OCPD ei ole tunteettomuutta – päinvastoin

Miksi pakko-oireisesta persoonallisuudesta kärsivä ihminen saattaa tuntea enemmän kuin muut, vaikka näyttää ulospäin tunteettomalta?

”Mikään ei tunnu menevän ihon alle.”

”Hän ei koskaan näytä tunteitaan.”

”En aina tiedä, mitä hän ajattelee tai tuntee.”

Moni kuvaa OCPD-piirteistä eli pakko-oireista persoonallisuutta omaavaa ihmistä juuri näin.

Ulkopuolelta katsottuna hän saattaa vaikuttaa rauhalliselta, kontrolloidulta ja jopa tunteettomalta. Hän ei helposti itke, raivostu tai näytä haavoittuvuuttaan. Hän vaikuttaa ihmiseltä, jolla tunteet eivät juuri johda toimintaa.

Tuore tutkimus kertoo kuitenkin jotain täysin muuta.

Todellisuudessa OCPD ei välttämättä tarkoita tunteiden puutetta.

Päinvastoin.

Moni OCPD-piirteinen ihminen kokee hyvin voimakkaita tunteita, mutta käyttää valtavasti energiaa niiden hallitsemiseen ja piilottamiseen.

Ongelma ei ole liian vähäinen tunne-elämä.

Ongelma voi olla liian tiukasti kontrolloitu tunne-elämä.

Mitä OCPD tarkoittaa?

OCPD tulee englanninkielisistä sanoista Obsessive-Compulsive Personality Disorder.

Kyse ei ole samasta asiasta kuin OCD eli pakko-oireinen häiriö.

OCPD:lle tyypillisiä piirteitä ovat esimerkiksi:

• voimakas tunnollisuus
• perfektionismi
• järjestelmällisyys
• korkeat vaatimukset itseä kohtaan
• tarve hallita asioita
• vaikeus joustaa
• sääntöjen ja oikeiden toimintatapojen korostuminen

Monet näistä ominaisuuksista näyttävät ulospäin vahvuuksilta.

Siksi OCPD jää usein tunnistamatta.

Miksi OCPD näyttää tunteettomuudelta?

Monet OCPD-piirteiset ihmiset eivät opi näyttämään tunteitaan samalla tavalla kuin muut.

Erityisesti vaikeiden tunteiden ilmaiseminen voi tuntua vaaralliselta.

Esimerkiksi:

• pettymys jää kertomatta
• suru piilotetaan
• ahdistus pidetään omana tietona
• viha tukahdutetaan

Ulkopuolinen voi tulkita tämän tunteettomuudeksi.

Todellisuudessa henkilö saattaa tuntea voimakkaasti.

Hän ei vain anna muiden nähdä sitä.

Ylikontrolli on OCPD:n ytimessä

Yksi parhaista tavoista ymmärtää OCPD:tä on tarkastella ylikontrollia.

Ylikontrolloiva ihminen uskoo usein, että:

• tunteet täytyy hallita
• virheitä pitää välttää
• hallinnan menettäminen on vaarallista
• haavoittuvuus altistaa hylkäämiselle

Siksi tunteet pidetään tiukan kontrollin alla.

Tämä voi näyttää vahvuudelta.

Mutta sillä on hintansa.

Mitä enemmän ihminen kontrolloi tunteitaan, sitä enemmän hän voi etääntyä myös omista tarpeistaan, ihmissuhteistaan ja aidosta yhteydestä muihin ihmisiin.

Tutkimus paljasti yllättävän asian OCPD:n tunteista

Perinteisesti OCPD:n on ajateltu liittyvän rajoittuneeseen tunne-elämään.

Uudempi tutkimus osoittaa kuitenkin jotain muuta.

OCPD-piirteiset ihmiset eivät välttämättä koe vähemmän tunteita.

He saattavat kokea erityisesti negatiiviset tunteet hyvin voimakkaina.

Tutkimuksessa korostuivat erityisesti:

• ahdistus
• ärtymys
• viha
• sisäinen jännitys

Mielenkiintoista oli se, ettei kyse ollut jatkuvasta tunnekuohusta.

Sen sijaan tunteet näyttivät purkautuvan äkillisinä piikkeinä.

Miksi OCPD-ihminen voi räjähtää pienestä asiasta?

Tämä on yksi yleisimmin väärinymmärrettyjä ilmiöitä.

Läheinen saattaa ihmetellä:

”Miksi näin pieni asia aiheutti noin suuren reaktion?”

Usein kyse ei ole pienestä asiasta.

Kyse on viimeisestä pisarasta.

OCPD-piirteinen ihminen voi pidätellä:

• pettymystä
• turhautumista
• huolta
• kuormitusta

pitkään.

Ulospäin kaikki näyttää normaalilta.

Sitten tapahtuu jotain odottamatonta.

Kalenteri muuttuu.

Suunnitelma peruuntuu.

Joku toimii ”väärin”.

Ja äkkiä tunteet purkautuvat voimakkaasti.

Kyse ei ole siitä, että tunteita olisi syntynyt juuri siinä hetkessä.

Niitä on ollut olemassa pitkään.

Miksi muutokset aiheuttavat niin voimakasta ahdistusta?

OCPD:n keskeinen teema on hallinta.

Hallinta luo turvallisuuden tunnetta.

Rutiinit, säännöt ja ennustettavuus rauhoittavat hermostoa.

Kun suunnitelmat muuttuvat yllättäen, aivot voivat tulkita tilanteen uhkaavaksi.

Esimerkiksi:

• aikataulu muuttuu
• kokous peruuntuu
• matka viivästyy
• toinen ihminen toimii odottamattomasti

Monelle ihmiselle nämä ovat pieniä asioita.

OCPD-piirteiselle ihmiselle ne voivat laukaista voimakkaan sisäisen hälytystilan.

OCPD ja ihmissuhteet

Yksi OCPD:n suurimmista haasteista liittyy ihmissuhteisiin.

Monet läheiset kuvaavat samaa kokemusta:

”Tuntuu kuin hänen ympärillään olisi näkymätön muuri.”

OCPD-piirteinen ihminen voi usein:

• näyttää vahvalta
• näyttää pärjäävältä
• näyttää järkevältä

Mutta samalla hänen voi olla vaikea:

• pyytää apua
• kertoa peloistaan
• näyttää epävarmuutta
• ilmaista tarvitsevansa muita

Tämä voi tehdä suhteista etäisiä.

Ei siksi, ettei hän välittäisi.

Vaan siksi, että haavoittuvuus tuntuu liian riskialttiilta.

Miksi viha on usein piilotettu tunne?

Tutkimusten perusteella viha on yksi keskeisimmistä OCPD:n tunteista.

Tämä yllättää monet.

Useimmat eivät ajattele OCPD-piirteisiä ihmisiä vihaisina.

Syy on siinä, että viha pysyy usein pitkään piilossa.

Henkilö yrittää:

• olla kohtelias
• olla oikeudenmukainen
• toimia oikein
• kontrolloida itseään

Mutta jos sisäinen kuormitus kasvaa liian suureksi, viha voi purkautua äkillisesti.

Siksi läheiset näkevät usein vain räjähdyksen.

Eivät sitä kuukausien tai vuosien mittaista pidättelyä, joka sitä edelsi.

Miten OCPD:stä voi oppia pois?

OCPD ei tarkoita sitä, että ihmisen pitäisi luopua tunnollisuudestaan tai vastuullisuudestaan.

Tavoitteena ei ole vähemmän hallintaa.

Tavoitteena on joustavampi hallinta.

RO-DKT:n näkökulmasta tavoitteena on opetella:

• tunnistamaan tunteet aikaisemmin
• ilmaisemaan niitä turvallisesti
• lisäämään joustavuutta
• sietämään epävarmuutta
• rakentamaan syvempää yhteyttä muihin ihmisiin

Joustavuus ei tarkoita kontrollin menettämistä.

Se tarkoittaa sitä, ettei kontrollista tule vankilaa.

Yhteenveto

OCPD ei ole tunteettomuutta.

Moni OCPD-piirteinen ihminen tuntee itse asiassa hyvin voimakkaasti.

Ero on siinä, että tunteita:

• kontrolloidaan voimakkaasti
• näytetään vähän
• pidätellään pitkään

Siksi ulospäin rauhallinen ihminen voi sisältä kantaa valtavan määrän ahdistusta, painetta ja tukahdutettuja tunteita.

Ehkä tärkein oivallus on tämä:

OCPD:n ongelma ei yleensä ole se, että tunteita on liian vähän.

Ongelma on se, että niitä on liian vaikea päästää näkyviin.