Estynyt persoonallisuus ei johdu liian vähäisestä itsehillinnästä – vaan joskus päinvastoin
Miksi estyneen persoonallisuuden hoidossa ei aina tarvita lisää itseluottamusta, vaan enemmän joustavuutta?
Moni estyneestä persoonallisuudesta kärsivä ajattelee, että ongelmana on liian vähäinen rohkeus, heikko itsetunto tai liian suuri sosiaalinen ahdistus. Nämä tekijät ovat usein osa kokonaisuutta, mutta ne eivät välttämättä selitä ilmiön ydintä.
Viime vuosina estynyttä persoonallisuushäiriötä on alettu tarkastella myös toisesta näkökulmasta: mitä jos ongelmana ei ole liian vähäinen kontrolli vaan liiallinen kontrolli?
Tämä näkökulma on keskeinen radikaalisti avoimessa dialektisessa käyttäytymisterapiassa (RO-DKT), joka on kehitetty erityisesti ihmisille, joiden elämässä korostuvat ylikontrolli, jäykkyys, tunneilmaisun pidättäminen ja vaikeus muodostaa läheisiä yhteyksiä muihin ihmisiin.
Mitä ylikontrolli tarkoittaa?
Ylikontrolli ei tarkoita sitä, että ihminen olisi dominoiva tai kontrolloisi muita ihmisiä. Useimmiten ylikontrolli kohdistuu omaan itseen.
Se voi näkyä esimerkiksi:
- voimakkaana itsehillintänä
- tunteiden pidättämisenä
- virheiden välttelynä
- perfektionismina
- varovaisuutena
- riskien välttelynä
- vaikeutena näyttää haavoittuvuutta
- vaikeutena pyytää apua
Monet estyneestä persoonallisuudesta kärsivät ovat ulospäin hyvin tunnollisia, vastuullisia ja harkitsevia. Samalla he saattavat kärsiä syvästä yksinäisyydestä.
Estynyt persoonallisuus on pohjimmiltaan yhteysongelma
Estyneestä persoonallisuudesta puhuttaessa huomio kiinnittyy usein ahdistukseen. Todellisuudessa yksi suurimmista ongelmista on usein emotionaalinen yksinäisyys. Moni tunnistaa itsestään kokemuksen:
”Olen ihmisten keskellä, mutta kukaan ei oikeasti tunne minua.”
Yhteyttä muihin ei estä kiinnostuksen puute. Päinvastoin. Estyneestä persoonallisuudesta kärsivillä on usein vahva tarve kuulua joukkoon, tulla hyväksytyksi ja kokea läheisyyttä. Silti heidän voi olla vaikea näyttää toisille ihmisille sitä, mitä heidän sisällään tapahtuu.
Miksi tunteiden näyttäminen tuntuu vaaralliselta?
Monille estyneestä persoonallisuudesta kärsiville tunteet eivät ole vain tunteita. Ne voivat tuntua uhkilta.
Esimerkiksi:
- surun näyttäminen voi tuntua heikkoudelta
- tarpeiden ilmaiseminen voi tuntua itsekkäältä
- pettymyksen kertominen voi tuntua vaaralliselta
- kiukun näyttäminen voi tuntua väärältä
Tämän seurauksena ihminen alkaa kontrolloida itseään yhä enemmän.
Hän oppii:
- pidättelemään itseään
- tarkkailemaan itseään
- sensuroimaan itseään
- piilottamaan haavoittuvuutensa
Ulkopuolelta tämä voi näyttää rauhallisuudelta. Sisäisesti se voi tuntua jatkuvalta ponnistelulta.
Kun ajatuksia on helppo sanoittaa, mutta tunteita ei
Monilla estyneestä persoonallisuudesta kärsivillä esiintyy aleksitymiaa eli vaikeutta tunnistaa ja nimetä omia tunteitaan.
Tällöin ihminen saattaa puhua paljon:
- tapahtumista
- faktoista
- syistä
- seurauksista
- analyyseistä
Mutta vähän siitä, mitä hän tuntee.
Esimerkiksi:
”Ymmärrän täysin miksi olen ahdistunut.”
ei ole sama asia kuin:
”Olen pettynyt.”
Moni huomaa olevansa erinomainen analysoimaan itseään mutta paljon heikompi kokemaan itseään.
Miksi sosiaaliset tilanteet kuormittavat niin paljon?
Estynyt ihminen ei ainoastaan tarkkaile muita. Hän tarkkailee jatkuvasti itseään.
Esimerkiksi keskustelun aikana mielessä voi pyöriä:
- Sanonko jotain typerää?
- Vaikuttaako ääneni oudolta?
- Huomaako toinen jännitykseni?
- Loukkasinko jotakuta?
- Pitäisikö minun sanoa jotain muuta?
Tällainen jatkuva itsensä monitorointi kuluttaa valtavasti energiaa. Yhteyden sijasta huomio kohdistuu itsensä kontrollointiin.
Miksi yksinäisyys säilyy, vaikka ympärillä on ihmisiä?
RO-DKT:n näkökulmasta ongelman ytimessä ei ole ahdistus vaan sosiaalisen yhteyden puute.
Yhteyttä rakennetaan ihmisten välillä ennen kaikkea:
- ilmeillä
- eleillä
- haavoittuvuudella
- tunteiden ilmaisulla
- aitoudella
Kun ihminen jatkuvasti kontrolloi itseään, nämä luonnolliset yhteyden signaalit jäävät helposti piiloon. Muut ihmiset eivät välttämättä näe hänen pelkoaan, suruaan, lämpöään tai kaipuutaan yhteyteen. Tämän seurauksena hän jää yksin, vaikka yrittää kovasti tulla hyväksytyksi.
Miksi lisää itsehillintää ei tarvita?
Monet terapiamuodot keskittyvät auttamaan ihmisiä hallitsemaan tunteitaan paremmin. Estyneestä persoonallisuudesta kärsivän ongelma on usein päinvastainen. Hän on jo hallinnut itseään vuosia. Ehkä jopa vuosikymmeniä.
Ongelma ei välttämättä ole liian vähäinen kontrolli. Ongelma voi olla se, että kontrolli on muuttunut niin voimakkaaksi, ettei aito yhteys muihin enää pääse syntymään.
Mitä toipuminen tarkoittaa?
Toipuminen ei tarkoita hallinnan menettämistä.
Se tarkoittaa joustavuuden lisääntymistä.
Vähitellen ihminen voi harjoitella:
- näyttämään tunteitaan
- kertomaan tarpeistaan
- pyytämään apua
- ottamaan sosiaalisia riskejä
- sietämään keskeneräisyyttä
- olemaan vähemmän täydellinen
Monelle kaikkein haastavin harjoitus ei ole rohkeus.
Se on haavoittuvuus.
Voiko yhteys muihin vahvistua?
Kyllä voi.
Moni estyneestä persoonallisuudesta kärsivä huomaa toipumisen aikana jotakin yllättävää.
Ihmiset eivät yleensä kiinny meihin siksi, että olemme täydellisiä.
Ihmiset kiintyvät meihin usein silloin, kun uskallamme näyttää olevamme ihmisiä.
Kun kontrolli hieman hellittää, tilalle voi vähitellen tulla jotain uutta:
- aitoutta
- läheisyyttä
- joustavuutta
- yhteenkuuluvuutta
Ja juuri nämä ovat usein niitä asioita, joita estynyt ihminen on koko ajan kaivannut.
Estynyt vai välttelevä persoonallisuus?
Estyneestä persoonallisuudesta käytetään usein myös nimitystä välttelevä persoonallisuus tai välttelevä persoonallisuushäiriö. Käytännössä niillä viitataan samaan ilmiöön: sosiaalisen torjutuksi tulemisen pelkoon, voimakkaaseen häpeäherkkyyteen ja taipumukseen vetäytyä ihmissuhteista suojautuakseen mahdolliselta loukkaantumiselta.
Tyypillisiä piirteitä ovat esimerkiksi:
- herkkyys arvostelulle
- pelko nolatuksi tulemisesta
- vaikeus tutustua uusiin ihmisiin
- vähäinen riskinotto ihmissuhteissa
- tunne siitä, ettei ole yhtä hyväksyttävä kuin muut
Vaikka estynyt ja välttelevä persoonallisuus voivat näyttää ulospäin samankaltaisilta kuin ujous, kyse on yleensä syvemmästä ja pitkäkestoisemmasta tavasta suhtautua itseensä ja muihin ihmisiin.
Voiko minulla olla estynyt persoonallisuus?
Moni alkaa pohtia estynyttä persoonallisuutta tunnistettuaan itsessään vuosia jatkuneita vaikeuksia ihmissuhteissa tai sosiaalisissa tilanteissa.
Seuraavat kysymykset voivat auttaa arvioimaan omia kokemuksia:
- Pelkäänkö usein muiden arvostelua tai torjuntaa?
- Jätänkö asioita tekemättä epäonnistumisen pelossa?
- Onko minun vaikea näyttää muille heikkoutta tai haavoittuvuutta?
- Vältänkö uusia ihmissuhteita, vaikka kaipaisin läheisyyttä?
- Tarkkailenko jatkuvasti omaa käyttäytymistäni muiden seurassa?
- Tuntuuko siltä, että muut ihmiset eivät oikeasti tunne minua?
Myöntävä vastaus yksittäiseen kysymykseen ei tarkoita persoonallisuushäiriötä. Jos useat näistä kokemuksista ovat kuitenkin olleet läsnä pitkään ja kaventavat elämääsi, tilanteesta voi olla hyödyllistä keskustella mielenterveyden ammattilaisen kanssa.
Estynyt persoonallisuus vai ADHD tai autismikirjon häiriö?
Joskus estyneen persoonallisuuden piirteet voivat muistuttaa ADHD:ta tai autismikirjon häiriötä, minkä vuoksi niiden erottaminen toisistaan voi olla vaikeaa.
ADHD:ssa vaikeudet liittyvät yleensä tarkkaavuuden, toiminnanohjauksen ja impulssien säätelyyn. Estyneessä persoonallisuudessa keskeisiä ovat puolestaan häpeä, arvostelun pelko ja sosiaalinen välttely.
Autismikirjon häiriössä haasteet liittyvät usein sosiaalisten vihjeiden tulkintaan, joustavuuteen ja aistitiedon käsittelyyn. Estynyt ihminen taas ymmärtää yleensä hyvin muiden tunteita ja sosiaalisia tilanteita, mutta pelkää omaa arvioiduksi tulemistaan.
Todellisuudessa nämä ilmiöt voivat myös esiintyä samanaikaisesti. Esimerkiksi ADHD:n, autismikirjon häiriön tai pitkäaikaisen kiusatuksi tulemisen kokemusten yhteydessä voi kehittyä estyneitä toimintatapoja. Tämän vuoksi huolellinen arviointi on tärkeää silloin, kun oireet aiheuttavat merkittävää kärsimystä tai rajoittavat elämää.
Miltä estynyt persoonallisuus tuntuu?
Monet kuvaavat estynyttä persoonallisuutta ristiriitaisena kokemuksena. Läheisyyttä kaivataan, mutta samalla pelätään torjutuksi tulemista. Ihminen saattaa miettiä keskusteluja pitkään jälkikäteen, vältellä tilanteita joissa voisi epäonnistua ja kokea olevansa ulkopuolinen silloinkin, kun ympärillä on muita ihmisiä. Ulospäin hän voi vaikuttaa rauhalliselta ja pärjäävältä, vaikka sisäinen kuormitus olisi suurta.
Lue lisää estyneestä persoonallisuushäiriöstä
Estyneeseen persoonallisuushäiriöön liittyvät usein voimakas häpeä, herkkyys arvostelulle, tunteiden pidättäminen, sosiaalinen vetäytyminen sekä vaikeus muodostaa läheisiä ihmissuhteita. Tutustu tarkemmin oireisiin, taustatekijöihin, hoitovaihtoehtoihin ja toipumiseen.
