Miksi yllättävän ystävällinen käytös voi eristää? RO-DKT:n oivallukset sosiaalisesta signaloinnista

Oletko koskaan tavannut ihmisen, joka on aina ystävällinen, aina kohtelias ja aina valmis auttamaan muita?

Ihmisen, jonka kanssa ei koskaan riidellä.

Ihmisen, joka ei koskaan pyydä liikaa.

Ihmisen, joka vaikuttaa ulospäin täydelliseltä ystävältä.

Ja silti hänen läheisyydessään on jotain erikoista.

Et oikeastaan tunne häntä.

Et tiedä, mitä hän ajattelee.

Et tiedä, mitä hän tarvitsee.

Et tiedä, mitä hän pelkää.

Et tiedä, kuka hän todella on.

Tämä on yksi radikaalisti avoimen dialektisen käyttäytymisterapian (RO-DKT) kiinnostavimmista havainnoista.

Joskus suurin este yhteydelle ei ole epäystävällisyys.

Se voi olla liiallinen ystävällisyys.

Tai tarkemmin sanottuna se, mitä liiallisen ystävällisyyden taakse on piilotettu.

Emme kommunikoi vain sanoilla

Useimmat meistä ajattelevat, että vuorovaikutus tapahtuu puhumalla.

Todellisuudessa ihmiset lukevat jatkuvasti paljon muutakin:

kasvonilmeitä
äänenpainoja
kehonkieltä
katsekontaktia
rytmiä
eleitä
pieniä mikroilmaisuja

Näitä kutsutaan sosiaalisiksi signaaleiksi.

Ne kertovat muille ihmisille jatkuvasti:

olenko turvallinen
haluanko yhteyttä
luotanko sinuun
olenko avoin
olenko puolustuskannalla

Erityisen mielenkiintoista on, että nämä signaalit eivät aina vastaa sitä, mitä tunnemme sisällämme.

Ihminen voi esimerkiksi hymyillä samalla, kun hän kokee pettymystä.

Tai vaikuttaa rauhalliselta samalla, kun hänen sisällään on valtava määrä pelkoa.

RO-DKT:ssa kiinnostuksen kohteena ei ole vain tunne.

Kiinnostuksen kohteena on myös se, mitä muut ihmiset näkevät.

Sosiaalinen signalointi ei ole sama asia kuin persoonallisuus

Kun puhumme ihmisistä ”miellyttävinä” tai ”hankalina”, kuvittelemme usein puhuvamme heidän luonteestaan.

RO-DKT:ssa asiaa tarkastellaan hieman eri näkökulmasta.

Miellyttävä ja epämiellyttävä eivät välttämättä kuvaa ihmisen sisäistä maailmaa.

Ne kuvaavat hänen tapaansa viestiä maailmalle.

Voit olla sisältä hyvin lämmin mutta ulospäin etäinen.

Tai sisältä hyvin epävarma mutta ulospäin dominoiva.

Ihmiset eivät kuitenkaan näe sisäistä maailmaasi.

He reagoivat niihin signaaleihin, joita lähetät.

Ylikontrolloidun ihmisen paradoksi

Monilla ylikontrolliin taipuvaisilla ihmisillä on yksi yhteinen kokemus.

He kokevat olevansa yksinäisiä.

Tämä hämmentää heitä.

He ovat usein:

vastuullisia
avuliaita
tunnollisia
kohteliaita
luotettavia

He tekevät kaiken ”oikein”.

Silti he eivät koe syvää yhteyttä.

Miksi?

Koska yhteys ei synny täydellisestä käyttäytymisestä.

Yhteys syntyy näkyvyydestä.

Ihmiset eivät voi liittyä siihen, mitä he eivät näe.

Liiallisen epämiellyttävä tyyli: oikeassa oleminen ennen yhteyttä

Ensimmäinen RO-DKT:n tunnistama ylikontrollin alatyyppi on liiallisen epämiellyttävä tyyli.

Nämä ihmiset ovat usein erittäin rehellisiä.

Erittäin johdonmukaisia.

Erittäin suorapuheisia.

He arvostavat:

oikeudenmukaisuutta
loogisuutta
täsmällisyyttä
sääntöjä

He huomaavat nopeasti virheet.

Epäjohdonmukaisuudet.

Ristiriidat.

Epäoikeudenmukaisuuden.

Monet heistä ovat työelämässä erittäin menestyviä.

Ongelma syntyy silloin, kun oikeassa oleminen muuttuu tärkeämmäksi kuin yhteys.

Tällöin ihminen voi voittaa väittelyn mutta menettää läheisyyden.

Hän voi osoittaa virheen mutta samalla etäännyttää toisen.

Liiallisen miellyttävä tyyli: ystävällinen mutta näkymätön

Toinen alatyyppi on liiallisen miellyttävä.

Nämä ihmiset näyttävät usein erittäin sosiaalisilta.

He ovat:

mukavia
ystävällisiä
empaattisia
helposti lähestyttäviä

Mutta heidän suhteissaan tapahtuu kummallinen ilmiö.

Ihmiset pitävät heistä.

Mutta harvat tuntevat heidät todella.

He kertovat vähän omista tarpeistaan.

He näyttävät harvoin vihaansa.

He välttelevät konflikteja.

He peittävät loukkaantumisensa hymyllä.

He suojelevat muita omalta haavoittuvuudeltaan.

Lopputuloksena syntyy jotakin, mitä RO-DKT kutsuu pseudo-intimiteetiksi.

Suhde näyttää läheiseltä.

Mutta se ei tunnu läheiseltä.

Koska toinen osapuoli tuntee vain pinnan.

Miksi jatkuva kiltteys voi synnyttää yksinäisyyttä?

Tämä on yksi RO-DKT:n radikaaleimmista ajatuksista.

Ihmiset eivät rakenna läheisyyttä täydellisyyden kautta.

He rakentavat läheisyyttä haavoittuvuuden kautta.

Jos näytämme muille vain:

kohteliaisuutta
hallintaa
onnistumisia
miellyttävyyttä

he eivät koskaan näe sitä osaa meistä, johon voisi todella liittyä.

Läheisyys syntyy usein silloin, kun joku sanoo:

”Minä pelkään.”

”Minä loukkaannuin.”

”En tiedä mitä tehdä.”

”Tarvitsen apua.”

Juuri nämä hetket luovat todellisen yhteyden.

Äänensävy kertoo enemmän kuin sanat

Oletko koskaan kuullut lauseen:

”Ei tässä mitään.”

joka kuulosti kaikkea muuta kuin neutraalilta?

Ihmiset eivät kuuntele vain sanoja.

He kuuntelevat ääntä.

RO-DKT:ssa puhutaan prosodiasta eli puheen musiikillisuudesta.

Stressin aikana ihmiset alkavat usein ”vuotaa” todellisia tunteitaan äänen kautta.

Liiallisen miellyttävällä ihmisellä ääni voi muuttua:

väsyneeksi
monotoniseksi
vetäytyneeksi

Liiallisen epämiellyttävällä ihmisellä ääni voi muuttua:

komentavaksi
kireäksi
korostetun kontrolloiduksi

Mielenkiintoista on, että nämä muutokset tapahtuvat usein tiedostamatta.

Toiset kuitenkin huomaavat ne välittömästi.

Kulmakarvat voivat muuttaa ihmissuhteen

Yksi RO-DKT:n tunnetuimmista havainnoista liittyy yllättävän pieneen asiaan.

Kulmakarvoihin.

Kun ihminen nostaa kulmakarvojaan tervehtiessään, kysyessään tai kuunnellessaan, hän lähettää biologisen turvallisuussignaalin.

Viesti kuuluu:

”En ole uhka.”

”Olen avoin.”

”Olen kiinnostunut sinusta.”

Tämä pieni ele voi vaikuttaa merkittävästi siihen, miten muut kokevat meidät.

Se ei ole pelkkä käyttäytymistemppu.

Se liittyy hermoston sosiaaliseen turvallisuusjärjestelmään.

Sama järjestelmä vaikuttaa myös äänen lämpöön, ilmeisiin ja yhteyden kokemukseen.

Mitä jos ongelma ei olekaan se, mitä sanot?

Moni yrittää parantaa ihmissuhteitaan miettimällä tarkemmin, mitä pitäisi sanoa.

RO-DKT ehdottaa toisenlaista kysymystä.

Entä jos haaste liittyy siihen, mitä viestit ilman sanoja?

Voisiko olla, että:

vaikutat etäisemmältä kuin tunnet olevasi?
näytät vahvemmalta kuin tunnet olevasi?
peität tarpeesi hymyn taakse?
suojaudut olemalla liian oikeassa?
rakennat muureja silloin, kun kaipaat siltoja?

Nämä ovat vaikeita kysymyksiä.

Mutta usein juuri niiden takana on mahdollisuus syvempään yhteyteen.

Todellinen yhteys vaatii näkyväksi tulemista

RO-DKT:n keskeinen viesti on lopulta hyvin yksinkertainen.

Ihmiset eivät voi liittyä täydellisyyteesi.

He voivat liittyä ihmisyyteesi.

Siksi yhteyttä ei rakenneta vain olemalla mukava.

Sitä rakennetaan olemalla aito.

Se tarkoittaa joskus sitä, että uskallamme näyttää:

häpeämme
epävarmuutemme
surumme
pettymyksemme
keskeneräisyytemme

Juuri ne asiat, joita olemme ehkä yrittäneet piilottaa koko elämämme.

Lopuksi: Mitä muut näkevät, kun kohtaavat sinut?

Useimmat meistä pohtivat aika ajoin, ymmärtävätkö muut meitä.

Harvemmin pysähdymme kysymään:

Millaisia signaaleja lähetän maailmaan joka päivä?

Kutsuuko ilmeeni ihmisiä lähemmäs vai kauemmas?

Näkyykö minusta se ihminen, joka haluaisin tulla tunnetuksi?

Vai suojaanko itseäni niin hyvin, ettei kukaan pääse enää todella lähelle?

Sillä joskus suurin este yhteydelle ei ole torjutuksi tuleminen.

Joskus suurin este on se, ettemme koskaan anna muiden nähdä, keitä todella olemme.