Mitä jos anoreksian ytimessä ei olekaan painon pelko?

Entä jos anoreksian taustalla on jotain paljon syvempää kuin halu olla laiha?

”Jos anoreksia johtuisi vain painon pelosta, miksi niin moni jatkaa kärsimistä silloinkin, kun elämä alkaa hajota ympäriltä?”

Tämä on kysymys, johon yhä useammat tutkijat yrittävät vastata.

Anoreksia yhdistetään yleensä laihtumiseen, ruokaan ja kehonkuvaan. Vaikka nämä ovat sairauden näkyviä oireita, monet tutkimukset viittaavat siihen, että pinnan alla tapahtuu paljon enemmän.

Kun anoreksiaa sairastavilta kysytään heidän kokemuksistaan, vastaukset eivät useinkaan ala ruoasta.

Ne alkavat usein:

• yksinäisyydestä
• ulkopuolisuuden tunteesta
• epäonnistumisen pelosta
• perfektionismista
• tarpeesta hallita omaa elämää
• vaikeudesta näyttää omia tunteita

Siksi yhä useampi asiantuntija kysyy:

Entä jos painon pelko ei olekaan anoreksian ydin, vaan sen näkyvin oire?

Jos kyse olisi vain painosta, toipuminen olisi paljon helpompaa

Monet anoreksiaa sairastavat tietävät täysin rationaalisesti, että heidän painonsa on liian alhainen.

Monet tietävät sairauden riskit.

Monet haluavat parantua.

Silti syömisen lisääminen tuntuu mahdottomalta.

Jos anoreksia olisi pelkästään halua olla laiha, ongelma ratkeaisi usein tiedolla.

Mutta näin ei tapahdu.

Siksi on syytä kysyä:

Mitä muuta sairaus ihmiselle antaa?

Monelle anoreksia tarjoaa hallinnan tunnetta

Elämässä on paljon asioita, joita emme voi hallita.

Toiset ihmiset.

Pettymykset.

Epäonnistumiset.

Hylätyksi tulemisen.

Muutoksen.

Tulevaisuuden.

Syöminen on yksi harvoista asioista, joita ihminen voi yrittää kontrolloida täydellisesti.

Siksi anoreksia alkaa monille aikana, jolloin elämä tuntuu kuormittavalta tai epävarmalta.

Kontrolli tuo hetkellisesti turvaa.

Se helpottaa ahdistusta.

Se luo tunteen siitä, että ainakin jostakin voi pitää kiinni.

Ongelma on, että vähitellen kontrolli alkaa hallita ihmistä.

Entä jos anoreksian taustalla on yksinäisyys?

Tutkimuksissa yksi toistuvimmista löydöksistä on yksinäisyys.

Monet anoreksiaa sairastavat kertovat kokeneensa:

• ulkopuolisuutta
• erilaisuutta
• vaikeutta kuulua joukkoon
• pelkoa tulla torjutuksi

jo ennen sairastumistaan.

Tämä ei tarkoita, että he olisivat olleet yksin.

Usein ympärillä on ollut ystäviä ja perhettä.

Kyse on kokemuksesta.

Tunteesta, ettei tule nähdyksi sellaisena kuin todella on.

Kun yhteys muihin ihmisiin tuntuu vaikealta, kontrolli voi alkaa korvata yhteyden.

Sairaus tarjoaa jotain ennustettavaa silloin, kun ihmissuhteet tuntuvat epävarmoilta.

Miksi perfektionismi liittyy niin usein anoreksiaan?

Moni anoreksiaa sairastava on kaikkea muuta kuin välinpitämätön.

He ovat usein:

• tunnollisia
• vastuullisia
• ahkeria
• empaattisia
• vaativia itseään kohtaan

Nämä ominaisuudet ovat yleensä vahvuuksia.

Mutta joskus ne muuttuvat ansaksi.

Jos oma arvo alkaa riippua onnistumisista, ihminen alkaa helposti tavoitella täydellisyyttä.

Aluksi täydellisyyttä tavoitellaan koulussa.

Työssä.

Harrastuksissa.

Myöhemmin myös kehossa.

Silloin anoreksia ei välttämättä ole yritys olla laiha.

Se on yritys olla tarpeeksi hyvä.

Miksi tunteet voivat muuttua vaarallisiksi?

Monilla anoreksiaa sairastavilla on vaikeuksia tunnistaa tai ilmaista omia tunteitaan.

He voivat olla erittäin taitavia huolehtimaan muista.

Mutta he eivät välttämättä osaa kertoa:

• että he ovat surullisia
• että he ovat loukkaantuneita
• että he pelkäävät
• että he tarvitsevat apua

Kun tunteille ei löydy sanoja, niitä yritetään joskus hallita käyttäytymisen avulla.

Ruokailun kontrollointi voi muuttua tavaksi säädellä tunteita.

Ei tietoisesti.

Vaan vähitellen.

Huomaamatta.

Miksi anoreksia voi tuntua turvallisemmalta kuin läheisyys?

Tämä on yksi sairauden surullisimmista puolista.

Moni anoreksiaa sairastava kaipaa läheisyyttä.

Samalla läheisyys voi tuntua pelottavalta.

Jos pelkää tulevansa torjutuksi, arvostelluksi tai hylätyksi, ihmisiin luottaminen tuntuu riskiltä.

Säännöt eivät petä.

Kalorit eivät arvostele.

Vaaka ei hylkää.

Siksi sairaus voi alkaa tuntua turvallisemmalta kuin ihmiset.

Mutta samalla se lisää yksinäisyyttä.

Ja yksinäisyys vahvistaa sairautta.

Näin syntyy noidankehä.

Entä jos anoreksia ei olekaan ongelma vaan ratkaisu?

Tämä voi kuulostaa oudolta.

Anoreksia aiheuttaa valtavasti kärsimystä.

Silti monelle se on joskus ollut ratkaisu johonkin.

Ehkä ratkaisu:

• hallitsemattomaan ahdistukseen
• yksinäisyyteen
• riittämättömyyden tunteeseen
• epäonnistumisen pelkoon
• vaikeisiin tunteisiin

Juuri tämän ymmärtäminen on usein tärkeä osa toipumista.

Koska silloin kysymys ei enää ole:

”Miten saan syömishäiriön pois?”

Vaan:

”Mitä syömishäiriö on yrittänyt tehdä puolestani?”

Mitä tämä tarkoittaa toipumisen kannalta?

Jos anoreksia olisi vain ruokaan liittyvä ongelma, hoidon tavoitteena olisi vain syömisen normalisoiminen.

Mutta jos sairauden taustalla ovat myös:

• yksinäisyys
• perfektionismi
• ylikontrolli
• hylätyksi tulemisen pelko
• tunneilmaisun vaikeudet

niitäkin täytyy hoitaa.

Muuten ihminen joutuu luopumaan sairaudesta ilman, että sen tilalle tulee mitään.

Siksi syvimmillään toipuminen ei ole vain suhteen korjaamista ruokaan.

Se on suhteen korjaamista itseen ja muihin ihmisiin.

Mitä jos anoreksian ytimessä onkin yhteyden kaipuu?

Ehkä yksi tärkeimmistä kysymyksistä ei ole:

”Miksi pelkään painonnousua?”

Vaan:

”Mitä olen yrittänyt suojata tämän pelon avulla?”

Moni huomaa myöhemmin, että syömishäiriön alla oli valtava tarve tulla hyväksytyksi, nähdyksi ja ymmärretyksi.

Tarve kuulua joukkoon.

Tarve tuntea yhteyttä.

Tarve olla riittävä ilman suorittamista.

Ja juuri siksi yhteys muihin ihmisiin on usein yksi tärkeimmistä toipumisen rakennuspalikoista.

Yhteenveto

Anoreksia näyttää ulospäin painoon ja ruokaan liittyvältä sairaudelta.

Mutta monien tutkimusten ja potilaiden kokemusten perusteella sen taustalla voi olla paljon muutakin:

• yksinäisyyttä
• perfektionismia
• ylikontrollia
• hylätyksi tulemisen pelkoa
• tunneilmaisun vaikeuksia
• voimakasta tarvetta hallita omaa elämää

Siksi anoreksian hoito ei voi olla pelkästään painon korjaamista.

Todellinen toipuminen alkaa usein silloin, kun ihminen löytää uusia tapoja saada turvaa, yhteyttä ja merkitystä ilman sairautta.

Ehkä kaikkein tärkein kysymys ei ole:

”Miksi pelkään painonnousua?”

Vaan:

”Mitä elämässäni tarvitsen, jotta en enää tarvitse anoreksiaa?”