Voiko terapeutti olla liian kontrolloiva? Terapeutin oma ylikontrolli vastaanotolla
RO-DKT:ssa puhumme usein asiakkaiden ylikontrollista. Entä jos ylikontrolli näkyy myös terapeutissa? Voiko tunnollisuus, vastuullisuus ja pyrkimys tehdä asiat oikein joskus vaikeuttaa terapeuttista muutosta?
Moni RO-DKT-terapeutti tunnistaa asiakkaissaan ylikontrollin piirteitä nopeasti.
Asiakas vaikuttaa tunnolliselta. Hän noudattaa sääntöjä, pitää tunteensa hallinnassa, välttää virheitä ja suhtautuu vakavasti sekä itseensä että elämään.
Näiden piirteiden tunnistaminen on tärkeä osa hoitoa.
Harvemmin kuitenkin pysähdymme kysymään:
Mitä tapahtuu, jos samat piirteet näkyvät myös terapeutissa?
Miten ylikontrolli voi näkyä terapeutissa?
Monet terapiatyöhön hakeutuvat ihmiset ovat läpi elämänsä olleet:
- tunnollisia
- vastuullisia
- ahkeria
- velvollisuudentuntoisia
- huolellisia
Juuri nämä ominaisuudet auttavat kouluttautumaan pitkäjänteiseen asiantuntijatyöhön.
Siksi ei ole yllättävää, että osa terapeuteista tunnistaa itsessään myös ylikontrollin piirteitä.
Ongelma ei ole ylikontrolli itsessään.
Ongelma syntyy silloin, kun emme huomaa sen vaikutusta omaan työhömme.
Voiko virheiden pelko vaikuttaa terapeuttiseen työskentelyyn?
Terapeutin työssä virheiden välttäminen on tärkeää.
Joskus virheiden pelosta voi kuitenkin tulla niin voimakas, että se alkaa ohjata kliinistä päätöksentekoa.
Terapeutti saattaa huomata ajattelevansa:
- Mitä jos sanon väärin?
- Mitä jos asiakas loukkaantuu?
- Mitä jos menetän luottamuksen?
- Mitä jos kollegat arvioivat minua?
- Mitä jos teen virhearvion?
Tällöin huomio siirtyy huomaamatta asiakkaasta terapeuttiin.
Työskentelyn tavoitteeksi voi muodostua virheiden välttäminen sen sijaan, että huomio kohdistuisi siihen, mikä palvelisi asiakkaan muutosta parhaiten.
RO-DKT:n näkökulmasta tämä on tärkeä eettinen kysymys.
Miksi terapeutille voi olla vaikeaa sanoa ”en tiedä”?
Moni terapeutti kokee painetta näyttäytyä asiantuntevana.
Se on ymmärrettävää.
Asiakkaat hakevat apua ammattilaiselta. Kollegat arvostavat osaamista. Työelämä palkitsee pätevyyttä.
Silti jatkuva tarve näyttää osaavalta voi muodostua esteeksi ammatilliselle kasvulle.
Jos terapeutin identiteetti rakentuu ajatukselle:
”Minun pitäisi tietää.”
voi olla vaikea sanoa:
”En tiedä.”
tai:
”Saatan olla väärässä.”
RO-DKT:n näkökulmasta tämäkin voidaan nähdä joustamattomuuden muotona.
Todellinen asiantuntijuus ei vaadi täydellistä varmuutta.
Se vaatii kykyä sietää epävarmuutta.
Miten terapeutti suhtautuu palautteeseen?
RO-DKT:ssa opetamme asiakkaille avoimuutta palautteelle.
Mutta kuinka avoimia terapeutit itse ovat?
Palautteen vastaanottaminen ei ole helppoa kenellekään.
Erityisen haastavaa se voi olla silloin, kun ammattitaito muodostaa keskeisen osan identiteettiä.
Kun työnohjaaja tai kollega antaa palautetta, mielessä voivat aktivoitua:
- puolustautuminen
- selittely
- vähättely
- häpeä
- tarve todistaa olevansa oikeassa
Ulospäin reaktiot voivat näyttää rationaalisilta.
Sisäisesti kyse voi kuitenkin olla hyvin inhimillisestä pelosta siitä, ettei olekaan niin hyvä kuin haluaisi olla.
Voiko terapeutin vakavuus vaikeuttaa yhteyden syntymistä?
Yksi RO-DKT:n keskeisistä havainnoista liittyy sosiaaliseen signalointiin.
Ylikontrolliset ihmiset näyttävät usein ulospäin vakavilta.
Sama voi koskea terapeuttia.
Vastaanotolla tämä voi näkyä esimerkiksi:
- vähäisenä hymyilynä
- jatkuvana analyyttisyytenä
- huolestuneena ilmeenä
- leikillisyyden välttelynä
- voimakkaana asiantuntijaroolina
Tarkoitus on yleensä hyvä.
Terapeutti haluaa ottaa asiakkaan kärsimyksen vakavasti.
Asiakkaan hermosto ei kuitenkaan aina tulkitse vakavuutta samalla tavalla.
Joskus jatkuva vakavuus voi viestiä:
- ”Tämä on vaarallista.”
- ”Ole varovainen.”
- ”Älä rentoudu.”
Tällöin terapeutti voi huomaamattaan vahvistaa juuri sitä uhkaorientaatiota, jota asiakas yrittää oppia purkamaan.
Voiko liiallinen sääntökeskeisyys haitata terapiaa?
Ylikontrolliin liittyy usein voimakas tarve löytää oikea tapa toimia.
Tämä voi näkyä myös ammatillisessa työssä.
Terapeutti voi huomata etsivänsä jatkuvasti:
- oikeaa protokollaa
- oikeaa menetelmää
- oikeaa vastausta
- oikeaa interventiota
Tällainen ajattelu tarjoaa turvallisuuden tunnetta.
Samalla se voi kaventaa kliinistä joustavuutta.
RO-DKT ei pyri opettamaan jäykkää sääntöjen noudattamista.
Se pyrkii opettamaan viisasta joustavuutta.
Joskus paras terapeuttinen ratkaisu löytyy vasta silloin, kun uskallamme luopua täydellisen varmuuden tavoittelusta.
Mitä radikaali avoimuus tarkoittaa terapeutille?
RO-DKT:n keskeinen käsite on radikaali avoimuus.
Useimmiten ajattelemme sitä asiakkaan taitona.
Todellisuudessa se koskee aivan yhtä lailla terapeuttia.
Radikaali avoimuus tarkoittaa valmiutta kohdata mahdollisuus, että:
- olen ymmärtänyt tilanteen väärin
- asiakas näkee jotakin, mitä minä en näe
- kollegan palaute voi olla hyödyllistä
- oma intuitio ei aina ole oikeassa
Moni terapeuttinen sokea piste syntyy juuri silloin, kun avoimuus korvautuu varmuudella.
Miksi terapeutin oman ylikontrollin tunnistaminen on tärkeää?
Terapeutin ylikontrolli ei yleensä näy samalla tavalla kuin asiakkaan oireet.
Se voi ilmetä esimerkiksi:
- liiallisena varovaisuutena
- vaikeutena ottaa terapeuttisia riskejä
- haastavien keskustelujen välttelynä
- palautteen torjumisena
- tarpeena näyttää jatkuvasti osaavalta
Kun nämä ilmiöt jäävät tiedostamatta, ne voivat vaikuttaa hoitosuhteeseen ja hidastaa muutosta.
Oman toimintatavan tutkiminen ei ole merkki heikkoudesta.
Se on osa ammatillista vastuullisuutta.
Mistä tietää, että oma ylikontrolli voi vaikuttaa terapiaan?
Seuraavat kysymykset voivat toimia itsehavainnoinnin välineenä:
- Pelkäänkö virheitä enemmän kuin menetettyjä mahdollisuuksia?
- Pyrinkö näyttämään osaavalta vai oppimaan?
- Onko minun vaikea vastaanottaa korjaavaa palautetta?
- Vaikuttaako toimintani joskus liian vakavalta tai jäykältä?
- Takerrunko sääntöihin tilanteissa, joissa joustavuus voisi olla hyödyllistä?
- Haastanko asiakasta vai vältänkö konflikteja?
- Uskallanko sanoa: ”En tiedä”?
Kyse ei ole siitä, että näihin kysymyksiin pitäisi vastata täydellisesti.
Kyse on siitä, että niitä uskaltaa kysyä.
Hyvä terapeutti ei ole täydellisesti hallittu
Moni ylikontrolloiva ihminen uskoo, että hyvinvointi löytyy täydellisestä itsehallinnasta.
RO-DKT:n keskeinen viesti on toinen.
Ihmiset eivät muodosta syviä yhteyksiä täydellisyyden kautta.
He muodostavat yhteyksiä aitouden, joustavuuden ja inhimillisyyden kautta.
Sama koskee terapeutteja.
Asiakkaat eivät tarvitse virheettömiä terapeutteja.
He tarvitsevat terapeutteja, jotka uskaltavat olla uteliaita, oppivia ja riittävän avoimia tutkimaan myös omia sokeita pisteitään.
Usein kysytyt kysymykset
Voiko terapeutilla olla ylikontrollin piirteitä?
Kyllä. Monet terapiatyöhön hakeutuvat ihmiset ovat tunnollisia, vastuullisia ja vaativia itseään kohtaan. Nämä ominaisuudet voivat olla sekä vahvuuksia että haasteita kliinisessä työssä.
Miten ylikontrolli voi näkyä terapeuttisessa työssä?
Se voi näkyä esimerkiksi virheiden pelkona, liiallisena vakavuutena, palautteen välttelynä, sääntöihin takertumisena tai tarpeena näyttää jatkuvasti osaavalta.
Miksi radikaali avoimuus on tärkeää terapeutille?
Koska terapeuttinen työ perustuu jatkuvaan oppimiseen. Kyky kyseenalaistaa omat oletukset auttaa tunnistamaan sokeita pisteitä, lisäämään joustavuutta ja tukemaan potilasturvallisuutta.
Yhteenveto
Ehkä tärkein kysymys ei lopulta ole:
”Onko minulla ylikontrollin piirteitä?”
Vaan:
”Miten ne näkyvät työssäni, ja olenko valmis tutkimaan niitä yhtä avoimesti kuin pyydän asiakkaitani tutkimaan omiaan?”
RO-DKT muistuttaa, että terapeuttinen kasvu ei synny täydellisyydestä.
Se syntyy uteliaisuudesta, nöyryydestä ja valmiudesta kohdata myös omat sokeat pisteensä.
