Miksi anoreksiasta toipuminen tuntuu joskus identiteettikriisiltä?

Moni ajattelee, että anoreksiasta toipumisen vaikein osa on syömisen muuttaminen.

Monille sairastuneille vaikein kysymys on kuitenkin aivan toinen:

”Kuka minä olen ilman anoreksiaa?”

Tämä kysymys saattaa tuntua yllättävältä ihmiselle, joka ei ole itse kokenut syömishäiriötä. Monelle anoreksiaa sairastaneelle se osuu kuitenkin johonkin hyvin olennaiseen.

Toipumisen aikana henkilö ei välttämättä menetä pelkästään oireita. Hän voi joutua luopumaan myös tavoista, joilla on vuosien ajan ymmärtänyt itseään, arvoaan ja paikkaansa maailmassa.

Siksi anoreksiasta toipuminen voi joskus tuntua enemmän identiteettikriisiltä kuin pelkästään sairaudesta paranemiselta.

Anoreksia ei vaikuta vain syömiseen

Pitkittynyt anoreksia alkaa usein vaikuttaa paljon laajemmalle kuin ruokaan.

Vähitellen sairaus voi alkaa määrittää:

• päivärutiineja
• ajankäyttöä
• ihmissuhteita
• tavoitteita
• tunteita
• käsitystä itsestä

Moni huomaa jossain vaiheessa kuvailevansa itseään esimerkiksi näin:

• Olen kurinalainen.
• Olen vahva.
• Olen tunnollinen.
• Olen se, joka pärjää.
• Olen se, joka pystyy kontrolloimaan itseään.

Nämä ominaisuudet eivät tietenkään synny anoreksiasta. Ne ovat usein olleet olemassa jo ennen sairastumista.

Ongelma syntyy silloin, kun sairaus alkaa kietoutua niiden ympärille niin tiiviisti, ettei ihminen enää osaa erottaa itseään oireistaan.

Kun kontrollista tulee osa minäkuvaa

Monet anoreksian taustalla tunnistetut piirteet liittyvät ylikontrolliin.

Tutkimuksissa anoreksiaan on yhdistetty esimerkiksi:

• perfektionismia
• voimakasta tunnollisuutta
• virheiden pelkoa
• sääntöjen noudattamista
• epävarmuuden sietämättömyyttä
• korostunutta itsehillintää

Kun nämä piirteet yhdistyvät syömisen kontrollointiin, voi syntyä kokemus:

”Juuri tämä tekee minusta minut.”

Esimerkiksi ruokailusääntöjen rikkominen ei tunnu pelkästään käyttäytymisen muuttamiselta.

Se voi tuntua siltä kuin osa omasta identiteetistä olisi uhattuna.

Esimerkki: Mitä jää jäljelle, jos kontrolli katoaa?

Kuvitellaan henkilö, joka on vuosien ajan saanut onnistumisen kokemuksia siitä, että hän pystyy:

• rajoittamaan syömistään
• noudattamaan sääntöjä
• hallitsemaan tunteitaan
• vaatimaan itseltään enemmän kuin muut

Kun hoito alkaa, häneltä pyydetään vähitellen luopumaan näistä toimintatavoista.

Samalla voi herätä pelottava ajatus:

”Jos en ole enää tämä ihminen, kuka minä sitten olen?”

Tämä ei ole merkki siitä, ettei henkilö haluaisi toipua.

Päinvastoin.

Se kertoo siitä, kuinka syvälle sairaus on ehtinyt juurtua osaksi minäkokemusta.

Moni ei kaipaa sairautta, mutta kaipaa sitä turvallisuutta, jonka sairaus toi

Tämä on yksi toipumisen ristiriitaisimmista kokemuksista.

Harva kaipaa:

• aliravitsemusta
• uupumusta
• yksinäisyyttä
• pakko-oireita

Mutta moni kaipaa sitä tunnetta, jonka kontrolli joskus tarjosi.

Kontrolli saattoi tuoda:

• turvallisuutta
• ennustettavuutta
• varmuutta
• onnistumisen tunnetta

Siksi toipuminen voi tuntua siltä kuin vanhasta turvapaikasta joutuisi luopumaan ennen kuin uutta on vielä rakentunut tilalle.

Kun oma arvo on rakentunut suoriutumisen ympärille

Moni anoreksiaa sairastava arvioi itseään ennen kaikkea saavutusten kautta.

Sisäinen puhe voi kuulostaa tältä:

• Olinko tarpeeksi tehokas?
• Liikuinko tarpeeksi?
• Söinkö oikein?
• Teinkö virheitä?
• Olinko riittävän hyvä?

Tällöin oma arvo ei perustu siihen, kuka ihminen on.

Se perustuu siihen, miten hyvin hän suoriutuu.

Toipuminen haastaa tämän ajattelutavan.

Ja juuri siksi se voi tuntua hämmentävältä.

Jos arvo ei perustukaan enää kontrolliin tai suorituksiin, mihin se perustuu?

Identiteetin rakentaminen uudelleen vie aikaa

Moni odottaa, että toipumisen myötä vanha minä palaa nopeasti takaisin.

Todellisuudessa moni joutuu rakentamaan identiteettiään uudella tavalla.

Toipumisen aikana voi olla vaikea vastata kysymyksiin:

• Mitä minä oikeasti pidän tärkeänä?
• Mitä minä haluan?
• Mistä minä nautin?
• Millainen ihminen olen ilman jatkuvaa kontrollia?

Näihin kysymyksiin ei yleensä löydy nopeita vastauksia.

Ne löytyvät vähitellen elämällä.

Mitä tilalle voi tulla?

Moni pelkää, että anoreksiasta luopuminen tarkoittaa myös vahvuudesta luopumista.

Todellisuudessa tervehtyminen ei vie pois niitä ominaisuuksia, jotka olivat olemassa ennen sairautta.

Tunnollisuus voi säilyä.

Sitkeys voi säilyä.

Pitkäjänteisyys voi säilyä.

Mutta niiden rinnalle voi tulla jotakin uutta:

• joustavuutta
• itsemyötätuntoa
• spontaaniutta
• läheisyyttä
• kykyä pyytää apua
• kykyä hyväksyä keskeneräisyys

Usein juuri nämä ominaisuudet tekevät elämästä rikkaamman kuin täydellinen kontrolli koskaan pystyi tekemään.

Mitä RO-DKT:n näkökulma opettaa?

RO-DKT:n mukaan monen ylikontrolloidun ihmisen keskeinen haaste ei ole itsehillinnän puute vaan liiallinen itsehillintä.

Tällöin toipuminen ei tarkoita kontrollin menettämistä.

Se tarkoittaa uudenlaisen tasapainon löytämistä.

Tavoitteena ei ole tulla impulsiiviseksi.

Tavoitteena on oppia:

• joustamaan
• sietämään epävarmuutta
• ilmaisemaan tunteita
• rakentamaan yhteyttä muihin ihmisiin

Monelle tämä on samalla myös identiteettityötä.

Yhteenveto

Anoreksiasta toipuminen voi tuntua identiteettikriisiltä siksi, että sairaus ei vaikuta vain syömiseen.

Pitkittyessään se voi vaikuttaa siihen, miten ihminen näkee itsensä, arvonsa ja paikkansa maailmassa.

Silloin toipuminen ei tarkoita pelkästään oireiden vähenemistä.

Se tarkoittaa myös uuden vastauksen löytämistä kysymykseen:

”Kuka minä olen ilman anoreksiaa?”

Vaikka vastaus ei löydy hetkessä, monille toipuneille se on lopulta vapauttava.

He eivät menetä itseään toipuessaan.

Usein he löytävät itsestään enemmän kuin uskoivat olevan mahdollista.

Lähteet

Foerde, K., Steinglass, J. E., Walsh, B. T., & Simpson, H. B. (2025). Exaggerated frontoparietal control over cognitive effort-based decision-making in young women with anorexia nervosa. Molecular Psychiatry, 30(3), 861–869. https://doi.org/10.1038/s41380-024-02712-4

Smith, K. E., & Mason, T. B. (2018). Rumination and eating disorder psychopathology: A meta-analysis. International Journal of Eating Disorders, 51(6), 497–517. https://doi.org/10.1002/eat.22883

Wayda-Zalewska, M., Pluta, A., Wolak, T., Wojtczak, M., Wojciechowski, J., & Kucharska, K. (2025). Interaction between emotion lability, emotion regulation and structural brain abnormalities in patients with anorexia nervosa and borderline personality disorder. Frontiers in Neuroscience, 19, 1545599. https://doi.org/10.3389/fnins.2025.1545599