Kun RO-DKT ei olekaan RO-DKT: eettiset näkökulmat hoidon toteuttamiseen
RO-DKT:n (Radically Open Dialectical Behavior Therapy) tunnettuus kasvaa jatkuvasti. Yhä useampi terapeutti on tutustunut menetelmään koulutuksissa, kirjallisuudessa tai yksittäisten taitojen kautta. Samalla esiin nousee tärkeä ammatillinen ja eettinen kysymys: missä vaiheessa voidaan aidosti sanoa tarjoavansa RO-DKT-hoitoa?
Kyse ei ole vain markkinoinnista tai terminologiasta.
Kyse on asiakkaan oikeudesta tietää, mitä hoitoa hän saa.
Asiakkaalla on oikeus tietää, mitä hoitoa hänelle annetaan
Terveydenhuollon etiikan keskeisiin periaatteisiin kuuluu informoitu suostumus.
Asiakkaan pitäisi pystyä ymmärtämään:
- mitä hoitoa hän saa
- mihin hoito perustuu
- mitä tavoitteita hoidolla on
- mitä menetelmiä käytetään
- mitä näyttöä hoidolla on
Kun terapeutti kertoo tarjoavansa RO-DKT:ta, asiakkaalle syntyy perusteltu odotus siitä, että hän saa juuri kyseistä hoitomallia eikä terapeutilta sattumanvaraisesti valittuja yksittäisiä menetelmiä.
Tämä on erityisen tärkeää ylikontrollista kärsivien asiakkaiden kohdalla. Moni hakeutuu RO-DKT:hen juuri siksi, että muut hoidot eivät ole tuottaneet toivottua tulosta.
Mitä RO-DKT oikeastaan on?
Joskus ajatellaan, että RO-DKT tarkoittaa esimerkiksi:
- avoimuuden lisäämistä
- joustavuuden harjoittelua
- sosiaalisten signaalien tutkimista
- itsemyötätuntoa
- käyttäytymisen muutosta
Vaikka kaikki nämä kuuluvat RO-DKT:n ajatteluun, ne eivät yksin tee terapiasta RO-DKT:ta.
Muuten lähes mikä tahansa nykyaikainen psykoterapia voitaisiin nimetä RO-DKT:ksi.
RO-DKT on kokonainen hoitomalli.
Siihen kuuluu muun muassa:
- neurobiososiaalinen teoria ylikontrollista
- orientaatio- ja sitouttamisvaihe
- itsehavainnointiin perustuva työskentely
- kohdennetut hoitoprotokollat
- sosiaalisen signaloinnin aktiivinen tarkastelu
- allianssin katkos -protokolla
- viikkokortit
- spesifit intervention periaatteet
- taitoluokkien systemaattinen opetus
RO-DKT:n tavoitteena ei ole ensisijaisesti oireiden vähentäminen vaan sosiaalisen yhteyden lisääminen avoimen ilmaisun kautta.
Tämä erottaa sen monista muista hoitomuodoista.
RO-DKT ei ole DKT:n alalaji eikä pieni muunnelma
Yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä on, että RO-DKT olisi eräänlainen DKT:n erityisversio tai ”DKT ylikontrolloiville”.
Todellisuudessa RO-DKT on oma itsenäinen hoitomallinsa.
Vaikka sekä DKT että RO-DKT ovat lähtöisin dialektisen käyttäytymisterapian perinteestä ja niissä käytetään osittain samoja käsitteitä, niiden lähtökohdat, tavoitteet ja keskeiset muutosmekanismit eroavat olennaisesti toisistaan.
Perinteinen DKT kehitettiin ensisijaisesti henkilöille, joiden keskeisenä vaikeutena on alikontrolli.
Alikontrolliin liittyy tyypillisesti:
- impulsiivisuus
- voimakkaat tunteenpurkaukset
- epävakaat ihmissuhteet
- itsetuhoisuus
- vaikeus säädellä tunteita
Näissä tilanteissa hoidon tavoitteena on usein lisätä käyttäytymisen hallintaa, vakautta ja tunnesäätelyä.
RO-DKT puolestaan kehitettiin henkilöille, joiden ongelmana on ylikontrolli.
Ylikontrollille ovat tyypillisiä:
- perfektionismi
- liiallinen tunnollisuus
- jäykkyys
- tunteiden hillitseminen
- korkeat vaatimukset itseä kohtaan
- taipumus selviytyä yksin
- sosiaalinen eristäytyneisyys
Ulospäin ylikontrolloiva ihminen saattaa vaikuttaa hyvinvoivalta, tunnolliselta ja menestyvältä, vaikka kärsisi voimakkaasta yksinäisyydestä, häpeästä tai yhteyden puutteesta.
RO-DKT:n mukaan psykologinen kärsimys ei synny ainoastaan oireista, vaan myös siitä, että ihminen menettää yhteyden muihin ihmisiin. Siksi hoidon keskeisenä tavoitteena on lisätä sosiaalista turvallisuutta, avoimuutta sekä kykyä muodostaa läheisiä ja vastavuoroisia ihmissuhteita.
DKT kysyy:
Miten hallitsen tunteitani paremmin?
RO-DKT kysyy:
Miten voisin olla avoimempi yhteydelle?
Tämä ero on ratkaiseva.
Perinteisessä DKT:ssa terapeutti pyrkii usein auttamaan asiakasta säätelemään liian voimakkaita tunteita.
RO-DKT:ssa terapeutti pyrkii usein auttamaan asiakasta ilmaisemaan tunteita, joita hän on pitkään piilotellut.
Perinteisessä DKT:ssa voidaan vahvistaa itsehillintää.
RO-DKT:ssa voidaan pyrkiä lisäämään joustavuutta, avoimuutta ja spontaanisuutta.
Perinteisessä DKT:ssa validointi on usein keskeinen muutoksen väline.
RO-DKT:ssa pelkkä validointi ei välttämättä riitä. Joskus terapeuttinen muutos syntyy siitä, että asiakas altistuu palautteelle, sosiaaliselle signaalille tai uudelle näkökulmalle, joka haastaa hänen tavanomaisen suhtautumistapansa.
Sama tekniikka voi tarkoittaa eri asiaa
Yksittäiset interventiot voivat näyttää ulospäin samankaltaisilta.
Sekä DKT:ssa että RO-DKT:ssa voidaan:
- harjoitella tietoisuustaitoja
- käyttää viikkokortteja
- tarkastella käyttäytymistä
- opiskella taitoja
- hyödyntää ryhmäopetusta
Mutta intervention tarkoitus voi olla täysin erilainen.
Esimerkiksi asiakkaan vetäytymistä voidaan tarkastella molemmissa hoidoissa.
DKT-terapeutti voi tarkastella sitä tunnesäätelyn näkökulmasta.
RO-DKT-terapeutti voi tarkastella sitä sosiaalisen signaloinnin ja yhteyden näkökulmasta.
Kuvitellaan kaksi asiakasta.
Ensimmäinen impulsiivisesti vahingoittaa ihmissuhteitaan voimakkaiden tunnepurkausten aikana.
Toinen pitää tunteensa visusti sisällään, vaikuttaa ulospäin toimintakykyiseltä, mutta kärsii syvästä yksinäisyydestä ja vaikeudesta muodostaa läheisiä ihmissuhteita.
Nämä asiakkaat voivat hyötyä täysin erilaisesta hoidosta.
Ensimmäisen asiakkaan kohdalla DKT voi olla tarkoituksenmukainen hoitomuoto.
Toisen asiakkaan kohdalla RO-DKT voi olla tarkoituksenmukaisempi vaihtoehto.
Tästä syystä ei ole yhdentekevää, mitä hoitomallia asiakkaalle tarjotaan.
RO-DKT ei siis ole ”DKT:tä ylikontrolloiville” eikä kokoelma yksittäisiä taitoja tai harjoituksia.
Kyseessä on oma terapiamallinsa, jolla on oma teoriansa, hoitorakenteensa ja muutosmekanisminsa.
Tästä syystä RO-DKT:n toteuttaminen edellyttää muutakin kuin yksittäisten taitojen tai harjoitusten lainaamista. Asiakkaan näkökulmasta on merkittävä ero siinä, saako hän RO-DKT-hoitoa vai muuta psykoterapiaa, jossa hyödynnetään joitakin RO-DKT:sta tuttuja elementtejä.
Siksi asiakkaalla on oikeus tietää, mitä hoitoa hän saa
Jos terapeutti kertoo tarjoavansa RO-DKT-terapiaa, asiakkaalla on perusteltu oikeus olettaa saavansa hoitoa, joka pohjautuu RO-DKT:n teoriaan, tavoitteisiin ja menetelmiin.
Jos työskentely perustuu pääasiassa johonkin muuhun terapiaan ja mukana hyödynnetään vain yksittäisiä RO-DKT:n elementtejä, olisi usein läpinäkyvämpää kertoa tämä asiakkaalle suoraan.
Esimerkiksi:
”Työskentelyni perustuu kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan, mutta hyödynnän myös RO-DKT:n periaatteita.”
tai
”Käytän vastaanotollani joitakin RO-DKT:n menetelmiä, mutta kyse ei ole varsinaisesta RO-DKT-hoito-ohjelmasta.”
Tällainen avoimuus lisää luottamusta ja tukee asiakkaan mahdollisuutta tehdä tietoinen päätös hoidostaan.
Jos käytän joitakin RO-DKT:n taitoja, tarjoanko RO-DKT:ta?
Tämä on luultavasti yksi tärkeimmistä eettisistä kysymyksistä.
Jos terapeutti käyttää satunnaisesti:
- itsehavainnointia
- joustavuusharjoituksia
- sosiaalisten signaalien tarkastelua
- avoimuuden teemoja
hän ei välttämättä vielä tarjoa RO-DKT:ta.
Tilanne muistuttaa sitä, että terapeutti käyttää altistamista.
Pelkkä altistamisen käyttäminen ei tee hoidosta altistushoitoa.
Samalla tavalla yksittäisten RO-DKT-tekniikoiden käyttäminen ei automaattisesti tarkoita RO-DKT-hoidon toteuttamista.
Tästä syystä olisi eettisesti tarkempaa sanoa:
”Hyödynnän työskentelyssäni RO-DKT:sta tuttuja periaatteita.”
kuin:
”Tarjoan RO-DKT-terapiaa.”
jos hoito ei tosiasiassa noudata mallin keskeisiä periaatteita.
Entä jos terapeutti on käynyt koulutuksen?
Pelkkä koulutukseen osallistuminen ei vielä automaattisesti tarkoita, että hoitoa toteutetaan mallin mukaisesti.
Sama pätee kaikkiin psykoterapiamuotoihin.
Kysymys ei ole vain koulutuksesta vaan siitä:
- osaako terapeutti toteuttaa mallia
- ymmärtääkö hän menetelmän teoreettisen perustan
- käyttävätkö hän ja asiakas mallin keskeisiä elementtejä
- onko työskentely riittävän uskollista alkuperäiselle menetelmälle
Tätä kutsutaan usein hoitouskollisuudeksi eli adherenssiksi.
Adherenssi ei ole byrokratiaa
Monille terapeuteille sana adherenssi herättää vastarintaa.
Pelätään mekaanisuutta.
Pelätään käsikirjojen seuraamista.
Pelätään kliinisen vapauden menettämistä.
Todellisuudessa adherenssin tarkoitus on suojella asiakasta.
Jos asiakas hakeutuu traumaterapiaan, hänen pitäisi saada traumaterapiaa.
Jos asiakas hakeutuu RO-DKT:hen, hänen pitäisi saada RO-DKT:ta.
Muuten asiakas ei voi tietää, mitä hän on ostamassa, mihin hän sitoutuu tai mitä vaikutuksia hoidolta voidaan odottaa.
Voiko terapeuttinen luovuus joskus tehdä hoidosta vähemmän eettistä?
Moni kokenut terapeutti tunnistaa tilanteen, jossa oma kliininen intuitio houkuttelee poikkeamaan mallista.
Joskus tämä on perusteltua.
Joskus taas kyse voi olla terapeutin omasta epämukavuudesta.
Esimerkiksi:
- vältänkö tiettyä interventiota, koska se herättää minussa epävarmuutta?
- jätänkö haastamatta asiakkaan käyttäytymistä, koska pelkään suhteen kärsivän?
- siirrynkö liian nopeasti opettamaan tai neuvomaan, koska hiljaisuus tuntuu hankalalta?
- alan tehdä jotain muuta kuin RO-DKT:ta, koska se tuntuu itsestäni helpommalta?
Nämä kysymykset eivät koske pelkästään tehokkuutta.
Ne koskevat myös etiikkaa.
RO-DKT:n toteuttamiseen liittyvä eettinen vastuu
RO-DKT:n toteuttaminen sisältää ainakin neljä keskeistä eettistä vastuuta.
1. Rehellisyys
Kerro asiakkaalle avoimesti, mitä osaat ja mitä et osaa.
2. Läpinäkyvyys
Kuvaa asiakkaalle, mitä RO-DKT tarkoittaa käytännössä.
3. Ammatillinen nöyryys
Tunnista omat osaamisen rajasi.
4. Jatkuva oppiminen
Pidä yllä osaamista ja arvioi omaa hoitouskollisuuttasi säännöllisesti.
Miten terapeutti voi arvioida omaa toimintaansa?
Seuraavat kysymykset voivat toimia hyödyllisenä itsearvioinnin välineenä:
- Toteutanko RO-DKT:n keskeisiä protokollia vai käytänkö vain yksittäisiä tekniikoita?
- Osaanko perustella jokaisen intervention RO-DKT:n teorialla?
- Tietäisikö ulkopuolinen RO-DKT-kouluttaja istunnon perusteella, että kyseessä on RO-DKT-hoito?
- Saako asiakas sitä hoitoa, jota hänelle olen luvannut?
- Kuvaisinko työskentelyä samalla tavalla kollegalle kuin verkkosivuillani?
Eettinen kysymys kuuluu lopulta yksinkertaisesti
Kyse ei ole siitä, onko terapeutti täydellinen.
Kyse ei ole siitä, toteutuuko jokainen protokolla virheettömästi.
Kyse ei ole myöskään siitä, etteikö muita hoitomuotoja voisi yhdistellä harkiten.
Keskeinen kysymys on paljon yksinkertaisempi:
Jos asiakas hakeutuu vastaanotolleni RO-DKT-terapiaan, saako hän aidosti RO-DKT-terapiaa?
Se on sekä eettinen että ammatillinen kysymys.
Ja lopulta myös kysymys luottamuksesta.
Luottamuksesta, jonka asiakas asettaa terapeuttiin aloittaessaan yhden elämänsä tärkeimmistä muutosprosesseista.