Autismi ei tarkoita riskien pelkoa – uusi tutkimus paljastaa, miten autistiset aivot tekevät päätöksiä epävarmuudessa
Autismiin liitetään usein mielikuvia joustamattomuudesta, rutiinien tarpeesta ja muutosten vaikeudesta. Nämä havainnot ovat monelle autismikirjon henkilölle tuttuja, mutta ne eivät vielä kerro, mitä päätöksenteossa todellisuudessa tapahtuu. Pelkääkö autismikirjon henkilö riskejä? Vai onko kyse jostakin paljon tarkemmin rajattavasta ilmiöstä?
Tuore tutkimus tarjoaa tähän kiinnostavan vastauksen. Max Planck -instituutin ja useiden saksalaisten yliopistojen tutkijat selvittivät, miten autistiset ja ei-autistiset aikuiset tekevät päätöksiä tilanteissa, joissa lopputulosta ei voida ennustaa varmasti. Tulokset haastavat useita autismiin liittyviä oletuksia.
Tutkimuksen keskeinen viesti on selkeä: autistisessa päätöksenteossa ei ole kyse heikommasta riskien arvioinnista, vaan erilaisesta suhteesta epävarmuuteen.
Tutkimus tarkasteli päätöksentekoa kahdessa erilaisessa tilanteessa
Tutkimukseen osallistui 32 autismikirjon aikuista ja 31 ei-autistista aikuista. Osallistujat suorittivat kaksi laajasti käytettyä neuropsykologista tehtävää.
Ensimmäinen mittasi päätöksentekoa tilanteissa, joissa säännöt olivat piilossa eikä lopputuloksia voinut ennustaa. Toinen puolestaan tarkasteli riskinottoa tilanteissa, joissa kaikki todennäköisyydet olivat näkyvillä ja helposti laskettavissa.
Näiden kahden tilanteen välinen ero osoittautui ratkaisevaksi.
Autismissa ei ole kyse riskien välttelystä vaan epävarmuuden välttelystä
Arkikielessä riskit ja epävarmuus sekoitetaan helposti toisiinsa. Kognitiivisessa neurotieteessä ne tarkoittavat kuitenkin eri asioita.
Riski tarkoittaa tilannetta, jossa mahdolliset seuraukset ja niiden todennäköisyydet tunnetaan. Epävarmuudessa puolestaan sääntöjä ei tunneta eikä lopputulosta voi arvioida luotettavasti.
Tutkimuksessa autistiset osallistujat arvioivat tiedossa olevia riskejä yhtä hyvin kuin verrokkiryhmä. He eivät olleet varovaisempia eivätkä vältelleet riskejä enemmän silloin, kun tilanteen ehdot olivat selkeät.
Erot näkyivät vasta silloin, kun tietoa oli puutteellisesti.
Tulos on merkittävä, sillä se haastaa yleisen käsityksen autismista riskien karttamisena. Kyse ei näytä olevan riskien pelkäämisestä vaan siitä, että ennustamattomat tilanteet kuormittavat enemmän.
Mitä tämä voi tarkoittaa arjessa?
Moni autismikirjon henkilö saattaa suhtautua täysin luontevasti suuriinkin päätöksiin silloin, kun vaihtoehdot ovat selkeitä. Sen sijaan epämääräiset ohjeet, ristiriitaiset odotukset tai jatkuvasti muuttuvat tilanteet voivat lisätä kuormitusta merkittävästi.
Ennustettavuus voi olla tärkeämpää kuin paras mahdollinen lopputulos
Tutkimuksen ehkä kiinnostavin havainto liittyi siihen, millaisia valintoja autistiset osallistujat suosivat silloin, kun heidän täytyi opetella pelin säännöt kokemuksen kautta.
Autistiset osallistujat suosivat vaihtoehtoja, joissa palautteen rakenne oli mahdollisimman ennakoitava. He valitsivat mieluummin vaihtoehdon, joka tarjosi toistuvasti samanlaista palautetta, vaikka se johti pitkällä aikavälillä heikompaan lopputulokseen.
Sen sijaan he välttivät vaihtoehtoja, joiden seuraukset vaihtelivat usein ja joiden logiikkaa oli vaikeampi hahmottaa.
Tutkimuksen perusteella päätöksentekoa ei siis välttämättä ohjaa ensisijaisesti voiton maksimointi. Usein tärkeämpää näyttää olevan se, että ympäristö tuntuu johdonmukaiselta ja ennustettavalta.
Työelämässä tämä voi näkyä esimerkiksi näin
Kun työn tavoitteet, aikataulut ja vastuut ovat tarkasti määriteltyjä, moni autismikirjon henkilö voi toimia erittäin tehokkaasti. Sen sijaan jatkuvasti muuttuvat käytännöt tai epäselvät odotukset saattavat kuluttaa huomattavasti enemmän voimavaroja kuin itse työtehtävät.
Autistinen päätöksenteko on usein perusteellisempaa
Tutkimuksessa havaittiin myös, että autismikirjon osallistujat käyttivät enemmän aikaa päätöksentekoon.
Tätä voisi helposti tulkita virheellisesti hitaudeksi tai epävarmuudeksi. Tulokset eivät kuitenkaan tue tällaista tulkintaa.
Pidempi harkinta-aika näyttäisi pikemminkin heijastavan perusteellisempaa tiedonkäsittelyä. Ennen päätöksen tekemistä vaihtoehtoja arvioidaan tarkemmin ja mahdollisia virheitä pyritään ehkäisemään huolellisesti.
Mielenkiintoista kyllä, molempien tutkimusryhmien päätöksenteko nopeutui silloin, kun tilanteiden todennäköisyydet olivat erityisen selkeitä.
Tämä viittaa siihen, että autistiset aivot ei tee päätöksiä hitaasti siksi, ettei se ymmärtäisi tilannetta, vaan siksi, että se pyrkii ymmärtämään sen mahdollisimman tarkasti.
Masennus vaikutti päätöksentekoon yllättävällä tavalla
Yksi tutkimuksen odottamattomimmista löydöksistä liittyi masennukseen.
Tutkijat havaitsivat, että autistiset osallistujat, joilla ei ollut masennusta, suoriutuivat epävarmuutta mittaavassa tehtävässä keskimäärin heikommin kuin ei-autistiset osallistujat.
Sen sijaan autismikirjon osallistujilla, joilla oli diagnosoitu masennus, tätä eroa ei havaittu samalla tavalla.
Löydös ei tarkoita, että masennus olisi hyödyllistä. Tutkijat pohtivat kuitenkin mahdollisuutta, että masennukseen liittyvä analyyttisempi ja vähemmän impulsiivinen tiedonkäsittely saattoi tietyssä laboratoriotehtävässä auttaa välttämään harhaanjohtavia valintoja.
Havainto muistuttaa siitä, kuinka monimutkaisia ihmisen päätöksentekoon vaikuttavat mekanismit ovat. Yksittäistä käyttäytymisen piirrettä ei useinkaan voi selittää yhdellä tekijällä.
Autistisilla ja ei-autistisilla hormonit näyttävät vaikuttavan eri tavoin
Tutkimuksessa tarkasteltiin myös biologisia tekijöitä.
Ei-autistisilla osallistujilla stressihormoni kortisoli ja sukupuolihormoni estradioli olivat yhteydessä riskinottokäyttäytymiseen. Mitä korkeammat hormonitasot olivat, sitä enemmän ne ennustivat päätöksentekoa.
Autistisilla osallistujilla vastaavaa yhteyttä ei havaittu.
Tutkijat korostavat, että löydökseen tulee suhtautua varovaisesti, sillä autismikirjon ryhmä oli kliinisesti hyvin monimuotoinen. Siitä huolimatta havainto viittaa siihen, että päätöksentekoa säätelevät biologiset mekanismit voivat autismissa toimia osittain eri tavoin kuin väestössä keskimäärin.
Mitä tutkimus opettaa autismista?
Tutkimus tarjoaa tärkeän näkökulman siihen, miten autismia tulisi ymmärtää.
Autistinen päätöksenteko ei näyttäydy tutkimuksen valossa puutteellisena tai virheellisenä. Pikemminkin kyse on erilaisesta tavasta käsitellä epävarmuutta.
Kun ympäristö on selkeä, ennakoitava ja läpinäkyvä, autismikirjon henkilöt arvioivat riskejä yhtä rationaalisesti kuin muutkin. Haasteet lisääntyvät tilanteissa, joissa säännöt ovat epäselviä, palaute ristiriitaista tai tulevaa kehitystä on vaikea ennakoida.
Tämä havainto on merkityksellinen niin työelämässä, koulutuksessa, terveydenhuollossa kuin ihmissuhteissakin.
Selkeät odotukset, johdonmukainen viestintä ja ennakoitavat toimintatavat eivät ole pelkästään mukavia lisäjärjestelyitä. Ne voivat olla keskeinen edellytys sille, että autismikirjon henkilö pystyy käyttämään vahvuuksiaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Lähde
Macchia A., Albantakis L. ym. (2025). Decision-making under ambiguity and risk in autistic adults: behavioral and biological correlates. Journal of Autism and Developmental Disorders.