Miksi tunteiden näyttäminen tuntuu niin vaikealta?
Kun muut näkevät pärjäävän ihmisen, mutta kukaan ei näe kuinka vaikealta sisällä tuntuu
”Pystyn puhumaan työasioista. Pystyn auttamaan muita. Pystyn kuuntelemaan ystäviäni. Mutta kun pitäisi kertoa omista tunteistani, sanat katoavat.”
Tunnistatko tämän?
Monet syömishäiriöistä, perfektionismista, ylikontrollista tai jatkuvasta suorittamisesta kärsivät ihmiset kuvaavat samanlaista kokemusta. He eivät välttämättä näytä ulospäin ahdistuneilta tai haavoittuvilta. Päinvastoin. He näyttävät usein vahvoilta, tunnollisilta ja siltä, että pärjäävät hyvin.
Silti tunteiden näyttäminen voi tuntua lähes mahdottomalta.
Tutkimukset viittaavat siihen, että juuri tämä saattaa olla yksi tärkeimmistä syömishäiriöitä, yksinäisyyttä ja ylikontrollia ylläpitävistä tekijöistä.
Et ehkä ole oppinut, että tunteet ovat turvallisia
Harva syntyy pelkäämään omia tunteitaan.
Usein kyse on siitä, mitä ihminen on oppinut vuosien aikana.
Monet ovat oppineet esimerkiksi:
- olemaan vaivaamatta muita
- pärjäämään yksin
- piilottamaan surunsa
- hallitsemaan pettymyksensä
- pitämään vaikeat tunteet omana tietonaan
Tällöin tunteiden näyttäminen alkaa tuntua riskiltä.
Ihminen ei ehkä pelkää itse tunnetta.
Hän pelkää sitä, mitä tapahtuu, jos muut näkevät tunteen.
Miksi muiden on helpompi puhua tunteistaan kuin minun?
Monet ylikontrolloidut ihmiset ajattelevat näin.
Todellisuudessa he usein näkevät vain toisten ulkopuolen.
He eivät näe muiden epävarmuutta, häpeää tai pelkoja.
Samaan aikaan he tuntevat omat vaikeat tunteensa hyvin läheltä.
Vertailu näyttää epäreilulta.
Muut näyttävät avoimilta.
Itse tuntuu suljetulta.
Muut näyttävät rennoilta.
Itse tuntuu jatkuvasti varovaiselta.
Tästä voi syntyä tunne, että omassa tavassa olla on jotakin vialla.
Todellisuudessa kyse on usein opitusta tavasta suojata itseään.
Mitä enemmän kontrolloit tunteita, sitä yksinäisemmäksi voit tuntea itsesi
Tämä on yksi tutkimusten kiinnostavimmista löydöksistä.
Moni ylikontrolloitu ihminen uskoo, että tunteiden piilottaminen suojaa ihmissuhteita.
Todellisuudessa seuraukset voivat olla päinvastaisia.
Kuvitellaan kaksi ihmistä.
Ensimmäinen kertoo:
”Minua jännittää.”
”Olen epävarma.”
”Tämä tilanne on minulle vaikea.”
Toinen näyttää ulospäin täysin rauhalliselta.
Molemmat voivat olla yhtä ahdistuneita.
Silti ihmiset kokevat usein enemmän yhteyttä ensimmäiseen.
Miksi?
Koska yhteys syntyy haavoittuvuudesta.
Ihmiset eivät kiinny täydellisyyteen.
Ihmiset kiintyvät aitouteen.
Miksi anoreksiassa tunteet voivat jäädä piiloon?
Monet anoreksiaa sairastavat ovat hyvin herkkiä ihmisiä.
Mutta herkkyys ei aina näy ulospäin.
Päinvastoin.
Tutkimuksissa on havaittu, että monilla anoreksiaa sairastavilla on vaikeuksia:
- tunnistaa omia tunteitaan
- sanoittaa niitä
- näyttää niitä muille
- pyytää apua silloin, kun sitä tarvitsisi
Tämä ei tarkoita, etteivätkö tunteet olisi olemassa.
Ne ovat.
Niille ei vain löydy helposti sanoja.
Silloin ahdistus, suru tai yksinäisyys voi alkaa näkyä käyttäytymisen kautta.
Joskus kontrollina.
Joskus syömishäiriöoireina.
Joskus vetäytymisenä.
”Minä en tarvitse ketään”
Moni ylikontrolloitu ihminen kertoo pärjäävänsä yksin.
Ja usein hän todella pärjääkin.
Ulospäin.
Mutta pinnan alla voi olla aivan toisenlainen kokemus.
Moni kaipaa:
- läheisyyttä
- ymmärretyksi tulemista
- tukea
- yhteyttä
Samaan aikaan avun pyytäminen tuntuu vaikealta.
Tämä ristiriita voi johtaa syvään yksinäisyyteen.
Ihminen ei jää yksin siksi, ettei haluaisi yhteyttä.
Hän jää yksin siksi, ettei uskalla ottaa siihen liittyvää riskiä.
Miksi pelkään näyttää heikkoutta?
Tämä on yksi yleisimmistä kysymyksistä.
Usein taustalla on ajatus:
”Jos muut näkevät kuinka vaikeaa minulla on, he ajattelevat minusta vähemmän.”
Tutkimukset kuitenkin viittaavat päinvastaiseen ilmiöön.
Ihmiset kokevat usein enemmän läheisyyttä henkilöihin, jotka uskaltavat olla aitoja.
Kun joku sanoo:
”Minulla on ollut vaikea päivä.”
tai
”Olen epävarma tästä.”
se ei yleensä johda hylkäämiseen.
Se johtaa yhteyteen.
Silti juuri tätä on usein kaikkein vaikeinta tehdä.
Miksi tunteiden näyttäminen tuntuu fyysisesti epämukavalta?
Monet kuvaavat tunnetta näin:
- kurkku menee lukkoon
- sanat katoavat
- sydän alkaa hakata
- tekee mieli vaihtaa puheenaihetta
- tekee mieli vetäytyä
Tämä on täysin ymmärrettävää.
Jos aivot ovat vuosien ajan oppineet, että haavoittuvuus on vaarallista, ne yrittävät suojella sinua.
Ongelma on, että sama suojaus voi alkaa estää yhteyttä muihin ihmisiin.
Silloin turvallisuus lisääntyy.
Mutta samalla yksinäisyys kasvaa.
Tunteiden näyttäminen ei ole sama asia kuin hallinnan menettäminen
Monet pelkäävät tätä.
Ajatus voi olla:
”Jos alan puhua tunteistani, kaikki romahtaa.”
Todellisuudessa tunteiden näyttäminen ei tarkoita, että ihminen menettäisi hallinnan.
Se tarkoittaa sitä, että hän antaa muiden nähdä hieman enemmän todellisuuttaan.
Ei kaikkea.
Ei kerralla.
Mutta hieman enemmän kuin ennen.
Juuri näin luottamus rakentuu.
Miten oppii näyttämään tunteita?
Ei pakottamalla.
Eikä muuttumalla yhdessä yössä täysin avoimeksi.
Usein muutos alkaa pienistä asioista.
Esimerkiksi:
- kertomalla olevansa väsynyt
- myöntämällä olevansa epävarma
- pyytämällä apua
- kertomalla pettymyksestä
- sanomalla ääneen, että tarvitsee toista ihmistä
Pienet hetket opettavat aivoille jotain tärkeää.
Sen, että yhteys on mahdollista.
Sen, että haavoittuvuus ei aina johda torjutuksi tulemiseen.
Sen, että muut ihmiset voivat pysyä lähellä myös silloin, kun et ole täydellinen.
Entä jos juuri tämä puuttuu elämästäsi?
Moni syömishäiriöstä, perfektionismista tai ylikontrollista toipuva huomaa lopulta yhden asian.
Ongelmana ei ollut vain kontrolli.
Ongelmana ei ollut vain ruoka.
Ongelmana ei ollut vain suorittaminen.
Taustalla oli myös vaikeus tulla nähdyksi sellaisena kuin todella on.
Kun ihminen oppii vähitellen näyttämään enemmän tunteitaan, myös yksinäisyys alkaa usein helpottaa.
Ja usein juuri silloin alkaa todellinen toipuminen.
Yhteenveto
Jos tunteiden näyttäminen tuntuu vaikealta, sinussa ei ole mitään vialla.
Usein kyse on opitusta suojautumiskeinosta, joka on joskus ollut tarpeellinen.
Sama suojautuminen voi kuitenkin ajan myötä lisätä yksinäisyyttä, etäisyyttä ja kokemusta siitä, ettei kukaan todella tunne sinua.
Siksi toipuminen ei aina tarkoita enemmän itsekuria.
Joskus toipuminen tarkoittaa päinvastaista.
Sitä, että uskaltaa vähitellen näyttää hieman enemmän siitä, mitä sisällä todella tapahtuu.
Ja huomaa, ettei yhteys muihin ihmisiin synny täydellisyydestä.
Se syntyy aitoudesta.