Miksi syömishäiriön logiikka tuntuu vahvemmalta kuin oma järki?

Moni anoreksiasta kärsivä sanoo:

”Tiedän, ettei tässä ole järkeä.”

Silti pelko painonnoususta tuntuu todelliselta.

Ruokailu herättää ahdistusta.

Turvalliselta tuntuu tehdä juuri se, mikä ylläpitää sairautta.

Tämä johtuu siitä, että aivot eivät tee kaikkia päätöksiä rationaalisesti.

Aivot ovat ennen kaikkea oppimiskone.

Jos sama käyttäytyminen toistuu riittävän kauan, siitä tulee automaattinen reaktio.

Aivot alkavat ennustaa, mikä on turvallista.

Kun syömishäiriö on jatkunut pitkään, syömisen rajoittaminen voi alkaa tuntua turvallisemmalta kuin normaali syöminen, vaikka todellisuudessa tilanne on täysin päinvastainen.

Tämän vuoksi toipuminen voi tuntua niin pelottavalta.

Et taistele pelkästään ajatuksia vastaan.

Taistelet toimintamallia vastaan, jonka aivot ovat oppineet pitämään normaalina.

Sama ilmiö näkyy perfektionismissa ja ylikontrollissa

Tämä ei koske vain syömishäiriöitä.

Ajattele ihmistä, joka on suorittanut koko elämänsä.

Hän tietää olevansa uupunut.

Hän tietää tarvitsevansa lepoa.

Hän tietää, ettei maailma romahda, vaikka hän tekisi vähemmän.

Silti hän jatkaa.

Miksi?

Koska suorittamisesta on tullut automaattinen selviytymiskeino.

Sama pätee ylikontrolliin.

Moni tietää, että olisi hyvä näyttää enemmän tunteita.

Pyytää apua.

Luottaa muihin ihmisiin.

Silti hän vetäytyy yksin.

Ei siksi, ettei hän tietäisi parempaa tapaa.

Vaan siksi, että vanha toimintamalli tuntuu turvalliselta.

Vaikka se samalla lisää kärsimystä.

Miksi muutos tuntuu aluksi väärältä?

Tämä on yksi tärkeimmistä asioista, joka toipumisessa kannattaa ymmärtää.

Monet odottavat, että oikea suunta tuntuu heti hyvältä.

Usein se ei tunnu.

Kun syömishäiriöstä toipuva syö enemmän, ahdistus voi lisääntyä.

Kun perfektionisti yrittää tehdä asiat riittävän hyvin täydellisen sijaan, epävarmuus voi kasvaa.

Kun ylikontrolloitu ihminen alkaa näyttää enemmän tunteitaan, hän voi tuntea itsensä haavoittuvaksi.

Tämä ei tarkoita, että muutos olisi väärä.

Se tarkoittaa, että aivot opettelevat uutta.

Joskus terveempi vaihtoehto tuntuu aluksi pelottavalta juuri siksi, että se on uusi.

Miksi itseensä pettyminen pahentaa ongelmaa?

Moni jää jumiin noidankehään.

Ensin tulee vaikeus toimia toisin.

Sitten tulee itsekritiikki.

”Miksi en pysty tähän?”

”Mikä minussa on vikana?”

”Miksi kaikki muut osaavat tämän?”

Tämän jälkeen ahdistus lisääntyy.

Ja juuri silloin vanhat toimintamallit aktivoituvat entistä voimakkaammin.

Siksi itsensä syyttäminen harvoin auttaa.

Muutos ei yleensä synny kovemmasta kurista.

Muutos syntyy ymmärtämisestä, harjoittelusta ja toistosta.

Mitä aivot tarvitsevat oppiakseen uuden tavan toimia?

Moni etsii suurta oivallusta, joka muuttaisi kaiken.

Todellisuudessa aivot muuttuvat yleensä pienin askelin.

Yksi ateria.

Yksi pyydetty apu.

Yksi päivä ilman täydellisyyden tavoittelua.

Yksi keskustelu, jossa uskaltaa kertoa miltä oikeasti tuntuu.

Yksi hetki, jolloin toimii arvojensa eikä pelkojensa mukaisesti.

Aivot oppivat kokemusten kautta.

Siksi toipuminen rakentuu usein sadoista pienistä hetkistä, jotka näyttävät ulospäin vaatimattomilta mutta muuttavat vähitellen koko elämän suuntaa.

Entä jos olen yrittänyt jo vuosia?

Moni syömishäiriöstä, OCPD-piirteistä, perfektionismista tai ylikontrollista kärsivä pelkää, että hän on liian kauan jumissa.

Ajatus voi kuulostaa tältä:

”Olen ollut tällainen aina.”

”Ehkä en muutu koskaan.”

”Ehkä tämä on vain persoonani.”

Tutkimukset aivojen muovautuvuudesta antavat kuitenkin toisenlaisen viestin.

Aivot muuttuvat läpi elämän.

Se, että jokin toimintamalli on vanha, ei tarkoita, että se olisi pysyvä.

Vanhan tavan muuttaminen voi viedä aikaa.

Mutta aika ei ole sama asia kuin mahdottomuus.

Toipuminen alkaa usein tästä oivalluksesta

Ehkä tärkein viesti on tämä:

Jos tiedät, mitä pitäisi tehdä, mutta et pysty tekemään sitä, se ei tarkoita, ettet haluaisi muuttua.

Se ei tarkoita, että olisit laiska.

Se ei tarkoita, että olisit heikko.

Usein se tarkoittaa, että aivosi ovat oppineet toimintamallin, joka oli joskus hyödyllinen mutta ei enää palvele sinua.

Ja jos aivot ovat oppineet sen, ne voivat oppia myös jotain muuta.

Yhteenveto

Moni uskoo, että muutos tapahtuu silloin, kun ihminen ymmärtää ongelmansa.

Todellisuudessa ymmärtäminen on vasta alku.

Syömishäiriö, perfektionismi, ylikontrolli ja monet muut psykologiset vaikeudet eivät pysy yllä tiedon puutteen vuoksi. Ne pysyvät yllä, koska aivot ovat oppineet toistamaan tiettyjä toimintamalleja automaattisesti.

Siksi et tarvitse lisää syyllisyyttä.

Et tarvitse lisää itsekuria.

Et tarvitse lisää moitteita itsellesi.

Tarvitset aikaa, harjoittelua, tukea ja uusia kokemuksia.

Muutos ei ala siitä, että tiedät enemmän.

Muutos alkaa siitä, että uskallat tehdä yhden pienen asian toisin kuin ennen.