Mitä jos anoreksian ytimessä ei olekaan painon pelko?

Tutkimukset viittaavat siihen, että syömishäiriön taustalla voi olla paljon muutakin kuin suhde painoon

”Kaikki puhuivat painosta. Minä kärsin ihan jostain muusta.”

Moni anoreksiasta toipuva kuvaa kokemustaan juuri näin.

Julkisessa keskustelussa anoreksia esitetään usein sairautena, jonka keskeinen piirre on lihomisen pelko ja halu laihtua. Vaikka painonnousun pelko kuuluu anoreksian oirekuvaan, se ei aina yksin selitä, miksi sairaus kehittyy tai miksi siitä on niin vaikea toipua.

Jos anoreksian taustalla olisi pelkästään halu olla laiha, moni sairauden piirre jäisi vaikeasti ymmärrettäväksi. Miksi niin moni sairastunut kokee voimakasta yksinäisyyttä? Miksi perfektionismi ja ankara itsekritiikki ovat niin yleisiä? Miksi omien tunteiden tunnistaminen ja ilmaiseminen voi olla vaikeaa? Ja miksi sairaudesta luopuminen tuntuu usein pelottavalta silloinkin, kun ihminen tietää sen vahingoittavan terveyttään?

Viime vuosien tutkimus on lisännyt ymmärrystä siitä, että anoreksian taustalla voi olla monimutkainen kokonaisuus, johon liittyvät muun muassa tunnesäätely, ihmissuhteet, persoonallisuuden piirteet ja tarve kokea turvallisuutta.

Painonnousun pelko on todellinen, mutta se ei välttämättä kerro koko tarinaa

Painonnousun pelko kuuluu anoreksian keskeisiin oireisiin. Sen merkitystä ei pidä vähätellä.

Samalla on hyvä pohtia, mitä kaikkea painonnousu ihmiselle merkitsee.

Monelle kyse ei ole pelkästään painosta tai ulkonäöstä. Painonnousuun voi liittyä pelko hallinnan menettämisestä, epäonnistumisesta, arvostelluksi tulemisesta tai siitä, ettei ole riittävän hyvä.

Tällöin painoon liittyvä huoli on näkyvin osa ongelmaa, vaikka sen taustalla vaikuttavat syyt ovat paljon laajempia. Sairaus näyttää ulospäin ruokaan ja painoon liittyvältä, mutta sen merkitys sairastuneelle voi liittyä aivan muihin kokemuksiin.

Monelle anoreksia on aluksi ollut yritys löytää turvallisuutta

Harva sairastunut kuvaa anoreksian alkua haluna vahingoittaa itseään.

Paljon tavallisempia ovat kuvaukset siitä, että elämä tuntui epävarmalta, kuormittavalta tai hallitsemattomalta ja että syömisen kontrollointi toi tilanteeseen selkeyttä.

Moni kertoo ajatelleensa esimerkiksi:

• Halusin saada elämäni paremmin hallintaan.
• Halusin onnistua.
• Halusin tehdä asiat oikein.
• Halusin päästä eroon pahasta olosta.

Syömiseen liittyvät säännöt voivat tuntua ennustettavilta tilanteessa, jossa omat tunteet, ihmissuhteet tai elämäntilanne herättävät epävarmuutta. Ruokailujen, liikunnan tai painon tarkka seuraaminen voi luoda kokemuksen järjestyksestä silloin, kun muu elämä tuntuu kaoottiselta.

Tästä syystä anoreksia voi alkuvaiheessa näyttäytyä ratkaisuna eikä ongelmana.

Yksinäisyys voi olla merkittävä osa sairastumisen taustaa

Tutkimuksissa on havaittu, että anoreksiaan liittyy muuta väestöä enemmän kokemuksia yksinäisyydestä, ulkopuolisuudesta ja vaikeuksista kokea yhteyttä muihin ihmisiin.

Yksinäisyys ei kuitenkaan tarkoita välttämättä sitä, että ihminen olisi fyysisesti yksin.

Kyse voi olla kokemuksesta, ettei tule aidosti nähdyksi tai ymmärretyksi.

Moni sairastunut kuvaa tunnetta esimerkiksi näin:

”Minulla oli ihmisiä ympärilläni, mutta en kokenut kuuluvani joukkoon.”

”Minusta tuntui, etteivät muut oikeastaan tunteneet minua.”

”Olin jatkuvasti muiden seurassa, mutta samalla yksin.”

Kun yhteys muihin ihmisiin tuntuu epävarmalta tai puutteelliselta, ihminen voi alkaa hakea turvallisuutta asioista, joita hän pystyy hallitsemaan itse. Tällöin syömisen kontrollointi voi vähitellen saada elämässä yhä suuremman roolin.

Perfektionismi voi lisätä haavoittuvuutta anoreksialle

Monet anoreksiaa sairastavat ovat tunnollisia, vastuullisia ja ahkeria ihmisiä.

Heitä kuvaillaan usein sellaisilla sanoilla kuin:

• huolellinen
• luotettava
• tunnollinen
• velvollisuudentuntoinen
• vaativa itseään kohtaan

Nämä ominaisuudet ovat sinänsä vahvuuksia. Ne voivat auttaa opiskelussa, työelämässä ja ihmissuhteissa.

Ongelmaksi ne voivat muuttua silloin, kun oma arvo alkaa rakentua suoritusten varaan.

Perfektionismissa ei yleensä ole kyse pelkästään korkeista tavoitteista. Usein siihen liittyy kokemus siitä, että pitäisi jatkuvasti tehdä enemmän, onnistua paremmin tai välttää virheitä hinnalla millä hyvänsä.

Onnistuminen voi tuoda hetkellisen helpotuksen, mutta ei pysyvää tunnetta riittävyydestä. Seuraava tavoite odottaa jo valmiiksi.

Tällaisessa tilanteessa painon hallinnasta voi tulla yksi uusi alue, jolla täydellisyyttä tavoitellaan.

Tunteiden tunnistaminen voi olla vaikeampaa kuin syömisen hallinta

Moni anoreksiaa sairastava pystyy kertomaan hyvin tarkasti, mitä on päivän aikana syönyt tai kuinka paljon on liikkunut.

Sen sijaan kysymys omista tunteista voi tuntua huomattavasti vaikeammalta.

Tutkimuksissa on havaittu, että syömishäiriöihin liittyy usein vaikeuksia tunnistaa, sanoittaa ja ilmaista tunteita.

Kyse ei ole siitä, etteikö tunteita olisi.

Päinvastoin. Moni sairastunut kokee tunteet hyvin voimakkaina.

Vaikeus liittyy usein siihen, että tunteita on hankala ymmärtää, käsitellä tai jakaa muiden kanssa.

Tällöin huomio voi siirtyä tunteista syömisen hallintaan. Ruoan kontrollointi voi hetkellisesti helpottaa kuormitusta tai luoda tunteen siitä, että jokin asia elämässä on hallinnassa.

Mikä on ylikontrollin yhteys anoreksiaan?

Yksi viime vuosien kiinnostavimmista tutkimussuunnista liittyy ylikontrolliin.

Ylikontrollilla tarkoitetaan taipumusta voimakkaaseen itsehallintaan, varovaisuuteen, perfektionismiin ja tunteiden pidättämiseen.

Ylikontrolloidut ihmiset ovat usein:

• hyvin tunnollisia
• vastuullisia
• itsekuriltaan vahvoja
• riskien välttelijöitä
• vaativia itseään kohtaan

Ulospäin he voivat vaikuttaa pärjääviltä ja toimintakykyisiltä.

Sisäisesti he voivat kuitenkin kamppailla yksinäisyyden, ahdistuksen, riittämättömyyden tunteiden tai vaikeuden kanssa näyttää omaa haavoittuvuuttaan.

Tämän vuoksi ylikontrollia pidetään nykyisin merkittävänä tekijänä erityisesti rajoittavien syömishäiriöiden ymmärtämisessä.

Mitä tehtävää anoreksia on elämässä palvellut?

Toipumisen kannalta voi olla hyödyllistä tarkastella myös sitä, mitä anoreksia on ihmiselle antanut.

Kysymys ei ole sairauden puolustamisesta, vaan sen ymmärtämisestä.

Jos anoreksia on ollut keino selvitä vaikeista tunteista tai elämäntilanteista, siitä luopuminen voi tuntua pelottavalta ennen kuin tilalle löytyy uusia tapoja huolehtia itsestä.

Monelle sairaus on yrittänyt helpottaa esimerkiksi:

• ahdistusta
• yksinäisyyttä
• riittämättömyyden tunnetta
• hallitsemattomuuden kokemusta
• epäonnistumisen pelkoa
• hylätyksi tulemisen pelkoa

Sairaus ei ratkaise näitä ongelmia pysyvästi, mutta se voi hetkellisesti lievittää niitä. Juuri siksi siitä luopuminen ei ole pelkästään syömiskäyttäytymisen muuttamista.

Miksi painon palautuminen ei yksin riitä?

Painon palautuminen on välttämätön ja usein kiireellinen osa anoreksian hoitoa.

Monelle se ei kuitenkaan yksin ratkaise niitä vaikeuksia, jotka ovat olleet sairauden taustalla.

Jos ihminen kamppailee esimerkiksi yksinäisyyden, perfektionismin, ylikontrollin, tunneilmaisun vaikeuksien tai voimakkaan itsekritiikin kanssa, myös näihin teemoihin tarvitaan apua.

Muuten ihminen joutuu luopumaan tärkeästä selviytymiskeinostaan löytämättä mitään sen tilalle.

Tämän vuoksi nykyaikaisissa hoitomalleissa kiinnitetään yhä enemmän huomiota myös ihmissuhteisiin, psykologiseen joustavuuteen, tunteiden käsittelyyn ja yhteyden kokemukseen.

Anoreksia ei ole vain suhde ruokaan vaan myös suhde itseen ja muihin

Moni toipunut kuvaa jälkeenpäin, ettei paino ollut lopulta sairauden keskeisin kysymys.

Tärkeämmiksi teemoiksi nousevat usein:

• tarve tulla hyväksytyksi
• kokemus kuulumisesta joukkoon
• yhteys muihin ihmisiin
• riittävyyden tunne
• mahdollisuus olla oma itsensä ilman jatkuvaa suorittamista

Tämä ei tarkoita, etteikö painolla tai kehonkuvalla olisi merkitystä. Ne ovat usein tärkeä osa sairautta.

Samalla ne voivat olla yhteydessä paljon perustavanlaatuisempiin kysymyksiin siitä, millainen ihminen kokee olevansa ja mikä tekee hänestä arvokkaan.

Yhteenveto

Anoreksia näkyy ulospäin muutoksina syömisessä, painossa ja suhteessa omaan kehoon. Monen sairastuneen kohdalla taustalla vaikuttavat kuitenkin myös ilmiöt, jotka eivät näy yhtä helposti ulospäin.

Tutkimuksissa on tunnistettu yhteyksiä esimerkiksi perfektionismiin, ylikontrolliin, yksinäisyyden kokemuksiin, tunneilmaisun vaikeuksiin sekä voimakkaaseen tarpeeseen selviytyä ja tehdä asiat oikein.

Tämä ei tarkoita, että painonnousun pelolla ei olisi merkitystä. Pikemminkin kyse on siitä, että pelkkä painoon keskittyvä selitys ei aina tavoita koko sairauden kuvaa.

Siksi toipuminen on usein enemmän kuin painon palautumista tai syömisen normalisoitumista. Monelle se tarkoittaa uudenlaisen suhteen rakentamista omiin tunteisiin, omaan arvoon ja muihin ihmisiin.

Lopulta anoreksian ymmärtämisessä voi olla hyödyllistä kysyä paitsi sitä, mitä ihminen pelkää menettävänsä painon noustessa, myös sitä, mitä hän on yrittänyt saavuttaa sairauden avulla. Juuri siihen kysymykseen vastaaminen voi avata uusia näkökulmia toipumiseen.