Tunteiden ylisäätely: miksi kukaan ei huomaa, kuinka pahalta sinusta tuntuu?

”Kaikki luulevat, että minulla menee hyvin. Minäkin yritän uskoa niin. Silti iltaisin olen uupunut, yksinäinen ja ihmettelen, miksi elämä tuntuu niin raskaalta.”

Laura istui työpaikan kokouksessa ja nyökkäili muiden puhuessa. Hän hoiti työnsä hyvin, vastasi viesteihin nopeasti ja piti huolen siitä, ettei tuottaisi kenellekään pettymystä. Kukaan ei olisi arvannut, että edellisenä yönä hän oli valvonut tuntikausia huolien kanssa.

Kun ystävä kysyi, mitä kuuluu, Laura vastasi automaattisesti:

”Ihan hyvää.”

Todellisuudessa hän olisi halunnut sanoa:

”Olen väsynyt. Olen yksinäinen. Tarvitsisin apua.”

Mutta sanat jäivät sanomatta.

Laura ei ollut oppinut näyttämään vaikeita tunteita. Hän oli oppinut säätelemään niitä.

Tai oikeammin ylisäätelemään.

Mitä tunteiden ylisäätely tarkoittaa?

Monet ihmiset ajattelevat, että mielenterveysongelmat liittyvät liian voimakkaisiin tunteisiin. Puhutaan tunnekuohuista, impulsiivisuudesta ja vaikeudesta hallita käyttäytymistä.

Toisinaan ongelma on kuitenkin täysin päinvastainen.

Tunteiden ylisäätely tarkoittaa sitä, että ihminen kontrolloi tunteitaan niin paljon, ettei hän enää uskalla näyttää niitä avoimesti. Suru pidetään sisällä. Pettymystä ei ilmaista. Tarvetta läheisyydelle vähätellään. Pelko muutetaan suorittamiseksi.

Ulospäin kaikki näyttää olevan kunnossa.

Sisäisesti ihminen voi kuitenkin kärsiä valtavasti.

Monet ylisäätelevät ihmiset ovat juuri niitä, joita muut ihailevat. He ovat tunnollisia, vastuullisia ja luotettavia. He eivät aiheuta ongelmia. He eivät pyydä paljon. He pärjäävät.

Ainakin muiden silmissä.

Kun vahvuudesta tulee ansa

Laura oli aina saanut kehuja siitä, kuinka kypsä hän oli.

Lapsena hän ei aiheuttanut huolta vanhemmilleen.

Koulussa hän teki tehtävänsä huolellisesti.

Aikuisena hänestä tuli ihminen, johon kaikki luottivat.

Vähitellen hän alkoi uskoa, että hänen arvonsa perustui juuri tähän.

Hänen piti olla vahva.

Hänen piti pärjätä.

Hänen piti olla kuormittamatta muita.

Moni tunteiden ylisäätelystä kärsivä tunnistaa tämän tarinan. Ongelma ei ala siitä, että ihminen olisi heikko. Ongelma alkaa usein siitä, että hänestä tulee liian vahva liian varhain.

Miksi tunteiden näyttäminen tuntuu niin vaikealta?

Usein syy ei ole siinä, ettei ihminen tunnistaisi tunteitaan.

Hän tunnistaa ne kyllä.

Hän tuntee surun, pettymyksen, häpeän ja yksinäisyyden.

Hän ei vain uskalla näyttää niitä.

Taustalla voi olla ajatus:

”Jos kerron miltä minusta tuntuu, olen taakka.”

Tai:

”Jos ihmiset näkevät heikkouteni, he eivät hyväksy minua.”

Siksi keskustelut jäävät pinnallisiksi.

Puhutaan työstä.

Puhutaan säästä.

Puhutaan muiden ongelmista.

Mutta kaikkein tärkeimmät asiat jäävät kertomatta.

Ajan myötä ihminen alkaa tuntea, ettei kukaan oikeastaan tunne häntä.

Näkymätön yksinäisyys

Tunteiden ylisäätelyn suurin seuraus ei usein ole ahdistus eikä masennus.

Se on yksinäisyys.

Ei sellainen yksinäisyys, jossa ihminen on fyysisesti yksin.

Vaan sellainen, jossa ihmisiä on ympärillä paljon, mutta kukaan ei pääse lähelle.

Moni kuvaa kokemustaan näin:

”Minulla on ystäviä ja läheisiä, mutta silti tunnen olevani yksin.”

Tämä tapahtuu, koska läheisyys ei synny täydellisyydestä.

Läheisyys syntyy siitä, että ihmiset uskaltavat näyttää toisilleen myös keskeneräiset puolensa.

Jos muut näkevät vain menestyksen, tehokkuuden ja vahvuuden, he eivät koskaan pääse tutustumaan koko ihmiseen.

Kun tunteet muuttuvat suorittamiseksi

Tunteiden ylisäätely näkyy usein myös suorittamisena.

Kun ihminen ei uskalla tuntea riittämättömyyttään, hän yrittää tehdä enemmän.

Kun hän kokee epävarmuutta, hän pyrkii hallitsemaan asioita entistä tarkemmin.

Kun hän tuntee yksinäisyyttä, hän täyttää kalenterinsa tehtävillä.

Hetkellisesti tämä helpottaa.

Pitkällä aikavälillä se lisää kuormitusta.

Syntyy kierre, jossa tunteita ei kohdata vaan ne muunnetaan suorittamiseksi.

Miksi pelkkä järkeily ei auta?

Moni erittäin älykäs ja itseään tutkiva ihminen kamppailee ylisäätelyn kanssa.

Hän ymmärtää ongelmansa.

Hän osaa analysoida käyttäytymistään.

Hän osaa selittää lapsuutensa tapahtumat.

Silti mikään ei muutu.

Miksi?

Koska kyse ei ole tiedon puutteesta.

Kyse on kokemuksesta.

Ihminen voi tietää, että avun pyytäminen olisi hyväksi.

Mutta jos hänen kehonsa oppii vuosien ajan, että turvallisuus löytyy pärjäämisestä yksin, tieto ei yksin riitä muuttamaan toimintaa.

Tie ulos ylisäätelystä

Laura ei muuttunut yhdessä yössä.

Muutos alkoi pienistä asioista.

Hän harjoitteli kertomaan ystävälleen, ettei voinut hyvin.

Hän harjoitteli pyytämään apua ennen kuin oli täysin uupunut.

Hän harjoitteli sanomaan:

”Minua jännittää.”

”Olen pettynyt.”

”Tarvitsen tukea.”

Aluksi se tuntui oudolta.

Sitten vähitellen helpottavalta.

Hän huomasi jotain yllättävää.

Ihmiset eivät hylänneet häntä.

Monet tulivat lähemmäksi.

Miten RO-DKT auttaa tunteiden ylisäätelyssä?

Radikaalisti avoin dialektinen käyttäytymisterapia eli RO-DKT on kehitetty erityisesti ihmisille, joiden vaikeuksien taustalla on ylikontrolli.

RO-DKT:n näkökulmasta hyvinvoinnin suurin vihollinen ei aina ole liian vähäinen kontrolli.

Joskus ongelma on liiallinen kontrolli.

Terapiassa harjoitellaan vähitellen:

• ilmaisemaan tunteita avoimemmin
• sietämään haavoittuvuutta
• vastaanottamaan tukea
• lisäämään psykologista joustavuutta
• rakentamaan syvempiä ihmissuhteita

Tavoitteena ei ole luopua vahvuuksista.

Tavoitteena on, ettei niiden tarvitse enää toimia panssarina.

Et ehkä ole liian herkkä. Saatat olla liian yksin.

Monet tunteiden ylisäätelystä kärsivät ihmiset ovat viettäneet vuosia yrittäen olla vahvempia.

Usein he eivät tarvitse lisää itsekuria.

He eivät tarvitse lisää suorittamista.

He eivät tarvitse lisää kontrollia.

He tarvitsevat enemmän yhteyttä.

Ehkä tärkein kysymys ei ole:

”Miten voisin hallita tunteitani paremmin?”

Vaan:

”Kuka oikeastaan tietää, miltä minusta tuntuu?”

Siitä alkaa usein todellinen muutos.