Voiko anoreksia olla ylikontrollin häiriö?
Kun ihmiset ajattelevat anoreksiaa, mieleen tulevat yleensä painon lasku, syömisen rajoittaminen tai vääristynyt kehonkuva.
Mutta mitä jos nämä ovatkin vain sairauden näkyvin osa?
Viime vuosien tutkimukset ovat nostaneet esiin kiinnostavan näkökulman: anoreksian taustalla voi monilla ihmisillä olla voimakas ylikontrolli. Tällöin keskeinen ongelma ei välttämättä ole hallinnan puute vaan päinvastoin liiallinen hallinta. Juuri tämä havainto on saanut tutkijat tarkastelemaan anoreksiaa uudesta näkökulmasta. Sen sijaan, että kysyisimme vain ”miksi henkilö ei syö?”, voisimme kysyä myös: ”miksi kontrollista on tullut niin tärkeää?”
Mitä ylikontrolli tarkoittaa?
Ylikontrolli ei tarkoita pelkästään hyvää itsekuria.
Monet ylikontrolliin liittyvät piirteet ovat ominaisuuksia, joita yhteiskunnassa usein arvostetaan:
- tunnollisuus
- pitkäjänteisyys
- vastuullisuus
- kyky lykätä mielihyvää
- tavoitteellisuus
- sitkeys
Usein nämä ominaisuudet auttavat ihmistä menestymään koulussa, työssä ja harrastuksissa.
Haaste syntyy silloin, kun kontrollista tulee niin hallitsevaa, että joustavuus, spontaanius ja omien tarpeiden kuunteleminen alkavat kärsiä.
Ylikontrolloidulle ihmiselle maailma voi näyttäytyä paikkana, jossa virheitä pitää välttää, epävarmuutta pitää minimoida ja tunteita pitää hallita.
Miksi juuri anoreksia?
Tutkimusten perusteella anoreksiaan liittyy usein:
- perfektionismia
- virheiden pelkoa
- epävarmuuden sietämättömyyttä
- sääntöihin takertumista
- kognitiivista joustamattomuutta
- pakonomaisia ajattelumalleja
Nämä ovat kaikki ilmiöitä, jotka sopivat hyvin ylikontrollin käsitteeseen.
Anoreksia voi tarjota ylikontrolloidulle mielelle jotakin hyvin houkuttelevaa: tunteen varmuudesta.
Ruoka voidaan:
- punnita
- mitata
- laskea
- suunnitella
- kontrolloida
Kun elämä tuntuu epävarmalta, syömisen kontrollointi voi tuottaa hetkellisen turvallisuuden tunteen.
Moni sairastunut kuvaa sairauden alkuvaihetta jopa helpottavana.
Yhtäkkiä jokin asia tuntui olevan täysin omassa hallinnassa.
Entä jos anoreksia ei alakaan ruoasta?
Tämä on yksi tärkeimmistä kysymyksistä.
Monet anoreksiaa sairastavat kertovat, että sairauden alkuvaiheessa huomio ei välttämättä kohdistunut ensisijaisesti ulkonäköön.
Sen sijaan keskeisiä kokemuksia saattoivat olla:
- tarve onnistua
- tarve tehdä asiat oikein
- tarve välttää virheitä
- tarve pärjätä itse
- tarve pitää tunteet hallinnassa
Tällöin syömisen kontrollointi voi muodostua keinoksi säädellä paljon laajempaa kokemusta kuin pelkkää ruokaa.
Miksi virheet tuntuvat niin vaikeilta?
Yksi vahvimmista anoreksiaan liittyvistä tutkimuslöydöksistä koskee perfektionismia.
Moni sairastunut ei niinkään tavoittele täydellisyyttä kuin pelkää virheitä.
Ajatukset voivat kuulostaa esimerkiksi tältä:
- ”En saa epäonnistua.”
- ”Minun pitäisi pärjätä paremmin.”
- ”Minun täytyy hallita itseäni.”
- ”En saa menettää kontrollia.”
Tällöin yksi ylimääräinen välipala, yksi lepopäivä tai yksi suunnittelematon ateria voi tuntua paljon suuremmalta kuin mitä se objektiivisesti on.
Kyse ei ole ruoasta.
Kyse voi olla siitä, mitä virheen ajatellaan merkitsevän ihmisestä itsestään.
Miksi ajatukset jäävät pyörimään?
Ylikontrolliin liittyy usein voimakas märehtiminen ja huolestuminen.
Mieli voi käyttää tuntikausia pohtien:
- Söinkö liikaa?
- Liikuinko tarpeeksi?
- Teinkö virheen?
- Mitä muut ajattelevat?
- Entä jos menetän kontrollin?
Tutkimuksissa tätä kutsutaan toistuvaksi negatiiviseksi ajatteluksi.
Mitä enemmän ihminen yrittää löytää täydellistä varmuutta, sitä enemmän mieli yleensä tuottaa uusia kysymyksiä.
Täydellistä varmuutta ei koskaan löydy.
Siksi ajattelu jatkuu.
Aivotutkimukset haastavat vanhoja käsityksiä
Perinteisesti anoreksiaa on joskus kuvattu itsehallinnan häiriöksi.
Uudet aivotutkimukset ovat tuottaneet hyvin erilaisen kuvan.
Joissakin tutkimuksissa anoreksiaa sairastavilla on havaittu korostunutta aivojen kontrolliverkostojen toimintaa sekä poikkeuksellisen vahvaa valmiutta jatkaa tavoitteellista toimintaa myös silloin, kun siitä aiheutuu haittaa.
Toisin sanoen ongelma ei välttämättä ole kontrollin puute.
Ongelma voi olla kontrollin liikamäärä suhteessa joustavuuteen.
Tämä auttaa ymmärtämään, miksi henkilö pystyy jatkamaan syömisen rajoittamista, vaikka hän samalla kärsii sen seurauksista.
Mikä yhteys tällä on OCD:hen?
Anoreksialla ja pakko-oireisella häiriöllä (OCD) näyttäisi olevan useita yhteisiä piirteitä.
Molemmissa esiintyy usein:
- rituaaleja
- pakonomaisia ajatuksia
- varmistelua
- epävarmuuden välttelyä
- virheiden pelkoa
Myös anoreksiaan liittyvät käyttäytymismallit voivat joskus toimia samalla tavoin kuin OCD:n rituaalit.
Kalorien laskeminen, painon tarkistaminen tai liikunnan lisääminen voivat hetkellisesti vähentää ahdistusta.
Valitettavasti helpotus jää usein lyhytaikaiseksi, jolloin kontrollin tarve palaa entistä voimakkaampana.
Miksi ihmissuhteet ovat tärkeitä?
Yksi ylikontrollin paradokseista on, että mitä enemmän ihminen pyrkii suojaamaan itseään kontrollilla, sitä enemmän hän voi etääntyä muista ihmisistä.
Ihmissuhteet ovat luonnostaan epävarmoja.
Niitä ei voi täysin hallita.
Juuri siksi ne voivat tuntua haastavilta ylikontrolloidulle mielelle.
Tutkimukset ja kliininen työ viittaavat kuitenkin siihen, että toipumisen kannalta yhteys toisiin ihmisiin on erittäin tärkeää.
Turvallisuus ei synny pelkästään kontrollista.
Se syntyy myös yhteydestä.
Mitä tämä tarkoittaa hoidossa?
Jos anoreksiaa tarkastellaan ylikontrollin näkökulmasta, hoidon tavoitteet laajenevat.
Kyse ei ole ainoastaan siitä, että syöminen normalisoituu.
Tärkeiksi tavoitteiksi nousevat myös:
- joustavuuden lisääminen
- epävarmuuden sietäminen
- tunteiden tunnistaminen
- virheiden hyväksyminen
- yhteyden rakentaminen muihin ihmisiin
- turvallisuuden löytäminen ilman jatkuvaa kontrollia
Tämä näkökulma on yksi syy siihen, miksi esimerkiksi RO-DKT-terapiaa on alettu hyödyntää ylikontrolliin liittyvien ongelmien hoidossa.
Yhteenveto
Voiko anoreksia olla ylikontrollin häiriö?
Nykyisen tutkimustiedon perusteella monen anoreksiaa sairastavan kohdalla vastaus näyttää olevan ainakin osittain kyllä.
Tämä ei tarkoita, että anoreksia olisi pelkästään ylikontrollia tai että kaikki sairastuneet olisivat samanlaisia.
Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että anoreksian taustalla voidaan nähdä paljon muutakin kuin syömiseen liittyviä oireita.
Kun tarkastelemme perfektionismia, virheiden pelkoa, epävarmuuden sietämättömyyttä, märehtimistä, pakonomaisia ajattelumalleja ja korostunutta kontrollia, alkaa muodostua kuva sairaudesta, jossa ongelmana ei välttämättä ole liian heikko itsehallinta.
Ongelmana voi olla kontrollijärjestelmä, joka on oppinut kantamaan vastuuta myös sellaisista asioista, joita ihmisen ei tarvitse hallita täydellisesti.
Toipuminen ei silloin tarkoita kontrollin menettämistä.
Se tarkoittaa oppimista siihen, että elämä voi olla turvallista myös silloin, kun kaikkea ei kontrolloi.
Lähteet
Foerde, K., Steinglass, J. E., Walsh, B. T., & Simpson, H. B. (2025). Exaggerated frontoparietal control over cognitive effort-based decision-making in young women with anorexia nervosa. Molecular Psychiatry, 30(3), 861–869. https://doi.org/10.1038/s41380-024-02712-4
Egan, S. J., Wade, T. D., & Shafran, R. (2011). Perfectionism as a transdiagnostic process: A clinical review. Clinical Psychology Review, 31(2), 203–212. https://doi.org/10.1016/j.cpr.2010.04.009
Göller, S., Nickel, K., Horster, I., Endres, D., Zeeck, A., Domschke, K., & Herpertz-Dahlmann, B. (2022). State or trait: The neurobiology of anorexia nervosa – Contributions of a functional magnetic resonance imaging study. Journal of Eating Disorders, 10(1), 77. https://doi.org/10.1186/s40337-022-00598-7
Smith, K. E., & Mason, T. B. (2018). Rumination and eating disorder psychopathology: A meta-analysis. International Journal of Eating Disorders, 51(6), 497–517. https://doi.org/10.1002/eat.22883
Wayda-Zalewska, M., Pluta, A., Wolak, T., Wojtczak, M., Wojciechowski, J., & Kucharska, K. (2025). Interaction between emotion lability, emotion regulation and structural brain abnormalities in patients with anorexia nervosa and borderline personality disorder. Frontiers in Neuroscience, 19, 1545599. https://doi.org/10.3389/fnins.2025.1545599
