Miksi anoreksian hoito epäonnistuu, jos tuijotamme vain vaakaa? Tuore tutkimus kääntää katseen virheiden pelkoon

Anorexia nervosa on yksi vakavimmista ja monimutkaisimmista mielenterveyden häiriöistä, joita kohtaamme kliinisessä työssä. Usein sairaus näyttäytyy ulospäin numeroina, taulukoina ja painokäyrinä: kaloreina, grammoina ja BMI-lukuina. Näiden mittareiden takaa löytyy kuitenkin huomattavasti syvempi ja kivuliaampi psykologia, joka harvoin näkyy ensisilmäyksellä.

Perinteinen hoitomalli korostaa fyysistä toipumista ja syömisen normalisointia, mutta tuore tutkimus kertoo tärkeän viestin: jos keskitymme vain painonnousuun, saatamme ohittaa osan niistä psykologisista tekijöistä, jotka ylläpitävät anoreksiaa kaikkein voimakkaimmin.

Delaquis’n ja työryhmän (2023) verkostoanalyysiin perustuva tutkimus tarjoaa uuden näkökulman siihen, miten anoreksia rakentuu ja miksi se voi olla niin sitkeä sairaus. Tutkimuksessa anoreksiaa ei tarkasteltu yksittäisten oireiden listana, vaan toisiinsa kytkeytyvien oireiden, persoonallisuuspiirteiden ja psykologisten prosessien verkostona.

Tutkimukseen osallistui 13–24-vuotiaita sairaalahoidossa olevia nuoria, ja se heijastaa hyvin nykykäsitystä nuoruuden ja varhaisen aikuisuuden herkistä kehitysvaiheista.

Mitä tutkimus kertoo anoreksian todellisista ylläpitäjistä?

Verkostoanalyysin tavoitteena on tunnistaa, mitkä oireet ovat järjestelmän keskeisimpiä solmukohtia.

Perinteisesti anoreksian keskiössä on ajateltu olevan:

  • alhainen paino
  • syömisen rajoittaminen
  • vääristynyt kehonkuva

Tutkimuksen tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että oireverkoston kaikkein keskeisimmät tekijät voivat liittyä johonkin aivan muuhun.

Erityisesti esiin nousivat:

  • virheiden pelko
  • täydellisyyden tavoittelu
  • ruokaan liittyvät pakkoajatukset
  • sosiaalinen pelko
  • tunteiden säätelyn vaikeudet

Tämä haastaa ajatuksen siitä, että anoreksia olisi ensisijaisesti painoon tai ulkonäköön liittyvä sairaus.

Kun virheiden pelko ohittaa painon merkityksen

Tutkimuksen pysäyttävin havainto liittyi huoleen virheistä.

Verkoston keskeisin solmukohta ei ollut rajoittava syöminen eikä matala paino.

Keskeisin tekijä oli virheiden pelko.

Kyse ei ole tavallisesta huolellisuudesta tai tunnollisuudesta.

Virheiden pelossa maailma jakautuu helposti onnistumisiin ja epäonnistumisiin.

Pienikin poikkeama omista säännöistä voi tuntua merkiltä siitä, että on epäonnistunut ihmisenä.

Anoreksiassa tämä voi näkyä esimerkiksi ajatuksina:

  • ”En saanut tehdä näin.”
  • ”Menetin kontrollin.”
  • ”Epäonnistuin.”
  • ”Minun olisi pitänyt pärjätä paremmin.”

Ylimääräinen suupala ei silloin tunnu vain ylimääräiseltä suupalalta.

Se voi tuntua uhkalta omalle identiteetille, arvokkuudelle tai kelpaavuudelle.

Tämä auttaa ymmärtämään, miksi pelkkä syömisen normalisoiminen ei usein riitä. Jos sairauden ytimessä on armoton itsekritiikki, painon nousu ei automaattisesti muuta sitä tapaa, jolla ihminen suhtautuu itseensä.

Ruoka-ajatukset turruttavat tunteita ja vievät tilaa elämältä

Toinen keskeinen löydös liittyi ruokaan liittyvään pakonomaiseen ajatteluun.

Tutkimuksessa ruokaan liittyvät ajatukset olivat keskeisempi osa oireverkostoa kuin itse rajoittava käyttäytyminen.

Tämä havainto on kliinisesti merkittävä.

Moni anoreksiaa sairastava kuvaa käyttävänsä valtavan osan ajastaan:

  • syömisen suunnitteluun
  • kaloreiden laskemiseen
  • ruokien arviointiin
  • seuraavan aterian pohtimiseen
  • painon tarkkailuun

Kognitiivis-interpersonaalisen mallin mukaan tämä ei ole pelkästään nälkiintymisen seurausta.

Ruoka-ajatukset voivat toimia myös keinona välttää vaikeita tunteita.

Kun mieli täyttyy ruoasta, taustalla olevat kokemukset jäävät taka-alalle:

  • ahdistus
  • häpeä
  • yksinäisyys
  • sosiaaliset pelot
  • epävarmuus

Tästä näkökulmasta anoreksia tarjoaa hetkellisen mutta kalliin ratkaisun: se kaventaa elämää, mutta samalla vähentää kosketusta vaikeisiin tunnekokemuksiin.

Sosiaaliset pelot ja kehonkuva kietoutuvat toisiinsa

Tutkimuksessa nousivat esiin myös sosiaalinen pelko sekä painon ja ulkonäön ylikorostaminen.

Monelle anoreksiaa sairastavalle muiden ihmisten arvioinnit tuntuvat poikkeuksellisen tärkeiltä.

Samalla ihmissuhteet voivat tuntua kuormittavilta tai uhkaavilta.

Tähän liittyy usein myös aleksitymia eli vaikeus tunnistaa, ymmärtää tai sanoittaa omia tunteita.

Jos ihminen ei tunnista omaa sisäistä maailmaansa, myös muiden ihmisten reaktiot voivat tuntua arvaamattomilta.

Tällöin vetäytyminen alkaa helposti tuntua turvallisemmalta kuin yhteys.

Ongelmana on, että mitä enemmän ihminen vetäytyy, sitä enemmän anoreksia saa tilaa toimia turvallisuuden lähteenä.

BMI ei yksin kerro anoreksian vakavuudesta

Yksi tutkimuksen kiinnostavimmista havainnoista liittyi painoindeksiin.

Tässä tutkimuksessa BMI ei muodostanut merkittäviä yhteyksiä keskeisiin psykologisiin oireisiin samalla tavalla kuin esimerkiksi virheiden pelko, ruokaan liittyvät pakkoajatukset tai sosiaalinen ahdistus.

Tämä ei tarkoita, ettei painolla olisi merkitystä.

Paino kertoo edelleen tärkeää tietoa:

  • fyysisestä terveydestä
  • ravitsemustilasta
  • lääketieteellisistä riskeistä

Mutta se ei yksin kerro:

  • kärsimyksen määrästä
  • sisäisestä ahdistuksesta
  • itsekritiikin voimakkuudesta
  • syömishäiriöajatusten määrästä

Siksi anoreksian arvioiminen pelkän painon perusteella voi johtaa harhaan.

Miten virheiden pelko liittyy ylikontrolliin?

Tutkimuksen löydökset muistuttavat monin tavoin sitä, mitä RO-DKT:ssa kutsutaan ylikontrolliksi.

Ylikontrolliin liittyy usein:

  • voimakas itsehillintä
  • perfektionismi
  • virheiden välttäminen
  • sääntöorientoituneisuus
  • joustamattomuus
  • vaikeus näyttää haavoittuvuutta

Ylikontrollissa ongelmana ei ole hallinnan puute vaan sen liiallinen määrä.

Virheet eivät tunnu tavallisilta oppimiskokemuksilta.

Ne voivat tuntua uhkaavan ihmisen käsitystä omasta arvosta ja kelpaavuudesta.

Tämä auttaa ymmärtämään, miksi anoreksiasta luopuminen voi tuntua niin vaikealta myös silloin, kun ihminen tiedostaa sairauden haitalliset vaikutukset.

Sairaudesta luopuminen voi tuntua samalla luopumiselta siitä järjestelmästä, joka on pitkään tarjonnut turvallisuuden tunnetta.

Miten anoreksia leviää mielessä?

Verkostoanalyysi tunnisti myös niin sanottuja siltasolmuja, jotka yhdistävät erilaisia oireverkostoja toisiinsa.

Masennus toimi porttina ruokaan liittyvien ajatusten ja yleisen pahoinvoinnin välillä.

Toimintaan liittyvä epäily yhdisti itseensä:

  • epävarmuutta
  • riittämättömyyttä
  • huonommuuden kokemuksia

Painon ja ulkonäön ylikorostaminen puolestaan sitoi kehonkuvan suoraan itsetuntoon.

Mitä enemmän nämä verkostot vahvistavat toisiaan, sitä vaikeammaksi anoreksiasta irrottautuminen muuttuu.

Kohti hoitoa, joka näkee nuoren kokonaisena

Tutkimuksen keskeinen viesti on, että anoreksian hoito ei voi perustua pelkästään painon korjaamiseen.

Tarvitaan myös työskentelyä:

  • perfektionismin kanssa
  • virheiden pelon kanssa
  • sosiaalisen ahdistuksen kanssa
  • tunteiden säätelyn kanssa
  • ylikontrollin kanssa
  • ihmissuhteiden kanssa

Nuoren tukeminen tarkoittaa enemmän kuin syömisen normalisointia.

Se tarkoittaa auttamista kohti elämää, jossa:

  • virheet eivät ole katastrofeja
  • häpeä ei määritä ihmisarvoa
  • yhteys toisiin tuntuu mahdolliselta
  • keskeneräisyys on sallittua

Kun siirrämme katseen vaa’asta nuoren sisäiseen maailmaan, voimme alkaa nähdä anoreksian sijaan ihmisen.

Usein kysytyt kysymykset anoreksiasta ja perfektionismista

Miksi virheiden pelko liittyy anoreksiaan?

Tutkimusten mukaan voimakas virheiden pelko voi ylläpitää anoreksiaa lisäämällä tarvetta kontrolloida syömistä, painoa ja omaa käyttäytymistä.

Voiko anoreksia jatkua normaalipainossa?

Kyllä. Fyysinen ja psykologinen toipuminen eivät aina etene samaan tahtiin. Syömishäiriöajatukset voivat jatkua myös silloin, kun ravitsemustila on korjaantunut.

Mikä on ylikontrolli?

Ylikontrolli tarkoittaa taipumusta liialliseen itsehillintään, perfektionismiin, sääntöorientoituneisuuteen ja virheiden välttämiseen. Monilla anoreksiaa sairastavilla esiintyy ylikontrolliin liittyviä piirteitä.

Riittääkö painon palautuminen anoreksian hoidossa?

Ei yleensä. Toipuminen edellyttää usein myös tunnesäätelyn vahvistamista, ihmissuhteiden tukemista, joustavuuden lisäämistä sekä syömishäiriötä ylläpitävien ajattelu- ja käyttäytymismallien muuttamista.

Scroll to Top