Miksi tunteet purkautuvat vasta silloin, kun niitä ei enää jaksa hallita?
Kun itku tulee yllättäen, hermo palaa pienestä asiasta tai uupumus kaataa täysin, ongelma ei välttämättä ole liian voimakkaat tunteet. Ongelma voi olla se, että olet kantanut niitä liian kauan yksin.
”En ymmärrä, mitä minulle tapahtui.”
”Pidin kaiken kasassa kuukausia, ja sitten romahdin.”
”Kyse oli ihan pienestä asiasta, mutta aloin yhtäkkiä itkeä.”
Moni tunnistaa tämän kokemuksen.
Ulkopuolelta kaikki näyttää olevan kunnossa. Työt hoituvat. Arki pyörii. Muut pitävät sinua vahvana, tunnollisena ja pärjäävänä.
Mutta sitten tapahtuu jotain.
Yksi kommentti.
Yksi pettymys.
Yksi ylimääräinen työtehtävä.
Yksi vastoinkäyminen.
Ja yhtäkkiä tunteet purkautuvat tavalla, joka tuntuu jopa itsestä käsittämättömältä.
Miksi näin tapahtuu?
Vastaus löytyy usein ylikontrollista, tunnekuormasta ja tavasta selviytyä elämästä pitämällä kaikki tiukasti hallinnassa.
Ongelma ei aina ole tunteiden määrä
Monet ajattelevat, että tunnepurkaukset johtuvat siitä, että ihminen on liian herkkä tai tunteellinen.
Todellisuudessa monilla tilanne on täysin päinvastainen.
He eivät näytä tunteitaan juuri lainkaan.
He:
- hillitsevät itseään
- ajattelevat ennen kuin puhuvat
- kantavat vastuuta
- välttelevät kuormittamasta muita
- yrittävät pärjätä yksin
Juuri nämä ihmiset voivat joskus kokea kaikkein voimakkaimpia tunnepurkauksia.
Ei siksi, että tunteita olisi liikaa.
Vaan siksi, että niitä on pidetty liian kauan sisällä.
Ylikontrolli näyttää vahvuudelta
Ylikontrolloivia ihmisiä kuvataan usein sanoilla:
- tunnollinen
- luotettava
- vastuullinen
- ahkera
- rauhallinen
- harkitseva
Nämä ovat arvostettuja ominaisuuksia.
Mutta niillä on myös varjopuoli.
Jos ihminen oppii ratkaisemaan kaiken kontrollilla, hän voi alkaa kontrolloida myös omia tunteitaan.
Silloin ajatukset voivat kuulostaa tältä:
”Ei tämä ole niin vakavaa.”
”Minun pitäisi kestää tämä.”
”En halua olla vaivaksi.”
”Muiden asiat ovat tärkeämpiä.”
Tunne jää huomaamatta.
Mutta se ei katoa.
Tunteet eivät häviä vain siksi, että niitä ei näytä
Tämä on yksi tärkeimmistä asioista ymmärtää.
Tunteiden tukahduttaminen ei ole sama asia kuin tunteiden käsittely.
Jos:
- petyt
- loukkaannut
- stressaannut
- olet yksinäinen
et voi poistaa kokemusta pelkästään olemalla näyttämättä sitä.
Tunne jää kehoon ja mieleen.
Ja ajan myötä niitä alkaa kertyä.
Syntyy tunnekuorma.
Miksi burnout tulee usein ”yllätyksenä”?
Moni työuupunut sanoo jälkikäteen saman asian:
”En nähnyt tätä tulevan.”
Tämä kuulostaa oudolta.
Kuinka joku voi olla lähellä romahtamista huomaamatta sitä?
Usein vastaus löytyy juuri ylikontrollista.
Ihminen ei pysähdy kuuntelemaan itseään.
Hän jatkaa.
Ja jatkaa.
Ja jatkaa.
Kunnes elimistö ei enää suostu jatkamaan mukana.
Burnout näyttää joskus äkilliseltä.
Todellisuudessa se on usein vuosien mittainen prosessi.
Työnarkomaniassa työ toimii tunteiden säätelijänä
Työnarkomaniassa työ ei ole vain työntekoa.
Työstä voi tulla tapa:
- välttää ahdistusta
- välttää yksinäisyyttä
- välttää epävarmuutta
- välttää riittämättömyyden tunnetta
Kun työ pitää mielen jatkuvasti kiireisenä, vaikeita tunteita ei tarvitse kohdata.
Ongelma on, että ne eivät katoa.
Ne odottavat.
Ja usein ne tulevat näkyviin vasta silloin, kun ihminen pysähtyy.
Lomalla.
Sairauslomalla.
Burnoutin jälkeen.
Tai silloin, kun työ ei enää riitä pitämään kaikkea kasassa.
Myös anoreksiassa tunteet voivat muuttua kontrolliksi
Anoreksiasta puhuttaessa huomio kohdistuu usein ruokaan.
Monelle sairastuneelle sairaus on kuitenkin ollut myös tapa säädellä tunteita.
Kun ahdistus, yksinäisyys, häpeä tai epävarmuus kasvavat liian suuriksi, kontrolli voi tuntua turvalliselta.
Säännöt rauhoittavat.
Rutiinit rauhoittavat.
Hallinta rauhoittaa.
Mutta samaan aikaan alkuperäiset tunteet jäävät käsittelemättä.
Ja mitä pidempään ne jäävät käsittelemättä, sitä enemmän kuormaa kertyy.
Miksi purkaus tulee juuri pienestä asiasta?
Tätä moni ihmettelee.
”Miksi juuri tämä sai minut itkemään?”
”Miksi juuri tästä suutuin?”
Usein kyse ei ole siitä hetkestä.
Kyse on kaikesta siitä, mikä on tullut ennen sitä.
Kuvittele ämpäri.
Jokainen:
- stressi
- pettymys
- huoli
- yksinäinen ilta
- nielemättä jäänyt tunne
lisää ämpäriin vettä.
Viimeinen pisara näyttää aiheuttavan tulvimisen.
Todellisuudessa ämpäri oli ollut täynnä jo pitkään.
OCPD:ssa näkyy sama ilmiö
Tuore tutkimus osoittaa, että OCPD:ssa tunteet eivät yleensä vaihtele jatkuvasti.
Sen sijaan nähdään:
- pitkä hallinta
- pitkä hillitseminen
- pitkä pärjääminen
ja lopulta
- yksi suuri tunnepiikki
Tämä on yksi syy siihen, miksi sekä henkilö itse että läheiset yllättyvät.
Purkaus näyttää tulevan tyhjästä.
Todellisuudessa taustalla on ollut paljon pidempi prosessi.
RO-DKT:n näkökulma: ongelma alkaa paljon ennen romahdusta
RO-DKT:ssa ajatellaan, että tunnepurkaus ei ole ongelman alku.
Se on ongelman loppupiste.
Varsinainen työ alkaa paljon aikaisemmin.
Tärkeää on oppia huomaamaan:
- pieni ärsytys
- pieni pettymys
- pieni yksinäisyys
- pieni kuormittuneisuus
ennen kuin ne kasvavat valtaviksi.
Toisin sanoen tavoitteena ei ole hallita tunteita paremmin.
Tavoitteena on huomata ne aikaisemmin.
Entä jos vahvuus ei olekaan loputon pärjääminen?
Moni on oppinut ajattelemaan, että vahvuus tarkoittaa:
- jaksamista
- kestämistä
- selviytymistä
- tunteiden hallintaa
Mutta ehkä todellinen vahvuus on jotain muuta.
Ehkä vahvuus on sitä, että huomaat tarvitsevasi lepoa ennen uupumusta.
Huomaat tarvitsevasi apua ennen romahdusta.
Huomaat pettymyksen ennen katkeruutta.
Huomaat vihan ennen räjähdystä.
Yhteenveto
Jos tunteet purkautuvat vasta silloin, kun niitä ei enää jaksa hallita, kyse ei yleensä ole liian suuresta tunneherkkyydestä.
Usein kyse on päinvastoin liian pitkästä tunteiden hallinnasta.
Tämä ilmiö näkyy usein:
- ylikontrollissa
- OCPD:ssa
- työnarkomaniassa
- burnoutissa
- anoreksiassa
- perfektionismissa
Kaikkia niitä yhdistää yksi asia:
Tunteita ei huomata silloin, kun ne ovat pieniä.
Siksi tärkein kysymys ei ehkä ole:
”Miten voin hallita tunteitani paremmin?”
Vaan:
”Miten voin huomata tunteeni ennen kuin ne muuttuvat kriisiksi?”
Juuri tästä alkaa usein todellinen toipuminen.