Miksi anoreksiassa kontrollista luopuminen tuntuu niin vaikealta?

Moni anoreksiaa sairastava on kuullut saman kehotuksen lukemattomia kertoja:

”Yritä vain syödä vähän enemmän.”

”Älä laske kaloreita.”

”Jätä liikunta väliin.”

”Lopeta itsesi punnitseminen.”

Ulkopuoliselle nämä voivat kuulostaa suhteellisen pieniltä muutoksilta. Sairastuneelle ne voivat tuntua valtavilta.

Usein kyse ei ole siitä, ettei henkilö haluaisi toipua. Moni haluaa. Silti kontrollista irrottautuminen voi herättää niin voimakasta ahdistusta, että muutoksen tekeminen tuntuu lähes mahdottomalta.

Miksi näin tapahtuu?

Viime vuosien tutkimukset viittaavat siihen, että anoreksiassa kyse ei välttämättä ole pelkästään ruoasta, painosta tai ulkonäöstä. Taustalla voivat vaikuttaa ylikontrolli, epävarmuuden sietämättömyys, perfektionismi, virheiden pelko sekä tarve löytää turvallisuutta asioista, joita voi hallita.

Kontrolli ei yleensä ole ongelman alkuperäinen tavoite

Harva sairastuu anoreksiaan siksi, että haluaisi käyttää suuren osan elämästään ruoan, liikunnan tai painon kontrollointiin.

Usein kontrolli alkaa ratkaisuna johonkin muuhun.

Se voi tarjota:

• turvallisuuden tunnetta
• onnistumisen kokemuksia
• selkeän rakenteen
• helpotusta ahdistukseen
• tunteen siitä, että elämä on hallinnassa

Moni sairastunut kuvaa, että sairauden alkuvaiheessa kontrolli tuntui jopa toimivan.

Se rauhoitti.

Se loi järjestystä.

Se antoi tunteen siitä, että jotakin pystyi hallitsemaan.

Esimerkki: Kun yksi sääntö muuttuu tärkeämmäksi kuin oma olo

Kuvitellaan henkilö, joka on noudattanut samaa ruokailusuunnitelmaa kuukausien ajan.

Eräänä päivänä hän huomaa olevansa tavallista nälkäisempi.

Keho viestii:

”Tarvitsen lisää energiaa.”

Samaan aikaan mielessä kuuluu toinen viesti:

”Et saa syödä enempää.”

Tällöin kyse ei enää ole nälästä.

Kyse on konfliktista omien tarpeiden ja kontrollin välillä.

Ja hyvin usein kontrolli voittaa.

Miksi kontrolli tuntuu turvalliselta?

Yksi keskeisistä anoreksiaan liittyvistä tutkimuslöydöksistä koskee epävarmuuden sietämättömyyttä.

Monille sairastuneille epävarmuus tuntuu poikkeuksellisen kuormittavalta.

Epävarmuus voi liittyä esimerkiksi kysymyksiin:

• Entä jos lihon?
• Entä jos menetän kontrollin?
• Entä jos epäonnistun?
• Entä jos teen virheen?
• Entä jos en tiedä varmasti, mitä tapahtuu?

Kontrolli tarjoaa vastauksen tähän ahdistukseen.

Se tuo tunteen varmuudesta.

Kalorit voidaan laskea.

Ruoka voidaan punnita.

Liikunta voidaan suunnitella.

Paino voidaan tarkistaa.

Ainakin hetkellisesti epävarmuus vähenee.

Ongelma on, että helpotus kestää vain hetken

Kun kontrolli vähentää ahdistusta, aivot oppivat jotakin tärkeää:

”Tämä toimii.”

Seuraavan kerran ahdistuksen noustessa mieli ehdottaa samaa ratkaisua.

Lisää kontrollia.

Lisää sääntöjä.

Lisää varmistelua.

Vähitellen kontrollista tulee tärkein tapa säädellä vaikeita tunteita.

Tästä syystä kontrollista luopuminen voi tuntua samalta kuin turvallisuuden menettäminen.

Entä jos kontrollista tulee osa identiteettiä?

Pitkittyessään anoreksia voi alkaa vaikuttaa myös siihen, miten ihminen näkee itsensä.

Moni huomaa ajattelevansa:

• Olen kurinalainen.
• Olen vahva.
• Olen se, joka pystyy hallitsemaan itseään.
• Minun täytyy selvitä omin voimin.
• Minun täytyy pärjätä paremmin kuin muut.

Tällöin kontrolli ei ole enää vain käyttäytymistä.

Siitä tulee osa minäkuvaa.

Kun hoidossa ehdotetaan kontrollista joustamista, mielessä voi herätä pelottava kysymys:

”Kuka minä olen ilman tätä?”

Siksi muutos voi tuntua paljon suuremmalta kuin yhden käytöksen muuttamiselta.

Virheen pelko tekee luopumisesta vaikeaa

Monet anoreksiaa sairastavat eivät niinkään tavoittele täydellisyyttä kuin pyrkivät välttämään virheitä.

Ajatukset voivat kuulua näin:

• Mitä jos teen väärän valinnan?
• Mitä jos syön liikaa?
• Mitä jos epäonnistun?
• Mitä jos kadun tätä myöhemmin?

Jos virheitä pelkää voimakkaasti, kontrollista tulee tapa vähentää riskiä.

Mitä enemmän sääntöjä on, sitä vähemmän tarvitsee kohdata epävarmuutta.

Tai ainakin siltä tuntuu.

Todellisuudessa elämä alkaa vähitellen kaventua.

Miksi kontrollista luopuminen lisää usein ahdistusta?

Tämä on asia, joka yllättää monet toipujat.

Usein ajatellaan, että kontrollin vähentämisen pitäisi helpottaa oloa välittömästi.

Käytännössä käy usein päinvastoin.

Jos henkilö:

• lopettaa kalorien laskemisen
• vähentää punnitsemista
• syö suunnittelemattoman välipalan
• pitää lepopäivän

ahdistus voi ensin nousta.

Se ei tarkoita, että muutos olisi väärä.

Monesti se tarkoittaa, että ihminen kohtaa ensimmäistä kertaa epävarmuuden ilman tuttua turvakeinoa.

Juuri tässä tapahtuu usein tärkein oppiminen.

Mitä toipuminen oikeastaan tarkoittaa?

Toipuminen ei ole vain sitä, että syömiskäyttäytyminen muuttuu.

Monelle se tarkoittaa myös uudenlaisen turvallisuuden rakentamista.

Turvallisuus alkaa vähitellen löytyä muualta kuin kontrollista.

Esimerkiksi:

• ihmissuhteista
• luottamuksesta omaan kehoon
• kyvystä sietää epävarmuutta
• itsemyötätunnosta
• joustavuudesta

Tämä ei tapahdu yhdessä yössä.

Mutta juuri tästä syystä anoreksiasta toipuminen on paljon enemmän kuin ruokailun muuttamista.

Mitä RO-DKT:n näkökulma tuo tähän?

RO-DKT:n (radikaalisti avoin dialektinen käyttäytymisterapia) näkökulmasta ongelmana ei välttämättä ole liian vähäinen itsehallinta vaan liiallinen itsehallinta.

Hoidossa pyritään lisäämään:

• joustavuutta
• avoimuutta
• tunteiden ilmaisua
• yhteyttä muihin ihmisiin
• kykyä toimia myös silloin, kun täydellistä varmuutta ei ole saatavilla

Tavoitteena ei ole luopua kaikesta kontrollista.

Tavoitteena on oppia käyttämään kontrollia tavalla, joka palvelee elämää eikä rajoita sitä.

Yhteenveto

Anoreksiassa kontrollista luopuminen tuntuu usein vaikealta siksi, että kontrolli on vuosien aikana alkanut tuottaa turvallisuuden tunnetta.

Se voi auttaa välttämään epävarmuutta, virheitä, vaikeita tunteita ja ahdistusta. Siksi kontrollista luopuminen ei tunnu pelkästään yhden käyttäytymisen muuttamiselta.

Se voi tuntua siltä kuin luopuisi jostakin, mikä on pitkään pitänyt elämän kasassa.

Todellinen toipuminen ei kuitenkaan tarkoita kontrollin menettämistä.

Se tarkoittaa vähitellen opittua luottamusta siihen, että elämä voi olla turvallista myös silloin, kun kaikkea ei hallitse täydellisesti.

Lähteet

Egan, S. J., Wade, T. D., & Shafran, R. (2011). Perfectionism as a transdiagnostic process: A clinical review. Clinical Psychology Review, 31(2), 203–212. https://doi.org/10.1016/j.cpr.2010.04.009

Foerde, K., Steinglass, J. E., Walsh, B. T., & Simpson, H. B. (2025). Exaggerated frontoparietal control over cognitive effort-based decision-making in young women with anorexia nervosa. Molecular Psychiatry, 30(3), 861–869. https://doi.org/10.1038/s41380-024-02712-4

Göller, S., Nickel, K., Horster, I., Endres, D., Zeeck, A., Domschke, K., & Herpertz-Dahlmann, B. (2022). State or trait: The neurobiology of anorexia nervosa – Contributions of a functional magnetic resonance imaging study. Journal of Eating Disorders, 10(1), 77. https://doi.org/10.1186/s40337-022-00598-7

Smith, K. E., & Mason, T. B. (2018). Rumination and eating disorder psychopathology: A meta-analysis. International Journal of Eating Disorders, 51(6), 497–517. https://doi.org/10.1002/eat.22883

Wayda-Zalewska, M., Pluta, A., Wolak, T., Wojtczak, M., Wojciechowski, J., & Kucharska, K. (2025). Interaction between emotion lability, emotion regulation and structural brain abnormalities in patients with anorexia nervosa and borderline personality disorder. Frontiers in Neuroscience, 19, 1545599. https://doi.org/10.3389/fnins.2025.1545599