Miksi rautainen itsekuri anoreksiassa voi olla este toipumiselle?
Kun anoreksian vahvuudelta näyttävä piirre ylläpitääkin sairautta
Meidät on opetettu arvostamaan itsekuria.
Kykyä pitää kiinni tavoitteista.
Kykyä jatkaa silloinkin, kun väsyttää.
Kykyä tehdä oikeita asioita riippumatta siitä, miltä ne tuntuvat.
Nämä ominaisuudet auttavat usein elämässä eteenpäin.
Mutta mitä tapahtuu, kun itsekuria on liikaa?
Mitä tapahtuu, kun sama ominaisuus, joka on auttanut pärjäämään koulussa, työssä tai urheilussa, alkaa ylläpitää sairautta?
Anoreksiassa juuri näin tapahtuu.
Moni sairastunut ei kärsi itsekurin puutteesta.
Päinvastoin.
Usein ongelmana on se, että itsehillintää, kontrollia ja sääntöihin sitoutumista on enemmän kuin hermoston ja hyvinvoinnin kannalta olisi hyödyllistä.
Juuri siksi anoreksiaa ei nykyään ymmärretä pelkästään syömishäiriönä.
Yhä useammin sitä tarkastellaan myös ylikontrollin häiriönä.
Anoreksia ei ole vain syömishäiriö vaan ylikontrollin tila
RO-DKT:n (radikaalisti avoin dialektinen käyttäytymisterapia) näkökulmasta anoreksian ytimessä ei ole ensisijaisesti ruoka.
Ytimessä on ylikontrolli.
Ylikontrollille ovat tyypillisiä:
- voimakas itsehillintä
- perfektionismi
- korkea tunnollisuus
- sääntökeskeisyys
- riskien välttäminen
- vaikeus joustaa
- vaikeus näyttää haavoittuvuutta
Nämä ominaisuudet eivät ole lähtökohtaisesti huonoja.
Monet anoreksiaan sairastuvat ovat juuri niitä ihmisiä, joita ympäristö usein ihailee:
- tunnollisia
- vastuullisia
- huolellisia
- ahkeria
Ongelma syntyy silloin, kun kontrolli muuttuu joustamattomaksi.
Kun sääntöjä ei enää käytetä elämän tukena.
Elämä alkaa palvella sääntöjä.
Miksi anoreksia tuntuu aluksi toimivan?
Tämä on yksi anoreksian vaikeimmin ymmärrettävistä piirteistä.
Jos sairaus tuottaa niin paljon kärsimystä, miksi siitä tulee niin vaikea luopua?
Koska se ei aluksi tunnu kärsimykseltä.
Moni kuvaa sairauden alkuvaihetta helpottavaksi.
Ruokasäännöt tuovat:
- ennustettavuutta
- järjestystä
- onnistumisen kokemuksia
- hallinnan tunnetta
Erityisesti silloin, kun elämässä on:
- epävarmuutta
- suorituspaineita
- vaikeita ihmissuhteita
- voimakkaita tunteita
ruokaan liittyvä kontrolli voi tuntua ainoalta asialta, joka pysyy hallinnassa.
Tämä ei ole merkki heikkoudesta.
Se on yritys selviytyä.
Kun hermosto siirtyy selviytymistilaan
RO-DKT tuo anoreksian ymmärtämiseen myös biologisen näkökulman.
Pitkittynyt aliravitsemus ei vaikuta vain painoon.
Se vaikuttaa koko hermoston toimintaan.
Kun elimistö ei saa riittävästi energiaa, se alkaa säästää voimavaroja.
Samalla hermosto voi siirtyä tilaan, jossa sosiaalinen liittyminen ei enää ole etusijalla.
Tämä voi näkyä esimerkiksi:
- ilmeiden vähentymisenä
- äänen monotonisuutena
- vetäytymisenä
- vähäisempänä kiinnostuksena muita kohtaan
- vaikeutena ilmaista tunteita
Ulkopuolisen silmissä henkilö voi näyttää etäiseltä tai välinpitämättömältä.
Todellisuudessa hän voi kaivata yhteyttä enemmän kuin koskaan.
Hermosto ei vain enää kykene viestimään sitä samalla tavalla.
Anoreksian todellinen hinta on usein yksinäisyys
Kun anoreksiasta puhutaan, huomio kiinnittyy yleensä ruokaan, painoon ja fyysisiin oireisiin.
RO-DKT:n näkökulmasta yksi sairauden keskeisimmistä seurauksista on kuitenkin emotionaalinen yksinäisyys.
Moni sairastunut huomaa vähitellen:
- välttelevänsä yhteisiä ruokailuja
- kieltäytyvänsä kutsuista
- vetäytyvänsä ystävistä
- viettävänsä enemmän aikaa yksin
Ulospäin tämä näyttää valinnalta.
Todellisuudessa kyse on usein sairauden ylläpitämästä kierrosta.
Mitä enemmän ihminen vetäytyy, sitä vähemmän hän saa kokemuksia yhteydestä.
Ja mitä yksinäisemmäksi hän tulee, sitä enemmän kontrolli alkaa tuntua ainoalta turvallisuuden lähteeltä.
Miksi yksinäisyys ylläpitää anoreksiaa?
RO-DKT:n ehkä tärkein ajatus on tämä:
ihminen on biologisesti rakennettu tarvitsemaan yhteyttä toisiin ihmisiin.
Turvallisuuden tunne ei synny vain siitä, että ympäristö on hallinnassa.
Se syntyy myös siitä, että olemme yhteydessä muihin.
Kun yhteys heikkenee:
- häpeä lisääntyy
- ahdistus lisääntyy
- kontrollin tarve kasvaa
Tällöin anoreksian säännöt alkavat täyttää sitä tehtävää, joka normaalisti kuuluisi turvallisille ihmissuhteille.
Kontrollista tulee korvike yhteydelle.
Juuri siksi anoreksia ei ole vain suhde ruokaan.
Se on usein myös häiriö suhteessa muihin ihmisiin.
Miksi ”ota itseäsi niskasta kiinni” ei toimi?
Anoreksiassa kuulee joskus neuvoja kuten:
”Sinun täytyy vain päättää syödä.”
”Sinun täytyy ottaa itseäsi niskasta kiinni.”
Juuri tässä piilee yksi suurimmista väärinkäsityksistä.
Anoreksia ei yleensä johdu liian vähäisestä itsekurista.
Useimmiten ongelma on päinvastainen.
Liiallinen itsekurin käyttö on jo osa sairautta.
Moni anoreksiaa sairastava kykenee:
- ohittamaan nälän
- jatkamaan väsyneenä
- kestämään kylmyyttä
- jatkamaan sääntöjen noudattamista suurista haitoista huolimatta
Lisää itsekuria ei tarvita.
Tarvitaan joustavuutta.
Toipumisen vaikein vaihe ei ole syöminen
Moni ajattelee, että anoreksiasta toipuminen tarkoittaa ennen kaikkea syömisen lisäämistä.
Se on tärkeä osa toipumista.
Mutta psykologisesti vaikeinta on usein jokin muu.
Kontrollista luopuminen.
Jos kontrolli on vuosien ajan ollut tärkein tapa säädellä turvattomuutta, siitä luopuminen voi tuntua pelottavalta.
Moni kuvaa toipumista hetkenä, jolloin joutuu opettelemaan:
- epävarmuuden sietämistä
- keskeneräisyyden hyväksymistä
- spontaaniutta
- avun vastaanottamista
- yhteydessä olemista muihin
Juuri nämä taidot ovat RO-DKT:n ytimessä.
Mitä RO-DKT pyrkii rakentamaan kontrollin tilalle?
RO-DKT:ssa psykologisen hyvinvoinnin nähdään rakentuvan kolmesta keskeisestä tekijästä:
1. Avoimuus
Kyky ottaa vastaan uusia näkökulmia ilman välitöntä puolustautumista.
2. Joustava kontrolli
Kyky mukauttaa käyttäytymistä tilanteen mukaan sen sijaan, että toimii jäykkien sääntöjen ohjaamana.
3. Sosiaalinen yhteys
Kyky kokea aitoa liittymistä ja yhteenkuuluvuutta muiden ihmisten kanssa.
Toipumisen tavoitteena ei ole luopua vastuullisuudesta tai tunnollisuudesta.
Tavoitteena on estää niitä muuttumasta esteeksi elämälle.
Toipumisesta ei saa tulla uusi suoritus
Tämä on erityisen tärkeä huomio.
Ylikontrolloidut ihmiset ovat usein erittäin taitavia tekemään asioita ”oikein”.
Siksi myös terapiasta tai toipumisesta voi tulla uusi suoritusprojekti.
Ajatus voi kuulua:
”Minun täytyy toipua täydellisesti.”
Tai:
”Teen tämänkin väärin.”
RO-DKT:ssa pyritään tietoisesti pois tästä ansasta.
Tavoitteena ei ole täydellinen toipuja.
Tavoitteena on joustavampi ihminen.
Ihminen, joka kykenee elämään myös silloin, kun kaikki ei mene täydellisesti.
Yhteenveto
Anoreksia ei yleensä johdu liian vähäisestä itsekurista.
Usein kyse on päinvastoin siitä, että itsekurista on tullut niin voimakas selviytymiskeino, että se alkaa ylläpitää sairautta.
Ylikontrolli voi aluksi tuoda:
- järjestystä
- turvallisuuden tunnetta
- hallinnan kokemusta
Pitkällä aikavälillä se kuitenkin kaventaa elämää.
Se lisää yksinäisyyttä.
Se heikentää yhteyttä muihin ihmisiin.
Ja juuri yhteyden puute näyttää olevan yksi anoreksian keskeisimmistä ylläpitävistä tekijöistä.
Siksi toipuminen ei ole vain syömisen normalisoitumista.
Se on matka pois liiallisesta kontrollista kohti:
- joustavuutta
- avoimuutta
- yhteyttä
- elämää, jota ei tarvitse jatkuvasti hallita.
