä kotiin.
Lyhyellä aikavälillä ahdistus helpottaa.
Pitkällä aikavälillä yksinäisyys lisääntyy.
Häpeä eristää tehokkaammin kuin mikään muu
Syömishäiriöihin liittyy usein voimakasta häpeää.
Moni sairastunut ajattelee:
”Kukaan ei ymmärtäisi tätä.”
”Muut pitäisivät minua outona.”
”En halua huolestuttaa ketään.”
”En halua olla taakka.”
Siksi todellisista ajatuksista puhutaan harvoin.
Ulkopuolelta vetäytyminen voi näyttää välinpitämättömyydeltä.
Sisäisesti ihminen saattaa kärsiä voimakkaasta yksinäisyydestä.
Monet kuvaavat jälkeenpäin, että he tunsivat olevansa erossa muista ihmisistä jo kauan ennen kuin lopettivat tapaamisten järjestämisen.
Aliravitsemus vähentää kiinnostusta sosiaalisiin suhteisiin
Vetäytyminen ei johdu pelkästään ahdistuksesta.
Myös aliravitsemus vaikuttaa asiaan.
Kun elimistö ei saa riittävästi energiaa, aivot alkavat säästää voimavaroja.
Tämä voi näkyä:
- aloitekyvyn heikkenemisenä
- lisääntyneenä väsymyksenä
- kiinnostuksen vähenemisenä
- tunne-elämän kaventumisena
- sosiaalisen aktiivisuuden laskuna
Moni kuvaa jälkikäteen, ettei hänellä yksinkertaisesti ollut energiaa ylläpitää ihmissuhteita.
Kyse ei ollut välinpitämättömyydestä.
Voimavarat olivat kuluneet selviytymiseen.
”En jaksa enää selittää”
Moni anoreksiaa sairastava väsyy jatkuvasti selittämään.
Ystävät kysyvät:
”Miksi et syö?”
”Miksi et tule mukaan?”
”Onko kaikki hyvin?”
Kysymykset ovat yleensä välittämisen osoituksia.
Silti niihin vastaaminen voi tuntua raskaalta.
Varsinkin silloin, kun ihminen ei itsekään täysin ymmärrä, mitä hänelle tapahtuu.
Siksi vetäytyminen alkaa tuntua helpommalta kuin jatkuva selittäminen.
Sosiaalinen vertailu lisää ulkopuolisuuden tunnetta
Tutkimuksissa anoreksiaa sairastavat kuvaavat muita useammin voimakasta sosiaalista vertailua.
Vertailu voi kohdistua:
- painoon
- ulkonäköön
- syömiseen
- liikuntaan
- menestymiseen
- sosiaalisiin taitoihin
Ystävän tapaaminen ei välttämättä tunnu yhteydeltä.
Se voi tuntua tilanteelta, jossa omaa arvoa arvioidaan jatkuvasti.
Jos jokainen kohtaaminen herättää riittämättömyyttä, vetäytyminen alkaa näyttää turvallisemmalta vaihtoehdolta.
Anoreksia vie suuren osan mielen kapasiteetista
Monet yllättyvät kuullessaan, kuinka paljon syömishäiriö kuluttaa psyykkistä energiaa.
Ajatukset voivat pyöriä lähes jatkuvasti:
- ruoassa
- liikunnassa
- kaloreissa
- painossa
- kehonkuvassa
Moni toipunut kuvaa jälkikäteen:
”Anoreksia oli kuin kokopäivätyö, joka pyöri mielessä koko ajan.”
Kun suuri osa energiasta sitoutuu sairauteen, ystävyyssuhteille jää vähemmän tilaa.
Yksinäisyys voi ylläpitää anoreksiaa
Vetäytyminen ei ole vain seuraus anoreksiasta.
Se voi myös ylläpitää sairautta.
Syntyy helposti noidankehä:
- Anoreksia lisää vetäytymistä.
- Vetäytyminen lisää yksinäisyyttä.
- Yksinäisyys lisää pahaa oloa.
- Paha olo vahvistaa syömishäiriöoireita.
Tämän vuoksi yhteyden palautuminen muihin ihmisiin on usein tärkeä osa toipumista.
Mitä läheinen voi tehdä?
Jos läheisesi sairastaa anoreksiaa, älä automaattisesti tulkitse vetäytymistä välinpitämättömyydeksi.
Usein juuri silloin yhteydellä olisi suurin merkitys.
Voit esimerkiksi:
- lähettää viestin ilman painetta vastata heti
- ehdottaa yhdessäoloa, joka ei keskity ruokaan
- osoittaa kiinnostusta ihmiseen, ei vain sairauteen
- jatkaa yhteydenpitoa, vaikka toinen vetäytyisi
Joskus tärkein viesti on yksinkertaisesti:
”Sinun ei tarvitse selvitä tästä yksin.”
Toipuminen tarkoittaa usein ystävien takaisin löytämistä
Moni ajattelee, että anoreksiasta toipuminen tarkoittaa ennen kaikkea syömisen normalisoitumista.
Se on tärkeä osa toipumista.
Mutta usein tapahtuu jotain muutakin.
Elämä alkaa jälleen laajentua.
Tilaa tulee:
- ystäville
- harrastuksille
- naurulle
- spontaaniudelle
- yhteisille hetkille
- läheisyydelle
Monet toipuneet kuvaavatkin kaipaavansa kaikkein eniten juuri tätä.
Ei tiettyä painoa.
Vaan elämää, joka oli jäänyt sairauden alle.
Yhteenveto
Anoreksiaa sairastava vetäytyy ystävistään harvoin siksi, ettei välittäisi heistä.
Useammin taustalla ovat:
- ruokailuun liittyvä ahdistus
- häpeä
- sosiaalinen vertailu
- aliravitsemuksen vaikutukset aivoihin
- uupumus
- voimakas yksinäisyys
Siksi anoreksian vaikutukset ulottuvat paljon ruokailua pidemmälle.
Ne voivat koskettaa ihmisen tärkeimpiä ihmissuhteita ja tunnetta siitä, että kuuluu muiden joukkoon.
Ja juuri siksi yksi toipumisen tärkeimmistä tavoitteista ei ole vain syömisen normalisoituminen.
Se on yhteyden palautuminen.
Yhteyden ruokaan.
Yhteyden omaan itseen.
Ja yhteyden muihin ihmisiin.
