Voiko aliravitsemus aiheuttaa pakkoajatuksia? Kun nälkiintyneet aivot jäävät jumiin
Moni syömishäiriötä sairastava tunnistaa ilmiön: ajatukset pyörivät tauotta ruoan, painon, liikunnan tai kehon ympärillä. Vaikka ihminen yrittäisi keskittyä opiskeluun, työhön tai läheisiin ihmissuhteisiin, mieli palaa jatkuvasti samoihin teemoihin.
Tällöin voi herätä pelottava ajatus:
”Olenko tulossa pakko-oireiseksi?”
Minnesotan nälänhätätutkimus antaa tähän tärkeän näkökulman. Tutkimuksen perusteella pitkittynyt aliravitsemus voi synnyttää pakkoajatuksia muistuttavia ilmiöitä myös täysin terveille ihmisille. Toisin sanoen pakonomainen ajattelu ei välttämättä ole syömishäiriön syy. Se voi olla seurausta nälkiintymisestä.
Mitä pakkoajatuksilla tarkoitetaan?
Pakkoajatuksilla tarkoitetaan ajatuksia, mielikuvia tai huolia, jotka tunkeutuvat mieleen toistuvasti ja joita on vaikea päästää irti.
Syömishäiriöissä ne voivat liittyä esimerkiksi:
- ruokaan
- kaloreihin
- painoon
- kehon muotoon
- liikuntaan
- syömisen hallintaan
Moni kuvaa kokemusta näin:
”Vaikka en haluaisi ajatella ruokaa, ajattelen sitä koko ajan.”
Tai:
”Tuntuu kuin päässä ei olisi tilaa millekään muulle.”
Mitä Minnesotan nälänhätätutkimuksessa havaittiin?
Yksi tutkimuksen tunnetuimmista löydöksistä oli juuri ajattelun muuttuminen pakonomaiseksi.
Kun tutkittavat alkoivat kärsiä energiavajeesta, heidän kiinnostuksensa ruokaan kasvoi valtavasti.
He alkoivat:
- kerätä reseptejä
- lukea keittokirjoja
- keskustella ruoasta jatkuvasti
- suunnitella aterioita tuntikausia
- katsella ruokakuvia
- haaveilla syömisestä
Monen elämä alkoi pyöriä lähes kokonaan ruoan ympärillä.
Erityisen merkittävää on, että tutkittavilla ei ollut syömishäiriötä.
He olivat terveitä miehiä, jotka olivat joutuneet energiavajeeseen tutkimusolosuhteissa.
Tämä kertoo, että pakonomainen ruokaan keskittyminen voi olla normaali biologinen reaktio nälkiintymiseen.
Miksi aivot alkavat takertua ruokaan?
Aivojen tärkein tehtävä on pitää ihminen hengissä.
Kun energiaa on liian vähän, aivot alkavat suunnata huomiota siihen, mikä on selviytymisen kannalta tärkeintä.
Eli ruokaan.
Kyse on samasta ilmiöstä kuin janon lisääntymisestä nestevajauksessa.
Nälkiintyneet aivot eivät ajattele ruokaa siksi, että ihminen olisi ahne tai heikko.
Ne ajattelevat ruokaa siksi, että keho yrittää selviytyä.
Pakkoajatukset voidaan nähdä eräänlaisena biologisena hälytysjärjestelmänä.
Pakkoajatukset eivät rajoitu ruokaan
Aliravitsemuksessa ajattelu ei yleensä kavennu vain ruokaan.
Moni alkaa tarkkailla pakonomaisesti myös:
- painoa
- kehon tuntemuksia
- vatsan toimintaa
- nesteen kertymistä
- liikuntamääriä
- syömiseen liittyviä sääntöjä
Mieli alkaa etsiä jatkuvasti merkkejä siitä, että kaikki on hallinnassa.
Paradoksaalisesti juuri tämä hallinnan tavoittelu voi lisätä ahdistusta.
Mitä enemmän ihminen tarkkailee itseään, sitä enemmän uusia huolia löytyy.
Voivatko pakkoajatukset näyttää OCD:lta?
Joskus voivat.
Minnesotan tutkimuksessa havaittiin, että aliravitsemus voi lisätä:
- jäykkää ajattelua
- toistuvia huolia
- rituaalinomaista käyttäytymistä
- pakonomaista keskittymistä tiettyihin aiheisiin
Tämä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita varsinaista pakko-oireista häiriötä (OCD).
Joissakin tapauksissa kyse voi olla siitä, että aivot reagoivat energiavajeeseen.
Tämän vuoksi syömishäiriöiden hoidossa on tärkeää arvioida, mitkä oireet ovat seurausta aliravitsemuksesta ja mitkä ovat olleet olemassa jo ennen sairastumista.
Miksi pakkoajatukset voivat tuntua vahvistuvan toipumisen alussa?
Tämä on monille yllättävä kokemus.
Kun syöminen lisääntyy, ruokaan liittyvät ajatukset eivät välttämättä heti vähene.
Joskus ne voivat hetkellisesti tuntua jopa voimakkaammilta.
Tämä johtuu siitä, että aivot ovat edelleen toipumassa pitkäaikaisesta energiavajeesta.
Minnesotan tutkimuksessa havaittiin, että psyykkinen toipuminen tapahtui hitaammin kuin moni odotti.
Vaikka paino alkoi nousta, ajatukset eivät normalisoituneet välittömästi.
Aivot tarvitsevat aikaa vakuuttuakseen siitä, että ruokaa on jälleen saatavilla riittävästi.
Milloin pakonomaiset ajatukset helpottavat?
Minnesotan tutkimuksen ehkä tärkein havainto oli, että pakonomainen ruokaan keskittyminen väheni vähitellen ravitsemustilan korjaantuessa.
Helpottuminen liittyi:
- riittävään energiansaantiin
- painon palautumiseen
- elimistön biologiseen toipumiseen
Monet tutkimuksen aikana ilmaantuneet oireet hävisivät vasta silloin, kun tutkittavat olivat saavuttaneet normaalin ravitsemustilan.
Tämä on tärkeä viesti syömishäiriöstä toipuvalle.
Usein pakkoajatusten väheneminen ei edellytä parempaa itsekuria.
Se edellyttää sitä, että aivot eivät enää koe olevansa nälässä.
Mitä tämä tarkoittaa syömishäiriötä sairastavalle?
Jos huomaat ajattelevasi jatkuvasti:
- ruokaa
- syömistä
- painoa
- kaloreita
- liikuntaa
- omaa kehoasi
se ei välttämättä tarkoita, että olet heikko, itsekeskeinen tai pysyvästi pakko-oireinen.
Se voi tarkoittaa, että aivosi yrittävät selviytyä energiavajeessa.
Minnesotan nälänhätätutkimuksen tärkeä opetus on, että monet pakkoajatuksilta näyttävät ilmiöt voivat olla aliravitsemuksen seurauksia. Kun ravitsemustila korjaantuu, myös ajattelu alkaa usein vähitellen vapautua.
Syömishäiriössä pakkoajatukset eivät aina johdu siitä, että mieli on rikki. Joskus ne johtuvat siitä, että nälkiintyneet aivot yrittävät epätoivoisesti saada huomiosi siihen, mitä ne kaikkein eniten tarvitsevat: energiaan.