Miksi ylikontrolloija vaikuttaa rauhalliselta mutta räjähtää joskus yllättäen?

Totuus OCPD:stä ja ylikontrollista: ongelma ei ole jatkuva tunnemyrsky. Ongelma on liian pitkä tunteiden pidättely.

”Kaikki oli ihan hyvin. Sitten hän räjähti täysin yllättäen.”

”En edes tiennyt, että hän oli vihainen.”

”Miksi näin pieni asia aiheutti noin suuren reaktion?”

Moni OCPD-piirteisen tai voimakkaasti ylikontrolloivan ihmisen läheinen tunnistaa tämän kokemuksen.

Arki voi näyttää rauhalliselta viikosta toiseen. Henkilö vaikuttaa järkevältä, tunnolliselta ja itseään hallitsevalta. Hän ei näytä tunteitaan kovin helposti. Hän ei vaikuta impulsiiviselta. Hän ei riitele paljon. Hän ei reagoi voimakkaasti pieniin vastoinkäymisiin.

Ja sitten tapahtuu jotain.

Yksi peruuntunut suunnitelma.

Yksi väärin hoidettu työtehtävä.

Yksi pettymys.

Yksi väärälle paikalle jätetty tavara.

Ja yhtäkkiä reaktio näyttää täysin suhteettomalta.

Miksi näin tapahtuu?

Tuore tutkimus antaa tähän kiinnostavan vastauksen.

OCPD ei muistuta epävakaita tunnemyrskyjä

Monet ajattelevat tunnevaikeuksien näyttävän samalta kaikilla ihmisillä.

Tutkimus osoittaa kuitenkin, että eri persoonallisuusrakenteissa tunteet käyttäytyvät hyvin eri tavoin.

Esimerkiksi epävakaassa persoonallisuudessa tunteet voivat vaihdella nopeasti päivästä tai hetkestä toiseen.

OCPD:ssä tilanne on usein päinvastainen.

Tunne-elämä näyttää ulospäin vakaalta.

Jopa poikkeuksellisen vakaalta.

Mutta pinnan alla tapahtuu jotakin muuta.

Tunteita ei niinkään ilmaista.

Niitä hallitaan.

Pidätellään.

Kontrolloidaan.

Tukahdutetaan.

Tutkimuksen tärkein löydös: ei jatkuvaa aaltoilua vaan äkillisiä tunnepiikkejä

Tutkimuksessa tarkasteltiin negatiivisten tunteiden vaihtelua.

Yllättävä havainto oli, ettei OCPD liittynyt jatkuvaan tunne-elämän epävakauteen.

Sen sijaan OCPD liittyi siihen, mitä tutkijat kutsuivat akuuteiksi muutoksiksi.

Toisin sanoen:

Ei jatkuvaa vuoristorataa.

Vaan pitkä tasainen jakso.

Ja sitten äkillinen nousu.

Ikään kuin painekattila, joka pysyy suljettuna pitkään.

Kunnes paine kasvaa liian suureksi.

Sitten venttiili pettää.

Miksi tunteet eivät näy aikaisemmin?

Tämä on yksi ylikontrollin keskeisimmistä ominaisuuksista.

Moni ylikontrolloiva ihminen on oppinut jo varhain, että tunteiden näyttäminen ei ole turvallista.

Ehkä hän on oppinut:

• olemaan vaivaksi mahdollisimman vähän
• pysymään vahvana
• olemaan kuormittamatta muita
• ratkaisemaan ongelmat itse

Vuosien aikana tästä tulee automaattinen toimintamalli.

Tunteita ei huomata silloin, kun ne ovat pieniä.

Ne huomataan vasta silloin, kun ne ovat valtavia.

Viha ei tule tyhjästä

Moni OCPD-piirteinen ihminen yllättyy omista vihareaktioistaan.

Ajatus voi olla:

”Miksi hermostuin tästä näin paljon?”

Todellisuudessa viha ei yleensä synny juuri siinä hetkessä.

Usein taustalla voi olla viikkojen tai kuukausien mittainen ketju:

• pettymystä
• kuormitusta
• ylisuorittamista
• joustamattomuutta
• omien tarpeiden sivuuttamista

Kaikki nämä jäävät käsittelemättä.

Sitten yksi pieni asia osuu kohtaan, jossa kuorma on jo valmiiksi liian suuri.

Ulospäin näyttää siltä, että ihminen räjähti pienestä asiasta.

Todellisuudessa hän räjähti sadannesta asiasta.

Miksi läheiset eivät näe ongelmaa ajoissa?

Koska ylikontrolli on usein sosiaalisesti palkittua.

Ylikontrolloivaa ihmistä kuvataan usein:

• tunnolliseksi
• rauhalliseksi
• vastuulliseksi
• harkitsevaksi
• luotettavaksi

Nämä ovat hienoja ominaisuuksia.

Mutta niiden varjopuoli jää helposti huomaamatta.

Harva näkee:

• tukahdutetun ahdistuksen
• pidätellyn ärtymyksen
• pelon epäonnistumisesta
• jatkuvan sisäisen jännityksen

Siksi myös läheiset yllättyvät tunnepurkauksista.

Hallinnan menettäminen on usein todellinen laukaisin

Tutkimuksen mukaan erityisesti hallinnan tunteen järkkyminen ennustaa voimakkaita tunnereaktioita.

Esimerkiksi:

• aikataulumuutos
• äkillinen epävarmuus
• suunnitelmien muuttuminen
• muiden ihmisten ennakoimaton toiminta

voivat käynnistää voimakkaan sisäisen hälytystilan.

Ulkopuolinen näkee tilanteen.

Ylikontrolloiva ihminen kokee sen lisäksi hallinnan menetyksen.

Ja juuri siihen liittyy usein tunnepiikin todellinen voima.

OCPD:n ongelma ei ole liian suuret tunteet

Tämä on yksi tärkeimmistä väärinkäsityksistä.

Moni ajattelee, että tunnepurkaus tarkoittaa heikkoa tunnesäätelyä.

Ylikontrollissa ongelma on usein päinvastainen.

Tunnesäätelyä on liikaa.

Tunteita säädellään jatkuvasti.

Kaikkialla.

Joka päivä.

Vuodesta toiseen.

Ja juuri siksi järjestelmä joskus ylikuormittuu.

RO-DKT:n näkökulma: tunnepiikki alkaa paljon aikaisemmin kuin luulet

RO-DKT:ssa ajatellaan, että tunnepurkaus ei ala silloin, kun ihminen korottaa ääntään.

Se alkaa paljon aiemmin.

Se alkaa hetkestä, jolloin ihminen:

• nielee pettymyksensä
• jättää sanomatta tarpeensa
• piilottaa ahdistuksensa
• välttelee haavoittuvuutta

Jos nämä signaalit jäävät huomaamatta riittävän pitkään, lopputulos voi olla äkillinen tunnepiikki.

Siksi RO-DKT:n tavoitteena ei ole vähentää tunteita.

Tavoitteena on huomata ne aikaisemmin.

Mitä tapahtuu, kun tunteet huomaa ajoissa?

Silloin niitä ei tarvitse purkaa kerralla.

Ihminen voi opetella:

• tunnistamaan ärsytyksen ennen raivoa
• tunnistamaan huolen ennen ahdistuskohtausta
• tunnistamaan pettymyksen ennen katkeroitumista
• tunnistamaan tarpeensa ennen uupumista

Tämä on yksi tärkeimmistä syistä, miksi joustavuus on RO-DKT:ssa keskeinen taito.

Yhteenveto

Jos ylikontrolloiva ihminen vaikuttaa rauhalliselta mutta räjähtää joskus yllättäen, kyse ei yleensä ole siitä, että tunteita olisi liikaa.

Usein kyse on siitä, että niitä on pidätelty liian kauan.

Tutkimukset viittaavat siihen, että OCPD:ssä tunne-elämä ei käyttäydy jatkuvana vuoristoratana.

Sen sijaan nähdään:

• pitkä kontrolli
• pitkä hillitseminen
• pitkä pärjääminen
• yksi suuri tunnepiikki

Siksi tärkeä kysymys ei ole:

”Miksi hän reagoi näin voimakkaasti?”

Vaan:

”Kuinka kauan hän ehti olla reagoimatta ennen sitä?”

Juuri tämän ymmärtäminen auttaa näkemään OCPD:n ja ylikontrollin uudessa valossa: ei tunteiden puutteena, vaan tunteiden ylisäätelynä.