Rakennanko ammatillista näkyvyyttä yhteyden vuoksi vai turvallisuuden vuoksi?

Moni terapeutti käyttää nykyään sosiaalista mediaa, kirjoittaa artikkeleita, esiintyy kouluttajana tai kertoo työstään verkossa. Se on luonnollinen osa nykyaikaista asiantuntijatyötä. Silti näkyvyyteen liittyy harvoin esitetty kysymys: miksi haluan tulla nähdyksi?

Useimmat meistä vastaavat tähän nopeasti.

Haluan jakaa tietoa.

Haluan vähentää stigmaa.

Haluan auttaa ihmisiä löytämään apua.

Haluan tehdä vaikuttavaa työtä.

Kaikki nämä voivat olla täysin totta.

RO-DKT:n näkökulmasta kiinnostava kysymys kuuluu kuitenkin:

Onko näkyvyyden taustalla myös jotain muuta?

Ylikontrolloiva ihminen etsii usein turvallisuutta

RO-DKT:ssa ylikontrolli ei tarkoita vallanhalua tai ylimielisyyttä.

Ylikontrolli on usein yritys luoda turvallisuutta maailmaan, joka tuntuu epävarmalta.

Yksi rakentaa turvallisuutta sääntöjen avulla.

Toinen rakentaa sitä täydellisyyden avulla.

Kolmas rakentaa sitä osaamisen avulla.

Joskus turvallisuus alkaa rakentua ajatukselle:

”Jos olen riittävän hyvä, minua ei arvostella.”

”Jos tiedän tarpeeksi, kukaan ei löydä virheitäni.”

”Jos muut näkevät osaamiseni, voin rentoutua.”

Ongelma on, että turvallisuuden tunne ei silloin koskaan ole täysin vakaa.

Aina löytyy uusi koulutus.

Uusi sertifikaatti.

Uusi saavutus.

Uusi näyttö siitä, että olen riittävän hyvä.

Millaista kuvaa rakennan itsestäni?

Sosiaalinen media tarjoaa meille jatkuvasti mahdollisuuden rakentaa ammatillista identiteettiä.

Tämä ei ole ongelma.

Kysymys kuuluu enemmänkin:

Mitä identiteettiä rakennan?

Kun tarkastelen omaa sisältöäni, korostuvatko siinä:

  • saavutukset
  • sertifikaatit
  • koulutukset
  • asiantuntijastatus
  • erityisosaaminen

vai korostuvatko:

  • asiakkaiden tarpeet
  • tiedon jakaminen
  • yhteistyö
  • oppiminen
  • uteliaisuus

Kumpikaan ei ole itsessään väärin.

RO-DKT:n hengessä kiinnostavaa on tutkia, mikä näistä tuntuu välttämättömältä.

Milloin asiantuntijuudesta tulee suoja?

Asiantuntijuus on tärkeä osa terapeuttina toimimista.

Asiakkaalla on oikeus saada osaavaa hoitoa.

Mutta joskus asiantuntijuus voi muuttua myös suojaksi.

Sen sijaan että näyttäisimme ihmisinä keskeneräisiltä, epävarmoilta tai oppivilta, voimme alkaa rakentaa kuvaa erehtymättömästä asiantuntijasta.

Silloin näkyvyys voi alkaa palvella enemmän turvallisuuden tunnetta kuin yhteyttä.

RO-DKT:n näkökulmasta voisi kysyä:

Jos kukaan ei koskaan näkisi saavutuksiani, tietäisinkö silti olevani riittävän hyvä terapeutti?

Kysymys ei ole helppo.

Juuri siksi se on kiinnostava.

Kenen onnistumisesta kerrotaan?

Toinen hienovarainen itsehavainnoinnin paikka liittyy asiakkaiden onnistumisiin.

Toivon ylläpitäminen on tärkeää.

Tarinat muutoksesta voivat auttaa monia ihmisiä hakeutumaan hoitoon.

Samalla voimme pysähtyä kysymään:

Kenen onnistumisesta tässä oikeastaan kerrotaan?

Korostuuko asiakkaan rohkeus?

Asiakkaan sinnikkyys?

Asiakkaan tekemä työ?

Vai korostuuko terapeutin osaaminen?

Useimmiten kyse ei ole tietoisesta valinnasta.

Silti joskus asiakkaan kasvu voi alkaa palvella myös terapeutin identiteettiä.

Asiakkaan onnistumisesta tulee todiste omasta pätevyydestä.

Tämä on inhimillistä.

Mutta juuri siksi se on tärkeä huomata.

Entä jos näkyvyys perustuu yhteyteen?

RO-DKT:ssa sosiaalinen signalointi liittyy yhteyden rakentamiseen.

Tämä näkökulma tarjoaa kiinnostavan vaihtoehdon myös ammatilliselle näkyvyydelle.

Voisiko näkyvyyden tarkoitus olla:

  • tiedon jakaminen
  • keskustelun herättäminen
  • yhteisön rakentaminen
  • kokemusten normalisointi
  • ihmisten auttaminen löytämään toisensa

Tällöin näkyvyys ei rakennu kysymyksen ympärille:

”Näkevätkö ihmiset, kuinka osaava olen?”

Vaan:

”Auttaako tämä ihmisiä kokemaan enemmän yhteyttä?”

Sama toiminta voi näyttää ulospäin hyvin samankaltaiselta.

Sisäinen motivaatio voi kuitenkin olla täysin erilainen.

RO-DKT:n kysymys ei ole ”saako näin tehdä?”

RO-DKT kysyy harvoin:

”Saako näin tehdä?”

Paljon kiinnostavampi kysymys on:

”Mitä tarvetta tämä käyttäytyminen palvelee?”

Tämä pätee yhtä hyvin asiakkaisiin kuin terapeutteihin.

Jos huomaan tarvitsevani jatkuvasti:

  • uusia titteleitä
  • uusia saavutuksia
  • näkyvyyttä
  • vahvistusta osaamiselleni

voin kysyä:

Mitä yritän tällä suojella?

Mitä pelkäisin tapahtuvan, jos tätä ei olisi?

Eettinen nöyryys näkyy myös siinä, miten puhumme itsestämme

Ehkä eettinen nöyryys ei tarkoita saavutusten piilottamista.

Eikä sitä, ettei omasta työstä saisi olla ylpeä.

Ehkä se tarkoittaa jotakin yksinkertaisempaa.

Kykyä huomata, milloin asiantuntijuus palvelee asiakasta.

Ja milloin asiantuntijuus alkaa palvella omaa turvallisuuden tarvettamme.

Kykyä tutkia omia motiivejamme samalla uteliaisuudella, jolla tutkimme asiakkaidemme motiiveja.

Lopulta kysymys ei ehkä ole siitä, kuinka näkyvä terapeutti on.

Vaan siitä, mihin näkyvyyttä käytetään.

Rakennanko ammatillista näkyvyyttä yhteyden vuoksi vai turvallisuuden vuoksi?

Se on kysymys, johon ei tarvitse löytää lopullista vastausta.

Mutta se on kysymys, jota jokaisen terapeutin kannattaa välillä pysähtyä pohtimaan.

 

Scroll to Top