Voiko aliravitsemus aiheuttaa masennusta? Kun masentunut mieli onkin nälkiintyneiden aivojen oire
Moni syömishäiriötä sairastava kuvaa samaa kokemusta: ilo katoaa, mikään ei tunnu kiinnostavan, tulevaisuus näyttää synkältä ja elämästä tulee selviytymistä päivästä toiseen. Tällöin herää helposti kysymys: olenko masentunut?
Vastaus voi olla kyllä. Mutta tärkeämpi kysymys on:
Johtuuko masennus mielenterveyden häiriöstä vai aliravitsemuksesta?
Minnesotan nälänhätätutkimus osoitti, että pitkittynyt energiavaje voi aiheuttaa masennuksen kaltaisia oireita myös täysin psyykkisesti terveille ihmisille. Toisin sanoen aliravitsemus ei vaikuta ainoastaan kehoon. Se vaikuttaa myös suoraan mielialaan.
Minnesotan tutkimus muutti käsityksen nälän vaikutuksista
1940-luvulla toteutetussa Minnesotan nälänhätätutkimuksessa terveet nuoret miehet altistettiin pitkäaikaiselle energiavajeelle. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten nälkiintyminen vaikuttaa ihmiseen ja miten siitä toivutaan.
Tulokset olivat hämmästyttäviä.
Tutkittaville kehittyi vähitellen:
- masentunutta mielialaa
- alakuloisuutta
- toivottomuutta
- vetäytymistä
- kiinnostuksen menetystä
- aloitekyvyttömyyttä
- voimakasta tunneherkkyyttä
Monet oireista muistuttivat kliinistä masennusta.
Merkittävää oli, että nämä muutokset eivät johtuneet traumasta, ihmissuhdeongelmista tai elämäntilanteesta.
Ne syntyivät energiavajeesta.
Miten aliravitsemus vaikuttaa mielialaan?
Aivot tarvitsevat jatkuvasti energiaa.
Vaikka ne muodostavat vain pienen osan kehon painosta, ne kuluttavat huomattavan osan koko elimistön energiasta.
Kun energiaa ei ole riittävästi saatavilla, elimistö alkaa priorisoida selviytymistä.
Tässä tilanteessa tapahtuu useita muutoksia:
- mielihyvän kokeminen vähenee
- motivaatio laskee
- kiinnostus ympäristöä kohtaan heikkenee
- tunne-elämä muuttuu kapeammaksi
- aloitekyky vähenee
Ihminen ei välttämättä enää jaksa innostua asioista, jotka ennen tuottivat iloa.
Moni kuvailee tätä tunnetta sanomalla:
”Tiedän, että minun pitäisi olla kiinnostunut asioista, mutta en tunne mitään.”
Miksi mikään ei tunnu enää miltään?
Minnesotan tutkimuksessa tutkijat havaitsivat tutkittavien muuttuvan vähitellen apaattisiksi.
Apatialla tarkoitetaan tilaa, jossa:
- energia vähenee
- kiinnostus vähenee
- tunne-elämän vaihtelu kaventuu
Kyse ei ollut laiskuudesta tai tahdonvoiman puutteesta.
Kyse oli biologisesta säästötoiminnosta.
Kun elimistö kokee energiavajetta, se pyrkii vähentämään kaikkea sellaista toimintaa, joka ei ole välttämätöntä hengissä säilymiselle.
Myös psyykkinen aktiivisuus voi vähentyä.
Tämän vuoksi aliravitun ihmisen voi olla vaikea:
- aloittaa tehtäviä
- tehdä päätöksiä
- ylläpitää sosiaalisia suhteita
- suunnitella tulevaisuutta
Nämä oireet muistuttavat voimakkaasti masennusta.
Voiko aliravitsemus aiheuttaa toivottomuutta?
Kyllä.
Minnesotan tutkimuksessa monet osallistujat alkoivat nähdä tulevaisuutensa aiempaa synkempänä. Ongelmat tuntuivat suuremmilta ja ratkaisut vaikeammilta.
Kun energiaa on vähän, aivot eivät tarkastele maailmaa samalla tavalla kuin hyvin ravittuna.
Asiat voivat tuntua:
- ylivoimaisilta
- mahdottomilta
- merkityksettömiltä
Tämän vuoksi syömishäiriöstä kärsivä voi joskus uskoa, ettei toipuminen ole mahdollista.
Tunne voi olla hyvin todellinen.
Mutta se ei välttämättä ole realistinen arvio tilanteesta.
Se voi olla seurausta siitä, miten aliravitsemus vaikuttaa aivojen toimintaan.
Entä jos masennus alkoi vasta syömishäiriön jälkeen?
Tämä on kliinisesti erittäin tärkeä havainto.
Jos mieliala oli ennen sairastumista suhteellisen vakaa ja masennusoireet ilmestyivät vasta painon laskun, ruokavalion rajoittamisen tai pitkittyneen energiavajeen jälkeen, osa oireista voi liittyä suoraan aliravitsemukseen.
Tämä ei tarkoita, etteikö masennus olisi todellista.
Päinvastoin.
Oireet ovat täysin todellisia, mutta niiden taustamekanismi voi olla biologinen.
Joskus ihminen yrittää ratkaista ongelmaa pelkästään psykologisesti, vaikka aivot eivät vielä saa riittävästi energiaa toimiakseen normaalisti.
Miksi masennus ei helpota heti syömisen lisääntyessä?
Moni yllättyy tästä.
Ravitsemuksen korjaaminen ei yleensä johda välittömään psyykkiseen helpotukseen.
Minnesotan tutkimuksessa havaittiin, että masennusoireet pysyivät pitkään koholla vielä siinäkin vaiheessa, kun paino oli jo lähtenyt nousuun.
Toisin sanoen:
- syöminen lisääntyi
- paino nousi
- mutta mieliala ei palautunut heti
Aivot tarvitsevat aikaa.
Energiavajeen korjaantuminen on prosessi, joka jatkuu viikkojen ja kuukausien ajan.
Tästä syystä moni toipuva kokee turhautumista:
”Teen kaiken oikein, mutta olen silti masentunut.”
Usein kyse ei ole siitä, että toipuminen olisi epäonnistunut.
Kyse on siitä, että aivot ovat vielä kesken palautumisen.
Milloin mieliala alkaa yleensä korjaantua?
Minnesotan tutkimuksessa masennusoireiden helpottuminen oli yhteydessä:
- riittävään energiansaantiin
- ravitsemustilan korjaantumiseen
- normaalin painon palautumiseen
Täysi psyykkinen toipuminen tapahtui vasta sen jälkeen, kun elimistö oli saanut pitkään riittävästi ravintoa.
Tämä on tärkeä viesti syömishäiriöiden hoidossa.
Mieliala ei aina korjaannu ennen painon normalisoitumista.
Usein se korjaantuu vasta sen jälkeen.
Tärkein asia muistaa
Jos kärsit aliravitsemuksesta ja tunnet:
- jatkuvaa alakuloa
- ilon katoamista
- toivottomuutta
- uupumusta
- kiinnostuksen puutetta
se ei välttämättä kerro siitä, kuka olet.
Se ei välttämättä kerro edes siitä, millainen mielenterveytesi on.
Se voi kertoa siitä, että aivosi ovat yrittäneet toimia liian pitkään energiavajeessa.
Minnesotan nälänhätätutkimuksen ehkä lohdullisin opetus on tämä:
aliravitsemuksen aiheuttamat masennusoireet eivät ole pysyviä luonteenpiirteitä.
Kun keho saa riittävästi ravintoa, paino palautuu ja aivot saavat jälleen tarvitsemansa energian, myös mieliala voi vähitellen palautua.
Siksi syömishäiriön hoidossa ravitsemuksen korjaaminen ei ole vain painon hoitoa.
Se on myös masentuneiden aivojen hoitoa.
