Miksi anoreksiassa kontrollista luopuminen voi tuntua pelottavammalta kuin itse sairaus?

Moni anoreksiaa sairastava tunnistaa tilanteen.

Lääkäri, terapeutti tai läheinen ehdottaa muutosta:

• syö hieman enemmän
• jätä yksi liikuntakerta väliin
• älä punnitse itseäsi tänään
• syö jotain, mitä et ole etukäteen suunnitellut

Ulkopuolisen silmin kyse voi näyttää pieneltä muutokselta. Sairastuneen näkökulmasta kyse voi tuntua valtavalta riskiltä.

Moni kuvaa kokevansa voimakasta ahdistusta, pelkoa tai jopa paniikin kaltaisia tuntemuksia silloin, kun jokin tuttu sääntö rikkoutuu.

Miksi näin tapahtuu?

Viime vuosien tutkimukset viittaavat siihen, että anoreksiassa kyse ei välttämättä ole pelkästään ruoasta, painosta tai ulkonäöstä. Taustalla voivat vaikuttaa myös ylikontrolli, epävarmuuden sietämättömyys, perfektionismi, märehtiminen sekä voimakas tarve kokea turvallisuutta kontrollin kautta.

Kyse ei välttämättä ole ruoasta

Anoreksia määritellään syömishäiriöksi, mutta tutkimuksissa on havaittu, että monilla sairastuneilla esiintyy myös piirteitä, jotka liittyvät kontrolliin ja sääntöjen noudattamiseen.

Näitä voivat olla esimerkiksi:

• korkea tunnollisuus
• perfektionismi
• virheiden välttäminen
• voimakas itsekuri
• kognitiivinen joustamattomuus
• vaikeus sietää epävarmuutta

Moni sairastunut kuvaa olleensa tunnollinen, vastuullinen ja vaativa itseään kohtaan jo kauan ennen syömishäiriön puhkeamista.

Esimerkki 1: Kalorien laskeminen ei välttämättä kerro ruoasta

Kuvitellaan henkilö, joka laskee jokaisen kalorin tarkasti.

Ulkopuolinen saattaa ajatella:

”Hän vain pelkää lihomista.”

Todellisuudessa tilanteen taustalla voi olla paljon muutakin.

Kalorien laskeminen voi tuottaa tunteen siitä, että ainakin yksi asia elämässä on varmasti hallinnassa.

Jos elämässä on:

• stressiä
• epävarmuutta tulevaisuudesta
• ihmissuhdehaasteita
• vaikeita tunteita

ruoan kontrollointi voi hetkellisesti rauhoittaa oloa.

Helpotus jää kuitenkin usein lyhytaikaiseksi. Pian mieli haluaa varmistaa tilanteen uudelleen, ja kontrolli alkaa vaatia yhä enemmän tilaa elämästä.

Esimerkki 2: Pakonomainen liikunta ei aina johdu liikunnan ilosta

Moni anoreksiaa sairastava kertoo, ettei liikunta enää tunnu nautinnolliselta.

Silti sitä on pakko tehdä.

Lenkille voidaan lähteä:

• väsyneenä
• sairaana
• huonossa säässä
• lääkärin kehotuksista huolimatta

Tällöin kyse ei välttämättä ole liikunnan tuottamasta mielihyvästä.

Liikunta voi toimia keinona vähentää ahdistusta.

Jos liikuntakerta jää väliin, seurauksena voi olla voimakas levottomuus, syyllisyys tai pelko. Liikunta alkaa silloin muistuttaa samaa mekanismia kuin pakko-oireisessa häiriössä esiintyvät rituaalit: se tuo hetkellisen helpotuksen vaikeaan tunteeseen.

Esimerkki 3: ”Tiedän, ettei tässä ole järkeä, mutta en pysty lopettamaan”

Tämä on yksi yleisimmistä anoreksiasta toipuvien kuvauksista.

Moni tietää järjellä, että:

• yksi ateria ei muuta kaikkea
• yksi lepopäivä ei aiheuta katastrofia
• painon tarkistamatta jättäminen ei muuta todellisuutta

Silti käyttäytymisen muuttaminen voi tuntua lähes mahdottomalta.

Tämä kertoo siitä, ettei kyse yleensä ole tiedon puutteesta.

Kyse on usein pelosta.

Mieli yrittää suojella ihmistä epävarmuudelta, vaikka käytetty keino samalla ylläpitäisi sairautta.

Mitä tapahtuu, kun kontrollia yrittää vähentää?

Moni yllättyy siitä, että kontrollista luopuminen voi alkuvaiheessa lisätä ahdistusta.

Jos henkilö esimerkiksi:

• lopettaa kalorien laskemisen
• vähentää punnitsemista
• syö joustavammin
• pitää ylimääräisen lepopäivän

olotila ei välttämättä helpotu heti.

Päinvastoin.

Ahdistus voi hetkellisesti lisääntyä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että muutos olisi väärä. Usein kyse on siitä, että mieli kohtaa ensimmäistä kertaa epävarmuuden ilman vanhaa turvakeinoa.

Samalla syntyy mahdollisuus oppia, että epävarmuutta voi kestää ilman kontrollin jatkuvaa lisäämistä.

Miksi perfektionismi ylläpitää anoreksiaa?

Perfektionismi ei useinkaan tarkoita täydellisyyden tavoittelua.

Useammin kyse on virheiden pelosta.

Monen mielessä ajatus ei ole:

”Haluan olla täydellinen.”

Vaan:

”En saa epäonnistua.”

Tämä voi näkyä:

• ruokailussa
• opiskelussa
• työssä
• liikunnassa
• ihmissuhteissa

Virheiden välttäminen alkaa vähitellen ohjata elämää niin paljon, että spontaanius, joustavuus ja ilo jäävät taka-alalle.

Kun oma arvo alkaa riippua suoriutumisesta

Pitkittyessään anoreksia voi vaikuttaa siihen, miten ihminen arvioi itseään.

Mielessä voivat pyöriä kysymykset:

• Söinkö oikein?
• Liikuinko tarpeeksi?
• Olinko riittävän tehokas?
• Teinkö virheitä?
• Olinko tarpeeksi hyvä?

Tällöin oma arvo alkaa vähitellen rakentua suoriutumisen ympärille.

Hyvä päivä tarkoittaa päivää, jolloin säännöistä on onnistuttu pitämään kiinni.

Huono päivä tarkoittaa päivää, jolloin suunnitelma ei toteutunut täydellisesti.

Tämä tekee elämästä hyvin kuormittavaa.

Miltä toipuminen käytännössä voi näyttää?

Toipuminen alkaa harvoin suurista muutoksista.

Usein kyse on pienistä harjoituksista, jotka lisäävät vähitellen joustavuutta.

Esimerkiksi:

• yksi ateria ilman kalorien laskemista
• yksi ruoka ilman punnitsemista
• yksi ylimääräinen lepopäivä
• spontaani kahvihetki ystävän kanssa
• uuden ruoan kokeileminen
• luvan antaminen keskeneräisyydelle

Nämä voivat kuulostaa pieniltä asioilta.

Ylikontrolloidulle mielelle ne voivat olla suuria rohkeuden tekoja.

Mitä tutkimukset nykyään ehdottavat?

Yhä useammat tutkimukset viittaavat siihen, että anoreksiaan liittyy usein:

• ylikontrollia
• epävarmuuden sietämättömyyttä
• perfektionismia
• märehtimistä
• pakonomaisia ajattelumalleja
• vaikeutta joustaa omista säännöistä

Tämän vuoksi pelkkä syömisen muuttaminen ei aina riitä.

Toipumisessa tarvitaan usein myös uudenlaisia taitoja:

• epävarmuuden sietämistä
• tunteiden tunnistamista
• joustavuuden harjoittelua
• itsemyötätuntoa
• yhteyttä toisiin ihmisiin

Yhteenveto

Monelle anoreksiaa sairastavalle vaikeinta ei ole syöminen.

Vaikeinta voi olla epävarmuuden sietäminen ilman kontrollia.

Kun kontrolli on vuosien ajan tuonut turvallisuuden tunnetta, siitä luopuminen voi tuntua pelottavalta. Siksi anoreksiasta toipuminen ei tarkoita pelkästään suhteen muuttamista ruokaan.

Se tarkoittaa myös uudenlaisen turvallisuuden rakentamista.

Turvallisuuden, joka ei perustu jatkuvaan kontrolliin, vaan joustavuuteen, ihmissuhteisiin, tunteiden kohtaamiseen ja siihen oivallukseen, että elämässä kaikkea ei tarvitse eikä voi hallita täydellisesti.

Lähteet

Foerde, K., Steinglass, J. E., Walsh, B. T., & Simpson, H. B. (2025). Exaggerated frontoparietal control over cognitive effort-based decision-making in young women with anorexia nervosa. Molecular Psychiatry, 30(3), 861–869. https://doi.org/10.1038/s41380-024-02712-4

Göller, S., Nickel, K., Horster, I., Endres, D., Zeeck, A., Domschke, K., & Herpertz-Dahlmann, B. (2022). State or trait: The neurobiology of anorexia nervosa – Contributions of a functional magnetic resonance imaging study. Journal of Eating Disorders, 10(1), 77. https://doi.org/10.1186/s40337-022-00598-7

Smith, K. E., & Mason, T. B. (2018). Rumination and eating disorder psychopathology: A meta-analysis. International Journal of Eating Disorders, 51(6), 497–517. https://doi.org/10.1002/eat.22883

Wayda-Zalewska, M., Pluta, A., Wolak, T., Wojtczak, M., Wojciechowski, J., & Kucharska, K. (2025). Interaction between emotion lability, emotion regulation and structural brain abnormalities in patients with anorexia nervosa and borderline personality disorder. Frontiers in Neuroscience, 19, 1545599. https://doi.org/10.3389/fnins.2025.1545599

Miller, A. E., Trolio, V., Halicki-Asakawa, A., & Racine, S. E. (2022). Eating disorders and the nine symptoms of borderline personality disorder: A systematic review and series of meta-analyses. International Journal of Eating Disorders, 55(8), 993–1011. https://doi.org/10.1002/eat.23731

Smith, K. E., Mason, T. B., & Lavender, J. M. (keskeinen tutkimuslinja toistuvasta negatiivisesta ajattelusta syömishäiriöissä). International Journal of Eating Disorders.