Anoreksia ei ala painosta vaan säännöistä
”Ensin jätin pois sokerin. Sitten välipalat. Sen jälkeen hiilihydraatit. Lopulta mikään ei enää tuntunut riittävän terveelliseltä.”
Moni anoreksiaan sairastunut kuvaa jälkeenpäin, ettei sairaus alkanut painosta.
Se alkoi säännöistä.
Tämä voi kuulostaa yllättävältä. Anoreksia yhdistetään usein voimakkaaseen laihtumiseen, alipainoon ja näkyviin fyysisiin oireisiin. Todellisuudessa sairaus alkaa usein paljon aikaisemmin, kauan ennen kuin painossa näkyy merkittäviä muutoksia.
Siksi anoreksian ensimmäisiä merkkejä ei kannata etsiä vaa’asta.
Ne löytyvät usein ruokaan, liikuntaan ja kontrolliin liittyvistä säännöistä.
Anoreksia alkaa usein hyvästä aikomuksesta
Harva ihminen päättää sairastua syömishäiriöön.
Useimmiten alku näyttää täysin järkevältä.
Ehkä tavoitteena on:
- syödä terveellisemmin
- liikkua enemmän
- voida paremmin
- päästä parempaan kuntoon
- hallita omaa elämää
Aluksi muutokset voivat olla pieniä.
Yksi herkkuvähemmän.
Yksi ylimääräinen lenkki.
Yksi uusi ruokasääntö.
Mikään näistä ei yksinään ole merkki anoreksiasta.
Ongelma alkaa silloin, kun säännöt alkavat lisääntyä.
Yksi sääntö synnyttää helposti seuraavan
Aluksi ihminen voi ajatella:
”Syön vähemmän makeita.”
Hetken kuluttua sääntö muuttuu:
”En syö makeita lainkaan.”
Sitten mukaan tulee uusia sääntöjä:
- ei iltapalaa
- ei ravintolaruokaa
- ei öljyä
- ei hiilihydraatteja
- ei spontaania syömistä
Vähitellen ruokailu ei enää perustu nälkään tai hyvinvointiin.
Se perustuu sääntöihin.
Moni anoreksiasta toipuva sanoo myöhemmin:
”Lopulta elämäni pyöri enemmän sääntöjen kuin ruoan ympärillä.”
Paino voi olla täysin normaali
Yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä on ajatus siitä, että anoreksia näkyy heti painosta.
Todellisuudessa monet sairastuneet ovat pitkään normaalipainoisia.
Tämän vuoksi sekä sairastunut että läheiset voivat ajatella:
”Ei tässä voi olla mitään vakavaa.”
Samaan aikaan sairaus voi kuitenkin vahvistua.
Ajatukset täyttyvät ruoasta.
Joustavuus vähenee.
Pelot lisääntyvät.
Ruokailusta tulee yhä monimutkaisempaa.
Paino ei kerro koko tarinaa.
Joskus vakavin oire ei ole laihtuminen vaan se, että elämä alkaa kaventua.
Milloin terveellisyys muuttuu ongelmaksi?
Terveellisestä syömisestä puhutaan paljon.
Useimmille ihmisille terveellinen syöminen lisää hyvinvointia ja vapautta.
Syömishäiriössä tapahtuu päinvastoin.
Terveellisyydestä tulee vähitellen pakollista.
Ihminen ei enää valitse sääntöjä.
Säännöt alkavat määrätä ihmistä.
Merkkejä tästä voivat olla esimerkiksi:
- voimakas ahdistus ruokailutilanteissa
- vaikeus syödä muiden valmistamaa ruokaa
- tarve tietää tarkasti ruoan sisältö
- syyllisyys syömisen jälkeen
- poikkeuksien välttely
- jatkuva ajattelu ruoasta
Kyse ei enää ole terveydestä.
Kyse on kontrollista.
Anoreksian ytimessä on usein lisääntyvä joustamattomuus
Monet uskovat, että anoreksian keskeinen piirre on painon pelko.
Todellisuudessa yksi tärkeimmistä merkeistä on joustavuuden katoaminen.
Kuvitellaan kaksi ihmistä.
Molemmat syövät terveellisesti.
Toinen pystyy muuttamaan suunnitelmiaan, syömään syntymäpäivillä kakkua ja lähtemään ystävän kanssa ravintolaan ilman huolta.
Toinen kokee voimakasta ahdistusta, jos ruokailu ei mene suunnitelman mukaan.
Ulospäin ruokailutavat voivat näyttää samanlaisilta.
Sisäisesti ero on valtava.
Syömishäiriö ei yleensä vie ensimmäisenä ruokahalua.
Se vie joustavuuden.
Miksi säännöt tuntuvat turvallisilta?
Monelle anoreksia ei tarjoa aluksi kärsimystä.
Se tarjoaa turvallisuuden tunnetta.
Säännöt voivat tuoda tunteen siitä, että elämä on hallinnassa.
Erityisesti silloin, jos elämässä on:
- epävarmuutta
- stressiä
- voimakkaita tunteita
- suorituspaineita
- ihmissuhdehaasteita
Ruokaan liittyvät säännöt voivat tuntua konkreettisilta ja ennustettavilta.
Ongelma on, että niiden määrä kasvaa yleensä ajan myötä.
Se mikä aluksi tuo turvallisuutta, alkaa vähitellen rajoittaa elämää.
Mitä enemmän sääntöjä, sitä pienempi elämä
Anoreksia ei yleensä vie kaikkea kerralla.
Se ottaa vähän kerrallaan.
Ensin katoaa yksi ruoka.
Sitten toinen.
Sitten spontaanit kahvihetket.
Sitten ravintolakäynnit.
Sitten syntymäpäivät.
Sitten lomamatkat.
Lopulta elämä alkaa pyöriä ruokaan liittyvien sääntöjen ympärillä.
Moni huomaa vasta jälkeenpäin, kuinka paljon sairaus oli vienyt tilaa elämästä.
Mistä tietää, että kyse on syömishäiriöstä eikä elämäntapamuutoksesta?
Yksi hyödyllisimmistä kysymyksistä ei ole:
”Kuinka paljon painan?”
Vaan:
”Kuinka joustava olen?”
Mieti esimerkiksi:
- Voinko syödä jotain suunnittelematonta?
- Voinko pitää lepopäivän liikunnasta?
- Voinko syödä muiden seurassa ilman ahdistusta?
- Voinko muuttaa suunnitelmia ilman voimakasta syyllisyyttä?
Mitä enemmän näihin kysymyksiin on vaikea vastata myöntävästi, sitä enemmän syömiseen liittyvä kontrolli saattaa olla ottamassa valtaa.
Toipuminen alkaa usein sääntöjen murtamisesta
Siksi anoreksiasta toipuminen ei ole pelkästään painon nostamista.
Se on myös joustavuuden palauttamista.
Toipuminen tarkoittaa vähitellen sitä, että:
- kaikki ruoat saavat olla sallittuja
- ruokailu ei vaadi täydellisyyttä
- elämässä on tilaa yllätyksille
- syöminen ei määritä omaa arvoa
Monelle tämä on paljon pelottavampaa kuin itse painonnousu.
Kyse ei ole vain ruoasta.
Kyse on kontrollista luopumisesta.
Yhteenveto
Anoreksia alkaa harvoin painosta.
Useammin se alkaa säännöistä.
Aluksi säännöt voivat näyttää terveellisiltä, vastuullisilta tai jopa ihailtavilta. Vähitellen niitä tulee kuitenkin lisää, joustavuus vähenee ja elämä alkaa rakentua yhä enemmän kontrollin ympärille.
Siksi syömishäiriön ensimmäisiä merkkejä kannattaa etsiä vähemmän vaa’asta ja enemmän siitä, kuinka paljon tilaa säännöt ovat alkaneet vallata elämässä.
Paino voi kertoa jotakin sairaudesta.
Mutta usein säännöt kertovat siitä paljon aikaisemmin.